Lemmikit

Oletko jo tavannut tai tullut vastaan, keskustellut? Tavannut kaksi. keittiöapulaisena ja kierrätyskeskuksessa. Mua surettaa hjallikset ja tämmöset ahneet kusbät, kokoukset, jotka ovat myyneet maata jokerit mummonsa Venäjälle, epäisänmaallisesti koska manimani. Venäjä pistää maksamaan, raa'asti.

Niinpä. Ja samalla niin hupaisaa Ylilauta oikeistojonnejen masinoimat Marinin vastaiset lokakampanjat, tyhjästä, ei käytännössä mistään. Vaan kun jokin misu, koska eihän naiset nyt sais mitään tehdä kääpäryhmän mielestä tietenkään. Kuitenkin pätevämpi kuin he edes märissä unissaan. Poitsut kähmineet ja suhmoroi samaan aikaan omiin taskuihin miljoonia oligarkkien kanssa. Ha ha!
Vaan onneksi kansa ei ole ihan niin tyhmää mitä ne olettaa.

Asuinpaikkakunnallemme on heitä paljon.
En ole henkilökohtaisesti jutellut kenenkään kanssa mutta kyllä lahjoittanut tavaraa ja lapsille leluja.

Olen tavannut vapaaehtoistyön parissa. Juttelemaan en ole pahemmin pystynyt, koska yhteinen kieli puuttuu. En osaa ukrainaa tai venäjää, ja vain pari tapaamistani ukrainalaisista on puhunut sen verran englantia, että edes alkeellinen keskustelu oli mahdollista.

Ne jotka äänestää koksuja ja Orpoa, äänestää Venäjän verirahoja, näin se ikävä kyllä on. Hjallis hallista tuki Orpon kampanjaa isolla kädellä kun itselle ei ollut mahdollista päästä ministeriksi kytkyjen takia, Orpolla oli ja rahat Venäjältä. Tällainen ketkula pääministeriksi? Uskottava lienee miksi Marinia vastaan on ihan pakko ollut keksiä ja kaivaa juttuja kun omat toiminnot ei kestä mitään päivänvaloa. Ilmankos nuo seiskamaiset turhat jutut ovat tuntuneetkin niin hullunkurisilta ja käryisiltä. Kun samaan aikaan hallitus on toiminut hyvin ja koko porukan eteen vrt. nopea reagointi sähkö, Nato, yritystuet, työeläkkeet, korona jne. Ukrainan asia on ollut alusta asti tietoisesti huomioitu. Inhimillinen hätä. Joka vastaavassa maassa on lähes kuin oma hätä.

En ole henkilökohtaisesti tavannut, kadulla on varmasti täällä pk-seudulla vastaan kävellyt todennäköisyyksien mukaan.

Mutta näköjään PP:stä tuttu tajunnanvirran suoltaminen usealla nimimerkillä on löytänyt tiensä tännekin?

Tapasin jo kesällä pienen joukon ukrainalaisia naisia. Odottivat bussia pysäkillä ja yksi heistä sitten kysyi englanniksi multa että puhunko ukrainaa, venäjää tai englantia. Onneksi yhteinen kieli oli sitten englanti. Halusivat tietää millä bussinumerolla pääsee paikkaan jossa vastaanottokeskus on. Jouduin hetken sitä itsekin miettimään ja piti tarkistaa se mobiilioppaasta. Naiset pääsivät perille ilmeisesti. Selvästi koulutettuja ihmisiä.

Tapaan säännöllisesti vapaaehtoishommien kautta. Yllättävän huonosti puhuvat mitään muuta kuin ukrainaa ja venäjää. Pakko on ollut itse opetella muutama sana venäjäksi. Monessa asiassa on todella suuret kulttuurierot, alkaen ihan jonottamisesta. Suomalainen jonottaa nöyrästi ja odottaa vuoroaan, ukrainalaiset pelmahtaa paikalle kuin varpusparvi ja ihmettelevät sitten kun käsimerkein häädän heitä jonoon

Täällä on paljon Ukarinalaisten tekemiä leivonnaisia torilla myynnissä.

Keväällä olin mukana jeesamassa kahta lemmikillistä perhettä, kuskasin, keräsin rahaa ja lahjoitustavaraa, tein viikottaiset isot kauppaostokset ym useamman kuukauden.

Kun rahat loppui olin tarpeeton ja muutamaa viikkoa myöhemmin olivat kadonneet (vuokra)talosta, varastaan kaiken minkä irti sai.

Jäi vähän paska maku.

