Lemmikit

Ylen uutisointi osui silmään, varmaan muillekin: https://yle.fi/a/74-20048257
Koirat rajoittavat Minttu Hannulan, 24, elämää -
Noin 50 000 suomalaista kärsii vaikeasta koirapelosta. Koirien tuominen ostoskeskuksiin ja kahviloihin kaventaa näiden ihmisten elinpiiriä. (boldaus minun)

– Ylipäätään toivoisin omistajilta ohjeita sellaisissa tilanteissa, joissa en pysty väistämään koiraa. Voisi huikata, että jatka vain kävelyä tai voitko pysähtyä. Antaa edes jokin pieni vihje, miten toimia.
Täysin inhimillinen pyyntö. Miten voisi nimetä mitään yksittäistä kun on niin paljon erilaisia koiria.

Noissa mielipiteissäkin on hyviä pointteja, osa toki kärkkäästi ilmaistu.
Se oma eläin on itselle ehkä keskipiste mutta missään nimessä emme voi vaatia sitä muilta, sitä ajattelua. Ja kaikkien täytyisi saada liikkua turvallisesti.

Niin, ihmisillähän on mitä erilaisempia fobioita. Nyt on nostettu yksi niistä esille. Niistä kärsitään ja osa tekee pelollensa jotain. Pelätään ahtaita paikkoja, käytäviä, pimeää, kovia ääniä, ukkosta, hämähäkkejä, toisia ihmisiä, lintuja...aika paljon todellisia rajoittavia tekijöitä jos aletaan etsimään. Kärjistäen yhtä lailla voitaisiin otsikoida: koirapelosta kärsivät rajoittavat koirallisten elämää. En mitenkään väheksy asiaa, ihmettelen vaan suurta otsikointia ja "Mintun" tarinaa, jossa ei sinänsä ole mitään traagista.

Itse koitan elää koirieni kanssa niin, että en häiritsisi ketään muita, etenkin kun koirien koko jo herättää huomiota. Onnistunut tähän saakka ihan helposti. Koirat käyttäytyvät hyvin enkä väkipakolla änkeä niiden kanssa paikkoihin, jonne ei ole tarvis mennä. Tarkoitan, että en tieten tahtoen lähde kylille esittelykierrokselle. Silloin tällöin tulee pelkäävä ihminen vastaan, aina on ollut aikaa pysähtyä ja antaa tietä. Useimmiten se pysähtymisen aihe kuitenkin on ollut "ei niin hienosti käyttäytyvä" toinen koira, tai jopa huuteleva ihminen.

Muutama koirapelkoiseksi ilmoittautunut tullut vastaan,
joskus ahtaalla lenkkipolulla huomaa että joku jää seisomaan. Olen mennyt koiran tai koirien kanssa mahdollisimman reunaan, ja viittonut kädellä että voit mennä ohi, tai sanonut. Ja koirat hallinnassa, niin että pitkältä matkalta näkee ettei tässä mitään tule tapahtumaan.
Joku on ohimennessä tokaissut jotain, että pelkää koiria tai jotain.
Ihan ok kohtaamisia. Itsellä tosi vaikea samaistua ikinä sillä hetkellä siihen pelon tunteeseen. Siinä vaan joku huppupää seistä tököttää, eikä sitä heti osaa ajatella miltähän jostain tuntuu siis todella. Pääasia että tilanne sujuu.

Olen sitä mieltä, että irrationaalisten fobioiden takia ei aleta muuttamaan elämää miksikään, tai kieltämään mitään. Paino sanalla irrationaalinen.
Rationaalista eli aiheellista on mielestäni kuitenkin välttää lähestymästä vieraita koiria, tai irtokoiran tullessa vastaan miettiä hyökkääkö se. Jotkut ovat jopa tyhmänrohkeita lähestyessään viereasta koiraa, koska kyllähän koira voi joskus purrakin.
Minä olen kokenut aitoa pelkoa koirakohtaamisissa, jos koira on ollut arvaamattoman oloinen, irrallaan oleva voimarotukoira, tai ollut hyökkäämässä koirieni kimppuun. Adrenaliini nousee myös joskus tosi korkealle mm. irtokoiraa häätäessä, tai varautuessa johonkin vaikeaan kohtaamiseen koirani kanssa.
Tai jos juuri ollessamme kohdalla, koira tekee yllätyshyökkäyksen minua kohti. Tulee niitä tilanteita, milloin oikeasti pitää tarkistaa onko jopa kurat housussa. Polvet ja kädet tärisevät tilanteen jälkeen. Jos koirapelkoisesta tuntuu siltä koko ajan, niin ymmärrän kyllä ettei se voi olla kivaa.
Jos se tulee tavallaan pelkän koiran näkemisestä, niin varmasti elämä vaikeutuu.

