Lemmikit

Mitä palstalaiset eläintensä kanssa touhuavat?
On se sitten kissa, koira tai vaikka undulaatti, mitä olet opettanut? Jonkun lajin harrastamista, temppuja tai arkipäivän asioita.

Vaikka kokemusta koirista on aika laajalti, pk collie Ruska on taas ihan erilainen yksilö. Se on erittäin rauhallinen, matalaviettinen ja harkitseva käänteissään. Sellainen täydellisen helppo seurakoira, jota pystyisi kuka tahansa handlaamaan.

Ruska on 2v ja tuli pari kuukautta sitten. Sisäsiisti, osaa olla yksin, ei kisko hihnassa tai tuhoa kämppää. Eli perusasiat kunnossa.
Aluksi keskityttiin tietysti suhteen luomiseen ja tehtiin kontakti- sekä luoksetuloharjoituksia. Harjoiteltiin jotain pikkujuttuja, kuten tien reunassa kävelyä.

Nyt ollaan tehty nenänkäyttöharjoituksia (namien etsintää sisällä) ja kompastuskiveksi on osoittautunut Ruskan passiivisuus. Jos on yhtään "vaikeampi" tehtävä, Ruskasta tulee uusavuton - tulee viereen, ottaa kontaktia ja pyytää apua. Ei juurikaan aktivoidu sanallisista tai kädellä näytetyistä vihjeistä. Lisäksi huomasin sen liikkuessaan käyttävän ensisijaisesti silmiään (peruja paimenkoirataustasta?), nenän käyttö onnistuu paikallaan ollessa.

Olen lähtenyt hakemaan siltä omaehtoista aktiivisuutta. Palkannut arkielämässä kaikenlaisesta pienestäkin innokkuudesta ja oman tahdon osoittamisesta.
Nenänkäyttöharjoituksissa aloin laittamaan makupalat hieman rutistetun käsipyyhkeen sisälle tai pahvialustalle, jonka peittelen kevyesti pahvin paloilla - joutuu nuuskuttelemaan löytääkseen namit. Näitä alustoja voi jo olla huoneessa useampia, Ruska etsii ne silmillään ja kohteessa alkaa käyttämään nenäänsä.

Kun vähän vaikeutettiin hommaa, esim käyttämällä kananmunakoteloita jotka se joutui avaamaan, sille iski uusavuttomuus. Silloin homma toimi parhaiten kun poistuin paikalta ja jätin sen itse ratkomaan ongelmat.

Positiivista on Ruskan sinnikkyys. Vaikka se välillä pitää tuumaustaukoja tai hankalan paikan edessä poistuu huoneesta, se tulee aina itse takaisin ja jatkaa, kunnes kaikki namit on löydetty ja syöty. Täytyy vain itse malttaa olla hiljaa ja odottaa.

Ruska on oppinut pyytämään näitä naminetsintä -tuokioita. Yhtenä päivänä se jopa röyhkeästi varasti namin keittiön työtasolta, kun olin laittamassa etsintäalustoja valmiiksi. Positiivista omatoimisuutta.

Aikanaan kodinvaihtajaseropin kanssa en harrastanut mitään, mutta ekan mittelin kanssa ensin lähdettiin kokeilemaan tokoa, missä kisattiin TK1 verran. Sitten siirryttiin agilityyn, missä kisasin tuollaiset 10 vuotta kolmen eri mittelin kanssa. Kaikki sain 3. luokkaan asti, mutta siellä ei sitten erityisempää menestystä tullut. Seuraavaksi tuli rally-toko, missä kisasin jo ennen lajin virallistumista. Virallisista on yhdeltä koiralta RTK1, yhdeltä RTK3 ja sitten on nykyinen kisakoira Hukka. Sillä on RTK4 ja yksi valionarvoon oikeuttava tulos. Edelleen jatketaan niiden valiotulosten metsästämistä Ketun (7 kk) kanssa harjoitellaan kanssa rallyn liikkeitä ja se onkin ihan innokas oppilas. Nose workin parissakin on tullut vähän höntsäiltyä (käyty muutama kurssi), se on hyvää vastapainoa rallylle, koska vaatii koiralta oma-aloitteista toimintaa.