Työni puolesta päivittäin.
Kielitaito tosiaan on seikka joka tekee monesta asiasta haastavaa.
Ja kun google translaten kanssa yritetään kommunikoida luo heidän murteet ja kirjakieleen kuulumattomat sanat omat haastensa.
Eihän Google kääntäjä ymmärrä savoa, niin miten voisi ymmärtää minkään muunkaan kielen murteita.

iPanan päiväkotikaverina on 5 vuotias ukranilaispoika ja se on ollut hmmm... vuoden alusta Suomessa. Se ei ole oppinut ku muutaman sanan suomea. Vaikka normaalisti tuon ikäinen oppisi nopeastikin, niin onhan sillä trauma jos toinen taustalla. Yht'äkki vieraaseen maahan äidin kanssa kun isä jää kotiin eikä oikein tiedä miksi.

Paremmin tuntuu menevän meidän lähellä asuvilla perheillä. Siellä lapset jo puhuu jonkin verran ja on sellaisia "hyvää päivää" -tuttuja.

Tiedän 3 kpl. 30-40v miestä, ukrainanvenäläistä, eli äidinkielensä on venäjä. Asuvat vastaanottokeskuksessa, ja lomailevat ulkomailla, eli ihan hyvin toimeentuleviakin sieltä on tullut, tottakai.

Ehkä joittenkin ukrainalaisten vähäinen motivaatio suomenkielen opiskeluun johtuu siitä että he ajattelevat olevansa täällä vain lyhyen aikaa. Moni varmaan aikoo palata takaisin kotiin Ukrainaan niin pian kuin mahdollista, mikä onkin tietysti täysin ymmärrettävää.

Mutta englannin kielen osaamattomuus mistä kerrotte tuntuu kyllä yllättävältä. Olin kuvitellut että englantia opetettaisiin lähes kaikissa maailman kolkissa ja tietenkin erityisesti Euroopassa. Onkohan englanti ollut Ukrainassa valinnaista tai vain osalle mahdollista opiskella tms?

Se, että koulussa opetetaan englantia, ei ole mikään tae siitä, että sitä osaisi käytännön tasolla, ei Suomessa tai muuallakaan. Tämä vaan jää helposti ihmisiltä tajuamatta, jos asiaa ajattelee vain sen oman lähipiirin sisäisestä kuplasta käsin. Olin muutama vuosi sitten ryhmämatkalla Turkissa, ja siellä oli suurin osa jengistä sellaista, joka puhui tasan suomea ja savoa. Ja nämä oli keski-ikäisiä ihmisiä, ei mitään ikivanhoja perämökin mummoja. Samoin kun olin aikoinaan ammatinvalintakurssilla, siellä oli suoraan peruskoulusta tulleita teinejä, joiden englannin taito oli ihan olematon. Ja nekin oli ihan tavallisia, hyväkäytöksisiä tyttöjä, ei mitään evvk-kapinateinejä. Mulla oli englanti peruskoulun päättötodistuksessa 9 (koska maikka sanoi ihan suoraan, että antaa kympin vain niille, joilla englanti on toinen äidinkieli), mutta jos en olisi aikoinaan seurustellut brittimiehen kanssa, niin tuskin tänäkään päivänä vapaaehtoisesti kommunikoisin englanniksi muuta kuin aivan äärimmäisessä hätätilanteessa ja silloinkin mahdollisimman vähäsanaisesti

Belgiassa ainakin sisareni lapsilla (vaikka kävivät arvostettua yksityiskoulua) oli luokattoman huonoa englanninopetusta.
Opettaja lausui esim. Justin Bieber nimen: "Shastään Biberr (se gr-äänne) ja opetti muutenkin lausumaan kaiken tuolla tyylillä.

Googlailin vähän, ja Iltalehden uutinen "Poroshenko: 'Ukrainassa on aina ollut ja tulee aina olemaan vain yksi äidinkieli - ukrainan kieli' " vuodelta 2015 kertoo, että "samalla kun venäjän kielestä luovuttiin, englannin kieltä pyritään jatkossa vahvistamaan entisestään. Tällä hetkellä englannin opetus alkaa Ukrainassa jo alakoulun ensimmäisellä luokalla."

Että kyllä opetusta tosiaan järjestetään.

Sukulaismiehellä on ukrainalainen naisystävä (ovat seurustelleet pari vuotta) ja erittäin hyvää englantia tämä noin 30v nainen puhuu. Kertoi että Ukrainassa enkku kuuluu koulujen opetusohjelmaan, on kuulunut jo pitkään. Vanhemmat ihmiset puhuvat vain ukrainaa tai venäjää.

Nainen kertoi että ukrainalaisille Suomi ei ole ykkösvaihtoehto, Espanja, Puola ja Britannia kiinnostavat enemmän ja harva tulee Suomeen jäädäkseen.

