Lemmikit

Vain yhden asian elämästäsi, naps, noin vain, mikä se olisi?

Jättäisin viimeisimmän muuton tekemättä.

Että olisin muutama kk sitten tehnyt enemmän töitä etsiessäni itselleni kyytiä päästäkseni kyläilemään toisella puolella Suomea asuvalla sukulaisella, kun olin jo melko lähellä. Nytpä se on jo myöhäistä

Ei tarvitse miettiä, terveys.

Heivaisin ääliön miehen menemään heti eikä 10 vuoden päästä. Olisi ollut mukavampi nuoruus, eikä tarvitsisi heitellä (kuvitteellisia toistaiseksi) käsikranaatteja jokaiseen frisbeegolfkoriin joka harmikseni silmiin osuu. (En voi olla kertomatta, että juuri pääsi oikein Iltalehteen silloisissa porukoissamme liikkunut v**n k**pää, nykyään perheellinen mies lehtijutun mukaan, kun oli saanut tuomion seksin ostamisesta Ruotsissa. Enpä ole yllättynyt! Sellaista ne harrastivat jo silloin ysärillä aivan varmasti, minun ääliöni takuulla etunenässä. Ihme etten saanut mitään tautia. Olin oikeastaan itse pahempi ääliö kun katselin vaan kiltisti sitä touhua.)

Vaihtaisin pankkitilille sellaisen summan ettei tarvisi käydä töissä ja voisi elellä vähintään tätä samaa elintasoa kuin nytkin. Mikään miljardööri ei siis sinänsä tarvisi olla (vaikka eipä se toisaalta haittaisikaan) mutta saisi tehdä ajallaan mitä haluaa sen sijaan että on pakko kuluttaa elämästä ihan valtava osa työpaikalla.

Jälkiviisaana olisin jättänyt ne typerät osamaksut ottamatta ja tosiaan kuten tuossa ^niin miljonääri en haluaisi olla, mutta jäisin kyllä kotiin tai osa-aikaisesti töihin, jos tulotaso olisi turvattu.

Samaan liittyen jos voisin niin vaihtaisin sen motivaation puutteen motivaatioon, koskien niin opiskelua kuin oman itsensä hoitamista ja kunnon ylläpitämistä. Olisi elämä ehkä helpompa jos olisi pitänyt kiinni niistä koulutus haaveista eikä haihatellut menemään silloin nuorena. En kadu elettyä elämää, mutta olisi pitänyt ottaa itseä niskasta kiinni silloin ja kohdistaa motivaatio opiskeluun eikä viikonloppu rientoihin yms.

Msk:n vastaukseem pysähdyin. Jäin miettimään olisiko minullakin sittenkin terveys se, jonka muuttaisin. Mutta ei. Sairauksista huolimatta elämäni oli onnellisempaa siellä, missä ennen asuimme. Eli edelleen vastaan, että viimeisimmän muuton jättäisin tekemättä.
Hyvä pointti kuitenkin, mielenkiintoista pohtia itseään ja ajatuksiaan näin.

No kyllähän se terveys on. Se liittyy niin moneen muuhun asiaan, esim. töihin, koulutukseen, harrastuksiin, parisuhteeseen, ystävyyssuhteisiin, rahaan jne.
Terveenä nuo kaikki olisi mahdollista olla haluamallani tavalla, nyt ei.

Terveyttä pidetään joskus jotenkin itsestäänselvyytenä.
Niin pidin minäkin. En miettinyt että vau!, pystyn kävelemään niin paljon kuin haluan, tai ei ole kipuja ja särkyjä tai (jossain vaiheessa kun astma oli pahempana) että pystyn hengittämään ja juoksemaan. Tai että kädet ja jalat toimivat. Voin mennä kyykkyynja päästä sieltä vielä ylöskin. Voin kantaa tavaroita ilman että ne putoilevat jos en koko ajan keskity puristamaan niitä. Tai että voin syödä mitä haluan ilman että verensokerit nousevat (ja aiheutavat tuhoa monissa elimissä) Tai vaikka ihan vaan että sydän toimii kunnolla eikä vajaalla teholla.
Pikkujuttuja
Mutta sitten kun nuo menettää niin tajuaa miten itsestäänselvinä niitä joskus on pitänyt.