Tirppaset olen opettanut tottelemaan paimennusta häkistä takaoven kautta ulkohäkkiin ja takaisin, ja ylipäätään siirtymään häkkiin kun on tarvis.

Kissoille on pari viriketemppua opetettu ja sitten tietty ihan peruskäsittelyn sietoa, sujuvaa kynnenleikkuuta, sisääntuloa pihalta (vaihtelevalla menestyksellä, jos on hiiri kierroksessa niin ei paljoa namipurkit kiinnosta...) yms.(Ja seniorille tahattomasti myös katoamisen nanosekunnissa sängyn alle jos on pienikin epäily siitä että kädessä on matolääke tai närästystabletti )

Kaloille ei ole mitään opetettu, mutta ihan itse ovat itsensä ehdollistaneet kasautumaan ruoka-automaatin alle vähän ennen kuin se pyörähtää, liimaantumaan etulasiin jos kädessä on pinsetit ja pikkupurkki (= pakastenannaa tulossa) ja katoamaan jäljettömiin jos käteen ottaa haavin.

Ei jaksa enää oikein muuta kuin ihan arkipäivän asioita. Kotona on 3 koiraa ja 3 kissaa.

Kamalan kilpailuviettinen en ole koskaan ollut, paitsi että 80-luvun alussa kun sain vanhemmiltani lopulta luvan ottaa koiran niin kisasin sen kanssa kaikissa mahdollisissa epävirallisissa kokeissa joira silloin oli onneksi aika paljon. Seurojen välisiä ystävyysotteluita ja muita epävirallisiä kokeita.
Koira oli sekarotuinen ja koulutin sen Tokossa voittajaluokkaan (silloin ei ollut vielä olemassa erikoisvoittajaluokkaa) ja PK-puolella haussa voittajaluokkaan.
Tuolloin sekarotuiset koirat eivät vielä saaneet osallistua virallisiin kokeisiin. Näinä vuosina toimin itse aktiivisesti koulutusohjaajana muutamissa seuroissa.
Tämän koiran jälkeen hankin isovillakoiran jonka kanssa oli eka Toko ALO kisattu koiran ollessa 10kk ikäinen.
Tarkoitus oli jatkaa treenaamista ja kisaamista mutta koira jäi auton alle hihnassa ollessaan ja jouduttiin lopulta lopettamaan eläinsuojelullisista syistä.Se oli minulle ihan kamala juttu ja piti jonkin aikaa keräilla itseäni. Hankin kyllä jossain vaiheessa isovillakoiranpennun mutta siinä vaiheessa ei ollut jotenkaan ihan kamalasti intoa koekentille.

Lasten ollessa pieniä harrastin vielä aktiivisesti ja vuonna 1995 hankin ekan rottweilerini harrastuskoiraksi, lajina haku.
Koira oli ikävä kyllä luustoltaan sairas joten harrastushaaveet muuttuivat koiran kanssa puuhasteluksi.
Seuraavan rottweileruroksen kanssa harrastimme monipuolisesti, lajeina oli mm. PK haku, PK jälki, peltojälki, Pelastuskoiratoiminta ja tottelevaisuus sekä Vepe ja ihan huvin vuoksi agility.
Mukaan tuli koiran luonneominaisuuksien vuoksi myöhemmin myös purut.
Näinä vuosina toimin vielä jonkin verran koulutusohjaajana kahdessa seurassa sekä pidin (kun pyydettiin) omia maksullisia koulutusryhmiä ja otin kysyttäessä/pyydettäessä myös ongelmakoirakoita yksityisopetukseen.

