Lemmikit

Niin tärkeä pointti ja tuli Instassa vastaan. Vastausaikaa on reippasti kesän ylikin, anonyyminä toki:
https://q.surveypal.com/Henkinen-vakivalta-kysely/0
Tämän kyselyn tarkoituksena on selvittää millaisia henkisen väkivallan muotoja parisuhteissa on koettu ja millaisia vaikutuksia väkivallalla on ollut. Kyselyyn on mahdollista vastata anonyymisti (avoimiin kenttiin ei kannata jättää tunnistettavia tietoja). Kysely on auki 27.8. saakka.
Kyselyn toteuttavat Parisuhdekeskus Kataja ry, Miessakit ry ja Naisten Linja. Vastauksesi auttaa meitä kehittämään toimintaamme ja lisäämään tietoa teemasta.

Mielenkiintoinen kysely. 13 kohtaan kyllä. Ja silti nyt kaikki hyvin.

Tottakai. Lauseet on päivänselvyyksiä osin, monien käyttämiä ja kokemia, ihan omallakin kohdalla. ja monien kokemia parisuhteissa. Mutta tuiki tarpeellisia kartoittaa tuokin puoli.

Täytyy sanoa, etten saanut "kyllä" mihinkään. Mutta mulla onkin aina ollut nollatoleranssi kaikelle perseilylle, kerran on tapailuvaiheessa (tyyliin käyty kerta kahvilla) huoriteltu, mutta en laske sitä edes suhteeksi, ei tavattu toiste.

Rahaa olen kerran lainannut turhan hövelisti, mutta kun vastineeksi sitten en palauttanut jätkän telkkaria sille kun ei maksanut velkaansa, niin en paljoa jäänyt miinukselle. Opetti kyllä .

On kyllä aihe josta pitää puhua.

Minusta nollatoleranssi on hyvä olla, kyllä. Mutta tosiasissa ei voi paljon vaikuttaa toisen tapaan riidellä ellei se toinen muuta tapaansa. Oli se mykkäkoulu, kitapurjeet auki huutaen, kiristäen tms. Se muutos lähtee vain itsestä, loppupelissä. Muutenhan siinä on alettava uhkailemaan nollatoleranssilla...
Mutta ilman hymyä siis, äärimmäisen tärkeitä juttuja!

Umac kirjoitti:Minusta nollatoleranssi on hyvä olla, kyllä. Mutta tosiasissa ei voi paljon vaikuttaa toisen tapaan riidellä ellei se toinen muuta tapaansa. Oli se mykkäkoulu, kitapurjeet auki huutaen, kiristäen tms. Se muutos lähtee vain itsestä, loppupelissä. Muutenhan siinä on alettava uhkailemaan nollatoleranssilla...
Mutta ilman hymyä siis, äärimmäisen tärkeitä juttuja!

Uhkailemaan nollatoleranssilla? Ei mitään tyhjiä uhkailuja, vaan suhde on siinä. Eikä mitään toisia mahdollisuuksiakaan. Vallan toimivaa, eikä johda mihinkään ikisinkkuuteen vaan siihen, että ei oikeastaan ole huonoja suhteita, koska hyviäkin miehiä on. Joo on loppuneita suhteita, mutta missään niissä ei ole kohdeltu kaltoin.

Enimmäkseen suhteessa aika pian näkyy, miten toinen kohtelee. Jos vaan on selkärankaa uskoa näkemänsä, eikä selittää asioita miehelle parhain päin ja lakaista ikäviä asioita maton alle ja toivoa, että asiat itsekseen paranevat. Eivät ne parane, jos mies ei jaksa/osaa käyttäytyä edes rakkauden huumassa, ei hän sitä jaksa myöhemminkään.

Joo on aika jyrkkää, mutta ihan toimivaa.

Toisaalta miksi laittaa hyvä rakas mies kiertoon jos huono käytös johtuu esimerkiksi lapsuudesta, mies on halukas opettelemaan uusia käyttäytymismalleja ja molemmat valmiita tekemään työtä sen eteen. Kolmeen otteeseen on käyty parisuhdeterapiassa kun mies on alkanut "valua" takaisin aiempaan käytökseen esimerkiksi stressin myötä mutta aina on apua ollut. Suhde on saatu kuntoon.

