Taistelevat Kollit

[EiMetsot]

Voisikin kirjoittaa taistelevat metsot.. mutta ei kun kaksi kolli kissaa jotka eivät tule toimeen.
Kumpikin reilun vuoden ikäisiä kastroituja, pentuna haettu eri pentueista ja toinen sellainen reppana jolta piti ensin hoitaa korvapunkit pois ja oli siksi pitkään erillään ettei tartuta muita ja eläinlääkärin mokan vuoksi (liian vähän myrkkyä, eikä kait mennyt iholle kuten piti) hoito venyi kuukausia.

Kissa tottui kuitenkin nopeasti muihin kissoihin mutta tämä toinen kolli alkoi heti hyökkäilyt. Samassa huoneessa voivat olla kun istun välissä, kahdestaan ei voi jättää. Kaksi kertaa päässeet ottamaan yhteen, ei ole siedätys auttanut eli silitelty ristiin jotta saavat toistensa hajuja. On annettu nuuskia toisiaan jotta saavat selkoa toisistaan (eli leikattuja molemmat) ja ovat saaneet olla samassa tilassa totuttelemassa, hyökkäävämpi uskoo kun komennetaan ja se reppanampi on saanut olla vieressä.

Onkohan kyse kateudesta vai mistä voisi johtua? Valta asema näyttää olevan tällä alunperinkin laumassa olleella ja se on hyökkäävämpi. Eli aluksi eristyksissä ollut olisi sosiaalisempi.
Onkohan mitään toivoa saada rauhaisaa eloa näiden kesken?
Kumpikin ihanan ihmisläheisiä kissoja ja tulevat kahden muun kissan kanssa hyvin toimeen.

[Purrfect]

Ihan ensimmäisenä laittaisin feliwayt haihduttelemaan , eri huoneisiinkin jos tarvis, ja katsoisin rauhassa auttaako se.
Jos mahdollista laittaa eri huoneisiin niin, että joku hakanen tai verkko-ovi tms väliin, että voivat rauhassa sieltä tutustella.
muistelen nähneeni myös jotain rauhottavia ruokia/pantoja tms. kissoille, sellaisia voisi ehkä myös kokeilla.

Mutta, joillain kissoilla vaan ei ikinä kemiat jostainsyystä kohtaa. Mun herkkiskissa tuli toisen kissan kanssa todella hyvin koko ikänsä toimeen, olivat ylimpiä ystäviä suorastaa. Kolmatta kissaa laumaan yrittäessä, herkkis jäi uuden tulokkaan silmätikuksi ja hyökkäysten kohteeksi, eikä totuttaminen onnistunut millään. Kokeilin jopa rauhoittavaa lääkitystä molemmille kissoille, ja se auttoi kyllä vähän, mutta ei tarpeeeksi paljoa. Onneksi lähipiiristä löytyi koti uudelle tulokkaalle, jonne sopeutui hyvin.

[Kissimyyr6-66]

Edellä hyviä vinkkejä. Ja tosiaan, voi hyvin olla että kissat eivät vaan sopeudu. Silloin on reilua etsiä toiselle uusi koti, ei ole hyvää elämää elää jatkuvassa pelossa ja stressissä. Onnea, toivottavasti päättyy hyvin.

Joskus paikan hetkellinen vaihdos auttaa. Elleivät juoksuhaudat ole vielä kovin syvät ja kissat tottuneet vihanpitoon, muutama viikko jossakin mökillä (feliwayt seinässä) jossa kaikki ovatkin tulokkaita voi muuttaa dynamiikkaa. Ja ellei muuta, niin tietääpä että on pakko etsiä uusi koti jommalle kummalle.

Joskus jos uhri on nuori, voi aika korjata tilanteen, kun toinen kasvaa ja saa itseluottamusta. Meillä kun on pelastettujen kissojen lauma, olen huomannut että jotkut kissoista vähän kiusaavat viimeisintä tulokasta kunnes tämä kotiutuu ja saa itsevarmuutta. Meillä onneksi "kiusaaja" on kaksi kiloa painava päheä paperikyntinen pikkukissa, ei mene rumaksi.

Kerran on kyllä jouduttu palauttamaan eläinsuojaan yksi isompi "kiusaaja", joka sai sitten kodin ainoana kissana, näitäkin kissoissa on jotka eivät vaan oikein siedä muita kissoja. Silloin kannattaa toimia äkkiä, mitä kauemmin tilanne jatkuu sitä rankempaa uusi koti on kaikille (ei vähiten ihmiselle, joka kiintyy eikä halua epäonnistua kissan pelastamisessa). Eläinsuojeluyhdistys tai kunnollinen kasvattaja on sikälikin hyvä paikka hankkia kissa, että sinne tapaa olla "palautusoikeus" elleivät asiat suju. Ja torin kaltaiset kauppiaat huonoja kaikin tavoin.

[Kaktus]

Reviirin vaihdosta minäkin ehdottaisin. Voisiko se kiusaajakissa mennä vähäksi aikaa hoitoon muualle? Tai kaikki kissat vieraaseen paikkaan joksikin aikaa?

Meillä oli kerran 'koeajalla' nuori kissa, joka ei oikein tullut toimeen alkuperäisen kotinsa kissakaverien kanssa, koska oli hyökkäävä pomottaja. No ei tullut toimeen meidänkään vanhemman kissan kanssa, joten palautettiin omaan kotiinsa. No sielläpä olikin järjestys muuttunut ja tämä pomottaja sai köniinsä. Sen jälkeen olivat sopuisasti

Tuttavalla taas kävi niin, että hyvin keskenään toimeentulleesta kollikaksikosta toinen vietiin eläinlääkäriin. Sieltä palattua olikin ilmeisesti väärän hajuinen ja kissat tappelivat viikokausia ennen kuin taas sopeutuivat.