Lemmikit

Kertokaa hyvät kanssaihmiset, mikä on OIKEESTI hyvä ja toimiva keino saada koira lopettamaan vetäminen hihnassa!!
Koiria on ollut sen 40 vuotta, mutta tämän uuden, nyt vuosikkaan kanssa mitkään entiset keinot ei tepsi. Alkaa olla vitsit vähissä, kun kädet on jo ihan spagettia. Tiedän kyllä, että koulutuskysymys, mutta mikä olisi keino ennen kuin koulutus on mennyt perille??? Kiitos jo etukäteen kaikista neuvoista!

Varmaan ekana kannattaisi kertoa, että mitä kaikkea on jo kokeiltu. Netissä on nykyään tosi paljon hyviä videoita aiheesta, joten katselisin myös niitä, jos siis sitä ei ole jo kokeiltu.

Komppaan edellistä ja alkuun voisi yrittää koiralle tämän mallin valjasta, missä remmikiinnitys myös rintakehän alaosalla:
https://www.jalki.net/b/dog-copenhagen/ ... gI6H_D_BwE

Merkillä ei siis väliä vaan pointti on se solki siinä rintakehän alaosassa. Se muuttaa koiran painopistettä ja voi hyvinkin nopeasti tarjota avun. Kuten kuonopanta kaulapannan jatkeena tai vedonestovaljaat. Eli välineiden avulla.
Jos välineet on pois laskuista kokonaan, syystä tai seitsemännestä, pitäisi tietää enemmän koirasta, sen saamasta liikunnasta, aktivoinnista ja ulkoilusta, opetetuista asioista, palkitsemisesta jne.

systemaattinen koulutus.
ilman sarvia ja hampaita sanon tämän, koska 99% koirista joita itse näen ja tapaan, ongelmana on vetäminen. osalla on kaikki rensselit mukana (vedonestovaljaat, -pannat, kuristuspannat jne...) eikä noi auta pätkääkään.
systemaattinen koulutus auttaa, eli tee työtä pennusta 3 vuoden ikään asti joka lenkillä, koko ajan niin sitten sinulla on koira jonka kanssa loppuelämä on helppoa, kun se ei vedä. vedonestovälineiden teho perustuu siihen, että kiinnityspaikan ansiosta ne vääntää koiraa väärään suuntaan/asentoon ja aiheuttaa painetta tai kipua esim. kuonopanta toimii näin. auttaako se, ei. korkeintaan koira oppii välttämään sitä välinettä, mutta ei se ongelmaa poista. ongelman poistumisella tarkoitan, sitä, että jos välinettä ei ole käytössä niin onko käytös muuttunut ja vaikka väline olisikin käytössä niin silti se eläin saattaa vetää, eli käytös ei ole muuttunut ja väline on hyödytön. toki hihnanpäätä se saattaa vähän auttaa, kun se väline hieman estää (voimakkainta ja pahinta) vetämistä kiinnityspaikan ansiosta. ymmärrän senkin, että koulutus on työlästä ja vie vuosia, mutta samalla mietin, että on se todella työlästä vaikkapa 30kg koiraa ulkoiluttaa päivittäin, seuraavat 10 vuotta, kun se koko ajan vetää. hyvä, että erilaisia välineitä on ja saa siten lenkin hoidettua, mutta edelleen minusta helpoin (ja se työläin) tapa on koulutus.

itelläkin on kodinvaihtaja jota ei oltu koulutettu ja kyllä mä monet kerrat kirosin mielessäni, että näin ei ole tehty. pennusta aikuiseksi koulutus on helpompaa (ainakin mulle, kun suhde koiraankin on samalla rakentunut) kuin alkaa aikuisena työtä tekemään ryntäilyn, säntäilyn, kulkemisen ja yhteisen suhteen kanssa, kun koiralla on käytösmallit ja ympäristön hajut jo palkkana, mutta on tässä edistytty ja aikansa se ottaa ja tottakai työtä tehdään jatkossakin ja joka lenkillä tehdään jotain seuraamis-palkkaus-kontakti-yhdessä kulkemis -peliä. kyllä meillä on paljon ollut "aivot narikassa" lenkkejä, eli kuljen löysällä hihnalla ja koira haistelee/etenee kivasti, mutta systemaattisesti siihen on töitä tehty, eikä se ilmaiseksi ole tullut.

