Lemmikit

Surullista katsoa miten paljon ulkona liikkuu ohutkarvaisia koiria ilman vaatetusta, kun omistajilla on topptakit, pipot ja sormikkaat.

Onko Koiramme-lehdessä tai muualla ollut juttua tästä, että ihmiset huomioisivat myös koiransa näillä pakkasilla.

Vielä on ikävä kyllä joillain ihmisillä sellainen käsitys että koira ei vaatteita kaipaa. Varsinkaan jos se liikkuu.

Onneksi yhä useammat ovat jo ymmärtäneet vaatteiden merkityksen kylmillä ilmoilla jo ihan lihashuollon kannalta.

Ja onneksi on koirilla yhä enemmän myös tossuja jaloissa kovilla pakkasilla.

Uusimmassa Koiramme-lehdessä on juttu tassujen hoitamisesta talvella ja siinä myös erilaisia tossuja.

Meilläpäin on onneksi varsin hyvin vaatetettuja koiria. Omille en ole lenkeille takkeja ja tossuja laittanut, niillä on tarpeeksi "pilkkihaalaria" omasta takaa. Treeneissä kun odottavat vuoroaan autossa niin toki takki päälle.

Mulla on tipsuille sekä tibbeille takit. Harvemmin niitä käytetään kuitenkaan, paitsi mummotipsu puetaan jos kylmällä ilmalla lenkille lähtee. Kyllä nuo turkkiensa puolesta pärjäävät, mutta tassut palelee eli seisoskelemaan ei jäädä.

Vähäisellä pohjavillalla varustetun koiran pukeminen sopivasti onkin ihan omanlaisensa osaamislaji. Tuulettomalla kelillä koira on tyytyväisin hyvinkin ohuella takilla, ehkä tiivis peitinkarva pidättää lämpöä paremmin kuin luulisi...? Jostain -10 tienoilta alkaen tai tuulisella säällä pitää siirtyä haalariin, villapaitaan, toppamantteliin tai näiden yhdistelmiin. Alta puolen kilsan päässä sitten huomaa, että koiralla on vaatetta joko liikaa tai liian vähän. Toisinaan jopa sopivasti Pitäisi varmaan opetella huomioimaan vielä jotain muuta säätilassa. Mitäköhän se voisi olla?

Basenji Laku on yllättävän säänkestävä. En tarkoita että se olisi ilman vaatteita ulkona vaan sitä että ei palele puettuna helposti. Olin kuvitellut että basenji on kova palelemaan. Tänään oltiin puolitoista tuntia ulkona, pakkasta oli -10 eikä Lakunkaan tassut alkaneet palella.
Tilasin sille haalarin sen vuoksi että jos ollaan miedommilla pakkasilla kolmisen tuntiakin ulkona ja juoksevat lumessa niin menee lunta manttelin rintaläpän "sisälle" ja jäätyy sitten sinne. Ei varmasti tunnu kivalta. Lahkeet estävät sellaisen.

