Koirahyökkäykset

[JMTNT]

Koiruuksia, arvostan näkemyksiäsi, mutta tuosta "turhautumisesta" vielä. Koiralla on luontainen taipumus sopeutua. Sopeutua siihen olotilaan jossa se saa ruokaa, olla perheen ihmisten lähellä ja tuntea itsensä hyvinvoivaksi. Aivan liian usein luodaan ihmisille kuva, jossa jokin rotu ei sovi, kun tarvitsee liikaa liikuntaa ym.. Vertaa esim. opaskoiraa, joka lähtee ohjattavansa kanssa kauppaan. Ei se hillu, että nyt toteutan itseäni, esim. noutaja. Turhautuminen on väärin ymmärretty, kun pitää toimia niin ja näin, ettei koira turhaudu. Ja koiran tekemät tuhotyöt esim. kotona ei johdu turhautumisesta, kun ei päässyt lenkille, vaan johtuu esim. eroahdistuksesta ym. kodin ilmapiiristä häkitys, portit ja muu stressaava tekijä. Ja ennen kaikkea siitä, ettei koiraa pikkupentuvaiheessa opetettu.

[Koiruuksia]

Olen kanssasi eri mieltä koskien noita ns. taistelurotuisia koiria.
Omistajat ovat monesti niiden kanssa pulassa kun eivät saa ns. rodunomaista toimintaa. En tarkoita koiratappeluita vaan esim. jotain pussin jahtaamista, saalistamista, vääntöä ja asioita joissa pääsevät purkamaan suurta energiaansa ja käyttämään lihaksiaan, kehoaan. Sitten tulee ongelmakäyttäytymistä ja naapuruston koirat (tai jopa ihmiset) saavat turpaansa tai jopa pääsevät hengestään.
Ne eivät ole "normaaleja" koiria.

Joku noutaja tai muu vastaava normaali koira saattaakin sopeutua osaansa jos sille ei muuta tarjota.

Minä en voi laskea pitbulleja tai niiden sekoituksia enkä muitakaan vastaavantyyppisiä alunperin koiratappeluihin kehitettyjä rotuja normaaleiksi koiriksi joihin pätisivät monetkaan peruskoirien käytökseen kuuluvat asiat. Ikävä kyllä.
Niiltä on jalostettu pois normaalin koiran käytös esim. saalistamisen suhteen.
Niillä se menee katse -> hyökkäys. Ja niitä hyökkäysvideoita jos katsoo niin niissä toistuu sama. Eivät ne koirat ole useinkaan aggressiivisia. Ne ovat innoissaan. Ne saalistavat.

Saat olla ihan eri mieltä, ei haittaa

[JMTNT]

Koiruuksia. Olen todella eri mieltä. Jos otan koiranpennun, niin lähtökohtana se, että pystynkö hallitsemaan sitä myös pennun aikuistuessa. Ns. taistelukoirat ovat yleensä lempeitä perheenjäseniä, mutta koirahyökkäykset eivät johdu koirasta, vaan omistajasta. Pennun ottaessaan omistaja voi muokata pennusta omanlaisensa. Olen joskus sanonutkin, että "on kuin taidetta tekisi luoda pennusta juuri minun mieleiseni".

Tässä yksi esim. Suomen kansalliskoirasta. Rotu Suomen pystykorva, Rotu on melko aktiivinen ja se onkin onnellisimmillaan kun saa TOISTUVASTI LIIKKUA PERHEENJÄSENTEN KANSSA. Kaikenlainen yhdessä tekeminen on suomenpystykorvan mieleen ja nykyään rotua näkeekin metsästyksen ja koetoiminnan lisäksi myös muiden perinteisten seurakoirarotujen seassa esimerkiksi agilitykentillä tai hajujälkeä treenaamassa.

[Dacrest]

^ihan varmaa on, etten esim setteristä olisi ikinä saanut millään tavalla ympäristölleen vaarallista. Tai monesta jo edesmenneestä koirastani joka tilanteessa kaikkiin setterimäisen lempeästi suhtautuvaa.

Koiran käytös on jossain määrin muokattavissa, joillain roduilla aika paljonkin. Luontaisia viettejä ei silti pysty tukahduttamaan.

Ei se ajokoira muutu riistavietittömäksi vaikkei olisi ikinä päässyt pupua jahtaamaan. Ehkä se ei ole samalla tavalla syttynyt asiaan, silti todennäköisesti pinkaisee pupun perään tilaisuuden tullen.

[Mella M]

^ihan varmaa on, etten esim setteristä olisi ikinä saanut millään tavalla ympäristölleen vaarallista. Tai monesta jo edesmenneestä koirastani joka tilanteessa kaikkiin setterimäisen lempeästi suhtautuvaa.