Oman terveyden alkaessa vähitellen pettää yhä enemmän, jättyidyin myös yhä enemmän pois järjetetystä toiminnasta niin osallistujana kuin järjestäjänäkin.
Nyt en ole vuosiin enää harrastanut aktiivisesti mihitään säännöllisesti tapahtuvia juttuja.
Joskus käydään sopivasti kohdalle osuviin tapahtumiin kuten johonkin peltojälkiviikonloppuun tai maalimiehen leikitykseen. Basenjon kanssa tarkoitus suuntautua maastojuoksuihin. Saa nähdä mikä on oma kunto ja treenitarjonta.

Kuitenkin, koirien kouluttaminen ja erilaisten asioiden opettaminen niille on aikalailla intohimoni. Ja viime vuosien aikana se energia mikä mulla on ollut käyttää koirien kouluttamiseen, on suuntautunut suurimmaksi osaksi ihan arkipäivän sujuvuuden ja koiran hallinnan (tilanteessa kuin tilanteessa) suuntaan.

Haluan että meillä asuvat koirat ovat arjessa helppoja, sillä lailla koulutettuja että niiden kanssa on helppo elää. Ovat kuulolla ja tekevät niille opetetut asiat ilman että tarvitsee normielämässä esim. korottaa ääntä.
Tykkään treenata niitä ja käytän ehkä ns. normaalia enemmän aikaa ja energiaa pennusta saakka kaikenlaisiin normielämään kuuluvien juttujen harjoitteluun koiran kanssa. Tositoja, toistoja, toistoja ja palkkaa onnistumisista.
Yleisin kommentti jonka koiristani kuulen on se, että "ovatpa ne hyvin koulutettuja." Mutta ne ovat vain hyville tavoille opetettuja. Kaipa sekin on koulutusta mutta vanhana koulutusohjaajana taidan mieltää edelleen koiran kouluttamisen nimenomaan niiden "tottelevaisuustemppujen" opettamiseksi.
Helppoon arkeen kuuluu mielestäni myös se että tarvittavat hoitotoimenpiteen saa tehtyä koiralle ilman ongelmia.
Tästä syystä niitäkin harjoitellaan pennusta saakka. Opetan kaikille käskyn "kyljelle" jolloin kaikki mahdolliset hoitotoimenpiteet on helppo suorittaa koiran maatessa rauhallisena paikallaan. Siinä kyljellä pötkötellessä koiraa "kopeloidaan ja hoidetaan" monilla eri tavoilla ja se saa rauhallisesti paikallaan pysymisestä makupalan säännöllisin väliajoin.
"Lääke" opetetaan myös kaikille pennusta saakka eli tuon sanan kuullessaan kaikille herahtaa vesi kielelle ja tietävät että silloin keittiössä saa herkun.
Joskus on jollekin koiralle joku lääkekuuri niin silloin sinne herkun sisälle jemmataan tabletti. Silloinkin on "lääkkeenjako" kaikille normaaliin tapaan.
Kynsien leikkaaminen kuuluu myös perusjuttuihin. On sujuttava helposti. Sitäkin harjoitellaan säännöllisesti kerran viikossa (kun kynnet leikataan) ja pennun kanssa joka päivä kun kynnet leikataan leikisti. Tassuja kopeloidaan, pidetään niistä kiinni, kynsisakset ovat mtös kädessä ja niillä kosketellaan kynsiä. Ja palkkaa tiheästi siinä sanalla. Juu, ihan varmasti kynsien leikkaamisen voi koiralle opettaa muutenkin ja vähemmällä harjoittelulla, minä vaan tykkään toimia näin.

