Lemmikit

Olen kahden vaiheilla haenko uutta työpaikkaa. Siihen ei kuulemma ole päteviä hakijoita joten omat mahdollisuuteni saada työ, ovat todella hyvät. Siinä työssä olisi hyviä puolia, mutta paljon huonoja. Nykyisestä työstä taas en edes ajattelisi lähteväni, mutta työtä on liikaa ja työterveyden mukaan olen hyvin lähellä uupumista. Olen siis jo hakenut apua sieltä. Työkavereita alkaa jo tippua sairauslomille.
Työpaikkojen faktat ovat seuraavat.

Nykyinen työ:
* Mielenkiintoinen, vaihteleva työ jossa olen hyvä. Sekä asiakkaiden että työporukan mielestä sovin työhön todella hyvin ja olen samaa mieltä itse. Työtehtävien puolesta paras työ jossa olen koskaan ollut.
* Työmatka 45 minuuttia/suunta omalla autolla, talvisin enemmän
* Työpaikalla käytävä vain 2 päivänä viikossa, muuten etätyö kotoa käsin (iso plussa)
* Työpäivän saa suunnitella täysin itse, kukaan ei määrää missä järjestyksessä teen mitäkin. Itsenäinen työ siis.
* Aivan ihanat työkaverit, ehkä parhaat ikinä. Kaikki tukevat toisiaan.
* Esimiehiltä tukea ei saa. Työmäärä on liiallista, eikä esimiesten kanssa keskustelu auta mitään. Joudumme usein itse ratkaisemaan asiat, jotka kuuluisivat esimiesten tehtäväksi.
* Päivätyö, liukuva työaika, viikonloput vapaat
* Palkka 2900 € brutto

Mahdollinen uusi työ:
* Työtä jota olen tehnyt ennenkin, paljon, ja monesti olen ajatellut etten halua palata siihen enää. Työssä kuitenkin mukaviakin hetkiä ja piirteitä. Perustyötä jonka handlaan.
* En tunne työkavereita enkä asiakkaita, en työilmapiiriä, en esimiehiä, työpaikka itsessään täysin vieras
* Työmatka 20-30 minuuttia omalla autolla, talvisin enemmän
* Ei mitään etätyömahdollisuutta, työssä siis käytävä 5 pv/vko, päivä- ja iltavuoroa, joskus viikonloppuja
* Jonkin verran pystyy työhön vaikuttamaan mutta paljon määräytyy ylemmältä taholta, mm.työvuorot
* Palkka alle 2300 € brutto

Ainoa syy miksi siis vaihtaisin, olisi nykyisen työn liika työmäärä. Muuten en varmaan ikinä lähtisi tästä työstä. Jos vaihtaisin, katuisin varmasti etenkin palkkapäivinä ja varmaan muutenkin, koska esimerkiksi etätyöstä olen pitänyt valtavasti. Mutta uupumuksen rajalla ei vaan kannattaisi keikkua, sen tiedän. Joten pitäisikö vaan vaihtaa?

En vaihtaisi vaan miettisin muita ratkaisuja.

Jos teet pääasiassa etänä 8h/pvä, kuukausipalkalla, ja pidät lakisääteiset tauot, ei kait määräänsä enempää voi työtä tehdä? Eli miten lisääntynyt työmäärä näkyy?

Sairauslomaa, vuorotteluvapaata, lyhennettyä työviikkoa, tai irtisanoutuminen? Ja sen aikana uuden työn etsiminen.

Kait esimiestenkin täytyy jossain vaiheessa tajuta liiallinen työmäärä jos porukkaa jää uupumisen takia saikulle.
Uupumukseen asti ei kannata minkään työn takia itseään vetää, siitä toipumiseen voi mennä vuosia.