Koiran käytös on jossain määrin muokattavissa, joillain roduilla aika paljonkin. Luontaisia viettejä ei silti pysty tukahduttamaan.

Ei se ajokoira muutu riistavietittömäksi vaikkei olisi ikinä päässyt pupua jahtaamaan. Ehkä se ei ole samalla tavalla syttynyt asiaan, silti todennäköisesti pinkaisee pupun perään tilaisuuden tullen.

Just näin. Voihan sitä väittää kaikenlaista, mutta kyllä JMTNT:n väitteet vaan on ihan puppua. Minusta on myös ihan todella epäeeettistä ottaa kovin vietikäs koira ja sitten yrittää tehdä siitä itselleen vaan sohvakoira ja kuvitella, että kyllä ne vietit siitä tukahtuu.

[aunet]

JMTNT kirjoitti:"Pennun ottaessaan omistaja voi muokata pennusta omanlaisensa. Olen joskus sanonutkin, että "on kuin taidetta tekisi luoda pennusta juuri minun mieleiseni"."

Nyt unohtuu eräs perusasia. Koira on elävä eläin, ei muovailuvahaa. Koiralla on perimä, sillä on viettinsä käyttötarkoituksen ja suvunjatkamisen suhteen, sillä on myös tunteet ja tarpeet, sillä on myös erittäin älykkäät aivot. Miten kukaan voi edes puhua "mieleisekseen luomisesta"? Ostakoon sitä muovailuvahaa.

[Valkosipulisilakka]

JMTNT kirjoitti:"Pennun ottaessaan omistaja voi muokata pennusta omanlaisensa. Olen joskus sanonutkin, että "on kuin taidetta tekisi luoda pennusta juuri minun mieleiseni".

Jep, tuo on kyllä täyttä pötyä. Minulla on ollut vuosien varrella 10 omaa koiraa plus vielä kolme perheen koiraa aikoinaan. Niiden luonteet ovat vaihdelleet flegmaattisen rauhallisesta yliaktiiviseen ADHD-härvääjään ja toisaalta lempeästä kaikkien kaverista aggressiiviseen monsteriin, joka tahtoo tappaa kaiken talossa ja puutarhassa. Koirat ovat siis edustaneet useita eri rotuja. Mitä useampi koira minulla on ollut, sitä enemmän uskon perimän voimaan. Koiraa voi muokata varsin vähän ja ainoastaan sen perimän sallimissa rajoissa.

[JMTNT]

aunet. Jos oletat, että koira on "muovailuvahaa", niin kai sitten. Minä tarkoitin koiranpennun opettamisen "mieleisekseni" sitä, että koira aikuistuessaan omaksuu laumansa eli perheensä ja pitää siitä, että sen kanssa ulkoilut ym. on yhteistä koiran elämää.

[Thirteen]

Ns. taistelukoirat ovat yleensä lempeitä perheenjäseniä, mutta koirahyökkäykset eivät johdu koirasta, vaan omistajasta.

Oletko koskaan nähnyt kun taistelurotuinen kiihtyy jostain tilanteesta? Siinä ei ole omistajan tekemisillä mitään merkitystä, rotutyyppi tulee läpi hetkessä.

[Dacrest]

^tai kun laumanvartija räjähtää.
Jotain sakemannia pystyy vielä kouluttamaan niin että se pysyy hallinnassa lähes tilanteessa kuin tilanteessa, mutta laumiksen kanssa omistajalla tai koulutuksella ei ole siinä kohtaa mitään merkitystä.

[aunet]

Tuossapa kaksi edellistä kirjoittajaa kuvailivatkin, miten syvällä perimä ja rodunjalostuksen tulokset ovat koirassa. Näennäisesti voivat esiintyä hyvinkin seesteisesti ja oikein koulutettuina ovat varsin "yhteiskuntakelpoisia", eli käyttäytyvät kuten ihminen haluaa niiden tekevän. Tilaisuuden tullen tai ärsykkeen noustua tarpeeksi korkealle varsinainen jalostettu käyttötarkoitus kyllä puskee esiin, sitä ei voi tukahduttaa kuten täällä on väitetty.

Ei ihan liity tähän, mutta esim. karkuun päästessään syystä tai toisesta, esim. säikähtäessään ukkosta tai vaikkapa autokolarin seurauksena, koira "metsittyy" jopa vuorokaudessa niin, että edes omistaja ei saa koiraansa kiinni. Aivan sama onko kyseessä pikkuinen seurakoira tai viimesen päälle koulutettu palveluskoira, villiintyminen tapahtuu joillakin yksilöillä nopeasti. Eloonjäämisvietti puskee kaiken ohi. Usein nämä koirat saadaan kiinni vasta pitkällisen loukuttamisen kautta, kun äärimmäinen nälkä ajaa loukkuun. Ja näitä tapauksia on koko ajan.

