Ketju ihmettelyille

[Mea]

(En voi olla sanomatta tähän väliin, että äiti tuo täällä käydessään omat pahvilautaset ja ruokailuvälineet mukanaan. Ihan vaan siksi, että se tietää, että täällä toimii koirakäyttöinen esipesu kaikelle. Astiat menevät kyllä sitten koneeseen, enkä minä ole vuosien varrella kuollut.)

[Umac]

^
Meistä tosi harva kuolee tosiaan tiskikoneen emäksisten pesuaineiden ja kuumien lämpötilojen jäljiltä puhtaiden astioiden pinnalla oleviin olemattomiin bakteereihin ja viruksiin Jos se käsihygienia on edes alustavasti hallussa.
Iäkkäillä/kellä vain ihmisillä tuollaiset ajatukset on vain ällötystä sitä koiran suuta kohtaan, sen tuomaa kuormaa kohtaan. Ajattelematta mitä se kone ja konetiskiaineet tekevät astioille siellä koneessa.

[Mea]

En taitaisi itsekään haluta esipesua, jos pesisin tiskit käsin. Mutta uskon että kone tekee selvää jälkeä. Täällä ei pestä käsin mitään, en edes ole ostanut uutta tiskiharjaa sen jälkeen kun edelliselle sattui onnettomuus. Koirien kupitkin pestään siellä samassa koneessa, astioiden seassa. Hyvin meidän yhteiselo sujuu.

[Mella M]

Heh, oikein huvittaa, miten tämä yksi hyökkäsi mun kimppuun, kun olin niin "ylihygieninen" ja bakteerikammoinen, mutta mun mielenvikaisuus näiden suhteenhan on varsin lievää laatua Mä en omalla koiralle esipesetä astioita, mutta eipä voi juuri koskaan tietää, kun on jossain kylässä, että miten heillä toimitaan, eikä kyllä kiinnostakaan. Toki jos on jotain perussairauksia, niin koiran suubakteerit voi olla ihan hengenvaarallisia, mutta ei niitä kyllä varmaan esipesun takia saa elimistöön, jos astiat on pesty muutenkin.

[Umac]

^^Meillä pestään osa käsin ja esim. Fairyn ph on 9 ja käytämme vedenkeittimessä kiehautettua vettä. Eli omat näpit alta pois ja puhdasta tulee
Koira saa esipestä lähes kaiken, oli ne menossa koneeseen tai käsitiskiin.

[aunet]

Osta vaan Mea se tiskiharja! On todella monikäyttöinen kapistus vaikkapa kylppärissä, esim. lattiakaivojen puhdistukseen tai kaakelin harjaukseen. Ja pitäähän ne altaatkin pestä. Äsken putsasin ruohonleikkurin tiskiharjalla, on tosi kätevä kun koneen kallistaa ja harjalla suit sait. Ja kun sinä käyt koirapuistossa niin tiskiharjalla saa lenkkarin pohjasta paskat pois, ei tarvii autoon mennä paskasissa kengissä. Siis jos astuu vieraan koiran paskaan, sehän se ällöttää. Käytetyt hammasharjat menee mulla myös ulkokäyttöön kaikenlaiseen putsaukseen.

[Vieras]

^ Kiitos vastauksesta, nyt uskon sinulla olevan todellakin kamalaa
Psst.Harva tauti tarttuu siitä, että koskee kenenkään aterimiin, kuolemanpelko on turhaa.

Niin just, kun äly loppuu niin alkaa länkyttäminen Perusjuttua kaltaisillasi

[Vieras]

^ Siun kirjoitus johon vastasin, olikin ihan muuta kuin länkytystä?

Mella M on hellyyttävä, niin isot kiksit sai <3 Ihanaa että sain piristettyä päivääsi!

[Iidis79]

Pakko hieman avautua.
Koskee enimmäkseen koiria, mutta on sovellettavissa kaikkiin muihinkin eläimiin ja lapsiin.
Netissä (FB:ssä) joku kysyy jotain apua ongelmaan koiran suhteen. Sitten tulee ihmettelyjä, tuomitsemista ja ohjeita ja vttuilua. Sitten aloittaja kertoo ettei lemmikki ole hänen, että kaverin puolesta kysyy. Sitten annetaan lisää ohjeita. Sitten aloittaja kertoo ettei se ja tää ja toi asia auta, mahdollisesti kyseinen koira, eläin tai lapsi on ulkomailla, jossa ei edes päde suomalaiset lait ja säännöt. Ihanimmillaan kysymys on kirjoitettu huonosti ja on täynnä kirjoitusvirheitä jopa vääriä sanoja. Sitten vedotaan autocorrectiin ja lukihäiriöön.
Miksi hitossa ei ensimmäiseen viestiin voi laittaa kaikkia tietoja mitkä asiaan vaikuttaa.

