Lemmikit

Syötän omalle vain sellaisia rouhetikkuja ja helposti murenevia. Tämä on niin ahne joten vähänkin vahvemmat on kielletty tukehtumisvaaran vuoksi. Varsinkin ne missä on solmut päissä.
Noita todella kovia en uskalla antaa myöskään. Miten kukaan koira voi niitä syödä rikkomatta hampaitaan.

Vahvaleukaisille ahneille on aina paras ollut Ami puristerulla 25cm / 3 kpl / pkt. Ovat kestäviä ja turvallisia.
Ns. nopeana palkkana meillä on kanatikkuja. Ne on mitä halvalla saa. Eli vaalea höttö jossa joku maku päällä.

Missään nimessä ei mitään solmuja tai klimppejä.

Ainoa pikajyystäjä on labradori, joten sen kanssa on aika se ja sama mikä se on, se on minuutissa inhaloitu.
Muut nakertaa omiaan antaumuksella, vaikka olisi pienikin juttu.
Lidlissä on naudan päänahkatikkuja, mitkä on olleet suosittuja.
Muutenkin saavat toki rustoja yms, peuranluita jne silloin tällöin.

Hampaat paukkuu mun kokemuksella hevosen luista (vanha eläin) tai vastaavista, todella kovista.

Omaa koiraa ei enää ole, mutta tyttären koirille ostan yleensä kotimaisia hirvirullia tmv., kun epäilyttää kiinalaiset tuotteet. Koirat eivät tosin kauheasti tätä palvelusta arvosta, vaan mielellään hautaavat ne kukkapenkkeihin jatkokypsymään Pehmenneinä ja multaisina ne sitten saattavat kelvata (jos löytyvät).

Meillä on ihan vaan S-marketista saatavia puruluurullia, sekä niitä pieniä tikkuja jotka on kananlihalla päällystetty.
Joskus ja jouluna saavat rottweilerit itselleen isommat puruluut.
Syövät myös ihan oikeita luita sekä rustoluita.

Meillä syödään enää dentastiksejä, Jumboneja tai oikeita luita satunniasesti possun korvia, välillä ollut niitä ohuita rouhe tikkuja, mutta mnee noissa isoissa leuoissa kerta puraisuna, joten ei ole viihdykkeeksi.

viime kesänä meidän kolmesta koirasta yksi sain niitä valkaistuja puruluita jotka oli kääritty ankkaan tai muuhun vastaavaan ja oli pari syötyään 3 päivää teholla sen jälkeen, veriripuli, raju suolisto tulehdus. Ainoa ero muihin koiriin oli nuo valkaistust puruluut (tilattu matsamrtilta tai fiksuruoalta en muista enää) lenkit ja ruoat muuten samaa, samoin muut puru herkut. Eli epäily kohdistui niihin. tyhmänä heitin ne roskiin, olisi pitänyt lähettää eviralle

Meillä on ihan S-Marketista ostettuja Rainbow kanapurutikkuja. Valmistettu kylläkin Kiinassa mutta ei ole yhdellekään koiralle tullut mitään oireita/ongelmia noista,
Pikkukoiria varten ovat mutta kyllä rottweileritkin aina saavat yhden kumpikin isomman luun kanssa ettei tule paha mieli kun kyllähän ne nyt haistavat sen kanapäällisen siitä ja olisi epistä jos vaan pienet saisivat kanalla päällystettyä

Meillä kanssa koirien herkkua ovat ne kiinalaiset kana- tai ankkapäällysteiset pienet purutikut. Tarjoan myös muita puruherkkuja, esim. lampaankorvia, peuran tai naudan jänteitä ja kotimaisia puruluita. Dentastixejä saavat kerran, pari viikossa. Kesällä ostan mökillä pihalla syötäväksi possunrustoja.

Meilläkin on joskus kanapäällysteisiä tikkuja tarjolla. Myös siankorvia, possunneniä ja Dentastixejä tai niiden "halpakopioita".

Dentastixit saavat joka päivä. Ei niistä ole mitään haittaakaan ollut.