vedetään vielä aasinsilta toisaalle.
joskus pohdin sitä, että kun otetaan se pentu, niin systemaattisesti jaksetaan vaikkapa istuttaa koira aina ennen ruokintaa kuppinsa kanssa, vaikkapa jo niin paljon, että koira jo tarjoaakin toimintaa itsenäisesti. ja pentuhan syö usein, joten toistoja tulee koko ajan unohtamatta jos vaikka vielä erikseen asiaa koulutetaan. niin jotenkin vetämisen kanssa asiaa ei nähdä ennen kuin siitä onkin muodostunut ongelma? vai ajatellaanko edelleen, että kyllä se (itse mystisesti) oppii jossain kohtaa? vai onko siinä vain sokea piste siten, että kun se pienen pennun veto ei vielä tunnu vetämiseltä, niin se ei olekaan ongelma tai unohdetaan, että aikuispainossa se voikin olla ongelma, tai liukkaalla tai vaikkapa silloin jos on oma käsi murtunut ja koira pitää hoitaa? ja tällöin siihen puuttuminen viivästyy ja ongelma kehittyy huomaamatta. äst en tiedä. yksittäisesti olen törmännyt ihmisiin, jotka ajattelevat ongelman helpottuvan kun koiran teini-ikä on ohi ja hajut ei kiinnostaisi niin paljon, mutta koirahan on jo palkkautunut hajuista ja vetämisestä, joten miksi se itse lopettaisi kannattavaa toimintaa, jota on jo saanut toteuttaa? itse yritän järkeillä joskus näitä, mutta en vaan saa kiinni ihmisten omista punaisista langoista. tottakai jos ihmisellä on ollut helppo edellinen yksilö niin silloin helposti ajatellaan, että toinen koira oppii/tekee/toimii samalla tavalla, joten se on helppo ajatusvääristymä ja monttu johon saattaa itse tipahtaa ja huomaakin, ettei se näin ole. nyt on pakko katkaista tää aasinsilta ja ajatuksen juoksu ja lähdettävä lenkille, ei tää kuitenkaan mihinkään johda


kuten ylläolevat jo totesivat,
-mitä olet kokeillut? miksi ei toimi? onko palkka väärä? vaihda palkka, aloita alusta koulutus ja palkkausen rakentaminen. unohda ne jotka ei ole toimineet.
-hätäratkaisuna välineet ja koulutus yhdistettynä - saat spagettikädet kuntoon. välineistä luopumista mukaan harjoituksiin. mutta rakenna samalla palkka ja sanallinen käsky toimiviksi.
-tee häiriöttömässä ympäristössä ja kun toimii lisää häiriöitä.
-palkkauksen rakentaminen epätasaiseksi, kuten muussakin koulutuksessa, koira kun ei tiedä milloin palkka tulee niin kestoa saa rakennettua. opeta vahva käsky joka toimii (seuraa) ja lievempi käsky (yhdessä) jotka tarkoittavat periaatteessa samaa, mutta niissä on ero, joten tiukassa tilanteessa voi vaikka seurauttaa ohi, kun lievempään riittää "mennääs yhdessä ohi".
-laita romukoppaan ne asiat jotka sulla on 40 vuotta toimineet - työläin osuus ja mietin laatikon ulkopuolelle mitä voisi kokeilla.
-kokeile ongelmiin perehtynyttä kouluttajaa. joo maksaa, mutta kerta tai pari ei haittaa jos saa vinkkejä itselle arkeen.
-sulla on vasta vuoden ikänen koira, joten hyvin sä saat sen vielä muokattua toiseen suuntaan!!