[Ninni]

JMTNT kirjoitti:"Pennun ottaessaan omistaja voi muokata pennusta omanlaisensa. Olen joskus sanonutkin, että "on kuin taidetta tekisi luoda pennusta juuri minun mieleiseni".

Pennuilla on persoonallisuudet ja ominaisuudet mitä syntymässä saa. Sitä varten on esimerkiksi pentutestit, joilla saadaan selville millaiseen kotiin pentu sopisi, ja mihin kannattaa eniten kiinnittää sen käytöskasvatuksessa ja -koulutuksessa huomiota.
Ihminen voi sitten ajella joko myötävirtaan tai vastavirtaan pennun kanssa, tehdä parhaansa niillä nappuloilla mitä pentuun ja itseen on jaettu, mutta se perus persoonallisuus ja ominaisuudet eivät tule muuttumaan koskaan, millään koulutuksella tai kasvatuksella.
Sitä en kiistä, etteikö oikeissa käsissä koirasta kuin koirasta voi tulla niin unelma, että jokainen pyörtyy nähdessään. Mutta enemmän kyse on siitä että pääseekö koira oikeuksiinsa sellaisena kuin se on, oikeanlaisessa ohjauksessa, kuin siitä että olisi muokattu koirasta jotain mitä se ei ole lähtöjäänkin.

Tästä aiheesta liikkuu varmasti paljon huhuja eri suuntiin, sen takia että ihmisellä on taipumus syyttää koiraa kun menee pieleen, ja kehua itseään kun menee hyvin. Jotkut taas kuvittelevat liikoja ihmisen vallasta muokata koiraa, ja syyttävät itseään rankastikin kun koira ei toimi toivotulla tavalla. Lapsenkin vanhempi varmaan tietää, että persoonallisuuteen ei voi vaikuttaa ja kun lapsi syntyy, sinä et voi hirveästi vaikuttaa siihen mikä on hänen unelma-ammattinsa, järjestyksentajunsa, temperamenttinsa ym.
Tietyt geenit lisäävät todennäköisyyttä tietynlaiselle lopputulokselle, ja jos sattuu että lapsesta tulee tosi itsesi kaltainen, se ei silti ole vanhemman muokkauksen tulosta esim. että aikuisena lapsi on poliittisesti samaa mielipidettä tai on samassa ammatissa. Et ole häntä opettanut siihen tai muokannut, vaan hän on se miksi on tullakseen.

Pennun persoonallisuutta voi joko auttaa kukoistamaan tai yrittää tukahduttaa, se on silti kuin vesi joka ajautuu ennen pitkää uomaansa vaikka kuinka yrittäisi äyskäröidä sitä eri suuntaan.

[Ninni]

Jos otan koiranpennun, niin lähtökohtana se, että pystynkö hallitsemaan sitä myös pennun aikuistuessa. Ns. taistelukoirat ovat yleensä lempeitä perheenjäseniä, mutta koirahyökkäykset eivät johdu koirasta, vaan omistajasta.

Tavallaan uskon että suurimmassa osassa kaikkia koirahyökkäyksiä kyse on omistajasta. Olen nähnyt sen omin silmin miten koiraa lässytetään ensin päivä jossain koulutuskentällä, kun se on niin HIAAAAANOO JESSS.
Luoksetulo on mennyt unelmasti pitkän liinan kanssa järjestetyssä tilanteessa ja omistaja luulee, että hänellä on tottelevainen koira. Lenkkipolulla koira sitten keekoilee kuin Euroopan omistaja, ja ilmeneekin yllättäen että kouluttamalla sille on vain nostettu kusta lisää päähän ja se onkin totellut pelkän palkan toivossa.
Omistaja tällöin luulee että koska he treenaavat monta kertaa viikossa, niin koiralla vaan yks kaks napsahti tms. No varmasti napsahti.
Eli ymmärrän mistä tulee se ajatus että omistajasta johtuu, todennäköisesti suurin osa kaikista koirahyökkäyksistä johtuu omistajasta ei sille voi mitään. Mutta ei välttämättä siten, että koiran koulutus olisi laiminlyöty, päin vastoin.
Taistelurotuisissa on sitten niitä, että huono kasvatus ja linjat niin tulee niitä napsahtelijoita. Näin sanoo monet asiantuntijat, että älä ikinä ota taistelurotuista mistään tietyistä linjoista tai takapihan kasvattajilta.