[*kiranas*]

Pakko hieman avautua.
Koskee enimmäkseen koiria, mutta on sovellettavissa kaikkiin muihinkin eläimiin ja lapsiin.
Netissä (FB:ssä) joku kysyy jotain apua ongelmaan koiran suhteen. Sitten tulee ihmettelyjä, tuomitsemista ja ohjeita ja vttuilua. Sitten aloittaja kertoo ettei lemmikki ole hänen, että kaverin puolesta kysyy. Sitten annetaan lisää ohjeita. Sitten aloittaja kertoo ettei se ja tää ja toi asia auta, mahdollisesti kyseinen koira, eläin tai lapsi on ulkomailla, jossa ei edes päde suomalaiset lait ja säännöt. Ihanimmillaan kysymys on kirjoitettu huonosti ja on täynnä kirjoitusvirheitä jopa vääriä sanoja. Sitten vedotaan autocorrectiin ja lukihäiriöön.
Miksi hitossa ei ensimmäiseen viestiin voi laittaa kaikkia tietoja mitkä asiaan vaikuttaa.

siksi kun ihmiset ajattelevat yksinkertaisesti. joko olettavat että ongelma on yksikertainen tai ratkaisu on yksinkertainen.
jos ei ole perehtynyt käyttäytymiseen, oppimisen rakentamiseen, ongelmien ratkaisemiseen itse, niin silloin ei vain osata ajatella asian olevan monitahoisempi.

sen takia mä en jaksakaan noita ryhmiä, kun ei voi tietää mitä jätetään kertomatta, jolloin se kaikki efortti auttamiskommenttien kanssa on oikeastaan aivan turhaa, kun tiedetään, että tässä tulee nyt vain yksi lähestymiskulma tarinaan. se, että joku ei toimi - voi tarkoittaa ettei se oikeasti toimi, tai ettei vain olla osattu viedä asiaa eteenpäin oikein. sen vuoksi ongelmakoirien kanssa aina suositellaan kouluttajaa, jolloin kouluttaja fyysisesti näkee koiran ja sitten se näkee myös mitä se hihnanpää säätää samassa tilanteessa, kun joskus se omistaja tarvitsee kommenttia "älä teen näin, koska koirasi alkaa tekemään näin ja tilanne on lukossa." ja sitten meneekin aikaa sen lukon purkamiseen. ja on myös aika vaarallista antaa niitä vinkkejä näkemättä koiraa (riippuen toki ongelman tasosta).

se, että antaa omasta mielestään selkeän ohjeen, ei tarkoita, että vastapuoli ymmärtäisi juuri mitä itse tarkoitat, koska kokemuspinta voi olla niin erilainen mihin vastapuoli yrittää sitä ohjetta painaa. ihan jo esim. "leiki koiran kanssa" - toiset tekee koirasta pallohullun tällä ohjeella ja saa koiran ihan viriviritööttiin. toiset osaa alkaa pelaamaan ja leikin kautta rakentamaan virettä ja lopettavat ajoissa, leikki sisältää esineen luovuttamista/irrottamista jne. jolloin se on jo peli ja oppimistilanne koirallekin. ohjeet pitää purkaa yllättävän auki.. tai no ne kannattaa purkaakin ja aina ajatella sitä, että vastapuoli ei ole koskaan leikkinyt koiran kanssa ja mitä sillä haetaan ja miksi.

