Lemmikit

Jos haluaisit luonteeltaan helpon (ja rakenteeltaan perusterveen) koiran niin minkä rotuisen ottaisit ja miksi?

Ollaan mietitty mikä olisi kiva pikkukoira sitten eläkepäiville, jos ei enää oma fyysinen kunto jaksa noiden isojen kanssa. Sheltti on kovasti ollut pinnalla. Oma ihan ensimmäinen ikioma koira oli sheltti ja sen helpompaa tapausta saa kyllä hakea Australian paimenkoira kiinnostaisi myös, mutta ei taida riittää resurssit tyydyttämään toiminnana tarvetta ja tolleri myös, mutta en ole onnistunut yhtään tollerin omistajaa saamaan tuttavapiiriin.

Nuo kolme on aika perus koiria, ei mitään hirmuista liioittelua jos ei näyttelytähteä hae? Korjatkaa jos olen kovin väärässä.

Helppo peruskoira voisi olla myös käyttölinjainen labbis, mutta niitä myydään mielellään vain metsästystä harrastaviin koteihin, näin olen ymmärtänyt?

Hyvä kysymys johon on vaikea vastata.
Eri ihmisille on erilaiset asiat, ominaisuudet ja luonteenpiirteet helppoja, ja perusterve rotu - onko sellaista enää olemassa?

Luin tarkemmin ja kysyitkin rakenteeltaan perustervettä. Rakenteeltaan liioittelemattomia rotujahan on sentään olemassa. Tosin jos katsoo vaikka seurakoiraryhmää niin valtaosa taitaa olla lyttykuonoja tai tappijalkoja

Yksilöstä kiinni, mutta jos haluaisin pelata varman päälle ottaisin aikuisen koiran joka on jo helppo, en pentua joka voi mahdollisesti olla helppo tai olla olematta, riippuen miten hyvin sen luonne on osattu arvioida ennen ottamista.

Aikuisesta koirasta näkee onko se terve vai ei. Rakenteellisesti ja monin osin.

Valitettavasti millään rodulla ei terveydestä ole takeita, mutta jos luonteen puolesta haluaisin pennun helppouden perusteella,
se olisi kultainen noutaja yksilö joka ei ole pentueensa ylinpänä dominoivuudessa hierarkiassa, ei arka.

Vaatisin että on pentutestattu, eli pennun tulevasta luonteesta voidaan tehdä jotain päätelmiä oikeasti.

Australian paimenkoirat, karjakoirat, en missään nimessä luokittelisi helpoksi roduksi. Metästyskoirista toki noutajat varmaan helpompia kuin mäykyt ja ajokit, karhukoirat. Noutajan tarkoitus on totella, muut on enemmän itsenäiseen työskentelyyn taipuvaisia.

Mistä tahansa metästysrodusta tai sekiksistä ottaisin aikuisen yksilön, niitä on paljon facebookissa jotka ei metsällä toimi, ja osalla ei riista viettiä. Ehkä ajokit poikkeuksena, niillä voi olla karkailutaipumus vaikka muuten toimimattomia?
Rakenne tulee käytön takia olemaan melko hyvä..
Itseasiassa nyt käsitin, että jos haluaisin perusterverakenteisen ja helppoluonteisen koiran, ottaisin metsällä toimimattoman aikuisen kodinvaihtajan metsästyskoirarodusta, jonka omistajalla on varma tieto koira käy kyseisiin kriteereihin jo todetusti. Vastuullinen omistaja ei luovuta vaikeaa koiraa ihmiselle, joka sanoo haluavansa helpon koiran.

Metsällä toimimattomuus voi tarkoittaa sitten tosi montaa asiaa. Harvemmin se kai tarkoittaa sitä että koira olisi riistavietitön tai ettei sen käytö ilmentäisi jollakin tavalla sitä tehtävää johon se on jalostettu. Koko metsästystoiminnon ketju ei vaan toimi vaadittavalla tavalla. Halusin muistuttaa tästä koska joskus näkee netissä puhetta jossa annetaan kuvaa että metsästyskäytössä toimimaton koira tarkoittaisi samaa kuin metsästysvietitön, seurakoiran vieteillä varustettu koira. Jonkinlaista trendikkyyttäkin asian tienoilla on ehkä vähän havaittavissa tällä hetkellä.