Lievä koirapelko on Suomen mielenterveysyhdistys Mieli ry:n johtavan asiantuntijan Kristian Wahlbeckin mukaan melko yleistä.

Noin prosentilla ihmisistä koirapelko kehittyy sellaiseksi, että se haittaa elämää. Suomessa on arviolta noin 50 000 vaikeasta koirapelosta kärsivää.

– Pahimmillaan pelko rajaa liikkumista, koska koiran kohtaaminen ja jopa koiran näkeminen aiheuttaa ahdistusta ja paniikkituntemuksia, Wahlbeck luonnehtii.

Hän muistuttaa, että koirapelosta voi päästä eroon psykoterapian avulla. Hoitoon kannattaa hakeutua, jos pelko haittaa elämää.

On tullut tämän yli 40 vuoden koirallisen ajan aikana yksi todella koirapelkoinen ihminen vastaan. Asui samassa talossa kanssani.
Tuohon aikaan minulla oli 11kg painava koira. Jos tämä nainen tuli vastaan rapussa tai talon pihalla niin huomioin asian siten että annoin hänelle tilaa niin paljon kuin oli mahdollista. Hän itse kertoi että pelkää koiria todella paljon ja että toivoisi minun huomioivan asian koirani kanssa.
Koira oli hyvin koulutettu eikä kiinnittänyt mitään huomiota naiseen.

Ymmärrän että jos pelkää koiria todella paljon niin se on tietenkin haastavaa.
Ja jokaisen koiranomistajan tulisi tietenkin elää koiransa/koiriensa kanssa niin ettei niistä aiheudu ympäristölle haittaa.
Mutta en ala omalla kohdallani koirieni kanssa eläessäni ja liikkuessani miettimään että voinko nyt mennä vaikka kylälle koirien kanssa kävelylle sen vuoksi että siellä jossain saattaa olla joku koirapelkoinen.
Tai että voinko (silloin joskus harvoin kun koirat ovat jostain syystä mukana) mennä vaikka Hankkijalle tai muuhun vastaavaan paikkaan johon koirien vienti on "aina" ollut sallittua, sen vuoksi että siellä voi olla joku koirapelkoinen.
Paikallisen Hankkijan esimieshän on (ilmeisesti) koirapelkoinen ja hänhän kielsi meitä tuomasta koiraa sinne kerran vuosia sitten kun olimme menossa. Oli pentu mukana ihan siksi että saisi kokemuksia erilaisista paikoista.
Hankkijan liikkeisiin kuitenkin saa viedä koiran, (ja olimmehan mekin siellä aiemmin koiran kanssa käyneet esim. sovittamassa BOTtia) kysyin asiaa pääkonttorilta ja kohta sen jälkeen tämä paikallisen liikkeen esimies soitti ja sanoi että saatte tulla koirien kanssa. Ei olla kuitenkaan sen jälkeen menty. Ei ole jotenkaan huvittanut.

En minäkään tykkää jos jossain paikassa on koira joka aiheuttaa häiriötä tavalla tai toisella. Se ei kuitenkaan pelota, se vetuttaa.

Missään kahviloissa tai muussa vastaavissa ei ole ollut hinkua koirien kanssa käydä tai ottaa niitä mukaan ruokakauppaan. En edes tiedä että olisiko noihin paikallisiin kahteen ruokakauppaan sallittua viedä koiraa. En ole niissä kummassakaan koskaan koiraa nähnyt. En muutenkaan raahaa koiria mukana joka paikassa koska niitä on/on ollut yleensä monta ja mukana myös suuria koiria. Yhden pienen koiran kanssa jos liikkuisin niin voisin ajatella toisella tavalla.

Jos joku (mikä tahansa) fobia hallitsee elämää niin että pitää sen mukaan miettiä mihin voi mennä tai mitä tehdä niin silloin varmaan tosiaan kannattaa hakea apua siihen pelkoon.

Omassa lähipiirissä esim. naapurissa asustava herra on koirapelkoinen, koiranomistaja itsekin. Ei hän meidän koiraa pelkää mutta isoja koiria. Esim. edellistä koiraani. Se oli huomioitava ja mm. lapset ohjeistin kerran laittamaan koiran autoon kun hänen oli kesken päivän poikettava täällä jonkin asian takia, auttamassa lapsia jossain. Olisi järjetöntä olettaa, että meidän auttaminen olisi kovin motivoivaa jos vastassa iso rottweiler ja hän pelkää sitä. Ei rotuna vaan isoja koiria kaikkinensa.
Sitten on ollut eräs lapsi vuosikymmeniä sitten. En tiedä miten hällä menee nykyään, meidän silloiseen pentuun tottui ja oli mukana mm. uimareissuilla, koiran kanssa.