[Vieras]

Netissä mitään kysyminen ylipäätään on hazardia. Jotkut eivät osaa olla vastaamatta provosoiviksi tarkoitettuihin jatkokysymyksiin, vaan joko provosoituvat tai alkavat keksiä syitä miksi jokin asia ei toimi. Yhteisön paine myös ajaa joitakin kommentoimaan ihan puuta heinää, näkeehän sen täälläkin. Vaikka periaatteesa olisi sitä mieltä että vanha kissa joutaa pois jos sen väkisin lääkitseminen on kissalle hyvin epämiellyttävää ja stressaavaa, niin silti tuputetaan feliwayta stressiin jotta lääkitseminen onnistuisi, ja ladellaan ehdotuksia "mitäs jos laittaisit lääkkeen kissan lempiherkkuun?", ihan kuin omistaja ei olisi sitä yrittänyt jo ihan ensimmäisenä. Voi tulla kiusaus puolustutua valehtelemalla jos tietää itse että nuo keinot ei toimi, mutta ei halua leimautua tyypiksi joka ei viitsi edes kokeilla vaan on valmis viemään kissnasa lopetettavaksi heti kun ei varmaan ole rahaa sen hoitoon.
Kyseinen esimerkki on fiktiota, tuulesta temmattu vailla totuuspohjaa.

[Ninni]

Siis tuo on jo ilmiö, ja toistuu aina.

Netissä mitään kysyminen ylipäätään on hazardia. Jotkut eivät osaa olla vastaamatta provosoiviksi tarkoitettuihin jatkokysymyksiin, vaan joko provosoituvat tai alkavat keksiä syitä miksi jokin asia ei toimi. Yhteisön paine myös ajaa joitakin kommentoimaan ihan puuta heinää, näkeehän sen täälläkin.

Yritän pääsääntöisesti olla kommentoimatta ainakaan ensimmäisten joukossa mihinkään. Vasta ketjun paisuttua näkee, mikä siellä on meininki.

Se on melkein pääsääntöistä, että jos johonkin menee neuvomaan, sieltä tulee ne syyt että miksi ei voi kokeilla mitään mitä on ehdotettu, miten kaikki on mahdotonta, ja juuri tähän asiaan ei pädekään mikään, mikä toisille on pätenyt samassa tilanteessa.

Veikkaan että se on kahden suuntainen ilmiö, kun olen sitä koittanut miettiä:

1) se kysyjä yrittää esittää lavean kysymyksen, jotta saa mahdollisimman suuren vastaussaaliin. Provosoituu, koska ego alkaa jylläämään koska kysyjä tunteekin itsensä äkkiä typeräksi. Ja häntä alkaa ärsyttää, että hän paljastuu tai häntä pidetään pöljänä kun "ei ole edes tajunnut laittaa lääkettä jonkun lempiherkun sisään" tai jos joku vaikka luulee häntä tyhmäksi.

2) vastaaja on innoissaan, kun pääsisi jakamaan neuvoja koska on luonnollista, että haluaa auttaa ja jakaa tietämystään. Mutta kun tietämystä ei arvostettukaan, alkaa ottaa egon päälle. Vastaajat on ehkä kokenut vastaavaa, ja luulevat että heidän vastaus on se ainoa oikea. Kysyjän ylenkatse vaivalla annettuja neuvoja kohtaan alkaa ärsyttää.

Sitten tulee joku, joka ihmettelee miksi koiraa/kissaa ei ole jo viety piikille, ja alkavat toivotella voimia ja jaksamista. Tai päin vastoin, eli ehdotetaan lisää hoitoja vaikka päätös on jo tehty. He ärsyttävät lisää kaikkia, koska heillä on epäempaattinen asenne ja vastaajaa alkaa pelottaa, menikö avautumaan sittenkin liikaa ja kohta on elsu oven takana, kun ihmiset päättää että se kissa/koira on nyt saatava heti hengiltä.

Eli viaton kysymys johti siihen, että maine on mennyt ja olet joko eläinrääkkääjä tai murhaaja vastaajien mielestä, ja samalla hölmö kun ei tiennyt jotain mitä toiset on tienneet syntymästään asti.

Ketjut olisivat sopuisampia, jos lähtökohtaisesti siihen elääkö/kuoleeko eläin ei puuttuttaisi vaan annetaan oikeasti ihmisten kysyä, ilman tunnetta tuomituksi tulosta.
Ja toisekseen, jos se kysyjä muistaisi että toiset kuitenkin haluaa auttaa, ja kiittäisi neuvoista eikä lähtisi joka asiaan vänkäämään ja todistelemaan, että miksi ei toimi ja länkyttämään vastaan ja keksimään uusia maita missä asuu, ja siellä ei ole edes apteekkia. Toisten efortin arvostaminen on äärimmäisen tärkeää, vaikka he olisivatkin ehdottaneet jotain "väärää"