[aunet]

Ja vielä sen verran, että ihminen on vuosikymmeniä tai jopa satoja valinnoillaan jalostanut koiria tiettyyn suuntaan omiin tarkoituksiinsa sopiviksi varsin hyvin tuloksin, vaikkapa niitä taistelukoiria, olkoompa hyväksyttyjä tai ei. Miksi ihmeessä joku ihminen kuvittelee tai toivoo yhden yksilön kohdalla pystyvänsä tukahduttamaan nämä ominaisuudet? Koirarotuja ja sen päälle sekoituksia on satoja olemassa, joista varmasti jokaiselle löytyy sopivan kaltainen koira. Perimän antamilla lähtökohdilla koira on sitten "muokattavissa" omaan käteen sopivaksi, jos tuota ilmaisua halutaan käyttää. Ja Ninnillä hyvä pointti koulutuksen suhteen, niin moneen kertaan omin silmin todettu tosiasia, valitettavasti.

[Ninni]

Aivan liian usein luodaan ihmisille kuva, jossa jokin rotu ei sovi, kun tarvitsee liikaa liikuntaa ym.. Vertaa esim. opaskoiraa, joka lähtee ohjattavansa kanssa kauppaan. Ei se hillu, että nyt toteutan itseäni, esim. noutaja.

Tähän vielä, että tämähän on siis klassikkoesimerkki koirista, jotka testataan ja valikoidaan ominaisuuksiensa perusteella ensin jatkokoulutukseen, ja ne koirat jotka pystyy olemaan hillumatta tai jotka on helpoin opettaa olemaan hillumatta ja varmin lopputulos niillä konsteilla mitä ohjauksessa on käytettävissä, valikoituu opaskoiraksi.
Syntyy kokoajan pentuja jotka pääsevätkin kotikoiraksi sen takia, ettei niiden palikat ole opaskoiran tehtäviin järjestettävissä.

[Koiruuksia]

Koiruuksia. Olen todella eri mieltä. Jos otan koiranpennun, niin lähtökohtana se, että pystynkö hallitsemaan sitä myös pennun aikuistuessa. Ns. taistelukoirat ovat yleensä lempeitä perheenjäseniä, mutta koirahyökkäykset eivät johdu koirasta, vaan omistajasta. Pennun ottaessaan omistaja voi muokata pennusta omanlaisensa. Olen joskus sanonutkin, että "on kuin taidetta tekisi luoda pennusta juuri minun mieleiseni".

Tässä yksi esim. Suomen kansalliskoirasta. Rotu Suomen pystykorva, Rotu on melko aktiivinen ja se onkin onnellisimmillaan kun saa TOISTUVASTI LIIKKUA PERHEENJÄSENTEN KANSSA. Kaikenlainen yhdessä tekeminen on suomenpystykorvan mieleen ja nykyään rotua näkeekin metsästyksen ja koetoiminnan lisäksi myös muiden perinteisten seurakoirarotujen seassa esimerkiksi agilitykentillä tai hajujälkeä treenaamassa.

Tottakai kun koiranpennun ottaa niin siitä yritetään ainakiin muokata sellainen koira joka (niiden omien ominaisuuksiensa kanssa) olisi mahdollisimman sopiva sille omistajalle, Ja koiran hallinta nyt on ihan aivan 100% tärkeää.
Ja koirahyökkäykset ovat nimenomaan omistajan vika. Jos on ns. taistelurotuinen koira siinä hihnan päässä niin omistajan on tiedostettava se valtava vastuu joka sen tyyppisen koiran omistamiseen liittyy. Siinä ei ole virheille varaa eikä sille että hupsista, koira pääsikin yksinään huseeraamaan ulos irrallaan ja paloiteli siinä samalla pari koiraa tai hyökkäsi lapsen päälle.
Suomenpystykorva ei liity siihen asiaan mitenkään, kuten ei mikään muukaan ns. normaali koira.

On kuitenkin aivan eri asia, jonkun normaalin koiran kanssa kuin vaikkapa pitbullin kanssa että mitä seurauksia siitä todennäköisesti on jos koira pääsee irti ja näköpiirissä on muita koiria/lapsia/kissoja, ihan mitä tahansa jotka ovat sille pitbullille mahdollista saalista.

Koiran rodulla on väliä.

Joten jätetään tästä keskustelusta pois nyt ne ns. normaalit koirararodut kun puhutaan koirahyökkäyksistä.

