Lemmikit

En kertakaikkiaan osaa päättää rotua jonka hankkisin nyt kun aika jätti edellisestä koirasta. En ole ikinä ollut mitenkään rotu-uskollinen vaan olen ottanut sen koiran mikä on sen hetkiseen elämäntilanteeseen ja toiveisiini parhaiten sopinut. Olen ollut tyytyväinen rotuvalintoihini ja jokaiseen koiraani, mutta nyt olen aivan pihalla! Mikään rotu ei innosta alkuesittelyjä pitemmälle. Sairauksia, luonneogelmia, pieniä populaatioita, riitaisia rotupiirejä, sitä ja tätä ongelmaa, loputtomiin.

Suuri määrä rotuja karsiutuu jo ilmiselvien rakenteellisten vikojen takia ja osa karsiutuu metsästysviettinsä takia. Toivoisin saavani suht terveen, tavallisen koiran mutta en pääse tässä miettimisessä puusta pitkään.

Miten neuvoisitte minua? Miten te olette valinneet oman rotunne? Oletteko tehneet joskus vääriä valintoja? Jos niin mitä tästä on seurannut? Mitä kriteereitä pidätte tärkeimpinä jos rodun valinta ei ole itsestään selvää?

Välillä jo mietin että lyön summassa sormeni Kennelliiton pentulistaan ja soitan sinne paikkaan mihin sormeni osuu.

Olen valinnut rotuni sen mukaan minkä rodun ominaisuudet ovat kiinnostaneet samalla pitäen mielessä että mitä minulla on tarjota koiralle niin että se voisi elää mahdollisimman ns. "rotutyypillistä" elämää.
Mulla on myös muita rotuja (niiden lisäksi joita on ollut) joita olisin halunnut, mutta olen tajunnut ettei mulla ole tarjota niille sellaista mitä kaipaavat. Tai en muuten vaan ole sopiva omistaja sille rodulle syystä tai toisesta. Tai rotu ei sitten kuitenkaan ollut sellainen joka vastaisi minun "tarpeisiini."
Ihannehan on luonnollisesti se, että rotu sopii ihmiselle ja ihminen sopii rodulle.

Ensin olen miettinyt käyttötarkoituksen, esim palvelus-, seura- tai vahtikoira. Seuraavaksi koko - etenkin seurakoiriksi soveltuvissa on valinnanvaraa.
Sitten karsin pois mulle selvästi sopimattomat, kuten paljon turkinhoitoa vaativat. Tai olemattomalla turkilla varustetut (huono kylmänkesto).

Jäljelle jäävistä pyrin selvittämään terveyttä ja hermorakennetta. Runsaasti paukkuarkoja yksilöitä sisältävät rodut sivuutan. Terveyden puolelta ulkoisesti näkyviä riskejä ovat mm raskaat riippuvat korvat, löysät huulet/silmäluomet - yleensäkin kaikki överiksi jalostetut piirteet.
Lyttykuonot, käyräjalkaiset tms ovat itsestäänselvästi nounou.

Tähän asti karsinta on aika helppoa, sitten menee jo vaikeammaksi.
Rotujen terveydestä saa jonkunlaista käsitystä kasvattajilta, koiranetistä ja rodun JTO:sta. Vakuutusmaksujen suuruuskin kertoo jotain.

Luonteista/ominaisuuksista saa viitteitä luonnetesti- ja mh-kuvauksista, esim onko rotu keskimäärin pehmeä, terävä, avoin tai vilkas. Hajonta on yleensä suurta, joten tarkempaa tietoa saa rodun JTO:sta, harrastajilta, kasvattajilta ja nettikeskusteluista.
Informaatiota hankkiessa täytyy olla suodatin, esim enkkubullien kasvattajat kertovat rodun olevan ihan yhtä terve tai sairas kuin muutkin rodut.

Lopulta joku rotu vain tuntuu sopivalta, vaikka saattaa joutua hieman tinkimään kriteereistä.
Kun koiriin käy tutustumassa livenä, voi paperilla lähes täydellinen rotu tippua poiskin.
Puolivahingossa tullut koira rodusta, jota ei ollut koskaan tosissaan edes harkinnut, saattaa osoittautua nappivalinnaksi. Ja pitkään harkittu yksilö tutusta rodusta ja tarkoin valitusta pentueesta voi osoittautua ei-niin-sopivaksi.

Terveys sitten onkin melkoista lottoamista; käsiin on sattunut terveenä ja pitkäikäisenä tunnetusta rodusta se yksilö, jota sai juoksuttaa jatkuvasti eläinlääkärissä. Kaikesta yrittämisestä huolimatta koira kuoli 4-vuotiaana sairauteen, jota ei tiettävästi oltu Suomessa ko rodulla vielä tavattu yhtään tapausta.

Jos rotu on kiinnostava ja löydät kasvattajan jonka kanssa juttu luistaa, näkemykset jalostukseen käytettävien koirien luonteista&terveydestä ovat samankaltaiset ja kasvattajan koirat tekevät positiivisen vaikutuksen, varaa pentu sieltä.