Sekin on pahuksenmoinen dilemma kahden lajin välillä, kun se pelkäävä ihminen muuttuu käytökseltään ja mm. liikkumiseltaan entistä kummallisemmaksi, sen koiran mielestä siis. Mutta se ongelma on toki omistajan ongelma, ei sen pelkäävän ongelma. Hänelle se pelko on tunteena todellinen ja vaikeakin, tekemiset ja ajattelu sitten mukaan. Eli joskus päätöntäkin.

Tuohon kun sanoin että ei muuteta pelon takia mitään, niin selvennän että tarkoitan käytäntöjä
Jos koira saa mennä kahvilaan sitten saa
Jos kotiini tulee koirapelkoinen, voin poistaa koiran tilanteesta. En ole kenenkään terapeutti, eli uskon jos joku pelkää enkä ala siedättämään tahallaan.
Uskon ja kunnioitan kanssaihmisen todellisuutta, mutta en ole sen kannalta että lakeja aletaan säätämään, ja koiria kieltämään koska joku pelkää.
Ei oo reilua kaataa metsää siksi, että joku pelkää hämähäkkiä siellä. Tai kielletään korkeat rakennukset?

Näin itse korkeanpaikan kammosta kärsivänä en näe koirapelkoa samalla viivalla. Minä voin päättää olla menemättä korkealle, hän, se koirapelkoinen, ei voi väistellä runsaslukuista koirakantaa loputtomiin esim. ulkoillessa. Siksi se päivänselvyys eli koirien hallinta tulee olla sillä tasolla, etteivät ne häiritse muita. Eli "se on ihan kiltti" - sanomiset ovat tarpeettomia.

Koiran hallinta pitää aina olla sillä tasolla.
Mutta minä kieltäydyn elämästä ja ajattelemasta toisten ihmisten fobioiden pohjalta elämääni kokonaisuudessaan. Miksi fobiaa pitää tukea? Et tosin niin sanonutkaan, mutta näin ajatuksena. Koiranomistajan pitää kuitenkin käyttäytyä aina, kuten se oma koira olisi mahdollisesti vaarallinen toisia kanssaeläjiä kohtaan. Oli se sitä oikeasti, tai ei.

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00394

Jos fobia kapeuttaa elämää, tiettyjen fobioiden on helppo antaa kapeuttaa sitä. Jos asia on helppo välttää, sille ei tarvitse siedättyä. Itsellänikin on vähän se, että vältän korkeita paikkoja mikäli mahdollista. Paljonko sille pelolle myöten antaminen kapeuttaa elämääni? Helppo ajatella, että ei yhtään, jos ne tilanteet ovat tosi harvassa, ja niitä on tosi helppo välttää. Onko se hyvä asia, että vältän pelkojeni kohteita? Olisiko sellainen sopiva altistumisaste paikallaan, ettei huomaamatta ala elämään pelkojensa ehdolla? Ei sitä tiedä, mistä jää lopulta paitsi jos alkaa rakentamaan sen pelon ympärille. Tai jopa vahvistamaan sitä, antamalla sen olla oma tunnustettu ominaisuus josta pitää kiinni.

Koira on ihmisen harrastus, joten on ihan eri asia pelätä ahtaita tai korkeita paikkoja kuin pelätä koiraa, jonka olemassaolo täällä on ainoastaan olla ihmisen harrastuksena. Poislukien työkoirat, mutta niihin ei törmää niin usein että se kenenkään elämää haittaisi vaikka koiria pelkäisikin.
Itse en pelkää koiria, mutta omistajat ovat niin kädettömiä että eivät itsekään tiedä eivätkä tunne eläimiään vaan selkeästi vihaista koiraa voi kuulemma mainiosti tulla silittelemään, ja remmissä sylki lentäen rähjäävä, vain toisen kimppuun hyökkäämistä odottava rekku vain haluaa tutustua, ja omistajan mielestä koiran käytös on hellyyttävää ja ystävällistä. Väistän siis koiria joita itse pidän epäilyttävinä, mutta silitän jos näen itse että koira sitä haluaa ja se omistajalle sopii.
Ahdistun itse voimakkaasti sairaaloista, mutta en todellakaan ala viettämään siellä aikaani päästäkseni tuosta ahdistuksesta. Itse asiassa koko ahdistuminen on johdosta siitä että olen joutunut viettämään aikaani niin paljon sairaaloissa.

Koira on ihmisen harrastus, joten on ihan eri asia pelätä ahtaita tai korkeita paikkoja kuin pelätä koiraa, jonka olemassaolo täällä on ainoastaan olla ihmisen harrastuksena.

