Ninni hyvä säkä sulla, kun pentu älysi vaihtaa sen kissanpaskan namiin.
En tiedä säkästä, varmaan, mutta koira ei siis tiennyt että on saamassa namin.
Koska en ollut palkannut sitä namilla irtikäskystä, ainoastaan komentanu irti, ja kun irrottaa niin patistan liikkeelle ja kehun siitä ku tulee pois sieltä ja jatketaan matkaa.
Jaan siis tilanteen osiin, irti, ja jos yrittää ottaa uudelleen : ei ota, tai ei.
Sitten mennään, ja kehun siitä.
Eli koira ei saa siitä irtikäskystä varsinaisesti namia, enkä tee enää vaihtareita. Enkä tehnyt tuossakaan, namit kuitenkin oli mukana ja päätin yllättää koiran, koska se yllätti minut niin juhlallisella irtipäästämisellä.
Ja juu, ihan normaalia, on meillä silti käynyt tuotakin että koira ehtii niellä. Varsinkin jos se mäskiläjä mikä lienee on suunnilleen jo puoleksi sulanut suuhun, niin on nuorta koiraa vaikea saada käsittämään edes, että se pitäisi vielä sylkeäkin.
Voi olla jopa liian monimutkainen suoritus joillekin koirille, ja helpompi on se EI joka kertoo ettei ota alunperinkään sitä mäskiä.
Edellyttää sitten vaan ihmiseltä toimet, että ennakoi.
Ja ei pidä epäröidä kaivaa koiran suusta jos on hätätilanne, siinä on vaan ongelma jos tekee sitä tosi usein koiralle tulee idea että nielaisempa, ennen kuin herkku viedään. Siksi suosin irtikäskyä usein.
Meilä kerkesi olla tämäkin vaihe. Kaivoin siltä mm. nitriilihansikkaan, käytetyn kortsun, ja kerran tamponin.
Nämä oli sellaisia "herkkuja" etten jäänyt testaamaan tehoaako irtikäsky vai ei,leuoista kiinni ja sormet kurkkuun sillä selvä.
Mutta fiksu koira oppii siinä ketjuttamaan herkästi, että kannattaa popsia niin kauan ku ehtii.
Vaikka saattaisi hetken pyöriteltyään esinettä suussa, pudottaa sen itsestääkin jos ei kukaan panikoi.