Mulla on nyt viides samanrotuinen, reaktiivinen rotu menossa ja käsivaivainen olen itse. Yleensä on vielä kaks, kolme keskikokoista koiraa yhtäaikaa talutettavana ympäristössä, jossa on paljon muiden koirien hajuja, kohtaamisia..ärsykkeitä muitakin, mihin nämä reagoivat nopeasti ilman että itse ehdin tehdä mitään. Olin jo kolmannen yksilön kohdalla luopunut toivosta mutta muutin ulkoiluja sellaiseksi, että tässä yks aamu huomasin, että hei mehän ollaan menty melkein koko aamulenkki löysillä hihnoilla Meillä toimivat nämä keinot: valjaat, joihin teetin suutarilla hihnan kiinnityslenkin eteen, jolloin koira vetäessään tai sinkoillessaan ei saa aivan niin hurjaa voimaa liikeeseensä. Tämähän ei itse käytöstä vielä muuta miksikään mutta antaa mulle itselleni varmuuden siitä, etten lennä kumoon liukkailla ja että kädet ei kipeydy lenkkien vuoksi. Eräänlaista omaa psyykettä tukevaa varustelua siis Mutta aloin palkata koiria aina, kun ne olivat löysällä hihnalla mun vieressä. Siis aivan satunnaisesti, ensi alkuun tiheästikin, palkkasin namilla, mikä siis toimii palkkana hyvin meillä, kun jompikumpi koirista tuli kävelemään mun vierelle. Muiden koirien ohituksiin käytän LAT-tekniikkaa ja se toimii myös. En myöskään pidä koiria käskyn alla hihnoissa jatkuvasti ( tätäkin näkee), vaan annan niiden haistella lenkkien alussa pitkiäkin aikoja pientareita. Tämä laskee kierroksia aika hyvin, kun työpäivän jälkeen koko päivän nukkuneet koirat pääsevät ulos. Tottakai meillä nämä pääsevät vapaina liikkumaan monta kertaa viikossa ja siihen päälle kotona erilaiset nuuskuttelutreenit ja rally-harrastus ts. koirilla on sopivassa suhteessa lajinomaista tekemistä ja lepoa. Koirien välillä on toki eroja saman rodun sisällä ja mulla taitaa nyt olla kaks melkoisen helppoa yksilöä mutta aikaa tämä vei muutaman vuoden tuon säpäkämmän yksilön kohdalla kun taas nuorempi oli helpompi heti alusta alkaen: se lopetti vetämisen heti, kun se itse huomasi painetta joko kaulassa tai kropassa, jos oli valjaat päällä. Mä en tiedä, mikä olisi vetämisen estoon paras kouluskeino, kirjoitin vaan tähän ne jutut, mitkä on meillä toimineet. Ja uskoisin, että lopputulokseen vaikuttaa myös koiran arkielämä muutoinkin, aktiviteetit, lepo ja ravinto. Ja oma johdonmukainen ja rauhallinen positiiviseen vahvistamiseen pohjautuva koulutus.

Lisään vielä omalle käytetty, polvileikkauksen jälkeen: metallinen ketjupanta. Pehmeä koira oli ja on hyvin nöyrä pienellekin ohjaukselle, kilinälle. Kun ikänsä on valjaissa kulkenut. Vedottomuus ja mikään sinkoilu mistään syystä piti olla nollatasolla heti joten siksi kuntoutumisen alussa se oli väline, tiukan käskyn lisäksi.

En myöskään pidä koiria käskyn alla hihnoissa jatkuvasti ( tätäkin näkee), vaan annan niiden haistella lenkkien alussa pitkiäkin aikoja pientareita.

Mun koirat saa nuuskia koko lenkin ajan niin paljon kuin haluavat. Sitten jos uros alkaa lussuttaan pissoja niin tulee käsky -mennään ja jos menee kuuroille korville niin toisen kerran ja sitten vedän (sievästi, en nykäise) koiran eteenpäin.
9 kilometrin lenkkiin menee noin 1h45minuuttia että eteenpäinkin päästään kuitenkin ihan hyvin vaikka 2 koiraa nuuskii.

Mulla on uroksella Rukan Y-valjaat ja se on eturenkaasta kiinni sen takia, että jos tulee vetotilanne niin se ei saa läheskään yhtä paljon voimaa kuin vaikka leveällä pannalla. Nykyiset eivät vedä kuin vain jos näkyy jotain kiinnostavaa, riistaa yms. Ja en ole sitä mitenkään opettanut, kolmas samaa rotua ja kaikki olleet vetämättömiä vaikka muuten virtaa riittääkin.

Mutta mullakin on ollut vetäviä koiria joilta en kyllä saanut ikinä koulutettua vetämättömiksi. Osasivat kyllä seurata jne koska kilpailinkin niiden kanssa pk-puolella ja tokossa mutta arkilenkit mentiin kieli vyön alla. Mä ratkaisin sen ongelman laittamalla koirille valjaat ja itselle vetovyön. Veto ei tunnu läheskään yhtä pahalta kun sen ottaa jaloilla ja koko kropalla vastaan pidätellen kävelyvauhtia. On muuten melko tehokasta peppujumppaa itselle.