Lakulla on aika paljon vaatteita, mutta mielestäni yksikään ei ole turha. Basenjin kanssa on aina otettava huomioon häntä. Sen päälle ei voi puku mennä.
Lakulla on:
-Mittojen mukaan teetetty Talvihaalari. Tämä peittää myös kallisarvoiset "nyytit." Jos on pakko olla pidempään ulkona paukkupakkasilla niin kaulukseen saa korvat piiloon ja kun on pidempivartiset tossut niin koko jalka on myös suojattuna pakkaselta.
- Kivalo Luosto toppamantteli joka peittää tosi hyvin koiran etuosan, laskeutuu kankkujen päälle ja siinä on vielä kaksinkertainen kaulaosa.
- Peruspomppa jossa on karvavuori. Tämä ei ikävä kyllä mielestäni peitä kovinkaan hyvin etuosaa eikä myöskään reisiä.
Tätä on käytetty keväisin kun ei enää ole paljon pakkasta ja myös syksyllä ennen kovempien pakkasten tuloa. Ja nyt näillä vähän kovemmilla pakkasilla toisen manttelin alla.
- JumppaPomppa jota on pidetty syksyllä ja keväällä siinä vaiheessa kun ei enää tarvitse toppamanttelia mutta ei ihan ilmankaan tarkene. Tätä on pidetty nyt talvella toppamanttelin alla myös.
- Kivalo Luppo lämpöpaita. JumppaPompan tyylinen mutta paksumpi. Mielestäni tosi hankala pukea, en tykkää. Ei oikein käytetä tätä. Eli ainoa mielestäni vähän turha.
- Kivalo Ohto vettä hylkivä tuulipusakka. Alle voi laittaa vaikka toppamanttelin tai jumppapompan tai sitten pitää ihan sellaisenaan.Pusakassa on pehmeä vuori.
Suojaa hyvin sateelta ja tuulelta.
- Jonkun tekemä kevät/syksymantteli jossa on kaulaa suojaava korkea kaulus ja hieman vettä hylkivä päälliskangas.
Tässä on aika lämmin vuori.
- BOT Hugo

Tänään tilasin kun oli MurrenMurkinan outletissä tarjouksessa Polarpomppa. Se on niinkuin jumppapomppa mutta paksumpi ja lämpimämpi ja se on helpompi pukea kun siinä on sivussa vetoketju. Vähän tuon epäkäytännöllisen Kivalo Lupon tilalle.

Rottweilereilla on BOTit ja Kivalo toppamanttelit.

Pepillä ja Millillä on KIvalo toppamanttelit, BOT Hugot ja villaneuleet joita käytetään kovilla pakkasilla toppamanttelin alla.
Haluaisin molemmille Jumppapompat ja/tai Polarpompat kun keväällä nypin niiden turkit aina ihan lyhyiksi.

Kaikille koirille on aika monet fleecetossut. Suurin osa itse tehtyjä mutta Lakulle on myös pidempivartiset ostetut Finnero Hallat.

Pyrin mahdollisuuksien mukaan aina kierrättämään koirien vaatteita jos vaan on sopivaa kokoa. Laku on esimerkiksi perinyt sheltti Nupulta BOTin sekä valjaat.
Peppi puolestaan on perinyt Minja märrieriltä sille tehdyn ihanan villapuvun. Sama villapuku on ollut kätevä myös rottweilerpennun päällä jos on ollut tarvetta.

Sitten on vielä Lakulta pieniksi jääneitä toppamantteleita 2 sekä iki-ihana kettuneule.

Lyhytturkkisen, siis oman koiramme kohdalla, se palelu on myös kiinni siitä mitä tekemässä. Palloleikit, uiminen, joku lumikolan vieressä juoksentelu ei ns. tunnu missään kun on omasta mielestä kivaa ja vauhdikasta tekemistä. On siis mm. uinut jäiden seassa eli veden lämpötila ei ollut kummoinen keväisessä järvessä.

Meillä käytössä fleece ja BOT toppa, kerran olen tänä talvena pukenut mol päällekkäin. Emme ulkoile pihapissoja kummoisempaa -15 ja matalimmissa joten niille käynneille ei mitään pueta. Mutta nyt kymppi ikävuotta täynnä ja herkästi laitan fleecen kun lähtee pidemmälle lenkille. Tassujen "kipukynnys" menee siinä -15-kohdassa, se on nähty konkreettisesti mutta tossuja ei suostu pitämään.

Sisällä lämpötilan pudotessa esim. +16 - 18 herkästi pyytää takkaa päälle. Ai miten pyytää? Joo, seisoo takkahuoneessa tai kopassa ja haukahtelee. Siinä taas se toinen ääripää, että voi maata järkyttävän kuumassa, myös saunassa siis, oikein siitä nauttien. Se on hyvin tyypillistä kaikille näille bull-päisille, sama kun kestävät aurinkoa järkyttävän kuumassa ollen. Mutta toki varjoa ja vettä aina oltava, se on selvä. Tai vesiviilennystä esim. letkusta.

