Lemmikit

Mitä teette lemmikkien uurnille kun on aika haudata tuhkat? Hautaatteko uurnat myös vai pelkän tuhkan? Jos pelkän tuhkan, mitä teette uurnalle?

Meillä on ollut hyvin vähän uurnia koska lemmikit on aiemmin menneet joukkotuhkaukseen.
Täällä asuessamme kuolleet lemmikit on haudattu tänne. Yksi koira kuoli aikana jolloin maa oli niin jäässä ettei voinut kaivaa hautaa.
Se tuhkattiin ja otettiin pahvinen uurna. Uurna haudattiin sitten aikanaan kokonaan.

Otin tuhkat kotiin pahviuurnassa, jonka hautasin omaan pihaan.

Ensimmäiset lemmikit saivat olla uurnassa kirjahyllyssä ja minulla oli ajatus, että kun minulla joskus on oma piha, hautaan ne sinne. Elämä on kuitenkin mennyt niin, että sitä omaa pihaa ei ole eikä tule. Jossain vaiheessa uurnia oli kertynyt jo liikaa eikä tuntunut järkevältä kuskata niitä muutoissa. Ja kun muutot olivat kerrostalosta toiseen, ei sitä pihaa ollut. Lopulta olen haudannut tuhkat sellaiseen tuttuun metsämaastoon, johon tuskin ainakaan minun elinaikanani rakennetaan mitään.

Itselläni ei ole yhtään uurnaa mutta miehen koiran uurna on takkahuoneessa, koira kuoli 2013.

Olen ottanut joko pahvisen uurnan tai pellavakankaisen pussin. Tuhkat laitan sellaisenaan maahan. Pellavapussit olen jostain syystä säästänyt, en tiedä miksi. Pahviset laitan pönttöuuniin.

Itsellä ei ole kuin kahden pappakissan uurnat, keraamiset missä nukkuva kissa päällä. Nissä nimilaatat myös.
Ne ovat esillä kuvakollaasien kanssa, saa nähdä milloin siirtyvät muualle paikaltaan.
Ei ainakaan vielä ihan hetkeen varmaankaan. Osasta tuhkaa teetätin tuhkasydämet kuvakollaasien kanssa kehyksiin.

Kolme pahviuurnaa kirjahyllyn perukoilla, kaksi vielä lähetyspakkauksissaan. Parin vuoden sisään tulee neljäskin, haudataan sitten kaikki kerralla. Itselleni haudoilla ei ola mitään merkitystä, ihmisen tai eläimen, mutta mies haluaa nuo sitten johonkin kauniiseen paikan.

Kahden koiran tuhkat ollaan otettu pahviuurnissa ja molempien tuhkat on heitetty korkealta paikalta tuulen vietäviksi.
Pahvit roskiin.

Mulla on kaikkien uurnat (= näiden pikku-haukkujen, niitä edeltäneen koiran + tämän viimeisimmän, joka oli se tyttären koira) vielä hyllyssä odotamassa että oltaisiin heitetty yhtaikaa kaikkien tuhkat metsämaastoon, jossa etenkin näiden griffoneiden kanssa ulkoiltiin paljon. Mutta, suunnitelmaan tuli muutos, kun sinne meidän lempparimetsään raivataan alue tuulipuistolle En halua heittää poikien tuhkia mihinkään tuulivoimalan rakennustyömaalle, joten pitää keksiä uusi paikka. Muutama ajatus on jo... Sen jälkeen keramiikkauurnat todennäköisesti roskiin.

Minulla on ollut vain yksi keraaminen koiran uurna ja sinne se meni hautaan tuhkien kanssa. Kissat ja kani on haudattu pääasiassa tuhkaamatta. Viimeinen kissa tuhkattiin ja tuhka oli sellaisessa kauniissa pellavapussissa, kun haudattiin.

Minun toiset koirat on viety Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliselle klinikalle eli Viikkiin nukutettaksi, kun aika on. Siellä toiset ovat jääneet opetuskäyttöön kuolemansa jälkeen. Surullinen muisto on kipeästä rottweilerista joka viimeisillä voimillaan katsoi taakseen etsien minua ja näki minut käytävän päässä, kun hoitaja vei nukutettavaksi. Viikissä se huono puoli, kun omistaja ei saa olla koko aika koiran vierellä. Sitten mun toiset koirat on nukutettu omalle pihalle. Sitten mun kissa Säde, joka kuvasi kaikkia mun koiria kuoli kotona ja vietiin eläintuhkaamoon. Sieltä hän tuli kauniissa puulippaassa kotiin. Ja on kirjahyllyssä.

Aivan järkyttävä ajatus, ettet voi itse olla mukana loppuun asti! Monesta voin tinkiä, mutten tästä.

Tuo on kyllä kurja käytäntö. Vaikka itkettää nytkin kun muistelen noita tilanteita niin en vaihtaisi pois. Kun lemmikki on ollut koko elämänsä sinua varten niin on tärkeä olla kuolemassa häntä varten.

Mulla on kissojen uurnat kotona - jossain vaiheessa varmasti levitän tuhkat- ennen vanhainkotiin menoa

JMTNT kirjoitti: Viikissä se huono puoli, kun omistaja ei saa olla koko aika koiran vierellä. .

Voi miten tuli surullinen olo tästä

Siis oikeastiko jossain ellillä ei saa olla kaverin vieressä loppuun asti? Olen lopetuttanut usealla ellillä lemmikkejä ja aina on saanut olla vieressä silittämässä ja /tai pitämässä sylissä. Mikä siihen sanotaan syyksi ettei saa olla?