Liika työmäärä näkyy siis siinä että töitä on rästissä hirveä määrä, nytkin tekemättä sellaista joka olisi pitänyt hoitaa jo keväällä. Normaalin työajan puitteissa ei ehdi kuin sammuttaa akuuteimmat tulipalot, kaikki muu jää tekemättä. Ja se taas tarkoittaa sitä että rästilista kasvaa koko ajan ja tilanne menee koko ajan huonommaksi. Ja esimiehiltä tulee painostusta, pitäisi tehdä paljon enemmän ja etenkin paljon paremmin ja tehokkaammin. Eivät ymmärrä että emme ehdi, emme pysty.
Tilanne on tosi perceestä, koska tykkäisin niin kovasti tästä työstä itsessään. Jos olisi järkevä määrä töitä, olisin tässä varmaan eläkeikään saakka. Nyt ihan uupumisen rajoilla ja välillä jo lauantain ja sunnuntain välisenä yönä herään ahdistuneena miettimään että enää yksi vapaa ja sitten taas töitä. Sairausloma ei ole enää kaukana.

Jos ei ehdi tehdä kaikkia töitä, ei vaan ehdi.

Edellisessä työpaikassa meillä oli samankaltainen tilanne: liian vähän porukkaa, rästilista kasvoi koko ajan, johdolla oli liian ruusuiset kuvitelmat miten tilanne hoidetaan.

Se ei varsinaisesti ole työntekijöiden ongelma. Sitten vaan sammutellaan tulipaloja.
Kasvava paine ja mahdottomuus tehdä työnsä kunnolla johtaa lisääntyneisiin sairaslomiin ja irtisanoutumisiin. Arkipäivää todella monessa paikassa.

En vaihtaisi.

Jos ei ehdi tehdä töitään niin silloin niitä on liikaa. Se on esihenkilön asia huolehtia että niin ei ole.
Monesti ei vaan toteudu, on omakohtaistakin kokemusta.
Oletko kertonut (tai kertoneet yhdessä) esinehkilöllenne että työmäärä on liian suuri ja olette kohta kaikki sairauslomalla työuupumuksen vuoksi?

Kerro esimiehellesi oma tilanteesi ja että mikäli työmäärää ei vähennetä, niin tarvitaan lisää ihmisiä tekemään. Kerro että et selviä työmäärästäsi ja että tarvitset apua.

Jos uuvut kokonaan, jää sairauslomalle. Muuten älä edes yritä tehdä kaikkea mikä on jäänyt rästiin kun kerran kyse on siitä että työaika ei riitä työtehtävien tekemiseen.

Etäpäivinä laita vaikka kello soimaan niin että taatusti pidät kaikki lakisääteiset taukosi. Ja taukoja saa muutenkin pitää.
Työllä/työn vuoksi ei kannata kenenkään itseään sairastuttaa.

En vaihtaisi. Oletko puhunut luottamusmiehen kanssa? Tai lähipomoista ylempien kanssa? Jos kaikki muutkin ovat samaa mieltä, porukalla varaatte ajan juttelemaan mahdollisimman korkean pomon kanssa, se luottamusmies mukaan?

.

Tosiaan se esimiesten kanssa keskustelu ei ole auttanut mitään. Ihan kasvotusten ja moneen kertaan olen esimiehelle sanonut että työtä on liikaa ja ihmisiä tarvitaan enemmän, että en/emme saa mitenkään tehtyä kaikkea mitä pitäisi. Samoin on sanonut ainakin osa työkavereista ja välillä ollaan sanottu asiasta esimiehelle porukalla. Korkeintaan esimies on sanonut että katsotaan mitä voidaan tehdä ja että ennen syksyä ei ainakaan ehditä ketään palkata. Nyt sitten tuli tieto ettei väkeä ole tulossa enempää. Ja samalla haukut siitä että ei ole tehty tarpeeksi ja asioita on hoitamatta.

En tee yhtään enempää työminuutteja kuin on pakko ja välillä lamaannun täysin kun tulee liikaa akuutteja asioita etten meinaa saada tehtyä mitään. Pidän liukumilla lyhyempiä päiviä kun pää tuntuu hajoavan ja välillä olen pitänyt palkatontakin että saa levätä. Enkä edes yritä saada kaikkia rästitöitä tehtyä koska se ei yksinkertaisesti ole mahdollista, ei millään lailla. Yritän ajatella että teen sen mitä ehdin ja jaksan ja siinä se, mutta kyllä vain väsymys silti on tullut. Etenkin siitä painostuksesta tulee sellainen olo että nyt kaatuu.

