Pentulive 2025

[Tiibetinhelmi]

Hyvä, että kaikille on omat kodit.

[aunet]

Eilen tuli telkkarista ohjelma viime vuoden pentuliven borderpentujen uusiin kotiin menemisistä. Tuli vaan mieleen pentujen luovutusikä, kun erään pennun kohdalla maininta "sehän on vasta 7,5 viikkoinen" särähti korvaan, pentu oli ollut jo pari päivää kodissa. Mitäpä mieltä luovutusiästä, itse en ottaisi/antaisi 7-viikkoista pentua kuin erikoistapauksessa. On aivan liian pieni vielä. Tässäpä mietteitä muiltakin esimerkiksi.

https://minnatallberg.com/2014/08/13/vi ... -vaikutus/

[Tiibetinhelmi]

Meiltä ei pennut lähde alle 8-viikkoisina.

[Umac]

Ukko tuli 7vk 1pv ikäisenä meille. Ed rwu 8vk 1 pv koska Ruotsissa ei luovuteta ennen 8 vk.
Pentueita lähtee maailmalle 7 vk ikäisenä koko ajan, liekö kukaan tutkinut asiaa? Lähinnä lisäpäivät tulee lähtijöiden porrastuksesta? Esim. viikonlopun läheisyys tms? Pk-rotuisilla yleisempää? Aika montaa työkoiratiliän seurailen.

[aunet]

Umac tuossa pätkä linkkaamastani artikkelista:

"Pentujen luovutusiän vaikutusta niiden myöhempään elämään on tutkittu varsin vähän niin, että siitä olisi kasvattajalle tai pennunostajalle oikeasti hyötyä, mutta seuraamalla emän ja pentujen käytöstä oppii paljon."

Siinä paljon muutakin hyvää pointtia. Seitsemän viikkoa on tyypillisin siksikin, koska se on ALIN luovutusikä. Ja kuten mainitsit, esim. Ruotsissa 8 vkoa.

[Umac]

Kyllä kyllä. Katsoin vielä SKL:n pentulistaa ja eri rotujen luovutusikä - kohtaa, se tosiaan vaihtelee sielläkin, sen mitä kalenterista laskin.

[Koiruuksia]

Ukko tuli 7vk 1pv ikäisenä meille. Ed rwu 8vk 1 pv koska Ruotsissa ei luovuteta ennen 8 vk.
Pentueita lähtee maailmalle 7 vk ikäisenä koko ajan, liekö kukaan tutkinut asiaa? Lähinnä lisäpäivät tulee lähtijöiden porrastuksesta? Esim. viikonlopun läheisyys tms? Pk-rotuisilla yleisempää? Aika montaa työkoiratiliän seurailen.

Mulle tuli eka rottweiler 6 viikkoisena vuonna 1995. Moni palveluskoirakasvattaja luovutti tuohon aikaan pennut 6 viikkoisina, ei ollut mikään ihmetys.

Rottweiler Onni tuli muutaman päivän alle 8 viikkoisena vuonna 2005. Muistan että siitä syntyi haloo PP:ssä kun joku "ystävällinen" halusi tarttua asiaan että miksi on luovutettu alle 8 viikkoisena. Voi niitä aikoja.

Muut koirat ovat tulleet 8 viikoisina tai vanhempina. Laku oli muistaakseni 10 viikon ikäinen tullessaan.
Rwn Aino oli 8 viikkoinen, samoin Rwu Reino sekä borrierit.

Ei kai suomessakaan saa nykyään enää luovittaa alle 8 viikkoisena? edit: Tarkistin, se on 7 viikkoa.

[Nappis]

Mulle on pennut pääsääntöisesti tulleet seitsenviikkoisina. Yksi tuli vasta yli nelikuisena. Itse olen myös kasvattajana luovuttanut pennut alkaen seitsenviikkoisina, se on omassa rodussa ollut tavallista. Myöhäisimmät ovat lähteneet 12-viikkoisina. Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia esim. liiallisen puremisen takia 7vko iässä tulleiden kanssa, enkä ole kuullut muidenkaan vastaavaa kertoneen. Yksikään omista ei myöskään ole itkeskellyt.

Viime vuoden pentuliven kasvattajahan painotti sitä, että pennut alkavat jo kaivata enemmän touhua ja uusia seikkailuja. Ei noin isossa pentueessa kasvattaja pysty tarjoamaan niin yksilöllistä huomiota ja samoja kokemuksia kuin uusi koti. Porrastetusti nekin pennut lähtivät, mikä on hyvin tavallinen tilanne, harvoin kaikki lähtevät heti luovutusiän tultua täyteen.

