Lemmikit

Lähes kaikki viime vuosina näkemäni pienet villakoirat ovat olleet mahdottoman energisiä, koko ajan liikehtiviä, jatkuvasti valppaana olevia ja herkästi reagoivia koiria. Kuuluuko niiden olla sellaisia? Ovatko ne olleet aina sellaisia? Anteeksi mutta minä ihmettelen miten ihmiset jaksavat sitä loputonta härväystä ja levottomuutta. En ymmärrä ollenkaan niiden rotujen nykyistä suosiota ja muotirodun asemaa. Pennuissa on kova kysyntä ja hinnat pilvissä. Ovatko luonteet huonontuneet suosion myötä kun paljon näkee myös hyvin pelokkaita pikkuvilloja?

Ovatko sinun tapaamasi pienet villakoirat olleet normaaliaktiivisia ja tasapainoisia vai ylivilkkaita ja levottomia?

Anteeksi, jäi pois. Lapsi pitää villakoirista ja siksi olen hieman perehtynyt niihin rotuna ja se mitä lukee rotuesittelyissä vaikuttaa ihan hyvältä mutta se mitä näkyy koirissa... en vaan tykkää näkemästäni.

Minä olen tavannut vain yhden, mutta sitä ei ehkä lasketa. Se oli nimittäin meidän pitkän linjan toko-kouluttajan joku super-evl-voittaja. Se yleensä odotteli häkissä, mutta kerran kouluttaja toi sen näyttämään jotain liikettä. Ja minä olin aivan hoomoilasena, että onko tuo koira vai mikä tuo on? Se ei ottanut askelta eikä elettä muuten kuin siihen suuntaan mihin piti. Luulen että kouluttaja huijasi ja toi jonkun robotin.

Kaksi villakoiraa tunnen ja molemmat olivat reippaita, iloisia kavereita. Eivät mitenkään levottomia tai yliaktiivisia, vaan ihan tavallisia, mukavia koiria.

Ne kääpiövillikset jotka mun tuttavapiirissä ovat olleet, on olleet sellasia reilut 12+ ikäisiä joten eivät mitään höslääjiä tai häseltäviä. Yhtään nuorempaa yksilöä en tunne.

Kaverin edesmennyt oli ihan ok kotona. Mutta sen vatsavaivat ja hampaat sikinsokin virheellisen purennan kanssa oli oma juttunsa. Eli kuitenkin toiselle kymmenelle ja sai paljon liikuntaa. Kotona leikkisä ja rauhallinen. Kasvoi nuoren neidin kanssa ja sittemmin kaverini kanssa kahden.

Yhdestä villakoirasta omakohtainen kokemus eli vuosia sitten minulle tuli keskikokoinen villis, 3v, kotimainen kodinvaihtaja. Parempaa koiraa ei olisi voinut toivoa.
Piti ihmisistä ja koirista. Rrrakasti olla mukana ja sylissä, ei eroahdistusta. Ei ollut koulutettu, mutta hyvin miellyttämishaluinen, joten esim. tuli viivana kutsusta.
Käsittääkseni keskikokoiset ja isot eroavat luonteeltaan kääpiöistä ja toyvilliksistä. Joten suosittelisin keskikokoista.

Paljonhan noita kääpiövillakoiria näkee mummokoirina eikä ne nyt mitenkään erityisen vilkkailta vaikuta.

Kiitos vastauksista!