Mutta mites ne esimiehen esimiehet? Lähes kaikilla on joku pomo.

Se oli esimiesten esimies joka viimeksi sanoi että lisää työntekijöitä ei tule. Ja rahaselitykset ja muut päälle.

msk kirjoitti:En vaihtaisi.
Jos ei ehdi tehdä töitään niin silloin niitä on liikaa. Se on esihenkilön asia huolehtia että niin ei ole..

Komppaan sanasta sanaan.

Umac kirjoitti:

msk kirjoitti:En vaihtaisi.
Jos ei ehdi tehdä töitään niin silloin niitä on liikaa. Se on esihenkilön asia huolehtia että niin ei ole..

Komppaan sanasta sanaan.

No kaikkihan tuon tietää että noin se unelmamaailmassa menee. Nyt onkin kyse tilanteesta kun esimiehet ei huolehdi. Ja työntekijä miettii kohdallaan mitä tehdä.

Sitten on parempi vaihtaa jos mikään ei auta ja kaikkea on yritetty.
Onko työterveyshuoltoa, onko sairista haettu, onko luottariin tai työsuojeluun oltu yhteydessä, onko asiasta istuttu alas väh.kolmikantaisesti jne.?
Jos vastaus noihin kaikkiin on se, että joo yritetty on tai tehty on niin sitten vaihtoon vain.

En ole koskaan itse työskennellyt paikoissa missä ääntä ei saisi kuuluviin ja missä esihenkilöiden päällä istuu samanlaisia joo-joo-tyyppejä. Uskon, että ongelma on olemassaan, siitä se ei jää kiinni. Mutta omaa kokemusta ei tuollaisesta kuuroille korville puhumisesta ei ole.

JKL kirjoitti:Se oli esimiesten esimies joka viimeksi sanoi että lisää työntekijöitä ei tule. Ja rahaselitykset ja muut päälle.

Näin oli meilläkin. "Ei ole tulossa lisää henkilöitä, ei ole varaa palkata."
Kummasti vaan löytyi rahaa yhteen lisähenkilöön kun jouduin jäämään pitkälle sairauslomalle.
Meillä on jo vuosia hoettu ettei ole rahaa palkata lisää henkilöitä tekemään koko ajan vaan lisääntyvää työmäärää.
Ja minäkin olen siitä stressannut. Liiallisesta työmäärästä siis. Ja siitä että jos olen sairaana vaikka 3 päivää, kukaan ei tee töitäni vaan ne kasaantuvat sillä aikaa.
Ja olemme hokeneet että mitä jos joku sairastuu pidemmäksi aikaa, kun mitään sijaisjärjestelyä ei edes ole olemassa?
Tästä ongelmasta on puhuttu ja valitettu jo vuosia. Hommat ovat kuitenkin hoituneet kun kakkki ovat repineet ylimääräiset tehot ja tunnit selkänahastaan. Ja jonkun toisen poissaollessa vielä jouduttu hoitamaan hänenkin työnsä. Tilanteessa missä takuuvarmasti jokaisella on ihan liikaa jo omissa töissäänkin.
Uskomatonta välinpitämättömyyttä työntekijöiden hyvinvointia kohtaan yrityksen johdolta.

Nyt kun palaan huomenna töihin, on stressaamisen aika ohi. Aivan totaalisesti.
En ala enää miettimään esihenkilöni (ja hänen esihenkilöidensä) tehtäviä, teen omia töitäni työajan puitteissa. Pidän taatusti joka ikisen minulle kuuluvan tauon ja jos en ehdi työpäivän aikana tekemään kaikkea tarvittavaa ja hommat alkavat kasautua, niin ilmoitan esimiehelle että tarvitsen apua eten ole kohta taas pitkällä sairauslomalla. Lisäksi jokaisesta uudesta (lisää työtä) työtehtävästä keskustellaan vakavasti niin että luottamusmies on paikalla.
Tosin, sijaiseni on palkattu joulukuun loppuun joten teemme loppuvuoden töitäni yhdessä. Ja mullahan on kesäloma vielä pitämättä joten en usko että loppuvuodesta tulee tästä syystä (onneksi) kovinkaan raskas. Toivon niin ainakin.