Hevosten loimituksesta muuten joku tietäjä kerran kertoi, jotta hevosen oman talvikarvan lämpö perustuu pitkälti karvojen väliin jäävän ilman eristävään vaikutukseen. Sitten jos päälle heitetään loimi, niin se painaa karvan littaan ja ilman pois, jolloin siihen että loimi ensin kompensoi sen aiheuttamansa eristyshukan ja vielä sitten lämmittää lisää tarvitaan aika paksu peitto. Saattaisi ehkä jollain karvatyypillä koirallakin olla vastaavaa? Sitten tietysti jos oma karva on ohut (tai klipattu hevonen) niin kaikki lisä on plussaa.

Turkin linttaan menemisessä ratkaisee takin materiaali. Nykyiset materiaalit ovat niin kevyitä ja ilmavia, ettei isonkaan koiran turkki litisty. Hevosen loimessa toki on jo painoa paljon, jolloin voi littaantua. Ilmaa pitää olla välissä, huomaahan sen jo itsekin, jos tiukkaa päällä, ei lämmitä yhtään.

Jos hevosella on hyvä talvikarva niin ei kuulemma loimea tarvitse.
Hevosihmiset näkevät asian siitä minkälainen se karva on jos siihen sataa lunta päälle.
Huonokarvainen hevonen tarvitsee loimen ja tietenkin jos on karvat ajeltu.
Minä en asiasta mitåän tiedä, mutta noin olen asian ymmärtänyt.

Kivalo Luosto takki tuli kaupan postiin ja vaikuttaa varsin sopivalta. Hintaa kertyi vajaa viiskymppiä posteineen. Pihalle riekkumaan en sitä laita, kun nuorempi roikkuu kaulakarvoissa ja takissa on kaulus/tuulipussi. Riekkutakit kestää vielä pihalla.

Niin ja jalkakumirenksut oli napeilla, joten helppo irrottaa, ne saa selän päälle rusetille. Renksut lähtee meillä ensimmäisenä poistoon, kun reisien sisäpinnalla on pitkää karvaa. Aina joutuu ompelemaan takkeihin narut, jotka tulee selän päälle rusettiin, se on puute kaikissa takeissa. Siis tyttökoirilla näin, pojat lorottelee takin sisään.

Hyvä että oli sopiva

Basenjeilla ei käytetä jalkalenksuja ollenkaan.
Muilla meillä voi pitää ilman ongelmia.

Mulla on myös Suomen syksyssä ja talvessa palelevia koiria. Samaa rotua on ollut yli 20 vuotta, joten vaatetta on kertynyt Kavereiden tekemiä fleece-takkeja, mittatilauksina teetettyjä takkeja, fleecepaitoja, kaverin äidin kutomia villapaitoja, valmissadetakit, kaverin tekemät kaksinkertaiset fleecehaalarit, onhan noita Kun turkki on ohut, mitään kuminauhoja tai hankaavia takkien kohtia ei oikein voi koirilla pitää. Ennen aikaan sopivien vaatteiden löytäminen oli melkoista tuuripeliä, koska itse en niin taitava ompelija ole, että itse olisin takkeja tehnyt. Muutama puoliammattilainen teki silloin mittatilauksina jotain malleja mutta niissäkin oli omat vikansa, koska rotu ei ole kropaltaan normikoiran mallinen. Lisäksi täysin vapaana liikkumisen sallivia malleja ei oikein ole ollut valmismarkkinoilla, joten ompelutaitoiset, saman rodun harrastajat ovat olleet kullan arvoisia. Nyt koirien vaatevarasto pullistelee ja valinnan varaa on hihnasipsuttelulenkkeihin ja vapaana riekkumiseen eri asut

