Lemmikit

"-Iskä, toi koira näyttää ihan sudelta!"
No, kyllä mustavalkoinen pystäri voi jostain kulmasta katsottuna näyttää sudelta.

Toisen lapsen kommentti, toisesta koirasta.
"-Toi koira on söpö, koska se näyttää ihan pieneltä hevoselta."

Juuri äsken lenkillä kuultua, joku pikkutyttö huokasi haltioituneena: "Aaaaahh! Ei voi olla totta!" ja jatkoi: "Siis näittekste noi, miten ihania!"

Olin lenkillä kahden sakemannin ja westien kanssa - westie tuli vapaana muutaman metrin perässä.
Vastaan tuli pikkupoika isänsä kanssa. Sakemannit nähdessään hän huusi innoissaan: "Kato isi, Roi-koiria!"
Havaittuaan westien: "Ja niiden pentu!"

Ikimuistoisin oli kai aikanaan australianterrierini määrittely sakemannin pennuksi. Tää määrittelijä tiesi mistä puhui, olihan hän omistanut monta sakemannia ja kouluttanut niitä työkseen. :p

Onhan noita ollut.

Rottweilerista: "Mullakin on ollut tuollainen dobermanni." "Mä niin tykkään näistä labbiksista" Pennusta: "Onko se cockerspanieli?"

Isovillakoirasta: "Tuossa menee lammaskoira (ja karhukoira joka oli kaverin nöffi)." (isä selitti lapselleen)

Lapinkoirasta: "Mitä rotuja siinä on?" Vastaus: Lapinkoiraa ja lapinkoiraa.

Lähes 13 vuotiaasta sheltistä eilen eläinlääkärillä: "Voi miten suloinen. Tulitteko ekalle rokotukselle?" "Minkä rotuinen se on?"

ai niin, aikoinaan mun dalmatialainen oli mantlatiannoutaja. Kommentoijalla oli itselläänkin ollut sellainen, kuulemma paras metsäkoira ikinä!
Myöskin mun bluemerle shelttini oli kierosilmäinen, oikeasti oli vain toinen silmä puoliksi sininen

Mulla oli punainen kääpiöpinseri, joka kerjäsi takajaloillaan seisten. Joku pikkunapero huusi sen nähdessään riemastuneena, että "Kato isi, kenguru!".

"Kato isi lehmä!" x 2 on tullut tästä koirasta.
Edellisestä eli rottweilerista oli vähemmän hauska, "tappajakoira". Onneksi pääsin juttelemaan lapsen vanhempien kanssa asiasta.

Mulla oli vuosituhannen alussa syntynyt sekalinjainen sakemanniuros, väriltään lähes musta. Siihen aikaan käyttö-/sekalinjaisia ei paljon ollut ja katukuvassa näkyi lähinnä perinteisen värisiä manttelikuvioisia. Ihmiset eivät tunnistaneet koiraa sakemanniksi ja joskus kuulinkin ettei tuon värisiä sakemanneja ole olemassakaan. Mitä sitä vänkäämään, kun jonkun koira-asiantuntijan mielestä se on sekarotuinen.

Kerran olin menossa koirapuistoon, jossa jo oli vanhempi nainen kääpiösnautseriuroksen kanssa - mun uros oli sosiaalinen toisten koirien kanssa.
Annoin koirien haistella aidan läpi ja kun sopuisasti heiluttivat häntiään, kysyin voidaanko tulla. Se sopi.

Istuttiin ja juteltiin, koirat touhusivat omiaan ja viihtyivät hyvin yhdessä. 10-15 minuutin päästä tämä nainen kysyi koirani rotua ja kuultuaan "saksanpaimenkoira", nainen sai jonkun kohtauksen. Hän haukkoi pitkän aikaa henkeään, eikä pystynyt puhumaan. Siinä vaiheessa kun olin lanssia soittamassa, hän tokeni. Jatkettiin rentoa juttelua.

Mun koira oli tietysti luonteeltaan sosiaalinen. Mutta kuinka paljon tähän sosiaalisuuteen vaikutti ettei rotua tunnistettu, joten ihmiset (ja todennäköisesti toiset koiratkin) suhtautuivat siihen kuin "normaaliin" koiraan - eikä kuten "vihaiseen" sakemanniin.

"Kato, kauris!" Ja sitten yllättynyttä naurua, kun katsoi "kaurista" tarkemmin

Kauan sitten mulla oli rottis ja bokseri, joita pidettiin aika usein kaksosina. Usein kysyttiin, että ovatko ne kaksosia tai suoraan vain viitattiin kaksosina.
Kerran eräs mies lisäsi heti kommenttinsa perään että "miksiköhän minä kaksosiksi sanoin, kun eihän ne ole yhtään saman näköisiä..." Niinpä, sitä samaa minäkin aina ihmettelin

Meillä toistuu sama lause vuodesta toiseen vanhemman väestön keskuudessa: "onko nuo niitä Kekkosen koiria". Tosin oli Matti Vanhasellakin venakko, mutta ei tainnut olla julkisuudessa. Matti oli kerran seuraamassa venakkokehää Kajaanissa, ja juttelin hänen kanssaan kehän reunalla koirista. On muuten oikeesti pitkä mies. Mukava heppu.