Jos apua ei tarvittaessa ei tule, joudun (ihan oikeasti kesällä diagnosoidun sairauteni vuoksi) todennäköisesti sairauslomalle. Eipä ole minun päänsärkyni.
Näin sitä voi kyynistyä työtään kohtaan (vaikka on ihan mahtavat työkaverit joiden kanssa on tosi hyvä työilmapiiri) kun esihenkilöt eivät hoida tehtäviään kunnolla.

Olen minäkin (esimerkiksi viime keväänä) tehnyt jopa 11 tunnin pituisia työpäivä ilman mitään muita taukoja kuin pakolliset vessatauot, koska työmäärä oli niin valtava ja se piti olla tiettynä päivänä valmis.
En ala tekemää enää. Ja olen sen myös sanonut. Esihenkilö tietää nyt tilanteen. Toivottavasti toimii fiksusti jos tilanne niin vaatii.

Enkä aio sanoa itseäni irti sen vuoksi että esihenkilöni ei hoida hommiaan vaikka se johtuisi /olisi lähtöisin ihan yrityksen korkeimmalta pallilta tulleista määräyksistä (kuten varmaan onkin).

Meilläkin on aika moni uupunut työtaakkansa alle ja valvoo öisin töitään miettien. Minä en siihen enää lähde. Sanokoot irti jos ei miellytä.
Sen jälkeen asiaa selvitellään sitten oikeudessa.

Aloitajalle tsemppiä tilanteeseen joka ei ole helppo, tiedän kokemuksesta.
Edelleen silti sanon, että jos uuvut työtaakkasi alla, mene työterveyteen, todennäköisesti sinut määrätään sairauslomalle.
Minut pysäytti vasta vakava sairastuminen ihan fyysiseen vaivaan. Kovin pitkälle sitä näköjään ihminen on valmis terveytensä vaarantamaan työn vuoksi. Tämä ihan itselleni, ei kenellekään muulle. Eläkepäiviä odotellessa.

Umac kirjoitti:Sitten on parempi vaihtaa jos mikään ei auta ja kaikkea on yritetty.
Onko työterveyshuoltoa, onko sairista haettu, onko luottariin tai työsuojeluun oltu yhteydessä, onko asiasta istuttu alas väh.kolmikantaisesti jne.?
Jos vastaus noihin kaikkiin on se, että joo yritetty on tai tehty on niin sitten vaihtoon vain.

Tämähän se monesti onkin. Protestoidan keskenään mutta ei okieasti viesä asiaa eteenpäin, niin että pidettäisiin asiasta neuvottelu jossa on mukana esihenkilö, työntekijät ja vaikka pääluottamusmies. Ei meilläkään nyt keväällä kukaan ollut valmis toimimaan. Yksin en siinä tilanteessa jaksanut. Olisi kuitenkin vaan pitänyt.

Kerran on omassa työssäni vuosia sitten ollut tilanne jossa oli sanottu irti aika paljon ihmisiä (YT-neuvottelut) ja heidän työnsä haluttiin sysätä tuosta noin vaan jäljelle jääneiden tehtäväksi.
Silloin pyysin luottamusmiestä tulemaan kanssamme neuvotteluun silloisen esihenkilön luokse. Me työntekijät olimme sopineet että emme ala tekemään omien töittemme lisäksi vielä näiden irtisanottujenkin töitä.
Neuvottelussa kuitenkin sitten kävi niin että muut suostuivat. Minä en. Ilmoitin että mulla ei riitä työpäivä kunnolla edes nykyisten töiden tekemiseen, on nyt jo liikaa töitä. Ja että mikäli esihenkilöni ottaa minulta jonkun nykyisistä työtehtävstäni pois, niin siinä tapauksessa asiasta voidaan neuvotella.
Muut "nöyristelivät" että kyllähän sitä nyt kuitenkin ehkä varmaan ehtisi...
Lopputulema oli että ne irtisanottujen työtehtävät jaettiin muiden kesken. Mulle ei tullut yhtään. Se nyt ei mennyt ihan niinkuin oli sovittu mutta en ottanut siitä itselleni paineita. Mitäs suostuivat. Ja tuosta porukasta sitten olikin 2 kolmesta vähän väliä sairauslomalla työuupumuksen vuoksi.
Tuon jälkeen tuli suuri organisaatiouudistus jossa tehtiin uusia toimiyksiköitä ja hommahan vaan paheni entisestään.