Kyllähän monilla isoilla ja voimakkailla roduilla on fyysiset edellytykset vanhingoittaa muita koiria tai ihmisiä. Ja on sellaista tapahtunutkin.
Mutta pitbullit sun muut ja niiden kaikenlaiset sekoitukset ovat todennäkisesti huomattavasti vaarallisempia ja tuo alussa kirjoittamasi harha että taistelurotuiset eivät ole kummoisempia kuin muutkaan ja että omistaja voi muokata taistelurotuisesta sellaisen kuin haluaa, on osasyynä siihen että kaikenmaailman "kynsistylistit" ottavat noita rotuja ja kuvittelevat että kun vaan rakastavat koiraa oikein poljon niin siitä kasvaa kiltti.
Ei sen koiran ominaisuudet mihinkään katoa vaikka omistaja haluaisikin itselleen niin uskotella.

Koiria on jalostettu vuosisatoja erilaisiin tarkoituksiin ja se perimä on edelleen perimänä roduissa.
Paimenkoirille on jalostettu tietynlainen "saalistamismalli" jotta ne paimentaisivat karjaa mutta eivät kävisi kiinni. Sama kaikille erilaisille metsästyskoirille. Saalistusmalli on jalostettu sellaiseksi että se hyödyttää ihmistä.
Näillä ns. taistelurotuisilla saalistamismalli on lyhennetty katse-> hyökkäys koska sillä tavalla on saatu tehokkaita tosiaan vastaan hyökkääviä koiria.
Se saalistusmalli ei ole niiltä mihinkään kadonnut. Siksi ne tekevät pahaa jälkeä.
Joo, syy ei ole koirassa. Se on vaan ihmisen jalostama tappokone.
Syy on TIETENKIN aina sen ihmisen joka sen koiran kanssa tuolla liikuu tai karkuun päästää. Ja joka ei tajua mitä hänellä on käsissään.

On kuitenkin aika lapsellista ajatella etteikö näissä asioissa olisi väliä koiran rodulla. Mietitään vaikka shelttiä. Suurinta osaa niistä ei kiinnosta tippaakaan tappaa jotain rottaa. Ajatellaan sitten jotain tehokasta rotantappajaa. Rotua jota on jalostettu tähän hommaan. Se hinkuaa siihen puuhaan, se on siinä tehokas. Se on sen juttu. Sitä se haluaa tehdä. Ei se ole niille rotille vihainen. Se saalistaa niitä ja on siinä hommassa aivan täpinöissään.

Saman voi kääntää johonkin pitbulliin kun se haluaa päästä toisen koiran kimppuun. Siihen se on jalostettu. Sitä se haluaa tehdä. Varsinkin jos omistaja ei tarjoa sille ns. korvaavaa toimintaa missä se saa käyttää lihaksiaan ja leukojaan ja taistella, vääntää.
Suurienerginen ja fyysistä toimintaa kaipaava koira kyllä kehittää ongelmakäytöstä jos omistaja ei tarjoa koiralle sen kaipaamaa tekemistä ja aktiviteettia.
Sekään ei ole mikään mutu vaan ihan fakta.

Pointti on se että roduissa on todellakin eroja. Nämä ns. taistelurotuiset (ja niiden sekoitukset) eivät ole saalistusmallinsa kanssa normaaleja koiria.
Sen kun jokainen tuontyyppisen koiran hankkiva tajuaisi niin ei olisi näitä koirahyökkäyksiä jatkuvalla soitolla.

[Ninni]

Niitähän on iät ja ajat jotka keksii, että tekevät leijonasta tai gebardista kotikissan. Sitten kaikki menee hyvin se ekat 2 vuotta ja keretään tohisemaan, kuinka nämä ovat kissoja siinä missä angorat ja ragdollitkin.
Laitetaan tuhat tiktokvideoa siitä, kuinka se kissaeläin rakastaa labbista emonaan, ja tottelee istukäskyä ruokakupilla. Ja nukkuu omistajansa tyynyllä persesilmä nenässä. Susi on soppajonossa aamulla odottaen lupaa ja vuoroa kiltisti, ja on vaan puolet isompi kun toiset kaverinsa.
Sitten ne touhut loppuu siihen, mihin ne nyt useimmiten loppuu. Tai sitten ollaan ilman toista naamanpuoliskoa ja edelleen väitetään, että se oli ohjaajan vika ja kissimirri tai susipurre oli täysin kesytettävissä. "Se puolusti omaa lihapalaansa ja aurinko oli pilvessä, eikä se nähnyt ohjaajansa käsimerkkiä tuulessa."