Mollatoleranssihan ei tosiaan suojaa siltä, etteikö koskaan voisi joutua tällaisen kohteeksi. Jos lähtee suhteesta sen jälkeen kun toinen on jo vaikka haukkunut ekassa riidassa tai osoittanut merkkejä perusteettomasta mustasukkaisuudesta, niin silloinhan on joutunut jo henkisen väkivallan kohteeksi. Ihan samalla tavallahan tämä menee fyysisen väkivallan kanssa. Nollatoleranssi voi olla, mutta se saattaa silti tarkoittaa sitä, että sen yhden kerran se toinen pääsee käymään kiinni, lyömään tai potkaisemaan. Vaikka siitä lähtisikin sitten sillä sekunnilla eikä koskaan katsoisi taakseen, niin onhan sitä kokenut fyysistä väkivaltaa.

^ komps!

Vastasin. Ja tulihan niitä rukseja melkein kaikkiin.
On helppo sanoa että en ikinä suostuisi tuollaiseen. Niin minäkin ajattelin, tietenkin. Kukapa sitä ajattelee että haluaisinpa parisuhteeseen jossa on henkistä väkivaltaa.
Kun se alkaa vähitellen, ja tehdään taitavasti niin siihänähän sitten huomaat olevasi. Kunnes tajuat lähteä.
Omalla kohdalla tilanne päättyi siihen että lähdin ilman lapsia, ja kaikki, ihan lähipiiriä (oma äitini mukaalukien) piti minua alkoholistina.
Niin taitavaa oli tuon ex-mieheni mustamaalaus minua kohtaan.

Mikään ei ole helpompaa kuin kertoa mitä ei sietäisi, kun/jos ei ole koskaan sellaista kokenut.

Ei se ala lyönnillä tai tilin tyhjentämisenä, kannattaa lukea mitä ammattilaiset ovat sanoneet aiheesta. Vaan alkuun paljon hienovaraisemmin, esim. murjottamisena siitä että nainen lähtee ulos tapaamaan kavereitaan. Tai väsyneenä käskee sinun vaan olla turpa kiinni. Hiljaisena mitätöintinä. Kun eka lyönti tai muu iso perseily tulee, siellä on jo sata pientä perseilyä ennen sitä. Ne pitää vaan tunnistaa ja toimia, ei selitellä parhain päin "että ei se varmaan tarkoittanut, minä itse ärsytin" (vaikka ei olisi ärsyttänyt). Kaikki ei näitä edes näe omassa rakkaushuumassaan. Useammat näkee, mutta päättävät vaan sivuuttaa varoitusmerkit, ja usein päätyvät yhdestä tosi huonosta suhteesta aina seuraavaan yhtä huonoon. Se ei ole huonoa tsägää että kaikki kaikki miehet lyövät/pettävät, se on huonosti tehtyä valintaa kun yhä uudelleen toistetaan samaa kaavaa ja päädytään samaan.

Eikä jää katsomaan, mihin asia kehittyy. Samoin jos näkyy yhtään vilausta siitä, että mies/ihminen esittää muuta kun on, kertoo esim. mielipiteitä jotka eivät ole hänen mutta jotka arvelee naisen haluavan kuulla. Eka valhe on hyvä olla vika valhe (ja kyllä, vuosikymmeniä oltu yhdessä miehen kanssa, rehellisiä miehiä on olemassa kun minäkin olen tuntenut/tunnen monta). Toki jokainen haluaa hurmata ja näyttää itsestä hyvää puolta uudelle kumppanille, mutta sen voi tehdä myös rehellisesti.

Ja korjaus/pelastusprojektit jätän suosiolla muille, elämä on liian lyhyt. Jos siis puhutaan aikuisista, ne lapsuuden jutut pitää jo olla takana ja käsitelty tavalla tai toisella ja itse olla päättänyt, miten hän käyttäytyy muita kohtaan. Huono lapsuus saa osan myös toimimaan täysin toisin, ilman että yhtään kukaan pelastaa, terapoi ja opettaa.