Koiria ei pidä väheksyä perheenjäseninä. Mulle koira ei nimittäin tosiaankaan ole pelkkä harrastus.
Se tai voisin ennemminkin sanoa hän, on kumppani, ystävä, rakas perheenjäsen, se joku joka odottaa minua kotona, ja jonka takia jaksan päivästä toiseen. Joka minua motivoi, ja joka saa minut hymyilemään ja tekee onnelliseksi joka päivä.
Että siitä on harrastukset vielä hyvin kaukana.
Koirapelko ei saa nyt toimia keinona dissata koiranomistajia tai koiria, tai käyttää sitä hyväksi siihen 2.luokan kansalaiseksi alistamiseen, mitä jo nyt tavallaan kokee sen myötävaikutteisesti että koiran kanssa saa aina mennä "eri junavaunussa " joka olisi nimeltään ihan jotain muuta, jos se kohdistuisi ihmiseen. Eli puhaltelet ja pyyhit ulkona huurua pois kahvilan ikkunasta nähdäksesi edes silmilläsi ikkunalla olevat leivokset, kun muut istuvat sisällä lämpimässä Siihen on valmis ja sen hyväksyy koirineen, ja nyt jos koiran kanssa johonkin sisällekin pääsee, sehän on kiva juttu. Koirapelkoisille kovasti tsemppiä silti, pitäisi kuitenkin olla niin että me kaikki mahdutaan tähän maailmaan.

Lisäys: Ylipäätään, nythän sai koirapelkoinen näkökulmansa esille valtakunnan mediassa, ja osaavat avata suunsa. Puolesta loukkaantujia ei tarvita haaskalle mitenkään akuutisti, ajamaan jotain sivuagendaa.

Kyllä se on ihmisen harrastus siinä missä muutkin harrastukset, eikä harrastuksista pidä muiden ihmisten joutua kärsimään.

Vieras kirjoitti:Kyllä se on ihmisen harrastus siinä missä muutkin harrastukset, eikä harrastuksista pidä muiden ihmisten joutua kärsimään.

No sit vois kieltää kaikki harrastukset. Aina ne jotain kärsittää. Jos ei muuta, niin ne lapsityövoimalla valmistetut harrasteluvälineet. Tai luonnonvaroja kuluttavat askartelumaalit, joille moni on varmaan allerginen.

Niinpä aunet!

Komppaan Ninniä. Koira ei missään nimessä ole harrastus, vaan hänen kanssaan voi harrastaa niin halutessaan. Melkoista vähättelyä eläintä kohtaan, joka on minun lisäkseni monelle muulle se elämän tärkein asia ja joillakin jopa elämää ylläpitävä voima.

Ahdistus ja pelko ovat eri asioita. Minua ahdistaa ihan helvetisti mennä kauppaan, siellä kun aina tuntuu olevan muitakin. En silti pelkää mennä sinne, kaupassa on pakko käydä. Ja minua ahdistaa kauppoja enemmän myös sairaalat, sinnekin on pakko mennä joskus.

Ja vielä, nimenomaan työkoirat on niitä, joita jokaisen on kohdattava pakolla joissain tilanteissa. Tullikoiran haistelua et voi vältellä sillä että sinä pelkäät, sinut haistellaan joka tapauksessa, halusit tai et.

Naurettavaa verrata jotain tullikoiran haistelua kaksi kertaa vuodessa (yleensä ei todellakaan niinkään usein) siihen että tapaa koiria arjessa useita kertoja päivässä.
Harrastus on harrastus, vaikka itsestä tuntuisi että on jotain muuta.

Minäkin pelkään ihan helkutisti harrastepyöräilijöitä, jotka ajaa varoittamatta viittäkymppiä kävelytiellä, ja joiden alle on monta ihmisparkaa meinannut jäädä alle, vaara on siis todellinen. Meidänkin kaupassa käy opaskoira, pitääkin sanoa kauppiaalle että varaa kyseiselle vammaiselle oman kauppavuoron, saattaahan kauppaan sattua Vieraan kaltainen harrastetyyppi. Nykiihän se koira kuonollaan kaikkea ja kävelee ahtaalla käytävällä pikku kyläkaupassa. Pelkkä ajatuskin voi alkaa joitakin ahdistamaan.

