Lemmikit

Keskustelu ystävän kanssa kirvoitti tämän kysymyksen.
Mikä saa sinut haltioitumaan? Kaipaatko haltioitumista?

Toki, useinkin. Esimerkiksi luonnossa jatkuvasti. Lapissa, maisemista, koko ajan, minne vain meneekin. Lisäksi haltioidun helposti väreistä. Kirkkaista väreistä, keltainen, oranssi, vihreä jne.
Sitten lisäksi tietysti tapahtumat ihmisten ja eläinten kanssa.

Kyllä, minäkin saan kiinni ajatuksesta. Värit, valot, valokuvat, maisemat jne. minullakin.

Musta olis kiva, että näissä aloituksissa vähän avattais, että miten tästä on syntynyt keskustelua, miten on määritelty haltioituminen ja millaisista asioista aloittaja tai ystävä on maininnut haltioituvansa tai miten on tullut puheeksi, että ehkä jotkut pystyy ja jotkut ei.

Itse vastaan, että tietenkin pystyn. Maailmassa on paljonkin asioita, joista voi haltioitua. Itse esteetikkona haltioidun suurimmaksi osaksi niistä asioista mitä näen. Olen myös haltioitunut joistakin ihmisistä ja ihan vaan jonkun paikan tunnelmasta tai tuoksusta.

Todellakin haltioidun, ja syyt samat kuin useimmilla. Näin syksyllä ruskan aikaan jatkuvasti, ja eri vuodenaikoina myös. Värit, maalaukset, musiikki, ja eri säätilat. Esim. myrsky voi saada haltioitumaan, ja mikäli löytää ulkona hyvän paikan, sinne unohtuu myrskyn keskelle typerän autuaallinen ilme naamalla.

Kuka tosiaan mitenkin haltioitumisen määrittelee. Valokuvaamalla paljon on oppinut katselemaan maailmaa jotenkin erilaisin silmin. Pienet yksityiskohdat, valo, varjot, värit, muodot yms. ovat alkaneet viedä mennessään. Myrsky, ukkonen, (aamu-)usva, utu, aaltoileva meri, revontulet, sateenkaari, auringonnousut ja -laskut, aamu- ja ilta-auringon erot, aamukaste, kiiltomadot yms. pysäyttävät ihmettelemään ja kaikkia noita tulee myös metsästettyä (valokuvausmielessä, mutta ylipäätään siksi, että on mieletön fiilis päästä itse omin silmin todistamaan kauniita asioita). Ja tietty samasta syystä haltioidun myös hyvistä valokuvista ja vaikkapa erikoisempia luonnonilmiöitä (esim. panssarisiimalevien bioluminesenssi) esittävistä kuvista/videoista, vaikka ne ei taiteellisessa mielessä kummoisia oliskaan. Toisaalta olen joskus lukenut jonkin kirjan tai katsonut jonkin sarjan yhdeltä istumalta - jonkinlaista haltioitumista ehkä sekin? Jostain asiasta innotuessani saatan kaivaa tietoa ja kahlata materiaaleja siitä läpi yömyöhään asti. Musiikin suhteen tahtoo olla vähän niin, että kun innostun jostain biisistä, niin se soi sitten kyllästymiseen asti - tosin joihinkin biiseihin ei vaan kyllästy vuosienkaan aikana tai sitten ne löytää ns. aina uudelleen. Eli juu, väittäisin haltioituvani aika herkästi.

Mella M, ystävä oli lähettänyt kirjoitusnäytteen grafologille ja palautteessa mainittiin "kykenee haltioitumaan". Pohdimme, miten tuollainen asia on mainitsemisen arvoinen. Eivätkö kaikki joskus haltioidu jostakin? Ehkä sitten eivät?