Mutta kukin tyylillään.

Minullekin riitti yksi.
Nykyinen suhde on kaikinpuolin ihana, samoin mies.

Kissimyyr6-66 kirjoitti:Ei se ala lyönnillä tai tilin tyhjentämisenä, kannattaa lukea mitä ammattilaiset ovat sanoneet aiheesta.

Jep, kannattaa lukea mm. nämä sivut: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/oma ... to-ohjelma

Tämä on myös ammattilaisen työkalu

Vieras kirjoitti:... on halukas opettelemaan uusia käyttäytymismalleja ja molemmat valmiita tekemään työtä sen eteen.

Toki, näin moni toimii. Ja saa parisuhteensa toimimaan. Ihan perusjuttuja eikä mitään ei koske ikinä koskaan minua- juttuja. Ihmiset muuttuvat, sairastuvat, vanhenevat, kehittyvät ja ulkoiset puitteet muokkaavat myös. Hienoa, että teillä mennyt hyvin!

Tää menee ot:ksi, kun aihe ei koske väkivaltaa yleisesti eikä varsinkaan fyysistä väkivaltaa. Väkivalta parisuhteissa menee tosiaan aika usein tuon kissimyyryn kaavan mukaan, mutta ei läheskään aina. Väkivaltaan parisuhteessa ei välttämättä liity mustasukkaisuus eikä voimakas henkinen vallankäyttö muutenkaan. Väkivaltaa on myös muutenkin kuin vain miesten toteuttamana naisia kohtaan. Tästä myös ne asiantuntijat puhuu jos haluaa päivittää itsensä tälle vuosituhannelle. Se miksi tietyntyyppisestä väkivallasta puhutaan paljon on se, että usein sekä tekijät että uhrit ovat suhteesta toiseen väkivaltaisessa suhteessa. Väkivaltaa on usein ja se kuormittaa ennen kaikkea toki näitä ihmisiä, mutta myös paljon sote alaa, poliisia, oikeuslaitosta ja muita viranomaisia ja toimijoita. Tässä on vähän sama ongelma, kuin monessa muussakin asiassa, että julkisuudessa oleva keskustelu on aika yleisluontoista, jolloin ihmisille syntyy vain tietty mielikuva kokonaisuudesta. Samaa stereotyyppistä ajattelua on monesta muustakin asiasta, esim. itsemurhista. terveisin 10 vuotta aikanaan väkivaltatyötä tehneenä, monissa koulutuksissa, seminaareissa ja palavereissa istuneena.

Sen lisäksi, että ihmisillä on ehkä vähän yksipuolinen kuva lähisuhdeväkivallasta, minusta näissä keskusteluissa (varsinkin netissä, mutta myös irl) tosi vastenmielistä on se, miten paljon ihmisissä on besserwissereitä, jotka tietävät miten varmasti välttää kumppani, joka mahdollisesti voi käyttää väkivaltaa. Tämä on voimakkaasti uhreja syyllistävää eikä millään tavalla edistä kulttuuria missä väkivaltaa kokeneet uskaltaisivat puhua kokemuksistaan tai kokisivat, että heitä uskotaan ja että heidän olisi turvallista puhua. "Tietäjät" myös tietää, että vaikka ihminen olisi elänyt kuinka traumaattisen elämän, niin hän siitä vain ponnistaa tunne- ja kokemusmaailmaltaan aivan tavalliseksi ihmiseksi ihan ilman mitään apua ja tukea, koska yksi tuttu ainakin onnistui.