Mä olen aina sanonut, että mä en ole ns. koiraihminen vaikka mulla on koira (ja aina ollut) ja tällä tarkoitan juuri sitä, että vaikka koira on mulle aivan todella rakas otus, niin silti mä en kuvittele, että se on tervetullut joka paikkaan tai kaikkien muiden tulisi voida olla samassa tilasa mun koiran kanssa. Mä olen myös tietoisesti siirtynyt pieneen koiraan monestakin syystä, mutta yksi syy on se, että sen kanssa on helpompi olla ja sen kanssa voin olla joissakin paikoissa ilman, että kovinkaan monen tarvisi olla mun koirasta huolissaan. Mä myös tiedostan varsin hyvin, että on olemassa paljon ihmisiä, jotka joko pelkää koiria tai ei vain muuten pidä niiden läsnäolosta. Tästä syystä mä en ole koskaan ollut vaatimassa, että koirian kanssa pitäisi päästä kauppoihin tai ravintoloihin. Päinvastoin, minusta tässä maailmassa pitää olla paikkoja, missä ne ihmiset, jotka ei koirista välitä tai suorastaan pelkäävät, voivat olla rauhassa. Kaikki eivät myöskään voi sille pelolle mitään. Kaikki pelot ei lähde terapiassa ja terapia voi olla kallista tai pitkäkestoista. Sitten on vielä ihmisiä, kuten esim. mun naapurin lapsi, joka on autistinen eikä pääse tietyistä peloista edes terapialla.

Mä en myöskään ole niin lapsellinen ja naurettava, että alan vetämään tähän mukaan jotain niitä asioita mitä itse pelkään tai mistä en pidä. Ei ne kuulu mitenkään siihen jos puhutaan koirapelosta.

Ikävä kyllä osalle koiranomistajista muiden huomioonottaminen on vierasta ja he kusevat sillä kaikkien koiranomistajien muroihin, koska sillä saadaan aikaan vain lisää koirapelkoa ja inhoa.

Ja mitä tulee opas- tai avustajakoiriin saati tullin, poliisin yms koiriin, niin niitä näkee aivan valtavan harvoin eikä niiden lukumäärä ole mitään verrattuna muihin koiriin eikä niiden takia kenenkään koirapelkoisen arki ole jatkuvaa pelkoa siitä, että jostain tulee koira, jonka omistaja toteaa koirapelkoisen ilmoitukseen koirapelostaan, että "ei tätä tarvi pelätä, tämä on ihan kiltti ja haluaa vaan haistella".

Ikävä kyllä osalle koiranomistajista muiden huomioonottaminen on vierasta ja he kusevat sillä kaikkien koiranomistajien muroihin, koska sillä saadaan aikaan vain lisää koirapelkoa ja inhoa.

Höpö höpö. Ne, jotka pelkäävät koiria, keräävät valitettavasti vanaveteensä ne, jotka inhoavat koiria muuten vain. Ne, jotka inhoaa koiria, eivät siihen mitään syytä tarvitse, eikä heidän inhoaan poista vaikka koirat siirtyisivät eri valtioon kokonaan. Ihan turha toivo että olemalla jokin kunnollinen koiranomistaja, saa siitä sädekehän pään päälle tai edes tekisi lovea siihen heidän inhoonsa. Toki manipuloivina ihmisinä he tykkää esittää, että heidän vaatimussäkissään olisi jokin pohja, ja nurinallaan jokin päätepiste. Mutta pitäähän sen uskottelu kiireisenä kaikki partiolaishenkiset, jotka ovat aina valmiina miellyttämään.

Heidän tapanaan nyt vaan on inhota kaikkea. Heillä on pieni, naurettava ja lapsellinen olo, eivätkä muuta keksi kuin nyrpistellä ikkunasta ulos ja kirjoitella yleisönosastoille valituksia niistä jotka osaavat rakastaa, ja joita rakastetaan. Heille sitä onnea ei ole suotu. Nii mikä et ollut, lapsellinen ja naurettava ? Miksi mulla tekee silti mieli nauraa sun lapsellisuudelle? Toinen on niin tosissaan ja luulee olevinaan saavansa koiranvihaajilta pian mitalin. Koirapelkoisten suomat irtopisteet on varmaan myös haluttua tavaraa. Moni jossain on varmaan kiitollinen, kun joku on reippaampi kuin edes on pyydetty.

Aamen, Luojalle kiitos ettemme ole kaikki samasta puusta veistetty!

Jos sä tuntisit mut, niin tietäisit varsin hyvin, että mä en todellakaan ole ihminen, joka haluaa tai jota kiinnostaa miellyttää yhtään ketään. Mutta, mä otan muita huomioon ja ne on kaksi täysin eri asiaa. Toki, jos ei omaa kumpaakaan piirrettä itse, niin sitten sitä varmaan kuvittelee, että nämä ovat kaksi aivan samaa asiaa. No ei ole.