Eli kannattaa selvittää tarkasti millaisesta metsästyskäyttöön sopimattomuudesta milloinkin on kyse. Mutta ilman muuta kannattaa suunnata katsetta noittenkin koirien suuntaan, niitten joukosta voi löytää suoranaisia helmiä!

Edit, käytös

Eikä viestini ollut tarkoitettu edelliselle kirjoittajalle vaan yleisellä tasolla muistutuksena

annetaan kuvaa että metsästyskäytössä toimimaton koira tarkoittaisi samaa kuin metsästysvietitön, seurakoiran vieteillä varustettu koira. Jonkinlaista trendikkyyttäkin asian tienoilla on ehkä vähän havaittavissa tällä hetkellä.

Ap kun etsii helppoa koiraa, se sisältänee myös tuon.
Hyvä muistutus silti että kun etsii helppoa koiraa, kannattaa korostaa millä tavoin koiran pitää olla helppo.
Näin riistavietilliset tai millään tavalla sen koiran hankkijan näkökulmasta vaikeapitoiset koirat karsiutuvat valinnan ulkopuolelle.

Hovarontti kirjoitti:Ollaan mietitty mikä olisi kiva pikkukoira sitten eläkepäiville, jos ei enää oma fyysinen kunto jaksa noiden isojen kanssa. Sheltti on kovasti ollut pinnalla. Oma ihan ensimmäinen ikioma koira oli sheltti ja sen helpompaa tapausta saa kyllä hakea Australian paimenkoira kiinnostaisi myös, mutta ei taida riittää resurssit tyydyttämään toiminnana tarvetta ja tolleri myös, mutta en ole onnistunut yhtään tollerin omistajaa saamaan tuttavapiiriin.

Nuo kolme on aika perus koiria, ei mitään hirmuista liioittelua jos ei näyttelytähteä hae? Korjatkaa jos olen kovin väärässä.

Helppo peruskoira voisi olla myös käyttölinjainen labbis, mutta niitä myydään mielellään vain metsästystä harrastaviin koteihin, näin olen ymmärtänyt?

Rakenteeltaan normaaleja koiria löytyy, mutta kun lisätään vaatimus helposta luonteesta sekä terveydestä, menee vaikeammaksi.

Australian paimenkoira ja tolleri eivät välttämättä ole luonteensa puolesta helppoja, yksilöllisiä eroja on paljon. Ausseissa voi sattua saamaan huonohermoisen, terävän yksilön ja tollereisssakin olen tavannut monta ei-niin-helppoa tapausta. Shelteissä hajonta luonteissa on myös suurta ja hermorakenteissa on usein toivomisen varaa.

Käyttölabbikset eivät ole yhtä pomminvarmasti avoimia ja sosiaalisia kuin nly-versiot. Ja joissain yksilöissä energian määrä ja tekemisen tarve on hengästyttävä, joten jos aussi tuossa suhteessa epäilyttää, en ottaisi käyttölabbista.

Pikkukoirista mulle varmin valinta olisi edelleen perhoskoira. Hyvät mahdollisuudet saada terve, hyvähermoinen ja luonteeltaan tasapainoinen yksilö. Toki nekään eivät mitään pehmoleluja ole. Ja kasvattajan valinta on tärkeää (kuten kaikissa roduissa) että mennään oikeasti terveys ja luonne edellä, ei pelkkä ulkomuoto.

Isommissa koirissa menee jo vaikeammaksi. Tuntuu että kaikki hermorakenteeltaan paremmat/tasaisemmat rodut ovat joko energisiä ja paljon koulutusta vaativia, tai sairaita. Ehkä nly-linjan labbis voisi olla suht helppo peruskoira, mutta rakenteeltaan raskaita on aika paljon ja terveyskin kysymysmerkki.

Jonkin lintukoiran, esim. vizsla tai pointteri. Ovat kuuliaisia, luonnostaan hiljaisia, normaalirakenteisia, vähäkarvaisia (itselleni oleellinen ominaisuus koirassa), ja omistajien kommenttien perusteella mukavia, kaupunkielämään hyvin sopivia kavereita.