[JMTNT]

Koiruuksia. "Pointti on se että roduissa on todellakin eroja. Nämä ns. taistelurotuiset (ja niiden sekoitukset) eivät ole saalistusmallinsa kanssa normaaleja koiria. Sen kun jokainen tuontyyppisen koiran hankkiva tajuaisi niin ei olisi näitä koirahyökkäyksiä jatkuvalla soitolla".

Kyllä olet aivan oikeassa, että koira väärällä omistajalla, jos tulee näitä ei toivottuja käyttäytymisiä. En missään tilanteessa hyväksy pennun kasvattajaa, joka myy koiranpennun osaamattomalle omistajalle. Tuli mieleen, että miksi toisilla ihmisillä on kuva eri koirarotujen luonneominaisuuksista ja sen kuvan perusteella valitsevat rodun, sitä vastaan minä "kapinoin". Eräskin kasvattaja kertoi minulle, kuinka ostaja sanoi pentua katsomassa ollessaan "Mä teen siitä oikein pedon." Kasvattaja ei myynyt tälle pentua ollenkaan. Tämäkin pentue oli tosi hyvistä vanhemmista ja hyvin menestyivät vanhuuteensa asti. Ja sitten toinen kasvattaja, joka myy pennun todella osaavalle omistajalle. Lopputulos, että koira saa MH testissä 55pistettä. Siis hylätty ja näin koiran noin 1v ja koira iloissaan hyppäsi minua vasten. Sanoin koiralle, "ei hypää". Tää omistaja sanoi mulle, että ei sille noin saa sanoa. Joten kasvattajan/omistajan vastuuta pitäisi korostaa, eikä koiran, koska koira on omistajansa kaltainen.

[aunet]

JMTNT
Sori mutta en ymmärtänyt sanaakaan sanomastasi, vaikka kuinka yritin. En tiedä mikä kokemuksesi koirista on, mutta se että on pitkäaikainen kokemus, ei takaa osaamista. Jos ei virheistään opi, on aivan sama oletko ollut koirien kanssa tekemisissä 5 vai 50 vuotta.

Naapurissani on "pitkäaikainen" palveluskoiraimmenen, belgejä ollut ja jopa sakemannipentue. Nykyisin sakemanninarttu, joka vihaa kaikkea. Koiraa ei voi käyttää ulkona laisinkaan silloin kun siellä joku liikkuu, siis joku. Yöllä käyttää pissillä. Ja omassa pihassa aitaus, ei tule yli vaan läpi. Näinkö sakemanneja koulutetaan kun hän on "kokenut" tyyppi? Käsittääkseni jossain on mennyt pahasti vikaan.

Terveisin borzoi, joka veteli tuhatta ja sataa parin lapinkoiran kanssa, sekaan mahtui yksi sekarotuinen, jonka viereen kävi helteessä köllimään.

[JMTNT]

aunet. Yleensä en vastaa tuon tyyppisiin viestehin ollenkaan. Mutta tää sanomasi "En tiedä mikä kokemuksesi koirista on, mutta se että on pitkäaikainen kokemus, ei takaa osaamista. Jos ei virheistään opi, on aivan sama oletko ollut koirien kanssa tekemisissä 5 vai 50 vuotta."

Mutta et siis osaa ajatella, että on niitä koiraharrastukseen todella paljon rahojaan ja aikaansa antavia ihmisiä, kuten minä. En turhaan ole saanut palveluskoirayhdistykseltä Hopeista ansiomerkki ja rotuyhdistykseltä Kasvattaja ansiomerkkiä.

[Mella M]

Huoh, ansiomerkit ja muut tunnustukset. Nämä eivät ikävä kyllä kerro todellisesta osaamisesta vaan yleensä siitä. että on riittävän pitkään viettänyt aikaa tietyissä piireissä. MItes se yksi vuoden poliisinakin palkittu sankari päätyi linnaan vuosiksi yhdestä pahimmista poliisin tekemistä rikoksista.

[Tiibetinhelmi]

Mun kokemuksen mukaan laumiksilla on yleensä melko pitkä pinna, mutta sen jälkeen kun se katkeaa ei ole kivaa enää kenelläkään.

[Ninni]

Kyllä olet aivan oikeassa, että koira väärällä omistajalla, jos tulee näitä ei toivottuja käyttäytymisiä.

Nimenomaan taistelurotuisissa liikkuu sellaista geenistöä, väärissä linjoissa väärillä kasvattajilla, väärissä käsissä,
että vaikka tekisit mitä, se koira saattaa jokupäivä napsahtaa.
Siitä olen kuullut miljoona kertaa, ja se ominaisuus vastaa vähän jotain aivokasvainta, eli ei riipu kasvatuksesta, koulutuksesta, kädellisyydestä tai kädettömyydestä.
Lisäksi sen itse rodun tyyli käydä kiinni ja kimppuun on normaalin tuollapuolen lähtöjään.
Etkö sinä ole kuullut niistä?
Siis normaaleista koirista kun puhutaan, jotka ei ole taistelurotuisia, niin voi käydäkin keskustelua vielä jostain omistajan virheistä.