Lis. Muotirodut kannattaa skipata. Suuren kysynnän vuoksi niissä teetetään paljon pentueita, joiden vanhempia ei muutoin käytettäisi jalostukseen.
Samoin Suomessa uudet rodut. Niitä markkinoidaan aluksi paljon parempina ja terveempinä vaihtoehtoina. Menee pari sukupolvea kunnes totuus paljastuu.

rotuja mutta kirjoitti: Sairauksia, luonneogelmia, pieniä populaatioita, riitaisia rotupiirejä, sitä ja tätä ongelmaa, loputtomiin.

näitä karkuun et kuitenkaan pääse, joten lähtisin karsimaan rotua käyttötarkoituksensa perusteella ja vaan sillä, mikä tuntuu omaan käteen ja järkeen parhaimmalta. sitten sen jälkeen pohtisin terveyttä ja tsekkaisin linjoja/tuloksia, joista voisi saada jotain viitettä. ja seuraavaksi matalalla kynnyksellä rotuun tutustuminen (kasvattajat/harrastajat), jos jollain on sutta ja sekundaa terveydessä, niin ainakin sen linjat hylkäisin ja ottaisin toiseen yhteyttä.

aikalailla kuten jo Dacrest tuossa ylempänä kertoikin.

So many breeds so little time

Ensin tosiaan se millaiseen elämäntilanteeseen koira tulee. Mitä sen koiran kanssa haluaa tehdä vai haluaako erityisesti mitään.
Miksi ne rodut mitä on ollut ovat miellyttäneet ja miksi ja voisiko valita jo tutun rodun, vaikka eri kasvattajalta.

Hankikoira testi. Tosin siihen ei voi täysin luottaa koska jos laittaa pieni lyhyt karvainen seurakoira niin varmasti on mopsia ja ranskanbullaa. Ja jos siellä tulee tuloksiin kaikkea tanskandoggista chihuahuaan.

My favorite mistake rotu oli whippet. Satuin vain saamaan kaksi yksilöä jotka olivat ... no ei helpoimmasta päästä. Opettivat paljon koirista ylipäätään. Ihania omalla tavallaan, mutta jäi pelko, että jos palaisin rodun pariin niin tulisko taas huono onni. Rodussa edelleen vahvasti eroahdistusta, joten se karsii rodun mulla toistaiseksi. Ehkä kuitenkin vielä joskus.

Sairauksia on kaikilla koirilla, oli ne rotua tai ei. Jos rodussa on selvästi paljon jotain sairautta niin tietty kannattaa karsia, ellei halua ottaa riskiä. Mut joku sairaus mitä on satunnaisesti löydetty, en olis turhan huolissani.
Otan koiran myös ensisijaisesti itselleni, en liittyäkseni johonkin pieni-piiri-pyörii kerhoon. Rotupiireistä voi toki saada paljon, mutta ne eivät ole pakollisia kylkiäisiä koiran kanssa.

Toinen syrjähyppy minulla rotuvalinnoissa oli mittelspitz. Myöskin rotu jota edelleen seuraan ja voisin ottaa uudelleenkin, vaikka ensimmäinen oma mitteli ei täysin vakuuttanut, vaikka ihan olikin omalla tavallaan. Tässäkin yksilö ei ehkä täysin sopinut mulle. Vähän liian adhd.

Nyt olen päättänyt niin että elämä on liian lyhyt olla omistamatta suomenlapinkoiraa. Kun olen ekan kerran lapinkoiriin tutustunut jo 80-luvulla, enkä koskaan omistanut sellaista (vaikkakin puolikkaan mixin ja porokoiran). Eli teen tutkimusta ja otan selvää kasvattajista ja koirista. Ja jossain vaiheessa lähtee suoraan kyselemään ja katsomaan koiria.

Omalla kokemuksella suomenlapinkoirat ovat tosi kivoja koiria. Voisin ajatella itsellenkin mutta se turkki. En jaksa enää hoitaa.

^ turkinhoito mietityttää minuakin, mutta nykyään on hirveän paljon ammattiapua helposti saatavilla, kun on näitä pohjavillapesuja ja erikois koirashampoota. Pärjäsin porokoiran kanssa, uskon että pärjään vähän pitempikarvaisen slk:n kanssa. Luonne, luonne ja luonne on se mikä menee kriteereissä ykköseksi.

Varmaan terve ihminen selviää suomenlapinkoiran turkin hoidosta ihan leikiten

No jos ihmisellä kädet toimii niin turkin kuin turkin hoito onnistuu, kyse on säännöllisyydestä ja viitseliäisyydestä paksumman karvan kanssa. Toki jos on varaa viikottain viedä kampaajalle niin mikäs siinä!

Täällä yksi rodunvalitsija. Täällä sama. Rotuja karsiutuu yksi toisensa jälkeen pois, eikä jäljelle jää mitään.

Mitä ajattelette siitä, että lähtee ihan metsästyskurssille, jotta voi ottaa metsästyskoiran?

Olisin ottamassa suomalaista koiraa ja kodinvaihtajaa, kokemusta metsästyskoirista muutoin.
Heti, kun katson maailmaa metsästäjän lasien läpi, niin alkaa (myös melko terveitä) pentueita, koirarotuja ja kodinvaihtajaehdokkaita löytyä ihan eri tavalla.

Mitä ajattelette siitä, että lähtee ihan metsästyskurssille, jotta voi ottaa metsästyskoiran?

Jos aikuinen kodinvaihtaja kelpaa niin sellaisia käyttöön sopimattomia metsästyskoiria löytyy kyllä, jotka myydään seurakoiriksi.