^ Eikö noi lintukoirat ole tosi aktiivisia ja energisiä samaan tapaan kuin setterit tai seisojat? Setterit varsinkin on usein sellasia hurauksia ja pyörremyrskyjä että oksat pois...

En siis kyseenalaista tai väitä vastaan, vaan ihmettelen vaan kauhiasti

En ole siis itse nähnyt eläissäni yhtäkään viszlaa enkä varmaan pointteriakaan joten en tunne niitä rotuja tippaakaan Settereitä ja seisojia sen sijaan on näkynyt tutuilla ja harrastuksissa kyllä, ja yhdistän noi rodut vaan mielessäni samaan kastiin vaikkeivät ne ehkä sitten olekaan. Mielenkiintoista, täytyypä tutustua

No toki ne ovat energisiä, mutta niiden toiminnantarve on huomattavasti helpompi tyydyttää kaupunkiolosuhteissa kuin vinttikoiran, ihan jo koulutettavuusominaisuuksien takia.

”Käyttölabbikset eivät ole yhtä pomminvarmasti avoimia ja sosiaalisia kuin nly-versiot.”
Meillä se perus näy labu on se lauman vähiten koirasosiaalinen.
Samoin se on se joka nostaa sen pahimman metelin jos joku vieras tulee nurkkiin.
Samaan aikaan on myös vähän arka, nynny ja äärimmäisen kipuherkkä.
Ja juuri enempää ei voisi olla ihan pitkän linjan perus näyttelyplösö.

Eikä pidä unohtaa että on atoopikko, kuten hyvin monet labut on.
Hyporuoka, cytopoint pistokset ja korvatulehduslääkkeet, niin siinä on vähintään satanen selällään joka kuukausi.

^no joo, kaikissa roduissa löytyy vähän kaikenlaisia yksilöitä. Tää oli enemmänkin yleistys, kun kuvitellaan että käyttölabbis on kuin nly-versio, mutta jotenkin paremmalla rakenteella.

Jos koiran vapaana pitäminen lenkillä ei ole kynnyskysymys (eikä se että koiralla saattaa olla dominassia ja se voi olla "luupää" ) ja haluaa aikuisena helpon seurakoiran niin kannattaa tutustua basenjiin. Ne ovat yleensä hyvin reippaita ja rohkeita luonteeltaan. Ja pitkäikäisiä. 16 vuotias ei ole mikään ihme.
Meillä on nyt ensimmäinen ja olen kovin ihastunut.
Pentueessa on pehmeämpiä ja helpompiakin yksilöitä kuin tämä meidän.
Basenjin "rodunomainen" harrastus on vieheen perässä juokseminen, ehkä enemmän maastossa kuin radalla.
Näyttelyt ovat myös suosittuja mutta varmaan suurin osa on ihan seurakoirina.
Pentuina ovat yleensä aikamoisen toimeliaita ja vaativat omistajalta sinnikkyyttä. Asiaa helpottaa jos ei ole kissoja
Basenji on kylmillä ilmoilla puettava.

Luulin aiemmin että vapaana pitäminen olisi ehdoton edellytys koirarotua valitessa mutta hyvin tuo menee pitkässä liinassa muiden mukana. Ja pitää hyvin kontaktia.
Paitsi että jos tulisi jotain jahdattavaa näköpiiriin niin sitten ei varmaan jäisi kuin sininen savu kun Laku menisi perässä. Siksi en pidä vapaana kuin aidatulla alueella. Mutta kuten sanottu, kulkee oikein siivosti muiden mukana niin on helppo, ei säntäile riistan hajujen perässä. Vielä ei tosiaan ole tullut näköpiiriin mitään riistaa.
Koirametsässä kun ollaan oltu niin paremmin pitää kontaktia ja pysyy koko ajan näköpiirissä toisin kuin puskissa ryskävät rottweilerit jotka ovat tyytyväisiä kuin ei tarvitse olla "käskyn alla" ja saavat mennä vapaasti minne haluavat.