Mä olen käynyt monia kursseja joiden ohjaaja on voittanut sitä tätä tuota, olen ottanut koiria palkituilta kasvattajilta. Joka kohtaamisesta olen olettanut saavani jotain viisasta kuulla.
En ole vielä yhdeltäkään saanut konkreettisia toimivia neuvoja miten koirasta saa lenkkipolkukelpoisen, esim spk, tai muut rodut-
Ei vaikka hylly notkuisi pokaalia, niin jos kysyy jotain vähän sen suuntaista että niin miten, niin vastauksia ei ole. Ei edes vaadita koiralta tiettyjä asioita, eikä usein ymmärretä edes mitä puhun kun kysyn hallinnasta jotain. Hallinta on joillekin vain se, että pysyykö koira kentällä paikkamakuussa häiriön alla ja tuleeko luokse. Tai onko hihna tarpeeksi vahvalukkoinen.

[JMTNT]

Mella M ."Huoh, ansiomerkit ja muut tunnustukset. Nämä eivät ikävä kyllä kerro todellisesta osaamisesta vaan yleensä siitä. että on riittävän pitkään viettänyt aikaa tietyissä piireissä."

Tuossa näkyy se tietämättömyys. Ensinnäkin ei ole kysy ajasta, vaan ansioista. Kaikki pisteytetään ja riittävän pistemäärän tavoittanut saa rotuyhdistyksen ansiomerkin. Ja sen saavuttamiseen kuluu paljon rahaa, aikaa ja onnistumista

[Ihan kiltti]

Huoh, ansiomerkit ja muut tunnustukset. Nämä eivät ikävä kyllä kerro todellisesta osaamisesta vaan yleensä siitä. että on riittävän pitkään viettänyt aikaa tietyissä piireissä. MItes se yksi vuoden poliisinakin palkittu sankari päätyi linnaan vuosiksi yhdestä pahimmista poliisin tekemistä rikoksista.

Aikamoinen tietämättömyyden purskahdus, jonka whataboutismi vielä kruunasi
Vietin itse pari vuosikymmentä piireissä, joiden kulttuuriin ansiomerkit ja tunnustukset kuuluivat. Ei niitä minulle kukaan ehdottanut enkä kyllä sellaista odottanutkaan. Ansiomerkit ja tunnustukset ovat osoituksia sen oman yhteisön erityisestä arvostuksesta. Yhteisön ulkopuolisilla ei ole kyllä mitään kykyä arvostella niiden oikeutusta. Ei vaikka joku yksittäinen tunnustus olisikin sittemmin osoittautunut vääräksi.

[aunet]

Outoja kommentteja:

"Vietin itse pari vuosikymmentä piireissä, joiden kulttuuriin ansiomerkit ja tunnustukset kuuluivat. Ei niitä minulle kukaan ehdottanut enkä kyllä sellaista odottanutkaan."

"Vietin itse pari vuosikymmentä piireissä, joiden kulttuuriin ansiomerkit ja tunnustukset kuuluivat. Ei niitä minulle kukaan ehdottanut enkä kyllä sellaista odottanutkaan. Ansiomerkit ja tunnustukset ovat osoituksia sen oman yhteisön erityisestä arvostuksesta. Yhteisön ulkopuolisilla ei ole kyllä mitään kykyä arvostella niiden oikeutusta. Ei vaikka joku yksittäinen tunnustus olisikin sittemmin osoittautunut vääräksi."

"aunet. Yleensä en vastaa tuon tyyppisiin viestehin ollenkaan. Mutta tää sanomasi "En tiedä mikä kokemuksesi koirista on, mutta se että on pitkäaikainen kokemus, ei takaa osaamista. Jos ei virheistään opi, on aivan sama oletko ollut koirien kanssa tekemisissä 5 vai 50 vuotta. Mutta et siis osaa ajatella, että on niitä koiraharrastukseen todella paljon rahojaan ja aikaansa antavia ihmisiä, kuten minä. En turhaan ole saanut palveluskoirayhdistykseltä Hopeista ansiomerkki ja rotuyhdistykseltä Kasvattaja ansiomerkkiä"

Lainauksia edellisten kirjoituksista. Miten hitossa nämä liittyy koirahyökkäyksiin? Eikös sen koiran kanssa olisi tarkoitus elää hyvää elämää, jos onni suo niin 15 vuotta, mitä hittoa nuo em.kommentit pitää sisällään? Valaiskaa vanhaa.