Minusta taas on kiva ettei aloituksessa rajata tarkasti sitä mitä nyt haetaan, miten pitää vastata. Vaan jokainen kun kokee asian omalla tavallaan, saa omin sanoin vastata, omasta näkökulmastaan.
Etenkin näin ääretttömän hiljaisella palstalla olisi tylsää jos ei haettaisi keskustelua, vaan jo aloituksessa rajattaisiin kaikki.

Helposti kirjoitti:Minusta taas on kiva ettei aloituksessa rajata tarkasti sitä mitä nyt haetaan, miten pitää vastata. Vaan jokainen kun kokee asian omalla tavallaan, saa omin sanoin vastata, omasta näkökulmastaan.
Etenkin näin ääretttömän hiljaisella palstalla olisi tylsää jos ei haettaisi keskustelua, vaan jo aloituksessa rajattaisiin kaikki.

No ei se nyt toki sitä tarkoita, että jos aloituksessa kerrotaan, että mistä ajatus lähti, että sillä jotenkin rajattaisiin aihetta. Mutta jokainen tykkää toki eri asioista, itse pidän enemmän aloituksista, jossa asiaa on vähän pohjustettu eikä se ole vain gallup.

Minua nimenomaan kiinnostaisi myös se, miten eri ihmiset määrittelevät haltioitumisen (varsinkin omalla kohdallaan).

Pidän haltioitumisena sitä tunnetta kun joku asia, maisema, ihminen aiheuttaa sellaisen fiiliksen kuin pakahtuisi. Viimeksi näin kävi Lapissa viime viikolla, kun niitä ruskamaisemia katsellessa ihan häkeltyi siitä kauneudesta, meni lähes sanattomaksi ja vaan ihaili sitä kaikkea valtavan onnellisuuden vallassa. Saman tunteen voi saada tavatessaan jonkun ihanan ihmisen. Ja voi kai sitä haltioitua vaikka oman koiran ihanuudesta

(Olisi muuten tosi kiva jos ihmiset kommentoisi ja keskustelisi täällä, ettei sivusto kuivu ihan kasaan. Jos jokainen tekisi oman osansa ja kävisi kommentoimassa liki jokaista ketjua, herättäisi palstaa omalta osaltaan, olisi hienoa.)

Joo kyllä, joskus erittäin hyvästä musiikista voi kokea haltioitumisen tunnetta. Samaten silloin kun mökillä oleskellessa näkee kirkkaasti erottuvan tähtitaivaan ja kenties tähdenlentoja, ilman minkäälaista taajamasta kantautuvaa valosaastetta.

Kyllä välillä taidan haltioitua, yleensä liittyy kauneuteen jollain lailla. Äkkiseltään tulee mieleen vaikka oikeen upea auringonlasku kauniissa maisemassa, ja nykyisin aika usein joku kankaan kuosi on sellainen, mitä tekis vaan mieli katsella loputtomiin ja silitellä kangasta Niin ihania kuoseja on.

Pystyn eikä sitä tarvitse määritellä (saivarrella) , sehän on tunne. Viimeksi haltioiduin viikonloppuna maagisella ja ainutlaatuisella musiikkikeikalla ja sitä ennen uidessani tyhjässä ja vapaassa isossa uima-altaassa aivan yksin ja rauhassa nautinnollisen pitkään yhtenä päivänä ennen saunaa, toisena jälkeen, tätä kun ei tapahdu arkisin

En oikein osaa sanoa. En vaan ole sellainen että tuntisin kauhean voimakkaita tunteita mistään. Mutta varmasti upea taivas ja kaunis maisema pääsevät lähimmäs haltioitumista.

laura kirjoitti:Pystyn eikä sitä tarvitse määritellä (saivarrella) , sehän on tunne.

Onhan se niinkin Tuli tuosta mieleen Charles ja Diana. Kun heiltä kysyttiin, ovatko he rakastuneita, Diana myönsi olevansa, mutta Charles vastasi jotakin siihen suuntaan, että "mitä se rakkaus sitten onkaan", eli miten rakkaus määritellään.