Mä olen nyt jo niin vanha että en varmaan edes saisi mitään uutta työpaikkaa joten eläkeikään saakka nyt mennään tässä, jos vaan terveys suo.

Laitan kuitenkin varmuudeksi Työterveyslaitoksen sivun, jos ap saisi jotain uutta sieltä, vinkkejä tai ajatuksia:
https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvoint ... ksen-hoito

Kuten msk sanoikin, se oma panos on valitettavan iso ja tuntuu varmasti vuorelta siinä kohti kun voimat on vähissä muutenkin. Eli Olet viime kädessä itse vastuussa hyvinvoinnistasi, joten ota asia puheeksi, osallistu ratkaisun etsimiseen ja hae apua. joka minusta tarkoittaa nyt työterveyteen yhteydenottoa, jos sellainen on olemassaan. Ja kissan nosto pöydälle.
Toivottavasti kaikki järjestyy! Muutokset myös avaavat ovia joten se uusikin/toinen työ voi siis olla tässä tapauksessa aivan mahdollinen ja järkevä ratkaisu.

En vaihtaisi, vaan jos omat voimat on loppu, jäisin sairauslomalle.

Itselläni oli vastaavanlainen tilanne vuosia sitten aiemmassa työpaikassa. En vaan saanut kaikkia omia töitäni tehtyä, vaikka kuinka halusin. Tilannetta ei yhtään auttanut se, että jouduin tuuraamaan "maailmalla reissaavien, osastomme ylempien tehtäviä" - halusin nekin tehdä (osasin kyllä), mutta kun ei vaan aika eikä voimat riittäneet, paloin loppuun. Loppujen lopuksi olin 10kk sairauslomalla eikä minun tarvinut palata entiseen työhön. En tiedä olisinko edes jaksanut sitä. Pääsin uuteen, huomattavasti vähemmän kuormittaviin tehtäviin ja sen myötä pääsin takaisin työelämään.

Msk:lle kiitokset tsempeistä.

Kuten olen jo kertonutkin niin työterveyden asiakas olen jo uupumisasian suhteen. Saikulla en vielä, mutta siellä siis tietävät tilanteen sekä minun että monen muunkin työntekijän kautta. Ja ihmisiä on jo saikuilla. Luottamusmies tietää asian ja esimiehet tietävät asian. Ei ole mikään muuttunut eikä kuulemma muutu.
Siitä pidän kiinni edelleen että yhtään pidempiä päiviä en tee kuin työsopimuksessa lukee ja kaikki tauot pidän kuten kuuluu. Työt sitten vaan kasaantuu ja niinhän ne nyt ovat tehneet.
Ja kyllä, jos jään saikulle niin minun akuutit työni tekee sitten ne muut, jotka myös ovat uupuneita jo omienkin taakkojensa alla. Ja ne kiireettömät jää hoitamatta ja odottavat minua sairauslomalta takaisin.

Ajattelin nyt että en vaihda huonompaan työpaikkaan tämän takia, en ainakaan vielä. Vaikka sitten ne saikut ensin jos ei muu auta, katsotaan nyt.

JKL kirjoitti:
Ja kyllä, jos jään saikulle niin minun akuutit työni tekee sitten ne muut, jotka myös ovat uupuneita jo omienkin taakkojensa alla. Ja ne kiireettömät jää hoitamatta ja odottavat minua sairauslomalta takaisin.

Tuo on kyllä niin väärin...

No tuota... ei kai sitä huonompaan ole pakko vaihtaa?
Siis etsisin muita vaihtoehtoja, jos kerta vaihtaminen kiehtoo. Nyt kuulostaa, että ollaan hyppäämässä minkätahansa matkaan, mikä vaan vie pois nykyisestä.
Niin että mitäpä jos vaan etsisi paremman? Nuo eivät varmaankaan ole ainoat kaksi vaihtoehtoa.

Aika huono pattitilanne. Toivottavasti tuo nyt ratkeaa jotenkin. Ei ehkä paikkaa vaihtamalla kuitenkaan?