Kyllä alkoi tulla Kekkosen aikoja ikävä, kun joku esiteinipoika kerran kysyi, että onko toi semmonen "let me do it for you" -koira Eikä mulla edes ole venakkoa.

Joskus bernien kanssa lenkkeillessä, pieni ihminen totesi miten kauniita poneja

Shelttiä väitettiin kiven kovaan collien ("lassien") pennuksi ja vielä suututtiin kun kerroin että ei ole, on sheltti ja jo 4 vuotias. Tästä tuohtunut murkkuikäinen kyselijä jatkoi inttämistä johon totesin: ei en myy, enkä anna, eikä ole minulla muitakaan collien pentuja tarjolla. Huusi perään että haista V**tu sitten akka.

Tästä nykyisestä pennusta sanoi vanhempi herra että jos tuo tuosta vielä kasvaa, niin mahtaa tulla kalliiksi ruokkia, sellasia ne sekarotuset on Meillä siis 6kk vanha blondi hovawart uros.

Mun edellinen koira oli rescue koira espanjasta, jossa oli sekaisin varmaan monenlaista pikku/keskikokoista koiraa. Joskus yksi naapuruston vanhempi rouva kysyi koiran rotua ja kun kerroin edellä mainitun, niin hän huudahti mun koiralle, "voi että, sinä olet oikea juhlasekoitus, kaikista parhaistan laaduista".

"Minkä rotuinen tuo sinun koira on?"
"Se on sluugi" (sloughi)
"Ahaa... Mitä eri rotuja siinä siis on?"

"Onko tämä se koira, joka on juossut Joensuun raviradalla 60 km/h?" Joo ei valitettavasti ole kyseinen koira.

"Onko se englanninvinttikoiran pentu?"

"Is it a husky?"

Kävelyllä oman koiran ja anopin tummanharmaan ja erittäin pönäkän cairnin kanssa. Ohikulkija: "Ooh, onpa tuo sinun toinen koira niin uljas ja ylväs! Ja tuo toinen on niin...Musta."

Hauskuudesta en tiedä, mutta ainakin mieleen jäi kun takavuosina anoppi aikansa kameleonttiterraariota katseltuaan totesi jotta "tuo se on kyllä maailman turhin elukka".
No harvemmin lemmikkejä varsinaisesti hyödyn vuoksi otetaan ...

Mun ekasta sekarotuisesta koirasta nainen koirapuistossa sanoi koirani olevan suden näköinen. Koira oli melkein valkoinen, vain vähän mustaa kuonossa, hännässä ja korvissa. Oli hän tavallaan oikeassa, kun koirassa oli myös sutta. Hän oli kertomansa mukaan ollut susien kanssa tekemisissä. En tiedä enempää siitä.

Yhden talon asukkaan mielestä mun toinen koira, borderterrieri, ja mun mies olivat hänen mielestä saman näköisiä. No, en voinut kun naurahtaa, että okei. Eipä ollut mulle tullut mieleen yhdennäköisyys.
(Vähän asian vierestä, että kyllä omasta mielestänikin monesti koira ja omistaja ovat jotenkin saman näköisiä.)

Kaksi schipperkeä näyttää toki vieraan silmään kovin samalle, mutta joskus aina ihmetyttää ihmisten kysymykset. Lähes aina keskustelu menee näin:
- onko noi kaksoset?
- ei ole, ei edes sukua.
- mutta... Miten se on mahdollista, ne on ihan saman näköset?
-...ne on samaa rotua...

Yhtä chihua luultiin pentuna berhandilaisen pennuksi. Kun vähän hämilläni oikaisin, tyyppi naurahti että jännä kun on sitte ihan saman värinen!

pikku, mä olen kuullut mitteleistäni tosi paljon tuota "onko ne samasta pentueesta/sukua kun ne on niin saman näköisiä?" ja sitten olen itse silleen "ööö, eikun ne on vaan samaa rotua". Olen joskus miettinyt mistä se johtuu - voisko olla, että rotukoiran käsite ei ole ihmisille niin selvä kuin voisi kuvitella?

Niin, ja tämä kolmikko oli tietysti Isäkoira, Äitikoira ja Lapsikoira

Toimii toi toisinkin päin. Mulla on kaksi englanninvinttikoiraa, jotka ovat vieläpä sentilleen ja kilolleen samankokoisia, eli niissä ei ole ulkopuolisen silmään muuta eroa kuin väri. Silti aina joskus joku kysyy, että "onko tuo musta/onko tuo valkoinen se ja se". Melkein tekisi mieli esittää vastakysymys, että no jos toi musta olisi dobermanni, niin mikä toi valkoinen sun mielestä sitten olisi?

Kun lenkkeilin kolmen sakemannin kanssa (2 urosta, 1 narttu, narttu oli "nartun verran" pienempi), sain jatkuvasti kyselyitä, onko tuo pienin noiden kahden pentu.