Riippuu myös siitä millaisiin oloihin pentu on menossa. Minulla on ekan koiran jälkeen aina ollut uuden pennun turvana järkeviä aikuisia koiria ja myös itsellä aikaa olla pennun kanssa. Olisi aika hurjaa, jos seitsenviikkoinen menisi ainoaksi koiraksi ja sen lisäksi olisi heti päivät yksin. Joskus myös pennusta riippuvasta syystä saattaa kasvattaja pitää joitain pentuja pidempään, näin oli yhden oman koiran kahden sisaruksen kohdalla, kun ne olivat kehityksessä muita jäljessä.

Varmaan nämä asiat ovat myös hieman rotu- ja yksilökohtaisia. Olisi hyvä tutkia näitä asioita laajemmin. Joskus luin, että Britanniassa opaskoiran pennut luovutettiin kasvattikotiin jo kuusiviikkoisina, koska se oli todettu parhaaksi iäksi oppimisen kannalta. Se kyllä tuntui hurjalta, enkä tiedä mikä siellä on sittemmin ollut käytäntö, tästä on jo aikaa kulunut.

[aunet]

Sitä oltiin nostamassa 8 viikkoon. Nostettiinhan kissojenkin luovutusikää taannoin peräti kahdella viikolla.

[Umac]

Yksikään pentu ei meillä jää heti yksin esim.työpäivien ajaksi, ei ole jäänyt. Riippumatta minkä ikäisinä tulleet. Sillä tavalla aina pystynyt muokkaamaan elämää.

Koiruuksien mainitsema 80-90-luku, muistan myös tuon ajan ja pentuja tosiaan sai jo alle 7 viikon iässä. Minusta tuo 7 on oikein hyvä raja ja jos se nostetaan 8 vk ehdoton, sekin sopii. Onhan sekin jo koettu.

[Nappis]

Ysärillä eräs kasvattaja kertoi minulle, että kasvattajat välillä luovuttavat toisilleen jopa viisiviikkoisia pentuja, kun ne kuitenkin menevät oloihin, joissa on muita koiria. Se ei kyllä ole yhtään hyväksyttävää, pitäisi malttaa odottaa sallittua luovutusikää.

Kuten Tallbergin jutussa mainittiin, niin kahdeksan viikon luovutusikäkään ei välttämättä ole ideaali, koska pennuilla silloin usein on pelkokausi. Ja että yhdeksän viikon iästä alkaen pennut olisivat valmiimpia kohtaamaan maailman. Mulla ei kyllä koskaan ole ollut sitäkään Tallbergin mainitsemaa ongelmaa, että nuori pentu olisi ollut haluton liikkumaan kodin ulkopuolella. Kaikki ovat olleet kovin reippaita ja halukkaita liikkumaan kauemmaskin ja sopeutuneet uuteen kotiin mainiosti. Jos parasta luovutusikää lähdettäisiin kunnolla tutkimaan, niin pitäisi tutkia myös keskenään hyvin erityyppisiä rotuja ja erilaisia olosuhteita.

[aunet]

Nimenomaan Nappis, eri rodut ja yksilöt rodun sisällä vaihtelevat paljonkin, olosuhteista puhumattakaan. Em. tarkoitan olosuhteita niin kasvatuspaikassa kuin uudessa kodissa. Joskus aikainen luovutus "parempiin" oloihin on hyvä, mutta onko sellainen kasvatuskoti hyvä laisinkaan? Ja päinvastoin.

Itselle aikojen saatossa tullut yksi reilu seitsenviikkoinen. Asuin kasvattajan luona viikon auttaen häntä kotitöissä ja mukana oli oma aikuinen narttuni. Aikuinen ja pentu tutustuivat toisiinsa hyvin jo kasvattajan luona ja kotona oltiin heti kainalokkain. Mutta harvoin näin onnistuu.

[Koiruuksia]

Eri rotujen pennuilla on tosiaan eroja. Joku rottweiler on hyvinkin valmis lähtemään 7 viikkoisena, oma 6 viikkoisena tullut rw pentuni oli jo silloin hyvin omatoiminen, rohkea ja reipas. Ei mitään ongelmia tai huolta että olisi ollut jotenkin "reppana", kaukana siitä.

Jotkut vinttikoirathan käsittääkseni luovutetaan jopa vasta 12 viikkoisina? Vai muistelenko ihan omiani?