En vaihtaisi, jonkin aikaa uudessa työssä oltuasi huomaat että se vanha olisi ollut paljon parempi ja tulotkin isommat. Jos tuossa uudessa ei mitään palkan päälle tulevia etuja ole, en edes harkitsisi.

Koittaisin (jos talous kestää) pyytää että saisin tehdä kevennettyä jonkin aikaa, jotta saisin itseni kuntoon ja jaksaisin taas. Eli vaikka 6 tuntia / päivä. Onko mahdollista? Jos vaikka työterveydestä saisi siihen suosituksen?

Saako kysyä että mitä te oikein teette työksenne?

En tiedä kelle kysymys on osoitettu ^ mutta itse en ole tällä hetkellä työelämässä ollenkaan.

Varmaan 90% työpaikoissa (alasta riippumatta) on koko ajan kiire/liian vähän työntekijöitä, kovat paineet ja työmäärä vain kasvaa. Työntekijöiltä vaaditaan yhä laajempaa osaamista ja multitaskaamista.

Usein se "pikkupomo" on puun ja kuoren välissä, ylhäältä päin tulee mahdottomia vaatimuksia. Isoilla pomoilla ei ole realistista käsitystä mitä työn tekeminen vaatii (työkalut, laitteet, ohjeistus, laatujärjestelmät yms), saatikka käsitystä kuinka vaativaa työ on ja paljonko siihen menee aikaa.
Työntekijöiden huoli omasta ja koko työyhteisön jaksamisesta ei välity ylös asti.

Suorittavan työn tekijöihin suhtautuminen on outoa, pidetään laiskoina, pitäisi olla tehokkaampi ja aina on varaa puristaa lisää. Vaikka tosiasiassa moni venyy vuosikausia ja tekee työtään jaksamisen rajoilla.

Jo työpaikkailmoituksissa haetaan usein työntekijää, joka "pystyy toimimaan paineen alaisena". Mulle ihan red flag. Jos on niin huonosti johdettua/organisoitua toimintaa, ja niin vähän porukkaa, että jatkuva kiire ja paine on arkipäivää, ei kiinnosta työpaikkana.

Monenkin firman kohdalla ihmettelen, miten toimintaa saadaan kannattavasti pyöritettyä.

Minulle taas paineen alla työskentely omalla alalla ei ole vain kiirettä vaan sitä kaikkea mitä kohdistetaan sinuun, ns, ulkopäin. Odotuksia, joustoa, venymistä, omaisia, psyykkistä kuormaa jne.
Eli vähän eri merkityskin eri aloilla? Aspan on siedettävä x määrä esim. kiukuttelevia aikuisia, baarissa työskentelevä kännisiä ja päiväkodissa totuttava ajoittaiseen meteliin. Jotain mainitakseni.
Joka on paineen alla oloa kun omassakin niskassa samat Ukraina, rahapula ja sairas koira kotona. Nuo ihan esimerkkejä.

Tämä nyt erittäinkin ajankohtainen hoitajajärjestöjen tuoreen sopimuksen ollessa "kaikkien silmien alla" tutkittavana ja auttaako se sitten loppupelissä tähän karmeaan hoitajapulaan. Tai onko opet ihastuneita omalla alallaan, päiväkodin ihmiset omassa kulmassaan jne.

Työelämä vaatii paljon nykypäivänä ja itse kukin kasvattaa tahtomattaan toleranssia. Uniikit lumihiutaleet ei kauaa jaksa moista menoa millään alalla ja siksi siitä "paineen alla työskentelystä" on tullut vakilause noissa työpaikkailmoissa? Tosiasiassa jokainen joutuu joustamaan ja venymään töissään, alasta riippumatta. Siis kestämään erilaisia paineita.

En vaihtais.
Hakisin varmaan kumminkin ja katsoisin voisko esim palkkaa neuvotella.

Toi kiire ja että työt kasaantuu on aika monen paikan ongelma. Esimiesten mukaan "ei ole kiirettä, on vain kiireen tuntua".
Toivottavasti esimiehet vaihtuu tuossa nykyisessä.