Näistä sinun irtopiste jutuista tosiaan tulee täysin selväksi, että sinulle on aivan vieras ajatus, että ihmiset osaa ajatella muitakin kuin vain itseään tai omaa elämäänsä. Ja sitten vielä kuvittelet, että siitä saisi jotain "irtopisteitä". Siis mitä ja miten? Ja kyllä, muiden huomioonottaminen on nimenomaan sitä, että ei ole edes pyydetty. Aika ikävä olisi maailma, jos jatkuvasti jonkun pitäisi olla ihan erikseen pyytämässä sitä ja tätä. Aika paljon mukavampaa olisi kaikille, jos ihmiset vaan vähän huomioisi enemmän. Ja mitä niihin irtopisteisiin vielä tulee, niin huomioiminenhan ei välttämättä edes näy mitenkään kauheasti. Ei tuolla terasseilla ja kahviloissa se koirapelkoinen mistään voi tietää, että mulla ylipäätään on koira, mutta että jätin sen kotiin, koska tiedän, että kaikki eivät siellä välittäisi koiran läsnäolosta.

Ja jos sä olet jotenkin kateellinen niistä "irtopisteistä", niin ihan voit minä päivänä tahansa aloittaa itsekin muiden ajattelemisen itsesi sijaan. Kylläpä aika äkkiä huomaat, ettei siitä mitään sädekehää saa, mutta hemmetin monta vihaista koiranomistajaa kyllä

Jos olisi vielä PP ja paitatilaukset, niin haluaisin itselleni paidan jossa lukisi "Minulla on koira, mutta jätin sen kotiin". Saisko sillä irtopisteitä?

Mä olen myös tietoisesti siirtynyt pieneen koiraan monestakin syystä, mutta yksi syy on se, että sen kanssa on helpompi olla ja sen kanssa voin olla joissakin paikoissa ilman, että kovinkaan monen tarvisi olla mun koirasta huolissaan. Mä myös tiedostan varsin hyvin, että on olemassa paljon ihmisiä, jotka joko pelkää koiria tai ei vain muuten pidä niiden läsnäolosta. Tästä syystä mä en ole koskaan ollut vaatimassa, että koirian kanssa pitäisi päästä kauppoihin tai ravintoloihin.

Tästä tuli mieleen miettiä, että miten pitkälle tosiaan joku on muka valmis ihan sen koiravastaisen puolen takia taipumaan takaperin tangoa.

Jos minä otan reteästi susikoiran ja rotikan, niin sekö olisi jo keskisormennäyttö koiran vuoksi epämukavuutta kokeville? Jos lähdetään seuraamaan sitä lankaa, Ei siis riitä enää, että otan koiran, pidän vastuullisesti sitä, koulutan hyvin, ja ulkoilutan tai vien sisälle paikoissa, joissa se on sallittu?
Se pitää ottaa jo pieni koirakin siksi, ettei se näy niin hyvin, ja kauas? Ettei joku edes sälekaihtimen takaa sitä erota, ja keksi alkaa vihata?

Asiasta toiseen: Olen muuten huomannut, että nyt kun koiran kanssa pääsisi joihinkin paikkoihin, en oikeastaan viihdy koirien kanssa siellä. Tai siis olen huomannut, että se minne koira perinteisesti ei pääse, ei ole oikein paikka ihmisellekään Tarkoitan että yleensä ne on paikkoja, jotka voivat olla muutenkin stressaavia. Sairaaloista nyt puhumattakaan. Tai miten kovat inhat lattiat on usein ostoskeskuksissa. En halua viedä esim. tuohon lähiostarille koiraa, vaikka se on sallittu. Mulla säälittää sen tassut. Mutta on se tosiaan melkoinen ihanuus siinä vaiheessa, kun vaikka iskee kesken lenkin helle ja haluaa levähtää, että on koirallekin vesikuppi tarjolla. Tai pakkasella lämmittelemään. Että voi luottaa siihen, ettei tarvitse joku rinkka olla selässä ja viettää kuin kulkurin elämää, jos koira sattuu olemaan mukana. Ja että voi yhdistää koiran ulosviennin, ja hoitaa samalla jonkin asian.
Koiran omistamisesta ei tarvitse ihan rangaistuksen vuoksi tehdä mahdollisimman hankalaa, ei me tosiaan olla 2. luokan kansalaisia vaan veronmaksajia*, se on niin suuri osa kuitenkin ihmisten elämää.

*ja vaikkei maksaisi veroa, on ihmisarvo, eläimellä on itseisarvo ja myöskin ollaan maksava asiakas useimmiten.

Mella M kirjoitti:Jos olisi vielä PP ja paitatilaukset, niin haluaisin itselleni paidan jossa lukisi "Minulla on koira, mutta jätin sen kotiin". Saisko sillä irtopisteitä?