Kissoja olen kouluttanut sen verran että arki pelaa niidenkin kanssa. Tärkein juttu meillä on luoksetulo koska niillä on suuri tarha ja haluan että saan kissat sielä sisälle tarvittaessa kutsumalla. Talvi-illat ovat meillä kissojen luoksetulon koulutuksen kulta-aikaa. Meillä on aina iltaisin ns. kissojen torikokous jolloin ne kerääntyvät (aiemmin oli 5 kissaa) ruokapöydälle luoksetulotreeniin
Treeni on sellainen että "kutsun" kissoja vuorotellen äänellä jolla kutsuisin sitä tarhasta ja sitten annan makupalan. Kissat jaksacat tätä vaikka kuinka kauan kunhan makupalat ovat tarpeeksi haluttavia.
Kissat tietävät myös käskyt: "Alas" (koulutettu heittämällä makupala lattialle jos kissa on vaikka pöydällä) "Ei" (koulutettu ihan vaan olemalla uhkaava ja sitten olemalla kiva ja rapsuttelemalla ja kehumalla mairealla äänellä kun kissa lopettaa ei-toivotun toiminnan) .
Kynsien leikkaamista ei normaalisti harrasteta kissojen kanssa mutta etutassujen kynnet leikataan kun huusholliin tulee koiranpentu. Se sujuu hyvin kun kissa on miehen sylissä ja minä leikkaan kynnet.
Yhdella kissoista on säännöllinen lääkitys ja se tietää mitä tarkoittaa kutsu "Sylvi, lääke." Sylvi ottaa lääkkeensä hyvin hanakasti kinkkusiivuun jemmattuna.
Hyvin usein siinä on paikalla myös kaksi muuta "Sylviä" eli muut kissamme sekä myös 3 koirapuolista Sylviä. Kaikki paikallaolijat saavat "lääkkeen."

Olisihan näitä arkeen liittyviä juttuja vaikka kuinka paljon mitä olen opettanut jotka eivät nyt juuri tule mieleen.
No yksi tuli, eli ulos lähtemiset. En ole enää nuori ja mulla on huono tasapaino. Siitä syystä täältä lähdetään ulos hyvin hallitusti.
Ensin odottavat istuen tuossa sisäeteisessä. Avaan oven kuistille ja vapautan yksitellen sinne.
Siellä ulkokuistilla sama juttu. Kaikkien pitää istua rauhallisena. Avaan ulko-oven ja saavat yksitellen nimensä kuultuaan mennä pihalle.
Se on ainoa keino millä varmistan sen että en jää ulos rynnistävän koiran alle tai menetä tasapainoani koiran tönäistessa tai jotain muuta vastaavaa.

Tuli vielä mieleen autosta pois tuleminen. Häkissä istutaan vaikka häkin ovi avataan. Sieltä ei ole lupa tulla ennen kuin hihna on laitettu kiinni ja koira kutsutaan.

Hihnassa vetämättä kävely on myös asia johon panostan. En halua että koira vetää hihnassa koska en vaan tykkää sellaisesta.
Tämä nuorimmainen, parin päivän päästä vuoden täyttävä basenji Laku on yleensä minulla jos jossain liikumme niin että koirat ovat hihnassa.
Sekään ei vedä.
Mies kävi sen kanssa eilen n. 5-6km:n lenkin kun kävi hakemassa auton korjaamolta. Otti matkan varrelta videokuvaa. En olisi tunnistanut omaa, kauniisti hihnassa kävelevää koiraani siitä hihna pinkeällä vetävästä otuksesta.
Mies oli innoissaan: "Se jaksoi vetää koko matkan!"
Juu

kodinvaihtajan kanssa me puuhastellaan arkisia juttuja (toimiiko kuulolaite ja millä palkalla se toimii ) tottista, jälkeä, nosea. hoopersiakin ollaan kokeiltu ja jotain temppuja yritän aina ylläpitää, niin sillä saa kaavamaista tottista rikottua. tätä elikkoa, kun ei ole opetettu oppimaan, niin luohan se haasteensa ja joskus tuskastuttaa, mutta jatkamme puuhastelua. nyt ollaan jumissa, kun nose ilmaisu ei edisty. koiralle paras palkka olisi aina taistelu, mutta vielä en ole viitsinyt sitä nosehommissa kokeilla kun sillä hakisin ilmaisua ja tarkkuutta jäljellekin, mutta varmaan tarttee viedä taistelupalkka siihen, koska ilmaisu ei kehity nameilla mihinkään suuntaan ja koira kääntyy helposti turhaumalle (sohii tassuillaan tai ottaa purkkia suuhunsa) eikä toistot maistu. mä olen edelleen sitä mieltä, että tällä koiralla on joku nepsy-piirre, kun ei tää myöskään aina osaa havainnoida ympäristöään yhtään samalla tavalla mitä itse on 30 vuoden koirauran aikana nähnyt omissa tai vieraissa koirissa eihän tässä kiva toi silti on.