Typo

Minkä kokoisia basenjit ovat? Monet näyttävät kuvissa hirmu suurilta rotumääritelmän ihannekokoon verrattuna.
Ovatko ne sisätiloissa ihmisen lähellä viihtyviä vai ovatko ne mieluummin omissa oloissaan?
Onko niiden energiataso pieni vai suuri? Ovatko ne olemukseltaan enemmän rauhallisia vai vilkkaita?
Ja vielä on tietysti pakko kysyä; Millainen haukkuääni basenjilla on? Koirakirjoissa kerrottiin ennen muinoin etteivät basenjit hauku ollenkaan mutta tätä en kyllä usko mutta kiinnostaa kuulla onko rodulla jotenkin erikoinen haukkuääni vai mistä tuo haukkumattomuusväite oikein kumpuaa

Harrastan koirieni kanssa vinttikoirien juoksulajeja ja siellä olen muutaman kerran kuullut basenjin ”haukkuvan”. Ääni ei ole mitään tavanomaista haukkumista vaan enemmänkin sellaista jodlaamista tai kiljumista. Omistajiensa mukaan ne eivät tosiaan normielämässä hauku lainkaan.

Miten olisi mittelspitz tai kleinspitz?
Siskon tytöllä on kleinspitz narttu ja on oikein kiva kaveri. Ei hauku turhia, ei edes ovikelloa kun on ainut ja ensimmäinen koira talossa niin ei ole oppinut
Entä whippet? Mulla on ollut ja oli kyllä helpoin koira ikinä.
Jos isompaa niin eurasier?

Juni kirjoitti:Minkä kokoisia basenjit ovat? Monet näyttävät kuvissa hirmu suurilta rotumääritelmän ihannekokoon verrattuna.
Ovatko ne sisätiloissa ihmisen lähellä viihtyviä vai ovatko ne mieluummin omissa oloissaan?
Onko niiden energiataso pieni vai suuri? Ovatko ne olemukseltaan enemmän rauhallisia vai vilkkaita?
Ja vielä on tietysti pakko kysyä; Millainen haukkuääni basenjilla on? Koirakirjoissa kerrottiin ennen muinoin etteivät basenjit hauku ollenkaan mutta tätä en kyllä usko mutta kiinnostaa kuulla onko rodulla jotenkin erikoinen haukkuääni vai mistä tuo haukkumattomuusväite oikein kumpuaa

Oma on rotumääritelmän kokoinen. Suunnilleen 40-43 cm, painaa 11 kg.
Pentunäyttelyssä näin toukokuussa kyllä yhden uroksen joka oli omani kanssa samanikäinen ja se oli Lakua huomattavasti suurempi.

Mulla ei ole tosiaan kokemusta kuin tästä yhdestä, mutta tämä oma tykkää olla ihmisen lähellä. Monesti makaa vierelläni (kuten nytkin) ja luo välillä "rakastuneita" katseita.
Sohvalla tai nojatuolissa tykkää olla ihan kyljessä kiinni välillä (myös mieheni), välillä menee loikomaan sohvalle siihen viereen.
Tämä oma antaa pusuja mutta en tiedä onko se mikään basenjiominaisuus.
Oma on rauhallinen, esim muutamilla lastenkutsuilla missä oli kesän aikana mukana, istuskeli ja makoili rauhallisena ja katseli lasten juoksentelua ja leikkimistä.
Kotonakin tykkää makoilla jossain ja katsella. Oli kuulemma sellainen jo ihan pikkupentuna. Muista basenjeista ei ole kokemusta eikä ole tullut kysyttyä.
Tietenkin välillä leikkii ja riepottaa leluja ja ulkona riehuu usein rottweilereiden kanssa mutta on rauhallinen. Ei tohota koko ajan jotain.
Muiden (siis vieraiden) koirien kanssaon mielestäni aika röyhkeä, menisi suoraan iholle. Voisi olla vähän hienotunteisempi.
Basenjit ovat monesti aika itseriittoisia. Eivätkä pelkää pentuna uusiakaan asioita. Porskuttavat vaan menemään. Toki tähänkin rotuun mahtuu ihan taatusti muunkinlaisia yksilöitä.

Laku on hiljainern. Ainoa ääni on se minkä se päästää kurkustaan ollessaan tosi iloinen tai tyytyväinen on sellainen kurkku-urina.
Ollaan kerran päästy mukaan maastojuoksutreeneihin ja siellä olivat basenjit muistaakseni hiljaa kun odottivat pääsyä vieheen perään.