Meilläkin alkaa Lakulle kertyä

Meillä spanielilla on:
- jumppapomppa, perusPomppa, FA toppatakki, FA sadetakki, villa/puuvilla takki, Hurtan toppatakki
- neopreenitossut, fleecetossut, Non Stop long distance bootiet
paimenkoiralla on:
- Hundlands merinovillatakki, Lost Bird treenivillapaita, jumppapomppa, perusPomppa, Back on track toppamantteli, Back on track verkkoloimi, FA sadetakki, villa/puuvilla takki ... ainakin
- Non Stop long distance bootiet

Hupsista, onhan noita kerääntynyt . Kaikkia en tainnut edes muistaa mainita . Kolme noista paimenkoiran takeista (perusPomppa, Back on track toppamantteli, Back on track verkkoloimi) on perintöä edelliseltä saman rotuiselta.

22 vuotta sitten tein itse ekoille pikkuterriereille takit, tikkasin tuulta pitävän kankaan fleeceen, kaulan ympärille teddykangasta ja skottiruutuiset tereet. Kaavat leikkasin suht vapaalla kädellä sanomalehtipaperista. Samat takit olleet käytössä siitä asti, muita ei ole tarvittu.

Olisi kiva jos osaisi itse tehdä.

Ainoa itse tekemäni on aikoinaan Minja märrierille pesukoneessa huopaantuneet villatakin villasta käsin ompelemani mantteli. Siinä oli etujaloille lahkeet ja päällä vielä paksu fleece. En ymmärrä miten olen sellaisen osannut tehdä.
Tuon tein joskus 16 vuotta sitten. Se meni Minjan päällä hautaan.

Piti ihan laskea että mikä vuosi oli 22 vuotta sitten
Mulla oli silloin vielä ensimmäinen rottweilerini joka oli syntynyt 1995.
Sillä oli BOT sekä tilaustyönä neulottu lahkeellinen villahaalari. Se oli lämmin!
Tuo rwu taisi omista koirista (joita on ollut vuodesta 1978 saakka) olla ensimmäinen jolla oli vaatteita. Sillä oli spondyloosi selässä joten sen vuoksi varsinaisesti aloin etsiä sille jotain apua ruokavalion lisäksi ja löysin BOTin.

Tuohin aikaan tein jo itse fleecetossuja.

Ekat toppamanttelimalli mikä omalla koirallani on ollut oli Hurtan toppamantteli. Sellainen oli myös vuonna 2008 syntyneellä Minja märrierillä.

Viime syksynä myin Reinoa edeltäneellä rwu Oivalla olleen Hurtta toppamanttelin pois koska Oiva oli todella suuri. Mantteli oli Reinolle aivan liian suuri.
Onneksi tutulla on Oivan kokoinen uros joten meni hyvään käyttöön.

Ennen Laku basenjia meillä ei ole varsinaisesti ollut sellaisia rotuja jotka tarvitsevat vaatteita monena vuodenaikana. Jotkut eivät ole tarvinneet edes talvella, kuten vaikka espanjanmastiffit. Niillä on hyvin samankaltainen karvapeite kuin vaikkapa huskylla.

Aikansa se mulla kyllä otti, että alkoi pitää koirien pukemista täysin luonnollisena ja oikeasti niille tarpeellisena eikä minään kaupunkilaiskukkahattutätien söpöstelynä Varsinkin kun lapsuuskodissa koirat olivat metsästyskoiria ja Suomen kelejä kestäviä rotuja. Se ajattelumaailma kyti jossain mielenpohjalla ihan tiedostamattomana. Tätänykyä kaupunkikoiria puetaan melko yleisesti, eikä koirien vaatetus enää herätä sellaista ihmettelyä kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Nykyisin usein saa kyllä kuulla kaikenlaista kommentointia koirien vaatteista ohikulkijoilta mutta usein ne ovat ihan aitoa ihastelua Kun tykkään tiimipukeutumisesta ts. kaikilla meillä on väreiltään toisiinsa mätsäävät vermeet, myös emännällä Ja mä tykkään kirkkaista väreistä Ja minkä pukemisessa häviää, sen turkinhoidon helppoudessa voittaa

Joskus näkee myös sellaisia vaatteita palelevillakin koirilla, joista ei ole minkään valtakunnan hyötyä koiran lämpimänä pysymisen kannalta.
Näyttävät varmaan omistajan mielestä kivoilta mutta eivät suojaa koiraa pakkaselta.