tuskin me mihinkään kisoihin koskaan mennään, siksi puhunkin puuhastelupiskistä, mutta huvikseni kuitenkin treenaan ns. kisoja kohti, että jos ne palikat jossain vaiheessa loksahtaa kohilleen niin voihan sitä käydä kokeilemassa kuinka käy. tosin eikös ne bh-säännötki taas muutu alkuvuodesta, joten ei tässä ehdi kun taas alottaa alusta sitäkin.

Ap kuvaili herkän ja matalaviettisen eloa hyvin! Uskon sen vahvistuvan ajan kanssa omaan tasoonsa mutta mikään tykki siitä ehkä ei koskaan tule?

Ukko osallistui nuorena agiin, tokoon, verijäljille, raunioille ja johonkin tapikseen. Näistä tyttäreni hoiti muut mutta esineet ja henkilöhaku oli mun kanssa, rauniot samaten
.
Sittemmin ja tänä päivänä viikoittaiseen ohjelmaan kuuluu esineet ja tai namit sisällä ja kesäisin ulkona. Sekä jyrsijäasiat eli pyydysten tarkistaminen jos niitä on. Ns.nakkipiiloa pyytää itse ja kyseessä siis kumiset ontot klöntit joiden sisään saa ruokaa.
Joskus ja jouluna höntsään sen kanssa kaikki opitut kuviokelluntaliikkeet olkkarissa tai pihalla eli nämä istu-maahan-sivulle-väli-pyöri-kieri-raundi-koske-tassu-seuraa-back mutta harvemmin.
Itsehän se kerää infot nenällään kun puita haettu, omenat kerätty ja takavarastossa käyty. Eli lähes aina tsekkaa paikat nenällään jälkikäteen, ulos pyytäen.
Sitten on viikkorutiinit joita noudattaa orjallisesti eli ma puolison hiustenleikkuu= syö luuta keittiössä samalla, to vie kierrätyskamat ja käy lenkillä kodin suurpiirin alueella, la imuroi mukana. Ollaankin todettu, että vaikka olisimme dementikkoja niin koira kertoo kyllä viikonpäivät pyytämällä ko.toimintoa tehtäväksi.

Joo, tykkiä tuosta koirasta ei mitenkään tule. Hyvin sanottu "vahvistuu omaan tasoonsa".

Heräsi pieni ajatus, josko Nellin kanssa treenattaisiin bh-kokeeseen. Nelli on Ruskaa vilkkaampi, ahneempi ja lelullakin palkkaaminen saattaisi onnistua.

Kävin Palveluskoiraliiton sivuilta lukemassa bh:n uudet säännöt. Jäi vähän hämäräksi, mitkä ne muutokset ovat ja oliko löytämäni koeohje se tuorein, vai tuleeko siihen vielä muutoksia?
Ainoa ero entiseen oli liikkeestä istumisessa ja maahanmenossa: ohjaaja saa valita suorittaako liikkeet vauhdista vai pysähtyykö ennen käskyn antamista.

Joskus muinoin ilmoitin yhden kodinvaihtajasakemannin, heti sen tultua, kuukauden päästä pidettävään bh-kokeeseen. Edellisen omistajan puheiden mukaan sen tottis oli hyvällä tasolla.
Ilmoittautumista seuraavana päivänä lähdettiin kentälle treenaamaan. "Seuraamisessa" koira käveli suunnilleen vieressä, 45 asteen kulmassa, pomppi ja näykki hihaa. Paikallamakuussa se pysyi noin 3 sekuntia. Osasi sentään käskystä istua ja mennä maahan.