Hmm..
Tuo pusero teksteineen voisi olla ihan hyvä kuitti. Sarkastinen sellainen.
Hyvä älynväläys kieltämättä.

Alan tässä paasattuani olla jo täysin valmis pitämään koira Pride-kulkueen, että ollaan ylpeitä koirista.

Ninni kirjoitti:
Tästä tuli mieleen miettiä, että miten pitkälle tosiaan joku on muka valmis ihan sen koiravastaisen puolen takia taipumaan takaperin tangoa.

Jos minä otan reteästi susikoiran ja rotikan, niin sekö olisi jo keskisormennäyttö koiran vuoksi epämukavuutta kokeville? Jos lähdetään seuraamaan sitä lankaa, Ei siis riitä enää, että otan koiran, pidän vastuullisesti sitä, koulutan hyvin, ja ulkoilutan tai vien sisälle paikoissa, joissa se on sallittu?
Se pitää ottaa jo pieni koirakin siksi, ettei se näy niin hyvin, ja kauas? Ettei joku edes sälekaihtimen takaa sitä erota, ja keksi alkaa vihata?

Eli sä vieläkin luulet, että täällä ihan vain halutaan miellyttää muita? Miten paljon haluat rautalankaa ja onko tuota tekstiä tosiaan noin vaikea lukea? Kyllä mä olen ihan itseni mukavuuden takia valinnut sen pienemmän koiran.

Ja siis millä tavalla se koiran omistaminen hankaloituu, jos ei mene koiran kanssa joka paikkaan? Musta tuntuu, että sinä nyt itse katselet tätä asiaa jotenkin aivan pää vinossa ja teet tästä aivan tahallasi jotenkin tosi negatiivista. Onko se sinulle jokin henkilökohtainen loukkaus, että osa ihmisistä pelkää koiria tai ei muuten halua niitä lähelleen? Tai se että joku koiranomistaja kehtaa olla sitä mieltä, ettei koirien kanssa tarvitse päästä ihan joka paikkaan? En mä muuten ymmärrä tuollaista nurinkurisuutta ja vääristelyä.

Kaikki jotka tässä ketjussa ovat ilmaisseet, että ymmärtävät mutta eivät välttämättä täysin ala kieppua sen pelon ympärillä, ovat samalla kertoneet kuitenkin pitävänsä koiraa muut huomioon ottavalla tavalla. Siihen pitää riittää sääntöjen noudattaminen, ja koiran hallinta, sekä kommunikointi tavalla joka ei aiheuta konfliktia kun tullaan lenkillä vastaan. Eihän sitä nyt voi taikoa koiraa savuna ilmaan tai muuttua pinkiksi elefantiksi, tai muutenkaan tehdä enää mitään mahdottomia.

Silti sinä kivenkovaan koko ajan väität, että sinun tapasi on vain sitä huomioon ottamista, ja jos joku ei halua pelkoisen ehdoilla elää (koska nykypelisäännöt ovat jo olemassa) on sellainen joka ei ole kykenevä toisia ottamaan huomioon.
Siitä tulee se vaikutelma, että keräät jotain mystisiä irtopisteitä olemalla jotenkin nääääin paljon muita huomioon ottavampi kuin ne, jotka elävät normaalia elämää, johon kuuluu toisten ottaminen huomioon.
Kaikki ovat sanoneet, että ottavat muut huomioon ja osa kuvaillut myös miten sen tekee. SInulle se ei riitä? Tai sitten se on sisälukutaidossasi se vika. Nyt projisoit ulkopuolelle sitä ihan turhaan.

Käytät myös samoja manipulaatioita, mitä koiranvihaajat. Eli kiristät, että jos joku ei ole täysin yli-inhimillinen siinä omassa huomioonottavuudessaan, kusee muka kaikkien koiranomistajien muroihin.

Ja siis millä tavalla se koiran omistaminen hankaloituu, jos ei mene koiran kanssa joka paikkaan?

Tämä on jo vitsi. Siis sulla ei olekaan koiraa? Jos et tiedä mitä kaikkea se helpottaa, että koiraa voi pitää myös mukana?
Ja kukaan ei tietääkseni ole vaatinut muutenkaan "joka paikkaan" pääsemistä

Sanompahan vielä, että yrittäjällä on täysi oikeus toteuttaa liikeideaansa haluamallaan tavalla. Jos hän sallii koirien tai laamojen läsnäolon yrityksessään, oli se sitten mikä tahansa, ei siihen ole kellään nokan koputtamista. Pelolliset ja muut ahdasmieliset etsiköön vertaistansa seuraa muualta. Ja kyllä, tunnen paljon yrittäjiä, ja he menestyvät oikein hyvin.