Jos arvostuksista ja kunniamerkeistä puhutaan, itse saan niitä lähes päivittäin, kun minulta kysytään neuvoa. Jos en jostain syystä osaa auttaa, lupaan ottaa selvää. Tieto ja kokemus jaettuna ei ole keneltäkään pois, päinvastoin.

[Dacrest]

Mun kokemuksen mukaan laumiksilla on yleensä melko pitkä pinna, mutta sen jälkeen kun se katkeaa ei ole kivaa enää kenelläkään.

Niinpä. Ovat siinä mielessä normaalikoiria että tarvitsevat ärsykkeitä (joskus aika paljonkin), mutta sen kynnyksen yli mentyä, noh, ei oo tosiaan kivaa kellään.

Ansiomerkit kertovat harrastamisesta. Itseltänikin löytyy palveluskoiraliiton hopeinen - ja veikkaan että todella monelta muultakin tutulta harrastajalta, ei vaan ole koskaan tullut puheeksi.
Onhan se tietysti kunnianosoitus että aktiivinen harrastaminen on noteerattu ja joku on sitä merkkiä anonut. Muttei kerro sen enempää koiraosaamisesta.

[Valkosipulisilakka]

Ei tosiaan liity koirahyökkäyksiin, mutta eivät nuo ansiomerkit korreloi osaamiseen, vaan useimmiten niitä myönnetään palkkioksi yhdistystoiminnasta tai muusta talkootyöstä. Ainakin itse olen omani saanut moisista ansioista.

[Mella M]

Huoh, ansiomerkit ja muut tunnustukset. Nämä eivät ikävä kyllä kerro todellisesta osaamisesta vaan yleensä siitä. että on riittävän pitkään viettänyt aikaa tietyissä piireissä. MItes se yksi vuoden poliisinakin palkittu sankari päätyi linnaan vuosiksi yhdestä pahimmista poliisin tekemistä rikoksista.

Aikamoinen tietämättömyyden purskahdus, jonka whataboutismi vielä kruunasi
Vietin itse pari vuosikymmentä piireissä, joiden kulttuuriin ansiomerkit ja tunnustukset kuuluivat. Ei niitä minulle kukaan ehdottanut enkä kyllä sellaista odottanutkaan. Ansiomerkit ja tunnustukset ovat osoituksia sen oman yhteisön erityisestä arvostuksesta. Yhteisön ulkopuolisilla ei ole kyllä mitään kykyä arvostella niiden oikeutusta. Ei vaikka joku yksittäinen tunnustus olisikin sittemmin osoittautunut vääräksi.

Ihminen voi olla vaikka kuinka palkittu ja se ei silti kerro siitä, että hän oikeasti olisi taitava tai vastuuntuntoinen jne. Ja jos tunnustuksista on vuosikymmeniä eikä ole itse kehittänyt itseään pysymällä mukana nykyajassa, niin ei sillä ole mitään merkitystä vaikka olisi ollut miten taitava koirankouluttaja 40 - 50 vuotta sitten. Tietämys ja asenteet koiramaailmassa ovat muuttuneet tosi paljon tuossa ajassa. Jos ihminen kirjoittaa tähän ketjuun väitteitä, jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa ja vielä todistelee osaamistaan ja tietämystään ansiomerkeillä ja tunnustuksilla, niin kyllä tällaiset voi ampua alas. Vielä voi lisätä tällaisen turhan tiedon, että meillä valtiolla, missä itse olen töissä, niin pitkästä palveluksesta saa yleensä vaikka mitä tunnustuksia ja prikkoja vaikka olisit ollut millainen ihminen työyhteisössä ja vaikka muut olisivat joutuneet siivoamaan sinun jälkiäsi. Olen pahoillani, mutta minun arvostus kaikenmaailman harrastuspiireissä jaetuista tunnustuksista ei nouse kovin korkealle. Tämä on toki harmi niitä ihmisiä kohtaan, jotka oikeasti osaavat asiansa ja ovat valmiita päivittämään omia tietojaan jatkuvasti. Heillä vaan harvoin on tarve vedota saamiinsa tunnustuksiin.

[JMTNT]

saavuttanut tietyn pistemäärän määritellyn pistetaulukon mukaisesti. Pisteitä saa mm. luonnetestauksista, käyttötuloksista, ulkomuodosta (näyttelyt, valioituminen, ulkomuodontarkastus) sekä terveystuloksista.