Minä siedän paineita ja niiden alla pystyn työskentelemään. En lotkauta korvaanikaan jos asiakas haistattelee tai huutaa. Hallitsen ne tilanteet. Väkivallan uhka tuttua melkein koko työuralta, vaikeiden päätösten tekeminen, asioiden selittäminen kymmeneen kertaan, muutokset, se ettei kaikkia voi auttaa, monta rautaa tulessa samaan aikaan, paineet omaisten suunnalta, kuoleman kohtaaminen, onhan näitä.
Mutta se että työtä vaan on liikaa yhdelle ihmiselle, et kykene tekemään työtäsi niin hyvin kuin pitäisi koska ehdit vain pintaraapaisuun ja sitten tulee vaan lisää vaatimuksia ja valituksia, esimiehiltä. Siihen työkavereita kaatuu jo. Tänään työterveydessä lääkäri kysyi työni määrästä, vastasin, lääkärin kommentti "mitä helvettiä". Kirjasi ylös voimakkaan stressin oireineen. Sairauslomaa en vielä ottanut, olisin saanut. Tällä viikolla kerroin vielä yhdelle esimiehelle että työtä on liikaa enkä selviä kaikesta. Vastaus oli että on hienoa että työtä on paljon, silloin tietää olevansa merkityksellinen. Ilmoitin mm. pääluottamusmiehelle tilanteesta (taas), esimiehille en enää aio tästä puhua, jään sitten vaan saikulle kun siltä tuntuu.
En hakenut toista työtä.

Umac kirjoitti:Minulle taas paineen alla työskentely omalla alalla ei ole vain kiirettä vaan sitä kaikkea mitä kohdistetaan sinuun, ns, ulkopäin. Odotuksia, joustoa, venymistä, omaisia, psyykkistä kuormaa jne.
Eli vähän eri merkityskin eri aloilla? Aspan on siedettävä x määrä esim. kiukuttelevia aikuisia, baarissa työskentelevä kännisiä ja päiväkodissa totuttava ajoittaiseen meteliin. Jotain mainitakseni.
Joka on paineen alla oloa kun omassakin niskassa samat Ukraina, rahapula ja sairas koira kotona. Nuo ihan esimerkkejä.

Tämä nyt erittäinkin ajankohtainen hoitajajärjestöjen tuoreen sopimuksen ollessa "kaikkien silmien alla" tutkittavana ja auttaako se sitten loppupelissä tähän karmeaan hoitajapulaan. Tai onko opet ihastuneita omalla alallaan, päiväkodin ihmiset omassa kulmassaan jne.

Työelämä vaatii paljon nykypäivänä ja itse kukin kasvattaa tahtomattaan toleranssia. Uniikit lumihiutaleet ei kauaa jaksa moista menoa millään alalla ja siksi siitä "paineen alla työskentelystä" on tullut vakilause noissa työpaikkailmoissa? Tosiasiassa jokainen joutuu joustamaan ja venymään töissään, alasta riippumatta. Siis kestämään erilaisia paineita.

Tää on totta, paineet ovat erilaisia eri työtehtävissä ja joka hommassa joutuu itseään niihin siedättämään.
Olen työskennellyt mm baarissa ja lastentarhassa, sekä monessa muussa asiakaspalveluammatissa, hoitoalallakin. Kestän varsin hyvin asiakkailta tulevaa painetta, siis vaativia, kiukuttelevia tms asiakkaita. Vaikka olisi monta rautaa tulessa, jos homma menee enimmäkseen rutiinilla ja siitä selviää puhumalla ja työtahtia kiristämällä, that's fine.

Mutta jos teen jotain älyllisesti haastavaa ja tiukkaa keskittymistä vaativaa, esim tuotantokoneen ohjelmointia, kestän huonosti keskeytyksiä.

Hienoa AP, että olet tehnyt päätöksen, ainakin toistaiseksi.
Stressi pahenee huomaamatta ja saikkua kannattaa ottaa ennemmin liian aikaisin kuin liian myöhään. Kun kerran työterveyslääkärikin on havainnut voimakkaat oireet.

No, verenpainelääkitystä tehostettiin nyt neljättä kertaa puolen vuoden aikana
Kiitos kommenteista kaikille.