Mikään määrä aiheen vierestä länkyttämistä ei muuta sitä tosiasiaa että koiran omistaminen on ihmisen itselleen valitsema harrastus, jonka ei pidä, eikä sen tule häiritä kanssaeläjiä. Mella m nähtävästi jaksaa selittää, pisteet siitä.

^^^ Mä edelleen ihmettelen näitä todellakin mystisiä irtopisteitä. Mä itse ajattelen, että ihmiset, jotka kuvittelee tällaisia irtopisteitä jostakin saatavan, ovat jotenkin tosi väärinpäin liikkeellä sen oman asiansa kanssa. PP:ssä on ollut useita ketjuja jo vuosia vuosia sitten, jossa monet oli sitä mieltä, että koirien kanssa pitäisi päästä kauppaan ja ravintoloihin ja mä olen aina ollut sitä mieltä, että mun puolesta ei tarvi. Mä olen saanut tästä joka kertaa paskaa ja kuraa niskaan ja siksi nämä sinunkin "pikkuisen" vääristellyt jutut eivät tule lainkaan yllätyksenä. En mä silti kulje tuolla turuilla ja toreilla huutelemassa, että mä en vie koiraani kauppaan tai ravintolaan, että todellakin ihmettelen, että mistä niitä irtopisteitä saa? Mä en käy koirapelkoisten tai koiranvihaajien ryhmissä näistä juttelemassa, ehkä pitäis? En tiedä onko sellaisia. Ja mitä sitten jos kävisinkin? Mä olisin siellä nimimerkillä ilman kasvoja, niin mihin ihmeeseen ne irtopisteet siis menisi? Missä niillä siis voisi keulia?

Ja etipä vaikka joku Face ryhmä jostain asuinalueesta, johon ollaan perustamassa koirapuistoa ja käy lukemassa millä perusteilla niitä vastustetaan ja mieti sitten, että millä tavalla koiranomistajat kusee omiin muroihinsa. Been there, seen that. Ihan vinkkinä voin sanoa, että ne on mm. sellaisia kuin koirien lisääntynyt määrä alueella, koiria pidetään irti myös koirapuiston ulkopuolella, koiran paskaa jää entistä enemmän keräämättä, kaikki portinpielet ja puuaidat on kustu, koirien annetaan haukkua ja riekkua pitkin yötä eikä kukaan puutu siihen jne. Onko nämä ihan tuulesta temmattuja? Ei todellakaan. Voisko koiranomistajat käyttäytyä muita huomioonottavammin? Kyllä todellakin.

Luepa ketju alusta asti (toki et sinä sitä varmaan itse näe). Sinä ja aunet vähättelette koirapelkoa ja minun vastaukset liittyy niihin. Yhtään enempää en kyllä sinun kanssa jaksa. Tunnut kääntävän kaiken tosi nurinperin.

Mulla on ollut sakemanni, rottikset ja nyt voimakoira, jonkun määreen mukaan.
Miellyttämisenhalu on tässä iässä nollassa tai miinuksella mutta toivon silti vielä ymmärtäväni yksinkertaisen perusjutun: huomioin toiset kuten toivon itseäni huomioitavan.
Meillä koiraa kulkee paljon arjessa ja lomilla mukana, siinäkään en näe ristiriitaa. Ei kaupoissa eikä kahviloissa, ulkomailla ollut raflassakin.
Mutta hyvä kun keskustelua tulee, myös koiraihmisten kesken!

No luepa MellaM itse ketju IHAN alusta asti, ennen kuin väität etenkään kenenkään nimiä mainiten väärin. Vaatii toki jonkun verran sisälukutaitoa. Ihme nillitystä ja vänkäystä.

Vieras kirjoitti:Mikään määrä aiheen vierestä länkyttämistä ei muuta sitä tosiasiaa että koiran omistaminen on ihmisen itselleen valitsema harrastus, jonka ei pidä, eikä sen tule häiritä kanssaeläjiä. Mella m nähtävästi jaksaa selittää, pisteet siitä.

Toivottavasti otat tämän rakentavana palautteena, etkä kohteliaisuutena.
Olet melkoinen oppikirjaesimerkki trollista jopa Mella M:n suhteutettuna, koska et tuo uusia näkökulmia (tai edes uusia totuutesi todisteina pitämiäsi seikkoja) tai yritä perustella keskustelun edetessä omaa näkökantaasi.
Hoet vain jokaisen viestin väliin sitä, mitä sanoit ensin. Jos teet tuota siis tiedostamatta, voit sen nyt uskoa. Jos tahallasi, niin rimaa hipoen onnistut esittämään tyhmempää kuin olet, joka ei ole siis edes milleistä enää kiinni lähestyessäsi ameeban aivotoimintaa.