Tuo jää minusta vieläkin liian vähälle huomiolle, mitä MellaM totesi ettei se väkivalta aina ole miehen tekemää naiselle.
Vieläkin minusta vähän vallallaan ajatus, että jos nainen hermostuksissaan tönäisee tai läpsäisee miestä vaikka käsivarteen tai muuallekin, niin se on jotenkin hyväksytympää koska "mies ei vaan tajunnut"/suututti niin paljon tai mitä tahansa. Tai ns. läksytetään toista, että etkö nyt kerrankin voisi sitä tai tätä, et sinä osannut taaskaan laittaa tätä niinkuin piti jne. Miksi se olisi hyväksyttävämpää tai nomaalimpaa? Toiset vetoaa kokoeroon, että miehen läpsäisy aiheuttaa enemmän kipua tai vahinkoa, mutta eihän se siinä pääpointti ole, vaan toisen oikeudesta siihen koskemattomuuteen myös.

Jos mietitään että parisuhetessa mies läpsäisee naista kun menee hermo, tai ns. nalkuttaa/vähättelee tai mitä tahansa, se on todella tuomittavaa. Mutta kun sen pitäisi olla sitä miten päin tahansa, aivan sama ketkä noin toimivat, ja ketä vaan kohtaan.

Kaikenlainen väkivalta on tuomittavaa, mutta on ihan oikein, että miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta puhutaan enemmän, koska sitä esiintyy enemmän, ja se ON vaarallisempaa; jos nainen ryhtyy tosissaan pieksemään miestä, niin 99 % miehistä kykenee puolustautumaan ja laittamaan naisen nippuun, mutta jos mies käy tosissaan päälle, 99 % naisista on täysin altavastaajina.

Ääritapaukset on toki ääritapauksia, ja ne pitäisi kyllä saada kitkettyä :/ .
Käsittääkseni miehet eivät usein puhu tai ilmoita perheväkivallasta, sillä se on edelleen enemmän tabu, liittyy häpeää ja mitä syitä olikaan. Siksikin minusta siitäkin on hyvin tärkeää puhua, toki molemmista on!

Pelkästään henkistä väkivaltaa oli kokenut 14 % miehistä ja vain fyysistä väkivaltaa 7 % miehistä. Henkinen väkivalta oli miehen huonommuuden osoittamista, välineellistä väkivaltaa ja yleistä henkistä vahingoittamista. Fyysinen väkivalta oli lyömistä, tavaroilla heittämistä, raapimista ja potkimista.
https://www.miessakit.fi/toimintamuodot ... vakivalta/

Jne.

Mieheni on kokenut fyysistä ja henkistä väkivaltaa edellisessä suhteessaan, ja henkistä väkivaltaa edelleen lastensa äidin taholta ihan viikottain, ja sitä oli jo parisuhteessa.
Tämä ei kuitenkaan ole totta kaikkien mielestä irl, eikä netissä. A, ei VOI olla totta, koska sukupuolet väärin päin, ja B; mies on varmasti itse joko liian herkkä, tai tehnyt jotain ansaitakseen väkivallan.
Minuun on yritetty käyttää henkistä väkivaltaa, mutta leikki on loppunut välittömästi. Joku voisi sanoa että minua kohdeltiin väkivaltaisesti, minä sanon että yritettiin kohdella muttei onnistuttu. Se sitten että kumman kokemus omasta tilanteesani on validimpi, tuntemattoman nettitietäjän vai minun, tilanteessa itse olleen, on toinen juttu.
Henkinen väkivalta on myös kokemuspohjaista, eli minkä joku toinen kokee h-väkivallaksi, ei sitä toisen mielestä välttämättä ole.

Minun on hyvin vaikea tajuta laput silmillä-väitteitä kun kaikki tieto mm. tästäkin aiheesta on saatavilla luotetuista lähteistä.

Tuo Mellan mainitsema työ ja sen tuoma tietoisuus kaikesta pahasta on minunkin valaistukseni viim. 15 vuoden ajalta. Ihmisen pahuuden eri muodot tulee niin inhorealistisesti esille, valitettavasti.

Hesarissa muuten tuoreeltaan mm. Instassakin esille nostettu mp-kirjoitus:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009575989.html
Lähisuhdeväkivallan selvittelyssä on luovuttava sovittelusta -
Vakavasta väkivaltarikoksesta saattaa Suomessa nyt selvitä anteeksipyynnöllä ja lupauksella väkivallan lopettamisesta.

(ketju avoin laajennetullekin keskustelulle aiheesta)