Nykyisetkin mulla on aina vetovyössä kiinni ettei tarvitse käsillä pidellä kiinni. Olen itse tehnyt sellaisen kahden koiran hihnan mikä pyörii yläpäästä niin ei mene hihnatkaan ikinä solmuun keskenään. Kun nuuskivat tai hidastelevat niin riittää että kevyesti kädellä nostaa hihnaa ettei jää jalkoihin.

ISO KIITOS kaikille vastanneille!!! Sain teiltä todella paljon ajateltavaa/pohdittavaa/kokeiltavia asioita!!
Vähän lisätietoa: koirani on nyt 40-kiloinen, viime talven pentu. Kulkeminen jo viime talvena oli aika haasteellista, kun oli pitkään todella liukasta. Vetämisongelmakin kasvoi ikään kuin huomaamatta koiran kasvaessa.
Tähän mennessä on kokeiltu monia eri pantoja: leveää ja kapeaa, nahkaista ja metallia, kuristavaa ja ei-kuristavaa. Myös valjaita on ollut monenlaisia. Parhaat tähän mennessä ovat olleet Julius K-9:t, mutta niissäkin pystyy kyllä vetämään. Ainoa, mitä ei olla kokeiltu, on se etukiinnitys, jota ei ole missään meidän nykyisissä valjaissa. Pitänee ostaa vielä yhdet tai yrittää löytää joku, joka voi tehdä etulenkin noihin Juliuksiin. Suutareita ei meidän kotikaupungissa ole.
Kuonopannoista käytössä meillä in ollut Canny Collar, joka auttaa ehkä eniten. Tykkään siitä, kun se ei käännä koiran päätä sivuun, kuten perinteiset kuonopannat.
Tässä näin tiivistetysti lisätietoa tästä meidän tapauksestamme. Lueskelen vielä ajatuksella teidän vastauksianne!!

^ teetä lenkki suutarilla. halvempi vaihtoehto. joten jos k9 valjaista tykkäät niin suutarin pakeille ehdottomasti. katsot vaan, että lenkki on sen kokoinen, että remmin lukko ei pääse jumiutumaan/pyörähtämään siten, että lukko-osa jumiutuu lenkkiin, riippuen käytätkö bgb:tä vai pistoolilukkoa. pistoolin peukkunipsut voi jäädä linkkuun lenkekihin joko kiinni- tai auki-asentoon.

Hmn, Juliuksen rintakehäremmi taitaa olla se säädettävä tarrakiinnitys? Voi olla haastavaa saada siihen pitävä lukonpaikka, lenkki tms?
No mutta, kokeilemalla selviää.

Juliuksissa on juuri se säädettävä rintaremmi. Taidan tilata nuo Copenhagenit.

Toivottavasti saatte homman kuntoon.
Mä opetan kaikille koirilleni hihnakäytöksen niin että leikin ettei hihnaa ole.
Se on vähän työlästä kyllä joillain yksilöillä varsinkin alussa mutta lopputulos on aina ollut hyvä.

Idea on siis niin yksinkertainen että "kun ei ole hihnaa"(vaikka on)
niin siitä ei voi nykäistä eikä koiran voi antaa vetää.
Pitää muilla tavoin tehdä itsestään mielenkiintoinen niin että koira haluaa pitää kontaktia.
Käytän myös makupaloja joita koira
saa kun se kääntyy minuun päin.
Käytän myös äännähdyksiä, erilaisia innostavia liikkeitä ja heilumisia
Leluja myös jos koira on niistä kiinnostunut.
Ihan riippuu koirasta että mitä ja miten kauan teen.

Ihan tavallisia löysässä hihnassa lönköttelijöitä näistä on kaikista tullut tuosta huolimatta.
Mutta eivät vedä hihnassa.

Tietenkin on aina vaikeampaa saada jo koiran oppima vetäminen pois kuin aloittaa pennusta.
Mulla on urosrottweilerille Hollolan nahkapajassa teettämäni nahkainen kuonopanta joka on hankittu tilannetta varten että joutuisin menemään vaikka liukkaalla kelillä koiran kanssa jonnekin missä saattaisi olla (koiran koulutustasoon nähden) liian innostavia asioita.
50kg pysyy oikein näppärästi hallinnassa tällaisella pienellä mummollakin tilanteessa kuin tilanteessa kun on kuonopanta.

