Lemmikit

Kunhan höpöttelen En ole vielä päättänyt omaa. itse asiasssa olen täysin hukassa rotumietintöjen kanssa. Nykyistä rotua en enää halua ottaa, kai, joten joku uusi pitäisi yrittää keksiä.

Haluaisin niin monta, etten elä niin kauan että ehtisin käydä kaikki läpi.

Jätti olisi ihana. Nöffi ehdottomasti. Tai suursnautserikin olisi kiva. Mutta koska sitten olisi vaihdettava autokin, eikä iso mahtuisi koiranluukusta, niin realistisempi olisi uusi kultsu. Nykyinen on tosin niin mahtava, etten voisi kuin pettyä... En tiedä.

Suomenlapinkoiran, lapinporokoiran, jackrusselin, whippetin, lancashire heelerin, kleinin ja mittelin, brasilianterrierin, corgin, mäyräkoiran, skotlanninhirvikoiran, havannankoiran, perhoskoiran, kultaisennoutajan, rottweilerin...
joo ei riitä elämä, ei rahat eikä tilat. Lottovoittoa odotellessa.
Realistisesti lappalaisissa pysyn. Tai sitten joku pieni seurakoira.

^ Voitit! Minä en edes taida tietää noin montaa rotua. Mutta niiiin moni olisi ihana. Tai, heh, partis-kultsu-mix...

Jos ottaisin koiraa, haluaisin taas chihun. Niiden ulkonäkö on mennyt huonompaan suuntaan kyllä, se mitä olen kadulla nähnyt, mutta ehkä etsimällä löytäisi vielä samanlaisia kuin ennen. Parhaimmillaan ovat minusta nättejä ja hienoja koiria, mutta mulkosilmäistä ja lyhytkuonoista alle 2 kg painavaa en kyllä ole ottamassa.

Olen jo sen ikäinen ja sairas, että nuo pohdinnat ovat ohi kohdaltani.
Toivon jossain vaiheessa eläkkeellä että voisimme ottaa vielä jonkun pienen koiran. Sheltin esimerkiksi tai sitten miksei vaikka kaksi kotia vailla olevaa pientä, jo aikuista koiraa.

Seuraavan koiran pitäisi olla nykyisiä pienempi, alle 20-kiloinen. Olen katsellut Kooikerhondjea ja stabya. Stabylle olin jo kerran pentujonossakin, mutta sitten jänistin ja hankin pennun tutummasta rodusta. Koikkeri taitaa olla minulle liian vilkas, mutta muuten vaikuttaa sopivalta.
Tai ehkä haluankin mittelspitzin, tiibetinspanielin tai perhoskoiran.

Oikeastaan en tiedä. Todennäköisesti seuraava osa-aikakoira joka täällä majailee, tulee olemaan dalmatialainen.

Kyllä mä oon edelleen vaan australiankarjakoiran kannalla. Toinen karjis-bortsu ois lottovoitto, tai muu karjis-paimenmix. En tiä mikä noissa jästipäissä oikein kiehtoo, mutta kyllä semmoinen ois vaan jatkossakin kalustossa oltava. Nykyinen bortsukaan ei jää varmaan viimeiseksi, lisäksi itselleni uusista roduista kiehtoo myös vähän appenzellit ja entlebuchit jostain syystä kovasti. Toisaalta tekis mieli taas lähtee myös takaisin terrilinjalle(parson tai wörkkirusseli), myös vaikkapa manchesterinterrieri vois mahtua hyvin elämään. Jos oma kunto oikein isosti käy rapistumaan, on toki pakko miettiä vähän rauhallisempia tapauksia, en kyllä yhtään sitten enää tiedä notta mitä. Kaipa sen sitten näkee..

Käyttölabbis voisi olla seuraavakin, jos olisi tarvetta kolmelle koiralle.

silkkenistä olen haaveillut vuodesta 2005. käy labbis olis myös hyvä, mutta en ole metsästäjä ja jossain vaiheessa olivat tiukkoja kriteerien kanssa, että myyvätkö edes harrastajille. pysyn siis silkkenissä.tod näk jos vielä koiran otan niin pysyn omassa rodussa vielä kerran.

Meillä on pentuesuunnitelmia molemmille tyttärille vähän yli vuoden aikajanalla. Ehkä se kolmas käyttölabbis tulee laumaan sitä kautta. Nuoremman kaikki mahdolliset pennut ovat jo varattu, eli hypertiukkis- Pixelin pennuista joku narttu saattaa tulla meille.

Mun sijoitusnartulle (tipsu) on tulossa pennut vuoden vaihteessa, mutta yritän olla ottamatta tästä pentua kun kotona on 4- kuinen.

Vuoden kuluttua täällä on ison koiran paikka auki, ja on pakko sanoa, että en ole vieläkään päättänyt 100 % mikä se voisi olla. Mielelläni enää laumista ottaisi. Mutta hyvin vaikeaa tuntuu olevan löytää "korvaajaa" tiibetinmastiffille. No, onhan tässä aikaa katsella!

Jos ei terveysnäkökohtia tarvitsisi ajatella, kaikenlaiset mastiffi- tyyppiset koirat olisivat mieleen.

Mähän en haluaisi mitään muuta kuin rottweileri ja sheltin

Koiraa ei nyt muutenkaan ole tulossa ennen kuin aikaisemmista aika jättää.
Mutta rottweileria en enää ota koska en jaksa tarjota sille kaikkea sitä aktiivista elämää mitä se tarvitsee siinä vaiheessa kun olisi pennun aika.
(Ellei jotain ihmettä tapahdu.)

Sheltin ottaisin vaikka heti (kun yksi kasvattaja teettää ensi vuonna pennut) jos voisin olla varma että turkki on maltillinen ja että koiralle ei tule mucoselea tai kinnervikaa.

Haluamisillani ei siis ole välttämättä ihan kamalasti tekemistä sen kanssa minkä rotuinen meille seuraavaksi tulee. Saattaa ihan yhtä hyvin olla sekarotuinen.
Tietenkin pitää silloin haluta juuri se nimenomainen pentu, ei sitä muuten oteta.

Minulla on ollut isoja palveluskoiria, nykyiset kaksi kokoluokkaa 35 kg. Itsellä alkaa olla jo ikää, ja olen miettinyt, ovatko nämä mun viimeiset isot koirat. Pienempään pitää vaihtaa, kun ei kohta jaksa rymytä treeneissä ja metsissä entiseen tahtiin. Jos vaihdan ihan pikkukoiraan, niin ehdottomasti kääpiöpinseri. Jos taas pienennän vähäsen, niin voisin harkita sk collieta tai lapinporokoiraa.

Mä taidan pitäytyä labradoreissa eli varmaan jätetään kotiin narttu, jos tämä nykyinen joskus astutetaan. Ja retromopsista jätin nartun sijoitukseen eli pikkukoiran paikkaa sen pentu joskus täyttää, toivon mukaan.

Kyllä mä sen mittelin otan, en osaa vaihtaa Ja jos seuraava tulokas elää 15 v. niin olen sitten itse yli 70 v. eli saattaa olla viimeinen koirani.