Olen nähnyt kyllä videoita missä basenjit pitävät järkyttävää mölyä mutta tosiaan, tämä oma on hiljainen. Ollut ainakin tähän saakka. Ikää tuli juuri 8kk.
Painotan, että kerron nyt tästä omasta yksilöstä joka on meillä ensimmäinen rotuaan. Laku on avoin, tykkää meillä olevista vieraista, niin aikuisista kuin lapsista. Menee mielellään heidänkin syliinsä.
Ulkona ei välitä vieraista ihmisistä, ei noteeraa heitä.

"Ollaan kerran päästy mukaan maastojuoksutreeneihin ja siellä olivat basenjit muistaakseni hiljaa kun odottivat pääsyä vieheen perään. "

Miten ihmeessä viehettä liikutetaan maastossa?

Siis varmaankin jossakin pellolla eikä metsässä Tyhmä minä

Kiitos, tämä on oikein mielenkiintoista.
En ole ikinä ajatellut basenjia karvan vertaa, mutta aion ryhtyä nyt tutustumaan rotuun ihan näitten sinun kuvailujesi perusteella. Totta kai koirat ovat yksilöitä ja juuri sitä kokonaiskirjoa lähden nyt selvittelemään mutta muutama kysymys vielä jos sopii

eli millaisena pidät basenjien terveystilannetta?
Miten basenjit yleensä palkkautuvat? Olen lukenut että miellyttämishalu on vähäinen tai olematon mutta ovatko koirat yleensä ahneita ruoalle eli onnistuuko ruoan käyttäminen palkkana?
Ja vähän edelliseen liiittyen: Millä tavalla rotukuvauksissa mainittu luonteen itseriittoisuus basenjilla käytännössä ilmenee?
Onko luonne samantyyppinen kuin itämaisilla koirilla usein on? Sellainen aika itsenäinen, itsepäinen, tarkkaileva, hieman sivuun vetäytyvä, vähän "jurrikka"? (vaikka rotu onkin vissiin lähtöisin ihan eri suunnasta )
Kuvailisitko basenjia koirana sanoilla mutkaton ja helppo vai onko se luonteenpiirteittensä ansiosta vaativampi kuin monet muut yleiset "perhekoira"rodut kuten sheltti, villakoira, spanieli, kultsu?

Vinttikoirien maastojuoksut juostaan tosiaan pellolla, hiekkakentällä tai muulla avoimella paikalla just sen takia että vieheen johdot eivät takerru mihinkään. Ja varmaan myös koirien turvallisuuden takia koska nekin herkästi loukkaantuisivat juostessaan täyttä vauhtia ja kiihtyneinä saaliin perässä puuston tai muitten tolppien tai esteitten keskellä.

Juni kirjoitti:Kiitos, tämä on oikein mielenkiintoista.
En ole ikinä ajatellut basenjia karvan vertaa, mutta aion ryhtyä nyt tutustumaan rotuun ihan näitten sinun kuvailujesi perusteella. Totta kai koirat ovat yksilöitä ja juuri sitä kokonaiskirjoa lähden nyt selvittelemään mutta muutama kysymys vielä jos sopii

eli millaisena pidät basenjien terveystilannetta?
Miten basenjit yleensä palkkautuvat? Olen lukenut että miellyttämishalu on vähäinen tai olematon mutta ovatko koirat yleensä ahneita ruoalle eli onnistuuko ruoan käyttäminen palkkana?
Ja vähän edelliseen liiittyen: Millä tavalla rotukuvauksissa mainittu luonteen itseriittoisuus basenjilla käytännössä ilmenee?
Onko luonne samantyyppinen kuin itämaisilla koirilla usein on? Sellainen aika itsenäinen, itsepäinen, tarkkaileva, hieman sivuun vetäytyvä, vähän "jurrikka"? (vaikka rotu onkin vissiin lähtöisin ihan eri suunnasta )
Kuvailisitko basenjia koirana sanoilla mutkaton ja helppo vai onko se luonteenpiirteittensä ansiosta vaativampi kuin monet muut yleiset "perhekoira"rodut kuten sheltti, villakoira, spanieli, kultsu?