Lisään vielä yhden keinon, mikä vaikuttaa mulla lenkkien etenemiseen: kun itsellä on varma ja rento olo, koirat peilaavat mun tunnetilaa tosi paljon ja sama meininki tarttuu. Varsinkin talvisin ja liukkailla keleillä itse jännitin sitä liukastumista niin paljon, että kiroilin paljon, ainakin sisäänpäin Kunnes hankin kunnon nastakengät ja yhdet kenkiin laitettavat irtonastat. Kun oma kulkeminen on vaivatonta, pystyy helpommin keskittymään koiriin ja ympäristöön eikä pinna pala liukastellessa. Mun koirat ovat herkkiä mun mielialoille ja ne reagoivat puhinoihin, sykkeen nousuun ja kaikkeen sellaiseen itsessä tapahtuvaan fyysiseen muutokseen, mitä ei itse havaitse. Tähän sain kuvallista todistetta, kun pari koiraani luonnetestattiin aikoinaan. Yksi itsenäisenä pitämäni koirani vilkuilikin mua aika paljon ja reagoi mun eleisiin, mitä en itse ollut havainnut lainkaan ja se näkyi videoilla tosi selkeästi. Meni vähän ot:ksi mutta tällaisiakin voi miettiä, kun sitä omaa koiraansa lenkittää.

^^käytän samaa metodia ja toimii loistavasti kun aloittaa heti pennusta. Jo vetämään oppineella koiralla voi toki olla haastavampaa mutta kannattaa kokeilla.

Olen ohjannut koirakoita miettimään sitä hihnan käyttöä kun ongelmana on ettei koira lenkillä kuuntele, vetää ja rynnii hajujen perään. Ongelma on että koira on huomaamatta opettu ensisijaisesti hihnan avulla kommunikointiin. Eli ohjaaja ensin kiristää hihnaa ja vasta sitten sanoo "tule" tms, jolloin koiralle merkityksellinen on vain se hihnan kiristyminen, ei sen jälkeen tullut sana.
99% ohjaajista väittää ettei tee näin - ja 99% huomaamattaan kuitenkin tekee. Selviää helposti kun kävelee minuutin koirakon perässä normilenkillä.

Hihnan kiinni vaikka vyötärölle ja siihen ei_kosketa käsin. Koiran ohjaus tapahtuu vain äänellä ja kehon liikkeillä. Selviää aika nopeasti, miten hyvin se koira oikeasti kuuntelee ja seuraako yhtään ohjaajan liikkumista.
Pennun kanssa se on aluksi melkoista hihkumista ja kiemurtelua, mutta alkaa nopeasti tuottamaan tulosta.

Copenhagenit tilattu!
Jäin vielä miettimään tuota ”ihan kuin hihnaa ei olisikaan”-juttua… Itse en kyllä hihnakävelylenkillä pääse tuohon. En myöskään vaadi koiralta kokoaikaista kontaktinpitoa. Hihnalenkillä saa haistella hajua yms. kunhan tekisi sen siten, ettei hihna olisi koko ajan ääritiukalla.

^siihenhän tuossa tähdätään, et koira lenkkeilee normaalisti, muttei vedä ja rynni hajujen perään. Saa pysähdellä ja haistella (jos on sellainen lenkki menossa), mutta eteenpäin jatkamiseen riittää omistajan liikahdus tai esim "mennään".
Koira on oikeasti kuulolla, eikä ulkoilu ole kilpavetoa hihnan kummassakin päässä.

Kun koira jo osaa kävellä nätisti ja on muutenkin hallinnassa, käytän fleksiä antamaan lisää vapautta. Koira oppii että fleksin mitan voi edistää (kiskomatta) tai jäädä haistelemaan ja tulee perään ennenkuin fleksi nykäisee.

Oman ajattelumallin muuttaminen on joskus avartavaa, etenkin tilanteessa jossa "kaikki" on jo kokeiltu, muttei mikään toiminut.