Oli aika tiiviit 4 viikkoa, joista ekat kolme treenattiin vain perusasentoa ja seuraamista.
BH meni kuitenkin puhtaasti läpi.
Ehkä tällä kertaa ensin kokeilen mitä koira osaa, ennenkuin ilmoittaudutaan yhtään mihinkään.

Dacrest kirjoitti:Kävin Palveluskoiraliiton sivuilta lukemassa bh:n uudet säännöt. Jäi vähän hämäräksi, mitkä ne muutokset ovat ja oliko löytämäni koeohje se tuorein, vai tuleeko siihen vielä muutoksia?
Ainoa ero entiseen oli liikkeestä istumisessa ja maahanmenossa: ohjaaja saa valita suorittaako liikkeet vauhdista vai pysähtyykö ennen käskyn antamista.

tuo taitaa olla se edellinen muutos, eli vanha ohje. uudessa muistaakseni kaavio mennään vaan kytkettynä, paikkamakuussa saa olla kylki koiraan päin. ihan kun jääviin olis tullut joku. kokeilen kaivaa jostain. palveluskoiraliiton sivuilla on tieto kuitenkin, että tammikuun aikana julkaistaan päivitetyt ohjeet.

hei, taas tää on tehnyt muutoksista videon youtube tosin tuossa videossa on se virhe, että koira kytketään irti, videon kuvailussakin se mainitaan. mutta tuosta saa jotain käsitystä kuitenkin.

^kiitti.
Saakohan luoksetulon jälkeen koira edelleen siirtyä sivulle kiertämättä ohjaajaa? Se selvinnee kun saadaan uudet ohjeet.

En ymmärrä, miksi kaikkia koeohjeita pitää veivata jatkuvasti uusiksi. Yhä simppelimmäksi menee bh:kin, nyt on jo karsittu pois puolet seuraamisista, oikealle käännös ja ampuminen. Kohta ei tarvi kuin käydä tuomaria kättelemässä.

^ ainakin tähän asti se sivulle tulo on ollut vapaavalintainen eli ohjaajan kiertämällä oikealta tai suoraan edestä vasemmalle. samoin ohjaaja itse saa tehdä täyskäännökset oikealle tai vasemmalle.

bhssa ei ole koskaan ammuttu, se kuuluu sen lajiohjeisiin. bhn voi suorittaa kaikki rotukoirat ja sekarotuiset ja sen tarkoitus on olla se käyttäytymiskoe (yleisesti) tai vaikkapa yleissivistävä koe niille jotka ei pk-kokeisiin siitä kuitenkaan pääse, joten siksi se ampuminen ei vielä siihen kuulu. sitten kun esikokeesta (=bh) matkataan lajikohtaisiin kokeisiin (haku-jälki-montsu, igp..jne), niin siellä sitten tulee ampuminen, paitsi nyt b-tottiksesta se karsittiin kuten se estehyppykin.

Hei, BH-kokeessa on ammuttu Suomessa ainakin elokuussa 2004. Tarkistin justiinsa Koiranetistä oman pk-lajeja harrastaneen koiran BH-koken, jossa ammuttiin.
Seuraavan pk-koiran BH-kokeessa toukokuussa 2009 ei enää ammuttu.

^^Minä suoritin ekan mittelin kanssa BH:n vuonna 2003 ja kyllä silloin ammuttiin. Toisen kanssa saatiin aikaiseksi (kun innostuin menemään kurssille) 2011 ja silloin vielä mentiin kaavio myös vapaana, mutta ei ammuttu. Jättävät tehtiin liikkeessä.

^ ja ^^ hei kiitos tiedosta, aina oppii uutta, jotenkin muistelisin, kun kaveri kävi vuonna 2002 ettei olis ammuttu. hyvä kun muistutitte!
itse kävin kokeessa vasta 2007.

^kyllä 2002 on ammuttu, olin noihin aikoihin paljon bh:n avustajajoukoissa. 2004 lokakuussakin ammuttiin kun kävin yhden oman koiran kanssa.
Aika pian sen jälkeen ampuminen jäi pois.