Viikissä on ylipäätään tapana, että asiakkaat jäävät odotushuoneeseen ja henkilökunta vie koiran mukanaan toimenpidepuolelle. En erityisemmin pidä tuosta käytännöstä, oli käynnin syy mikä tahansa.

^Onpa järkyttävä tapa.

Joo, minunkin sakemanni vietiin eutanasiaan yksin YES:ssa. Se oli vuonna 1994. En tiedä nykyisiä käytänteitä.
Noin muuten yksikään ei enää jäisi yksin, eikä ole jäänyt.

Ahaa, kiitos tiedosta. Onneksi on muitakin ellejä.

Tiibetinhelmi kirjoitti:Aivan järkyttävä ajatus, ettet voi itse olla mukana loppuun asti! Monesta voin tinkiä, mutten tästä.

Minulla on yksi koira lopetettu Pienläinklinikalla (joka siis oli se laitos ennen Viikkiä) ja sain kyllä olla mukana siinä hetkessä.
En edes suostuisi muuhun. Eläinlääketieteellisen opetusklinikka se oli silloinkin.

Opetusklinikalla luulisi olevan tärkeää tuleville elleille oppia, että se omistaja on myös siinä mukana.

TlGER kirjoitti:Viikissä on ylipäätään tapana, että asiakkaat jäävät odotushuoneeseen ja henkilökunta vie koiran mukanaan toimenpidepuolelle. En erityisemmin pidä tuosta käytännöstä, oli käynnin syy mikä tahansa.

^
Olisin aikanaan vaihtanut eläinlääkäriä, jos tämä olisi ollut käytäntö siellä missä pikku-haukkujen kanssa käytiin. Ja missä lähtivät viimeiselle matkalleen

Umac kirjoitti:Joo, minunkin sakemanni vietiin eutanasiaan yksin YES:ssa. Se oli vuonna 1994. En tiedä nykyisiä käytänteitä.
Noin muuten yksikään ei enää jäisi yksin, eikä ole jäänyt.

Kuulostaa ihan kamalalta. Minä en ikinä antaisi rakkaan ystävän lähteä tästä maailmasta ilman että olen itse vierellä loppuun asti.

Meillä ainakin Viikissä annettiin eka piikki kun koira oli sylissä, sitten kun se oli jo tajuton vietiin pois kanyloitavaksi, mutta tuotiin takaisin että sai pitää sylissä viimeistä piikkiä annettaessa. Ei mitään pahaa sanottavaa siitä. Jotenkin epämiellyttävämpi oli viimeksi toisessa paikassa kun ikivanhan ja jo rauhoitetun koiran suonta etsittiin pitkään.

YES on meidän päivystävä eläinlääkäri. Kiiretapauksissa olen käynyt aina siellä, ehkä kymmenisen kertaa tällä vuosituhannella. Aina olen saanut mennä koiran mukaan, jos koiran etu on sitä edellyttänyt. Kaksi koiraani on lopetettu siellä. En muista, että olisi pitänyt erikseen edes vaatia, että pääsen mukaan. Joissain muissa tilanteissa on pitänyt perustella.

Ai niin, jos vastaisi alkuperäiseen kysymykseenkin.
Vasta kaksi koiraani on tuhkattu, aiemmat hautasin. Ensimmäisen pahviuurna oli tarkoitus hävittää, kun tuhkat olisi ripoteltu lempimetsään lumien sulettua. En sitten halunnutkaan tehdä sitä, ja uurna jäi kaappiin. Sillä on ollut toinenkin pahviuurna seurana jo yli 3 vuotta. Minulle tulee hyvä ja lämmin olo, kun näen uurnat kaapissa, kylki kyljessä niin kuin eläessään. Ripottelen ne metsään sitten, kun olen siihen valmis.

Uskon YES;in olevan ihan tässä päivässä myös eutanasian suhteen. Vuosikymmenten varrella on menty eteenpäin ja hyvä niin.
Eutanasia
Eutanasia toimenpiteenä on usein henkisesti raskas päätös. Päätökseen voidaan päätyä lemmikin kunnon äkillisen heikkenemisen takia tai iän tuomien vaivojen vuoksi. Toimenpiteessä saa omistaja olla aina läsnä. Lemmikki saa ensin pistoksena rauhoittavaa lääkeainetta lihakseen jonka seurauksena se käy usein maate ja silminnähden nukahtaa. Eksoottiset eläimet saavat tämän jälkeen vielä toista lääkettä pistoksena lihakseen. Kissoille ja koirille pyritään laittamaan suoniyhteys, jota kautta niille annostellaan viimeiset lääkeaineet. Lemmikin elintoimintojen päättymisen kuuntelee aina kaksi henkilöä.

Eutanasia voidaan suorittaa myös päivystysaikana.

https://www.helsinki.fi/fi/yliopistolli ... nelaimille (YES:n sivulta)

Hyvä, että omistaja saa YES:ssa olla läsnä. Uskoisin, että tuo, että omistaja ei kaikkiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin pääse mukaan, johtuu siitä, että siellä kuitenkin koulutetaan eläinlääkäriopiskelijoita. Opiskelijalla on matalampi kynnys kysyä tyhmiä tai tumpeloida, kun lemmikin omistaja ei ole vieressä arvostelemassa. Ja ainahan siinä on toki paikalla kokeneempi eläinlääkäri opettajana ja ottamassa lopullisen vastuun.