Näkyvätkö pentujen luonteet luovutusiässä? Miten rohkeus/ar

[Vierasvieras]

Näkyvätkö pentujen luonteet ja luonteitten erot luovutusiässä kasvattajan luona?
Miten pennun rohkeus ja reippaus näkyy, entä arkuus?
Eivätkö pennut saa aina turvaa sisaruksistaan ja emostaan niin että ne käyttäytyvät tutussa kodissaan kasvattajan luona rohkeammin kuin sitten yksinään uudessa paikassa?

[Umac]

Näkyyhän niitä eroja. Siksi mm. virkakoiria etsitään pentutestien kautta ja kokeneet kasvattajat tietyissa roduissa tekevät päätökset yksilöiden välillä. Eli tilanne missä kasvattaja päättää mikä pentu menee mihinkin kotiin.
Jokaisella pennulla on hetkensä ja hetkensä joilloin yksittäinen tapahtuma ja vireystila voi vaikuttaa pennun käytökseen. Väsynyt pentu voi olla vaisu, nälkäinen pentu voi olla riehakas jne.

Pennuissa on eroja ja esim. meidän koira, saapuessaan kotiin joulukuussa -15, rynnisti kämpän läpi samoin tein. Sitten käytiin pihalla ja ns. syksypentu oli vain vieraillut lyhyesti pihalla kasvattajan luona, täällä se otti vauhtia heti ovelta ja mennä hölkkäsi tontin toiseen reunaan. Eli sen käytöksessä ei näkynyt mitään varovaisuutta tms. Mitään kovin syväluotavaa ei siis voi yksittäisestä hetkestä tehdä mutta he ketkä pentutestaavat, katsovat tiettyjä ominaisuuksia jne. Riippuen mihin koiraa haetaan, miltä siltä odotetaan.

Kasvattajat käsittelevät pentuja ensimmäisen 7-8 viikon aikana ja näkevät niitä eri tilanteissa. Sieltä sitten kumpuaa ne päällepäsmärit, hiljaiset, keskiverrot jne. He myös tarkkailevat pentujen keskinäistä menoa, jo vastasyntyneillä on eri temperamentteja mm. nisällä jne.

[msk]

Komps Umac.

Meillä on kaikki pennut tullessaan olleet kuin kotonaan ja porskuttaneet heti häntä pystyssä tutkimaan asioita.
Kun neuvottelen kasvattajan kanssa siitä, mikä pentu mahtaisi olla meille paras niin ilmoitan että ottaisin mieluiten sellaisen "keskikastin" tyypin.
En pentueen rämäpäisintä enkä nössyköintä. Sellaisen joka on reipas, mutta ei provosoidu heti toisten pentujen touhuista, ei aktiivisesti hae konfliktia muiden kanssa mutta pitää kuitenkin puolensa jos joku pentuesisar tulee kiusaamaan.

[*kiranas*]

kyllähän pentujen kesken voi olla isojakin eroja. siinä sitten tulee se kokemus jonka perusteella pitäisi niistä eroista ja ennusteista kertoa. jos koira on poikkeuksellisen arka, niin tottakai se näkyy pentuna, mutta arkuus voi puhjeta myöhemmin ja musta se on aina sellanen mikä kannattaa sanoa niille omistajille. se, ettei ole osoittanut arkuutta ekan 8 viikon aikana, ei tarkoita, etteikö sellainen voi tulla.

itselläni on aina ollut lauma johon koira on tullut. olen kertonut millasta etsin, jotta koira sopii varmasti laumaan eikä olisi tulevaisuudessa tiedossa mitään kärhämää. mä haluan laumani toimivan ensisijaisesti, se tietty tarkoittaa ettei sitä tykimpää harrastuskoiraa oteta, koska mun tavoite on aina pitää koira loppuelämänsä enkä halua riidanhaastajaa porukkaan. toistaiseksi valinnat on menneet nappiin, osan olen itse valinnut ja osassa kasvattaja suositellut yksilöitä, joista olen valinnut kun olen koiria käynyt katsomassa.

en ottaisi ääripään koiria ellei mulla olisi sopivaa elämäntilannetta, en sitä röyhkeintä enkä sitä arkajalkaa. mulle riittää tasapaksu peruskoira, jonka kanssa harrastetaan niitä asioita johon sen luonne ja kyvyt näyttää sopivan.

pikkupentujen luonne-erot jo näkyy ihan siinä, kuka tavoittelee sitä nisää, ajaako röyhkeä toisen pois. ja miten kaveri suhtautuu kun joku tuleekin samalle tissille - annetaanko tilaa, vai taistellaanko siitä nisästä.
ongelmallisempaa voi olla, jos nartulla on 10-15 pentua, silloin jo kasvattajan pitää katsella, että kaikki saavat tarpeeksi ruokaa - toki on niitäkin varmasti vielä, jotka jättävät pentuja sitten oman onnensa nojaan vedoten luonnonvalintaan. henk.koht. tossa vaiheessa isojen pentueiden kohdalla ei saisi noin ajatella - niitä luonne-eroja kuitenkin pystyy siinä pentuaikana seuraamaan. ja isojen pentueiden kohdalla musta nyt vaan on ihmisellä velvollisuus puuttua siihen tissillä olemiseen, kerran on päähänsä saanut alkaa kasvattamaankin.

[Mea]

Olen varmaan tämän kertonutkin. Kasvattaja ei missään tapauksessa antanut itse valita. Pyysin rauhallisinta pentua, ja heh, sain sitten Ilon. Jos se on rauhallisin niin haluaisinpa nähdä ne muut! Pentutesti niille kai tehtiin, mutta en tiedä tuloksista. Joku pennuista meni perheeseen joka toivoi harrastustykkiä, ja muutama meni näyttelyuralle. Ilo lienee ollut vähän "jämä", mahdollisesti aranpuoleinen. Enää se ei kyllä arkaile yhtään (paitsi ruohonleikkuri on pelottavin asia ikinä, vaikka se kuuluisi jostain kilometrin päästä). Ilo on kyllä hulvaton persoona ja maailman rakkain, että en olisi parempaa pentua voinut saada. Paitsi se on ikävä puoli, että sillä on hieman taipumusta kiusata pienempiään. Onneksi laumassa taidettiin saada arvojärjestys selväksi enkä usko että enää tapellaan.

[Umac]

Ja sitten käy kuten meillä, pieni pentue ja tasan yksi uros. Siinä ei sitten valkkailla mitään! Mutta meille sopiva kaveri saatiin kyllä.

[TlGER]

Eivätkö pennut saa aina turvaa sisaruksistaan ja emostaan niin että ne käyttäytyvät tutussa kodissaan kasvattajan luona rohkeammin kuin sitten yksinään uudessa paikassa?

Juu, mulle tuli Queenien arkuus täysin yllätyksenä kun viimeinen sisarus lähti uuteen kotiin puolivuotiaana.

[Tiibetinhelmi]

Mä sanoisin, että joko näkyy tai sitten ei näy. Mulla on ollut yksi oikeasti jo syntymäarka pentu, ja se jäikin äitinsä seuraksi kotiin. Lähes normaali on nyt, mutta vielä oman reviirin ulkopuolella käyttäytyy hyvin pidättyvästi. Jos tämmöisiä jatkossa syntyy, jätän ne kotiin tai etsin osaavan kodin.