Mietin että mitä alkaisin opettaa koirille (kunhan kotiudun) ihan huvikseen ja vähän energian purkamiseksikin nyt kun tilanne tämän jalan ja mun liikkumisen kanssa on mikä on.
Joku sellainen rauhallinen juttu jota voi treenata niin että ohjaaja on pyörätuolissa. Ja sisätiloissa.

Jos tulee joku kiva tuollaiseen sopiva juttu mieleen niin saa kertoa

^avustajakoirajuttuja? Esineiden nostamista yms.
Koirille, joilla on perusasiat hanskassa, on helppoa opettaa kaukokäskyjä, menemistä tiettyyn huoneeseen tai siirtymistä pyörätuolin taakse. Ihan kätevää arjessa, jos oma liikkuminen on hankalaa.

Jos istuisin p-tuolissa tai tuolissa ylipäänsä, opettaisin kosketuskepin ensin: https://www.masseter.fi/artikkelit/koir ... lusta.html
Sen jälkeen vain taivas on rajana. Pyörimiset mol suuntiin, maassa pyöriminen, venyttelyt, eri tasot eli jumpat esim. tasu kerrallaan korokkeelle jne jne.
Kepin ei tarvitse olla kaupasta ostettu, tietenkään. Mikä vain kättä pidempi ja missä selvä erottuva pää. Jotkut aloittaa kauhalla!

Kiitos vinkeistä.

Kosketuskeppi meillä onkin, sellainen jossa on klikkeri mukana.
Pitääkin alkaa sen kanssa touhuamaan.

Sitten onkin helppo aloittaa! Namit pieneksi vain!

Koiruuksia kirjoitti:Mietin että mitä alkaisin opettaa koirille (kunhan kotiudun) ihan huvikseen ja vähän energian purkamiseksikin nyt kun tilanne tämän jalan ja mun liikkumisen kanssa on mikä on.
Joku sellainen rauhallinen juttu jota voi treenata niin että ohjaaja on pyörätuolissa. Ja sisätiloissa.

Jos tulee joku kiva tuollaiseen sopiva juttu mieleen niin saa kertoa

sukkien poisottaminen jalasta? mun edellinen koira teki tota ja ai, että tuosta oli hyötyä siinä kohtaa kun oma selkä oli niin jumissa ettei vaan itse tuohon pystynyt!
ja tavaroiden noutaminen, hakeminen, nostaminen. halutessaan tavaroiden nimeäminen.

voishan sitä kokeilla kouluttaa vaikkapa tavan jolla koira jeesaa sängystä ylös, patukka/sopiva lelu suuhun ja hallittu veto jne..
kuivausrummusta pyykkien tuominen? olettaen, että se on koiran korkeudella.

jos tuollainen puuduttaa, niin vaikkapa joku targettitreeni, jumppatyyny/targettimattotreeni etupään/takapään käyttöön ja kohteen kiertäminen pitäen etu- tai takapään targetilla.

Kiitos vinkeistä. Tasapainotyynykin löytyy.
Nyt vaan pitää päästä kotiin niin voin aloittaa. Viikon verran varmaan (toivottavasti ei enempää) vielä kestää ennen kuin olen kotona.

Ottaisin nose workin työn alle. Se sopii nenäkoirille hyvin eli ainakin rottikset pääsee loistamaan. Lisäksi siinä pääsee koko ajan etenemään, kun kyseessä on kuitenkin oikea laji + sisätilaetsinnän ratoja voi helposti rakennella pyörätuolista käsin.