En osaa sanoa rodun terveystilanteesta mitään muuta kuin että rotu ei kuulu pevisaan. Luustoja kuvataan aika vähän. Lakun kasvattaja kuvaa ja edellyttää sitä myös pennunottajilta, siis että luustokuvauttavat koiran. Basenjeilla voi olla kaikkia sairauksia mitä muillakin koirilla vaikka ovatkin yleensä pitkäikäisiä ja terveitä. Yleisin kuolinsyy on auton alle jääminen.
Basenjeilla esiintyy myös Fanconin syndrooma nimistä sairautta mutta siihen on geenitesti eikä sairaita tietenkään käytetä jalostukseen, siksi tau'udin esiintyminen on käytännöllisesti katsoen loppunut, koska kaikkialla maailmassa lähes kaikki jalostukseen käytettävät koirat
geenitestataan.

Jokaisella kasvattajalla on varmaan omat juttunsa mutta tässä on Lakun kasvattajan vaatimukset terveyden tutukimisen osalta:
*Silmäpeilaus tulisi suorittaa jokaiselle kertaalleen nuorella iällä alle kaksivuotiaana, ja toisen kerran yli 7
vuotiaana.
*Koska kilpirauhasen vajaatoiminta on basenjeilla yleinen, on kilpirauhasarvot syytä tutkia vähintään
ainakin kerran alle kaksivuotiaana ja kerran yli seitsemän vuotiaana. ”basenjipaketin” josta otetaan
seuraavat arvot TSH, T4, TGAA, T4AA, T3AA.
*Basenjeilla on tällä hetkellä myös kaksi geenitestiä, ensimmäinen on Fanconi syndroomaan. Toinen PRA1-
silmäsairauden yhteen muotoon. Nämä tarvitaan tehdä vain kerran koiran elämässä. ( Nämä riippuvat
pentueista onko tarvetta tehdä ja niistä voidaan keskustella yhdessä)

*Minulta pennun haluavan tulee sitoutua käyttämään, pentunsa myös luustokuvissa, lonkat, selkä nyt
ainakin, toki kyynärät olisivat myös hyvät kuvata.

Laku on geneettisesti terve tuon Fanconin osalta sekä PRA1 osalta.

Monet basenjit ovat ahneita ja palkkautuvat tosi hyvin makupalalla. Oppivat tosi nopeasti ja motivaation ollessa kohdillaan tekevät "temppuja" tosi mielellään ja nopeasti, innoissaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että basenji tottelisi aina
Sillä ei ole miellyttämisenhalua joten se tekee jos kokee hyötyvänsä. Kannattaa antaa basenjille hyötyä
Laku on mielestäni hyvin tottelevainen, mutta se on vasta 8kk. En tiedä mitä aikuistuminen tuo tullessaan.
Luoksetulo Lakulla on yhtä hyvä (ellei parempi) kuin rottweilereilla. Mutta sitten se JOS.

Basenji, ainakin meillä, on tosiaan itseriittoinen. Olen kokenut, että meidän tapauksessamme Laku ehkä ajattelee että se on maailman paras. Kaikessa.
Se menee joka paikkaan ja tilanteeseen asenteella joka jotenkin kertoo että ei se edes mieti etteikö pärjäisi, etteikö olisi suurin ja kaunein ja muutenkin paras.
Rottweileryhdistyksen Poikamiespäivillä Laku oli mielestään suurin ja komein Poikamies.
Voisi kai sanoa että se seisoo omilla jaloillaan. Ei kumartele, nöyristele tai väistele. Se on itsevarma.
Ja edelleen puhun vain tästä omasta.

En tunne yhtään itämaisten rotujen edustajaa mutta miehen pojalla oli saluki. Omalla kokemuksella basenji ei ole samanlainen.
Laku ainakin pitää hyvin kontaktia, tulee hakemaan rapsutuksia ja on hyvin kuulolla. Liekö sillä jotain vaikutusta että se elää kahden rottweilerin kanssa

