Lemmikit

Jos haluaisit niin sanotun koirapuistokoiran niin minkä rotuisen koiran ottaisit?

Vakiovastaus tähän on, ettei mistään yksilöstä voi tietää onko siitä koirapuistoilusta nauttimaan tai olemaan.

Cavalierit ovat sairauksineenkin varmasti suht ok puistoissa. Eri asia on miten eettisenä valintana sitä rotua muuten pitää.

Jos tuo olisi ainoa kriteeri, ottaisin kultsu nartun.

Aihetta sivuten, tein Helsingin yliopiston koirien käyttäytymiskyselyn edesmenneestä irlanninsetteristä, tulos koirasosiaalisuuteen -2 pistettä: "Alle 1 piste tarkoittaa että koira on keskimääräistä huomattavasti vähemmän koirasosiaalinen".

Carla oli pomminvarma kaikkien koirien kanssa. Ihan sama, oliko uroksia, narttuja tai pentuja, sen pystyi viemään mihin vaan. Mutta sitä ei vieraat koirat juurikaan kiinnostaneet. Ilmeisesti tuo, ettei ole kiinnostunut eikä leiki muiden kanssa, on tässä tutkimuksessa osoitus koirasosiaalisuuden puutteesta.

https://redcap.helsinki.fi/redcap/surveys/?s=LPTJMRJCXJ3MPNMD

^Nyt muuten kun sanot. Meidän kylillä oli irlanninsetteri, joka lenkillä vastaan tullessa ohitti mun lauman silmää räpäyttämättä ja tuli seisomaan mun eteen. Ei, sitä ei kiinnostaneet muut koirat ollenkaan.

Mäkin ajattelisin jotain cavalierin tapaista, tai joku muu rotu joka on vähän höselö, mitä näitä nyt sitten on. Ja tietty yksilöstäkin riippuu tosi paljon.

Joku beaglen tyyppinen ajuekoira lienee sosiaalisimmasta päästä.

^ainakaan mun tuntemat beagle-urokset eivät mene kärkipäähän koirasosiaalisuudeltaan.
Niitä on parilla kaverilla ollut, on koirinemme kyläilty puolin ja toisin. Ei ne beaglet mitään riidanhaastajia ole olleet, muttei myöskään "voi heittää mihin tahansa laumaan" -tyyppisiä.
Narttujen ja pentujen kanssa ei ongelmia, mut toisten urosten kanssa on pitänyt miettiä.

Beagle-uros on yllättävän itsetietoinen koira, joka tilanteen tullen on valmis tappelemaan. Käytetäänhän niitä pienpetopyynnissäkin, eikä siinä ihan nössö pärjää.
Metsässä pupun perässä juostessaan se tuskin kiinnittää huomiota mihinkään muuhun, siviilissä tilanne on toinen.

Se että on "ajuetyyppinen" ja omaan laumaan sidonnainen, ei tee koirasta sosiaalista tuntemattomia koiria kohtaan. Joskus jopa päinvastoin, oman lauman kanssa puolustetaan kovaotteisesti ulkopuolisilta tunkeilijoilta etenkin omaa reviiriä. Oma lauma on hitsautunut yhteen ja jos sellaisen saa kimppuunsa, tulee huonoa jälkeä. Lauman yksilöt taasen yksin ollessaan voivat käyttäytyä aivan toisin tuntemattoman koiran kanssa. Ja yksilöitä kaikki kuten todettu.

^hyvä pointti ajuekoirista.

Jos pitäisi rotutyypeistä lähtä haarukoimaan sosiaalisinta, ehkä spanielit? Niitähän on FCI 8 ja 9 -ryhmissä.
Kasissa on paljonkin - tosin nekään eivät kaikki ole supersosiaalisia, esim irlanninvesispanieli.
Ysissä löytyy jo mainittu cavalier, lisäksi kingcharlesinspanieli, japanese chin, markiesje, perhoskoira ja tiibetinspanieli.