Ensin voi opettaa ilmaisun, koska se ei vaadi juurikaan liikkumista. Onnistuu helposti pyörätuolista, sohvalta tai mistä tahansa. Opetin itse ilmaisuksi sen, että painaa kuonoa hajun lähdettä vasten pitkään. Sanovat, että ilmaisulle saa helpoiten pituutta, jos on opettanut käsikosketuksen ensin. Voi toki opettaa maahanmenonkin. Purkin kosketusilmaisun opettamisesta selkeä video: https://www.youtube.com/watch?v=-nYxe9yCU1k. Treenejä odotellessa aika menee rattoisasti, kun katselet Youtuben tarjonnan lävitse

Kiitos, mies onkin treenannut oman koiransa kanssa nosea, minä en ole lajia harrastanut.

Ahaa, ei siis ole sinun juttusi. Onneksi on vaihtoehtoja

Meidän tämän vuoden tavoite on bh ja jos sen saan läpi, niin syksyllä peko-koe. Maastoon olisi valmis jo nyt mutta se hiton seuraaminen bhssa uuvuttaa mut jo pelkällä olemassaolollaan... No yhdistys järkkää keväällä bh kurssin, niin suunnistetaan sinne ja kurssin jälkeen on koe. Eli olisi pikku pakko treenata intensiivisesti muutamia viikkoja. Ja se seuraaminenkin pitäisi opettaa niin, että pääsisi joskus pk tottiksesta läpi, jälkikokeisiin olisi intoa mennä.
Ai joo, taippareitakin pitäisi varmaan kokeilla. Muuten se hanskassa mutta koira mieluusti kierii linnun päällä. Eli ei kovin suotavaa. Sen mielestä ilmeisesti sulatetun linnun haju on vastustamaton. Kasvattaja järkkää kesäkuussa treeniviikonlopun, siellä pitäisi homma ottaa haltuun.
Onneksi on vasta tammikuu.

^ uuh miten tiivistä tekemistä. melkein tulee ikävä omia aikoja! tsemppiä!

Nyt on ihana treenailla kun on niin omaan käteen sopiva koira, jonka kanssa on kiva puuhata ja tehdä yhdessä. Mitään suuria koulutuksellisia pulmia ei vielä ole päässyt syntymään.
Kokemusta kun on niistäkin koirista, jolloin joka treenin jälkeen oli melkein aina itku kurkussa. Tokihan niistä koirista oppi paljon ja nyt osaan nauttia surutta tämän kanssa treeneistä ja yhdessäolosta.

Mulla on ollut ajatuksena/haaveena jo kahden rottweileruroksen kohdalla suorittaa BH kun en oikein muuhun harrastustoimintaan enää kykene.
Aina on ollut sellaisia terveydellisiä haasteita että on jäänyt suorittamatta eikä tällä hetkellä treenaaminen tällä jalalla tunnu todennäköiseltä moneen kuukauteen.
Ja sitten tulee varmaan jotain muuta joka estää treenamisen. Tokihan ollaan treenattu paljonkin asioita jotka eivät vaadi ohjaajan liikkumista mutta en ole ehkä niin taitava (ja jaksava) kouluttaja että saisin koiralle esim. seuraamiskaavion koulutettua varmaksi enempää liikkumatta.

No, Reinon kanssa BH on edelleen haaveena. Ehkä joku päivä.

Ihan mahtavaahan olisi suorittaa BH Lakun kanssa Lakuhan on siis basenji.
Täytyy kyllä sanoa että Lakun kouluttaminen niihin pieniin arkea helpottaviin asioihin jotka olen sille opettanut on ollut ihan yhtä helppoa kuin mille tahansa koiralle. Ainahan koirissa on erilaisia oppijoita ihan saman rodunkin keskellä. Laku oppii nopeasti, haluaa tehdä ja kestää jopa toistoja kun palkka on kohdallaan.
Lisäksi Laku ihan selkeästi tykkää tehsä asioita kanssani. Tästä syystä joskus virisi hullu ajatus siitä BH-kokeen suorittamisesta

Mun parhaiten tottisteleva koira kautta aikojen on ollut mopsi Sillä oli tekemisen meininkiä kun ruokapalkka oli kohdillaan. Tosin vähänkään lämpimällä ilmalla sen hengitys (tai sen puuttuminen) esti sitä suorittamasta täysillä.