Näin juuri

kuten dacrest sanoikin jo.

kädetön: mulla on ollut rynnivällä kodinvaihtajalla sama ”ihan kuin hihnaa ei olisikaan” taktiikka. itse puhun koiran kanssa yhdessä pelaamisesta siinä kohtaa. suosittelen kokeilemaan! kyseessä ei ole kontaktin pito vaan se, että koira pitää silmällä mitä hihnanpää tekee ja pysyy kuulolla. itse ymmärrän kontaktin pidon nimenomaan tottisliikkeenä ja sitä en vaadi kuin tottiksessa/käskyn alla ollessa. mullakin tottakai koira saa haistella (löysän) remmin mitalla, mutta sitten kun tuleekin vinkki tulla takaisin kuuntelemaan mitä asiaa mulla on, niin se tulee. "mennään/hophop/eteenpäin" sana tulee jo siinä kohtaa kun toivon koiran etenevän (ettei hihna kiristy) ja alussa siitä palkka, että sehän meni oikein. ja toisinpäin, kun koiran elekieli kertoo, että "tuolla voisi olla jotain kiinnostavaa" - tuleekin multa pyyntö tulla mun luokse katsomaan mitäs kiinnostavampaa mulla olisi. joten avainsana on myös ennakointi, alussa tuo on raskasta kun itse tarttee olla askel edellä koiraa ja sen reagointia, mutta kyllä se koira jossain kohtaa hoksaakin, että se on myös kannattavaa, kun siitä on sitä rakennettu.

muista, että palkan pitää olla kohdillaan!

aikansa se ottaa, ja muista sekin ettet nyt lähde kokeilemaan kymmentä eri tapaa jolloin koira (ja sä) olette ihan sekaisin, että mitä pitää tehdä ja vaatia ja mitä odotetaan.

Hyviä neuvoja tällä on jo tullutkin. Meillä auttoi aikanaan yhdelle lähes 60kg hihnavetäjälle äkilliset suunnanmuutokset. Niitä vaan tehtiin, saatoin kääntyä yhtäkkiä just siihen suuntaan mistä oltiin tulossa ja sitten taas jonnekin muualle. Koira alkoi seuraamaan mun käyttäytymistäni ihan eri tavalla (ja ehkä muutkin ulkonaliikkujat, mutta niistä ei tietenkään olla). Tuo ei tietenkään ole hyvä keino jos on koiria mukana isompi lauma.

Huomattavaa on, että ihmisen kävelyvauhti on aivan liian hidas isolle koiralle. Kun käynti vaihtuu raviin, useimmiten vetokin loppuu. Ei toki päde koiriin, jotka vetävät entistä enemmän vauhdin kasvaessa, mutta yleensä tepsii, kannattaa kokeilla. Käveleminenhän ei ole koiralle ollenkaan tyypillinen askellus, seuratkaapa vaikka vapaana kulkevaa koiraa, ei se kävele edetessään.

Itse en pysty juoksemaan jalkavamman takia, mutta kuljen kolmipyörällä ja koira ravaa hihna löysällä. Helppo myös pysähdellä kun pyörä ei kaadu. Parhaimmillaan ollut kolme borzoita yhtä aikaa, kolmipyörä ollut meidän pelastus lenkeillä, en tiedä miten olenkaan tullut aiemmin toimeen ilman sitä!

*kiranas* kirjoitti: itse ymmärrän kontaktin pidon nimenomaan tottisliikkeenä ja sitä en vaadi kuin tottiksessa/käskyn alla ollessa.

Vaikeutenahan näissä on aina myös se, että kuka mitäkin milläkin termillä tarkoittaa.
Itse miellän koiran ja ihmisen välisen kontatktin sellaisena että koira on kuulolla. Että sitä kiinnostaa mitä omistaja sanoo tai tekee.
Kun koira haluaa pitää kontaktia, on kuulolla, ihan siinä arkielämässä ilman mitään "tottelevaisuustemppuja" niin se helpottaa elämää kummasti monissa tilanteissa.

Joku tottelevaisuusliike (joita meillä ei enää juurikaan edes treenata) esim. seuraaminen pitää sisällään sen että koira on kontaktissa. Tällaista kontaktia en kuitenkaan tarkoita kun puhun ihmisen ja koiran välisestä kontaktista. Toki koira voi olla monestikin (ja onkin) päivän aikana katsekontaktissa mutta se ei ole mikään tottelevaisuusliike vaan ihan sitä sitä koiran ja omistajan välistä normaalia yhteydenpitoa.