Koiruuksia kirjoitti:Joskus näkee myös sellaisia vaatteita palelevillakin koirilla, joista ei ole minkään valtakunnan hyötyä koiran lämpimänä pysymisen kannalta.
Näyttävät varmaan omistajan mielestä kivoilta mutta eivät suojaa koiraa pakkaselta.

Näitä näkee. Joskus törmäsin kesällä pieneen normiturkkiseen koiraan, jonka omistajan mielestä t-paita koiran päällä oli kiva juttu Se menee jo pahasti koiran inhimillistämisen puolelle. Samaa ilmiötä ovat kaikenlaiset koirien rattaat ulkoillessa. Joo näihinkin olen täällä Suomessa törmännyt

Mä hankin Nupulle rattaat. Ihan siksi että jos se ei sitten enää tosi vanhana olisi jaksanut kävellä koko lenkkiä niin olisi kuitenkin päässyt mukaan ja voinut välillä huilia rattaissa.
Mutta Nuppu jouduttiin lopettamaan äkillisesti 13 vuotiaana ennen kuin sen liikuntakykyyn tuli mitään muutoksia. Enkä minä voi mitään pitkiä lenkkejä ainakaan tällä hetkellä kävellä joten se niistä rattaista, vaikka Nuppu vielä olisikin.

Colliet ei takkeja tarvitse. Tassuja aina jompikumpi hieman nostelee lyhyelläkin (1km) lenkillä jos pakkanen hipoo kahtakymppiä, mut käytännössä tarkenevat lenkkeillä sen mitä minäkin.

Shelteillä on ollut sama. Eivät ole takkeja tarvinneet. Kovilla pakkasilla pidin niillä tossuja etteivät varpaat palele jos oltiin pidempään ulkona.
Nupulle oiti kuitenkin aina pukea jotain jos muillekin puettiin. Muuten sille tuli paha mieli. Se rakasti kaikenlaisia vaatteita. Sillä oli kesämekko jota se ylpeänä piti aina kun olin ajaelut siltä koneella karvat lyhyiksi vanhoilla päivillään. Liihotteli mekossaan onnellisena helmat hulmuten.
Ja oli sillä myös vanhana talvimantteli kun ei turkki enää ollut entisensä.

Titaanijäärä kirjoitti:Hevosten loimituksesta muuten joku tietäjä kerran kertoi, jotta hevosen oman talvikarvan lämpö perustuu pitkälti karvojen väliin jäävän ilman eristävään vaikutukseen. Sitten jos päälle heitetään loimi, niin se painaa karvan littaan ja ilman pois

Tämä ilmiö saattaa selittää sen, miksi koirani pärjää kevyellä takilla -10 asteen tienoille asti. Se pörhistää karvojaan! Normaalisti koirani karva on kuin lämminverisen hevosen kesäkarva: lyhyttä, tiivistä, ihonmyötäistä (ja kiiltävää). Ei tietäisi että sillä on pohjavillaa ellei sitä pehmeää höttöä olisi kaikki paikat täynnä karvanlähtöaikaan. Olen huomannut, että että tällaiselle karvalle sopii ihonmyötäinen, paitamallinen vaate alimmaksi kerrokseksi. Itseltäni sellainen poistaa vedon tunteen iholta, veikkaan että koiralla kyse on jostain samantapaisesta.

aunet kirjoitti:Aina joutuu ompelemaan takkeihin narut, jotka tulee selän päälle rusettiin, se on puute kaikissa takeissa.

Vedätkö siis narut takajalkojen edestä ristiin ja siitä selän päälle? Pysyyko takaliepeet tosiaan paikoillaan ja sivuliepeet kiristyy suojaamaan mahaa samalla? Oletan, että takeissa on keskiselän tienoilla jo yksi kiinnitys - eli sen korvaamisesta ei ole kyse?