Aiemmin ostin puristeluita mutta nyt kun koirat niin vanhoja niin ei näytä olevan enää oikein mielenkiintoa syödä niin kovia. Nyt olen ostanut kevytpururullia (ei solmullisia) mutta vanhempi ei enää oikein syty niillekkään. Saavat joka päivä dentasstixit ja ohuet rouhetikut.

Sain kasvattajalta jonkun "levyn" joka oli kuin siankorvan materiaalia mutta paljon jäykempi ja sitkeämpi. Sahattiin se kahtia ja voi että, kun oli mieluisa. Ja sitkeä.
Niitä kuulemma saa mm. täältä: https://koiraurheilu.fi/

Koska toinen koira ei voi syödä mitään mikä rasittaa haimaa (eli liian protskupitoista), meillä on jostain afrikkalaisista puista tehtyjä luita sekä poronsarvia. Poronsarvesta irtoaa niin vähän kerrallaan, ettei ole ongelma. Koitettiin laajentaa dentastikseihin (koska moni vastaavan ongelman kanssa pystyy antamaan niitä), mutta ei sopinut. Onneksi edes nuo poronsarvet sopivat.

pääasiassa naudan rustoluita annan. Niitä ohuita purutikkuja Hagen löytää aina ku käydään tyttären luona kylässä, hänen koira vaan jemmaa luunsa ja jättää syömättä. Hagen ahneena järsii menemään kunnes koko tikku on sellanen ällön pehmeä ja limanen, sitten on pakko ottaa pois se kun meinaa nielasta kokonaisena ja tukehtua.
Harvemmin annan mitään puruluita, puristeluita en ollenkaan. Kai niissäkin on nykyään jo jonkinlainen laadun valvonta, mutta parikymmentä vuotta sitten saatiin koirille aina lentopaska kun oli jotain puristeluita syötetty, siksi lopetin ne kokonaan.
Joskus tulee ostettua säästöpakkaus jotain valkaistuja rullaluita, mutta muutaman kuukauden jälkeen ne siivotessa joutuu sitten roskiin

Mulla pieni koira syö myös noita kanafileellä päällystettyjä luita. Nyt on alkanut maistumaan myös rouhetikut ja ne rouhetikut tietty missä on kanafilettä päällä. Rouhetikut on siinä mielessä parempi, että se nahkarulla? jää usein syömättä ja syödään vain se kanafile siitä päältä.

Mie suosin erilaisia muita kuivattuja eläinten osia varsinaisten puruluiden sijaan. Nykyisistä koirista kumpikaan ei ole edes ollut kiinnostunut niistä tavallisista naudan- tai hirvennahkarullista, mutta naudanpäänahka on iso hitti. Muita pitkäkestoisempia suosikkeja ovat sonninsudit, peurankorvat ja jotkin jänteet. En ole täysin hahmottanut mitkä jänteet on parhaita, mutta osa on sitkeämpiä, kun taas helpommin syötävät ehkä savustetun oloisia (murenevampia). Vanhempi ei tosin nykyään saa mitään näistä sairautensa vuoksi, mutta onneksi Whimzees-puruluut näyttää kelpaavan sille paremmin kuin hyvin ja kestävätkin tällä yksilöllä kiitettävän pitkään.

Perus puruluina meillä menee HHC:n kana- ja ankkapururullat. Joskus herkku/puuhaluina annetaan koirille poron putkiluita ja kylkiluita. Onneksi valtaosa meidän koirista on fiksuja luunsyöjiä, mutta silti syövät luita aina valvottuna. Yksi meidän koirista on semmoinen, että siltä on pakko ottaa luut kesken syönnin pois. Se kuolaa niin paljon ja muutenkin lussuttaa luita hartaudella niin, että ne lössöttyy ja sitten kun ne on koiran mielestä sopivan pehmeitä (vaikka luuta olisi vielä vaikka puoletkin jäljellä), se alkaa yrittää niellä sitä natsaa ja sitten kakoo sen takaisin suuhun kun se ei menekään alas nielusta. Tukehtuu vielä joku kaunis päivä, mokoma pöljäke.