Laku on tavallaan helppo, helpompi kuin moni muu rotu mitä meillä on ollut. Juuri siksi (sama myös meillä olleilla rottweilereilla) kun se seisoo tanakasti omilla jaloillaan eikä sille tarvitse "esitellä mitään asioita", kaikki on ok. Ei pelkää ääniä eikä mitään muutakaan.
Sitten taas toisaalta, vertaan nyt shelttiin kun meillä on niitä ollut, Laku on kova (kaikki basenjit eivät ole) ja dominoiva (kaikki basenjit eivät ole) Tuo yhdistelmä tarkoittaa sitä että omistajan pitää olla määrätietoinen, napakka ja sitkeämpi kuin koira. Ei voi antaa periksi vaan asiat on vietävä loppuun. Ei väkisin vaan oveluudella.
Esimerkiksi kaikki meillä olleet sheltit ovat olleet sillä lailla pehmeitä että on riittänyt kun on sanonut jostain asiasta, ovat uskoneet.
Basenji ei välttämättä usko. Eivät korvaansa lotkauta. Lakussa on siis puolensa ja puolensa. Sen kanssa on saanut pentuaikana tehdä töitä että perusasiat ovat kunnossa. Mutta sitten aikuisuus palkitsee. Laku on nyt tosiaan juuri täyttänyt 8kk ja alkaa olla jo pahimmat pentutolloilut takana.
Tosi kiva ja helppo koira jonka voi ottaa mukaan ilman ongelmia ihan mihin vaan. Laku on joka paikassa kotonaan ja oma itsensä.

Ihmiset tykkäävät erilaisista koirista. Minä tykkään itsevarmoista koirista, ei haittaa vaikka on dominanssia.
Joku toinen tykkää toisentyyppisistä.
Tärkeintähän on että omistaja ja koira sopivat toisilleen.

Itselleni (yhden hormooniturkkisen sheltin jälkeen) basenjissa on valtava plussa myös se ettei sen turkille tarvitse tehdä mitään.
Ja se että turkki on kuin silkkiä ja samettia, tuntuu ihanalta.
Kasvattajia on monenlaisia, minä tykkään Lakun kasvattajasta kun pitää basenjia koirana. Ei minään ihmeellisenä olentona jota ei voi kouluttaa ja joka saa tehdä mitä haluaa. Sellaisiakin kasvattajia on.

Kiitos perusteellisesta ja valaisevasta vastauksesta taas Koiruuksia. Jatkan rotuun tutustumista.

Se vielä että basenji ei ole kaikkien rotu. Kuten ei ole rottweilerkaan.
Sheltin kanssa pääsee varmasti tietyissä asioissa helpommalla.
Jos ajattelee, että ei ehkä jaksa ehkä hieman työläämpää pentuvaihetta (basenjit ovat pentuina todella aktiivisia ja toimeliaita) niin ei kannata ottaa basenjia.
Monen muun rodun kanssa pääsee helpommalla.
Basenji nukkuu mielellään omistajan vieressä, peiton alla.
Jos sellainen yököttää niin ei kannata ottaa basenjia.
Meillä ovat aina kaikki pennut nukkuneet alusta saakka vieressä, inahtamatta koko yön. Laku ei ole poikkeus. Aaamulla sitten kannetaan ulos tarpeilleen.
Laku on myös ollut rottweilerien malliin sisäsiisti 10 viikkoisena. Tietenkin olettaen että pääsee säännöllisesti ulos tarpeilleen.
Vertailuna, sheltti oli sisäsiisti noin 5 kk iässä.

MJK kirjoitti:Miten olisi mittelspitz tai kleinspitz?
Siskon tytöllä on kleinspitz narttu ja on oikein kiva kaveri. Ei hauku turhia, ei edes ovikelloa kun on ainut ja ensimmäinen koira talossa niin ei ole oppinut
Entä whippet? Mulla on ollut ja oli kyllä helpoin koira ikinä.
Jos isompaa niin eurasier?

Joo samoja olisin ehdottanut. Mitteli varsinkin, oppii nopeasti, ei vaadi paljon.
Lapinkoira tai lapinporokoira.

Mielestäni vaikka monet metsästyskoirat ovat leppoisia luonteeltaan ja perusterveitä, niin en suosittelisi yhtäkään sellaista joka etsii helppoa koiraa. Eriasia on jos on valmis käyttämään koiraa metsällä tai aktiivisesti muuten harrastuksissa.

Miten on mittelin tai kleinin turkinhoito?
Nuo pienet "pallot" ovat kyllä ihan supersuloisia.