Olen nimittäin miettinyt, että millä tavoin saisi peitettyä karvattoman mahan. Siis ilman, että rajoittaisi takaliikkeitä ihan mahdottomasti eikä mahakappale ulottuisi niin taakse, että pissalle kyykistyessä se olisi kastumisvaarassa.

Just näin Haalari. Takki tulee siis etujalkojen välistä ja selässä pikalukkokiinnitys. Mahan kohdalle ompelen leveät narut, takki suojaa mahan kun menee hiukan päällekkäin ja narut veden mahan alta ristiin ja solmin rusetille lannealueelle. Toimii hyvin. Itsellä borzoita, joiden rakenne poikkeaa normikoirasta, joten takkeja vaikea löytää. Naruviritys ei toimi uroskoirilla.

Haalari- tai puolihaalariversioita ollaan myös kokeiltu, mutta sähköistävät turkkia aivan liikaa, etenkin poisotettaessa. Takin tekijät voisivat tehdä narttukoirille omat versionsa, joissa olisi valmiina lärpäke suojaamaan mahaa ja kiinnitys lanteille. Sopisi hyvin myös kantaville/imettäville nartuille suojaamaan tissejä. Ei olisi vaikea toteuttaa.

Rotuni sisällä yksilöeroilla on valtava merkitys kylmän/kuuman siedossa, näin puolen vuosisadan kokemuksella. Lisäksi turkeissa on suuret erot. Uroksilla ei ole koskaan samanlaista turkinlähtöä, kuin esim. mun nartuilla hormonikierron takia. Nykyinen vanhempi esim. pudottaa joka ikisen karvansa hieman ns. synnytyksen jälkeen riippumatta siitä, onko kesä vai talvi.

Meil tuo Espanjantuonti palejee jo +10 asteessa, mut sit ihan Pohjanmaalta haettu grey vielä -10 asteessa ulkona. Takkia sekin tarttee lenkeille näillä -20 keleillä.

Silloin, kun ei kaupallisia koiravaatteita vielä oltu keksitty niin koirat kehittivät itse talviturkkinsa, samoin kuin sudet ja porot. Pohjavilla lisääntyi ja eivät kuolleet paleltuneina.
Menin kerran kahden berninpaimenkoiran kanssa lenkille, kun pakkasta 28 astetta ja hyvin selvisivät ilman vaatteita. Koirat, (jos niitä ei estetä pukemalla) samoin kuin linnut keräävät rasvakerroksen syksyllä, kun sää kylmenee. Ja se rasvakerros suojaa kylmältä. Ja se pohjavilla jota sanon aina talviturkiksi kasvaa. Mutta koirien taiviturkki irtoaa keväällä, kun säät lämpenee ja voi sitä karvanlähtöä.

^ Jos koira on sellaista rotua, jolla ei ole pohjavillaa niin ei se sillä kasva, että koiraa pitää kylmässä. Ohutturkkinen koira on puettava.

JMTNT kirjoitti:Silloin, kun ei kaupallisia koiravaatteita vielä oltu keksitty niin koirat kehittivät itse talviturkkinsa, samoin kuin sudet ja porot. Pohjavilla lisääntyi ja eivät kuolleet paleltuneina.
Menin kerran kahden berninpaimenkoiran kanssa lenkille, kun pakkasta 28 astetta ja hyvin selvisivät ilman vaatteita. Koirat, (jos niitä ei estetä pukemalla) samoin kuin linnut keräävät rasvakerroksen syksyllä, kun sää kylmenee. Ja se rasvakerros suojaa kylmältä. Ja se pohjavilla jota sanon aina talviturkiksi kasvaa. Mutta koirien taiviturkki irtoaa keväällä, kun säät lämpenee ja voi sitä karvanlähtöä.

Kaikki rodut eivät myöskään kerää ihonalaista rasvaa vaikka kuinka kylmässä pitäisi. Roduissa on ihan oikeasti eroja