Msk, tiedän tunteen täysin. Paitsi että verensokereissani ei ole häikkää ja astmaa ei ole. Mutta tilalla sitten noiden muiden ongelmien lisäksi vielä muita sairauksia. Mutta kun nyt mietin, niin elän kyllä hyvin onnellista elämää ja mielestäni täysillä, rajoitteista huolimatta. Ja ehkä juuri siksi kaikkia pikkuasioita ja normaalia arkea osaa arvostaa, kun terveys on mennyt. En osaa edes kuvitella että olisin terve, en muista aikaa joten en osaa sitä kaivatakaan.
Mutta nämä on niin yksilöllisiä kokemuksia. Joskus mietin kun ihmisiltä kysytään mikä on elämässä tärkeintä. Moni vastaa ykkösenä että terveys. Ok, yksilöllinen mielipide tottakai. Mutta kun olen terveyteni menettänyt, huomaan että ei se tärkeintä ole ollutkaan. Rakkaat ja läheiset ovat minulle ykkönen. Sairaudet "hällä väliä", niihin olen jo tottunut ja suruni surrut, eivätkä ne tyytyväisyyttäni elämään vie

Itsekään en ole ihan terve ja silloin kun tätä alettiin tutkia vaihtoehtoja oli käytännössä kaksi, toinen nopeasti kuolemaan johtava ja toinen taas "vaaraton" mutta parantumaton, lääkkeetön, kivulias ja elämää rajoittava. No se vaaraton tuli diagnoosiksi mutta silloin asiaa miettiessä olisi se vakavampikin ollut ihan... ok jos näin voi sanoa. Tämäkin on ihan ok, ottaisin silti mieluummin rahat kuin vaihtaisin tämän pois.

Kerpiili kirjoitti:.
Mutta nämä on niin yksilöllisiä kokemuksia. Joskus mietin kun ihmisiltä kysytään mikä on elämässä tärkeintä. Moni vastaa ykkösenä että terveys. Ok, yksilöllinen mielipide tottakai. Mutta kun olen terveyteni menettänyt, huomaan että ei se tärkeintä ole ollutkaan. Rakkaat ja läheiset ovat minulle ykkönen. Sairaudet "hällä väliä", niihin olen jo tottunut ja suruni surrut, eivätkä ne tyytyväisyyttäni elämään vie

Tässä olikin kyse siitä että jos voisi yhden asian elämässään vaihtaa niin mikä se olisi. Mulla se olisi terveys.
Jos olisi kysytty että mikä elämässä on tärkeintä?
Niin vastaus olisi ollut että tärkeintä tässä elämässä/ maailmassa mulle on Rakkaat läheiset, mies, omat lapset, lapsenlapset ja muukin pieni suku mahtuu tähän.
Omat koirat ja kissat ovat myös hyvin tärkeitä ja rakkaita.
Se että mulla on paljon sairauksia, ei ole synonyymi sille että olisin jotenkin onneton.
Kaukana siitä. Mulla on oikein hyvä elämä ja olen onnellinen <3

Mutta jos voisi yhden asian vaihtaa niin se olisi terveys.

Kyllä kyllä. Ja sinun vastauksesi, msk, sai minut noita asioita pohtimaan, omalla kohdallani.

Kerpiili kirjoitti:Kyllä kyllä. Ja sinun vastauksesi, msk, sai minut noita asioita pohtimaan, omalla kohdallani.

Meinasin ensin sanoa, että vaihtaisin mun miehen ajatusmaailman sellaiseksi, että sen mielestä joutsenhäät ja lasten hankinta olisi kaikkein tavoiteltavimpia asioita elämässä, mutta kyllä mä sittenkin vaihtaisin pankkitilin saldoa jonkun maailman top 5 rikkaimman kanssa, eiköhän siinä samalla ratkeaisi miesongelmatkin

Kyllä vaihtaisin tämän raihnaisen kehon terveempään, jos siihen olisi mahdollisuus. En edes jaksa/viitsi enempää selitellä.

Meinasin ensin vastata lapsuuden kasvuympäristö, mutta ehkä se terveys kuitenkin täälläkin, koska se loppujen lopuksi vaikuttaa kaikkeen muuhun mun elämässä, menneisyyteen olen yrittänyt oppia suhtautumaan niin että se on ollut ja mennyt, sille on turha antaa enempää valtaa.

Kallistun myös sille kannalle, että vaihtaisin pankkitilin saldon

Voisin myös sanoa että jättäisin viimeisimmän muuton tekemättä, mut se ei nyt ole kuin jäävuoren huippu.
En todellakaan tiedä. Jotenkin jos sais kaikki huonot päätökset muutettua. Mut ne oli hyviä sillooin kun ne teki, ne ei vaan vieny sinne minne piti.