Suloinen siniturkkinen on, tuli perheensä mukana jo keväällä. Perhe lähti jo takaisin mutta kyynelet silmissä totesivat, parempi kissan täällä mun puutarhassa väijymässä ötököitä, kun siellä missä pommeja voi sataa.

Näki ettei ollut heille helppoa. Pakolainen on täysin sopeutunut, erityisesti kinkunpalat ovat sille mieleen.

Meillä asuu täällä kylällä ihan pysyvästi (on siis asunut jo kauan, mansikanpoimijoiksi aikoinaan tulleet) joitain Ukrainalaisia ja he ovat olleet toimineet aktiivisesti tänne paenneiden perheiden hyväksi.
Näyttää olevan aika tiivis ja toimelias pieni yhteisö joka toimii aktiivisesti ja myy juuri esim. leivonnaisia ja tarjoutuu töihin.

Jonkin verran on näyttänyt herättävän närää se miten paljon näille tänne sotaa pakoon tulleille lapsille on annettu kaikkea ilmaiseksi ja järjestetty ilmaista harrastustoimintaa laidasta laitaan. Jääkiekosta jalkapalloon ja ratsastukseen ja kaikkea siltä väliltä. Ja ilmaista tavaraa kaikille tänne tulleille ihan perusasioista (ja tietenkin asunnoista) huonekaluihin, lasten leluihin, polkypyöriin, kodin tekniikkaan jne.

Olen itsekin lahjoittanut jos on ollut jotain mitä on pyydetty, mitä en itse tarvitse, ja leluja jne. Täällä oli keräyskeskus jonne sai viedä.
En halua edes ajatella miten kammottavaa olisi lähteä sotaa pakoon vieraaseen maahan.
Saattaahan joukkoon mahtua myös onnenonkijoita, niitähän on aina ja joka paikassa.

Täällä Lahdessa ainakin paikallisliikenne oli ukrainalaisille ilmaista kesällä, nyt ei enää. Tää käytäntö tais olla ympäri suomea ainakin isommissa kaupungeissa. Ja VR:llä.

Mitä tulee kielien opiskeluun niin mulla oli aina tosi hyvät englannin opettajat, mut ruotsin tunnit oli todella huonoja. Verbien taivuttamista, vaan kielioppia. Sanan osas jotenkin taivuttaa, mut sanan merkitys saattoi jäädä selvittämättä. Olikohan lukiossa yhdellä kurssilla hyvä opettaja jonka johdolla opinkin jotain, mut se jäi siihen yhteen kurssiin. Ja silloinhan ei telkkaristakaan tullut paljon muuta kuin uutiset ruotsiksi, nyt on sentään paljon hyviä ruotsalaisia viihdeohjelmia mistä oppii sitä käytännön ruotsia.

Jo keväällä juttelimme Pärnussa ravintoloitsijan kanssa joka manasi kun työ ei kelpaa.
Hän oli yrittänyt saada ns, keittiöväkeä töihin ja ilman kielitaitoa osaa kuoria, pilkkoa, tiskata jne. mutta kysyttäessä väkeä töihin oli sanottu suoraan, ettei maksa vaivaa. Viro maksoi maahantulijoille ns. käyttörahaa niin hyvin muutenkin että töitä ei kannata tehdä. Eikä jäädä edes maahan, kannatti suunnata Pohjoismaihin missä parempi turva rahallisesti. Huoh.
Ravintoloitsija oli itse ns. muualta tullut ja vuosia Suomessakin asunut, hyvin kansainvälinen tyyppi ja yrittäjä. Hän ei tykännyt tulijoiden asenteesta ollenkaan.
Kuten sanottu, meillä on aivan muitakin tarinoita ja onneksi siis kaikki eivät elä noin, tuollaisilla arvoilla.

Mitä olen suomalaislapsia seurannut, niin ne lapset ja nuoret jotka tykkäävät pelata tietokoneella, oppivat englantia ällistyttävän varhain ja ällistyttävän hyvin. Moni näyttää puhuvan jo ala-asteikäisenä sujuvaa englantia pelikavereittensa kanssa, ja siis kaikista mahdollisista asioista, ei vain peliin liittyvistä. Tuota seuratessani olen usein ajatellut että kylläpä englanninopettajat pääsevätkin nykyään helpolla.

Noh, kaikki eivät tietenkään pelaa, ja opettajilla on taatusti kädet vähintäänkin täynnä työtä kaiken mahdollisen koulumaailmaan liittyvän kanssa, mutta väitän kyllä että esim. moni sellainen poika joka olisi ennen pelien aikakautta joutunut hikoilla kouluenglannin opiskelun kanssa kovastikin, oppii nyt pelien äärellä kielen kuin siinä sivussa, luonnollisena kielikylpynä.