En halua edes miettiä mitä vaikka nyt rottweilerinpennut (tai moni muukin aktiivinen, taistelunhaluinen rotu kiuten malinois) tekisivät toisilleen jos joutuisivat olemaan kasvattajalla 12 viikkoisikai saakka. Nehän ovat siinä vaiheessa herranjestas jo 12 kiloisia ja hyvin aktiivisia. Tappelisivat keskenään jo ihan tosissaan.
Eikä kukaan kasvattaja pystytyisi (7-8 viikon luvutusikään verrattuna) tarjoamaan kymmenpäiselle vahvalle riiviölaumalle niiden tarvitsemaa tekemistä ja koulutusta tuon ylimääräisen 4-5 viikon ajan. Siinä menetettäisiin todella tärkeää aikaa pennun koulutuksen ja tavoille oppimisen kanssa.
Minä en ottaisi 12-viikkoista rottweilerpentua joka on siihen saakka hillunut kaikkien sisarustensa kanssa kasvattajan luona. En.
Eri asia on sitten jos kasvattajalle olisi jäänyt yksi pentu joka olisi ollut siellä mukana normaalia elämää ja saanut jo ohjausta ja opastusta moneen asiaan.

[aunet]

Kasvattajan oloista, ajasta ja aktiivisuudesta on paljon kiinni. Täyttä työtä se on joka tapauksessa yhdenkin kanssa, pidemmälle mentäessä työmäärä vain kasvaa. Jos niitä on useampia, ei kellossa tunnit riitä kellään. Jos ei ole henkilökuntaa.

[Nappis]

Se on kyllä totta, että ei kasvattajan pitäisi joutua jotain malikoita pitämään kovin vanhoiksi, hurjia piraijoita ovat. Ei niiden kanssa pärjää enää kasvattajakaan.

Mulla jäi ekasta pentueesta yksi pentu käsiin 12-viikkoiseksi. Jätin myös itselleni yhden pennun, joten touhusin sitten kahden pennun kanssa kunnes toiselle koti löytyi. Käytiin eri paikoissa, touhuttiin kaikenlaista. Ei ideaali tilanne, mutta ei mahdotonkaan, ja tosi hyvin sillä muuttaneella pennulla uudessa kodissa meni. Toisenkin kerran jäi yksi pentu 12-viikkoiseksi kotiin, mutta sillä kertaa en ollut jättämässä itselleni yhtään pentua, joten se oli ainoa. Olisi sillä ottajia ollut, mutta vahvan luonteen takia en voinut luovuttaa sitä kuin koulutuskokemusta omaavaan kotiin. Sellainen löytyi lopulta, mutta pentu palasi minulle 1,5 viikon kuluttua. Omistajalla oli jo kokemusta rodusta, ja hän oli kuvitellut, että vahvaluonteinenkin bc on silti jossain määrin nöyrä. Niin vahva ei ihan hänen käteensä sopinut, joten hain pennun takaisin ja kotiin se myös jäi. Pentu sopeutui hirveän hyvin uuteen kotiin ja takaisin synnyinkotiin palaamiseen, sitä ei mikään muutenkaan hetkauttanut.

Tämä nykyinen taas tuli minulle nelikuisena, vaikka ennen ajattelin, etten yli-ikäistä pentua ottaisi. Ja tässä tapauksessa vielä ihan korvessa kasvanutta, jota ei ole koskaan missään käytetty ja joka on elänyt viimeiset kuukaudet omassa tarhassa. Näin kuitenkin, että pentu oli hyvin sosiaalinen ja reipas. Se myös sopeutui meille ja uuteen elämäänsä todella hyvin. Tietenkin olisi silti ollut kiva päästä aloittamaan meidän yhteistyö ja suhteen luominen heti luovutusiässä. Sitä olen joskus miettinyt, että mikä vaikutus sillä olisi ollut meidän treeneihin.

Kun olen eri koiria seurannut ja sitä missä iässä ne on luovutettu, niin olen miettinyt, että yksilön ominaisuuksilla on todella iso merkitys. Joskus voi yli-ikäisenä luovutettu ja tynnyrissä kasvanut pentu olla reippaampi kuin nuorempana luovutettu ja hyvin sosiaalistettu. Koiran perusluonteella on iso merkitys. On ympäristöllä ja sosiaalistamisella tietenkin myös iso merkitys, mutta joillekin riittää vähän vähempikin, toiset vaativat enemmän. Mun nykyiselle riitti, että se sai pentuna olla tekemisissä ihmisten ja koirien kanssa, vaikkei sitä totutettu suureen maailmaan ollenkaan ja se kasvoi pikkupentuajan jälkeen tarhakoirana. Siitä tuli hirmu ihmisrakas, reipas ja rohkeasti suuressa maailmassa kulkeva koira.

[estrella]

Meiltä pennut ovat lähteneet noin 7- viikkoisina. Parempi lähteä tutustumaan maailmaan ja ihmisiin mahdollisimman aikaisin, eikä tarvitse enää keskittyä rähinöimään sisarusten kanssa. Viime pennuilla oli rokotus ja tarkastus 7-viikkoisina, ja päivää myöhemmin luovutus. Viisi pentua lähti silloin, seitsemän lähti ulkomaille hieman nyöhemmin.