Lisään vielä, että omalla kohdalla on ollut tilanteita että on lähes selvää, että kohta joutuu sen koiran viemään piikille. Sitä ennen on vaihe, että haluaa kääntää kaikki kivet. Siinä vaiheessa on jotenkin nöyryyttävää ja häiritsevää, että joku patistaa siihen "armon antamiseen eläin paralle" koska sen tietää jo itsekin, mutta haluaisi että se on täysin oma päätös. Se että se on oman ja eläinlääkärin välinen päätös, on tärkeää siinä vaiheessa kun tekee surutyötä, itselle ainakin. Eläin on se oma "lapsi" ja sen kanssa on tärkeää että on varma omista päätöksistä. Jos jälkeenpäin on olo että joku toinen vaikutti siihen tai sysäsi, on huonompi kuin se, että tietää että teki selkä suorassa sen mitä piti, ja voi jälkeen päin itselleen sanoa että teki päätöksen itse. Toki niitä on kaikenlaisia, ei voi yleistää. Joku ei vaan pysty tekemään päätöstä mutta se on vähän sitten elsuasia, eikä sitä kannata ratkoa netissä.

[Mea]

Tästä nyt ei ehkä ole apua, mutta erinäisten vuosien kokemuksella totean, että en _jaksa_. Yleensä jo kysymyksestä tietää, milloin on parempi olla sanomatta yhtään mitään. Eli lähes aina. Koiraryhmät ovat varmaan pahimpien joukossa, tosin en ole jäsenenä Naistenhuoneella, joka lienee kaikkein hulluimpien kokoontumisajo.

Itse laitoin kerran koiraryhmään mielestäni hauskan kuvan, jossa oli alakulmassa pentu leveä "hymy" naamallaan, ja yläkulmassa sen syömä sohva. Siis ihan oikea kuva, ei photoshopattu, pentu vaan sattui osumaan kohdilleen. Siihen tuli kommenttia melkein pelkästään siitä, kuinka pentuni on varmasti järkyttävän stressaantunut, kun se menee syömään sohvaa. Ja mitä minun nyt pitäisi ehdottomasti tehdä, eli kaikki lopetuksesta pois antamiseen. Sai olla viimeinen kuva sekä kommentti jonka koiraryhmään laitoin. (Tai no, ajauduin kerran myös amerikkalaisten kanssa vääntöön siitä, rakastavatko niiden koirat koirankokoisia häkkejään, joissa ne viettävät "turvassa" 10 tuntia päivässä kun omistaja on töissä. Epic fail sekin.)

[Ninni]

Just näin. Itse kans vältän, mutta välillä se on taas pakko ottaa ja kokeilla.
Ja joka kerta jää huono maku suuhun siitä, että yritti auttaa. Alan oikeastaan nyt tajuta, miksi kannattaakin kertoa aloituksessa mahdollisimman vähän, vain ne täysin pakolliset seikat. Jos kertoo liikaa, sitä ei saa enää pois jos raati päättääkin, että olen väärässä ihan ytimiäni myöten ja mulla ei saisi olla koiraa/kissaa ja pidän niitä stressissä ym.
Sit sekin tulee että ehdotetaan : heti lääkäriin tekemään viipalekuvaus, maksabiopsia, röntgeni ja muut testit, tai muuten olet täysin vastuuton koiranomistaja jos et vie sitä koiraa viikonlopuksi eläinsairaalaan, myy omakotitaloa ja autoa että voit pitää piikin auki.. Ei puhettakaan että odottelisi että makkarankuori tulee paskan mukana ulos.

[Vieras]

Kai sä Mea muistit kiittää efortista

[Mea]

^ Joo, varsinkin se lopetuskommentti oli kyllä aika saavutus joltakulta. Jestas sentään.

[Umac]

En löydä mitään oikeaa ketjua, menkööt vaikka tähän: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/koir ... ja-geeneja
DOBERMANNIEN JA IHMISEN SYDÄNLIHASSAIRAUKSIEN TAUSTALLA SAMOJA GEENEJÄ

[msk]

Onko mulla dobermannien geenejä? Se kyllä selittäisi jotain...
Sori, huono vitsi mutta en voinut olla takertumatta tähän.

[Tiibetinhelmi]

^Hyvä, että on huumorintaju tallella!

[msk]

[Umac]

Joo! ^ Mutta tiede on mielenkiintoista kyllä ja tuo geenien samanlaisuus myös.

[Iidis79]

TV miesten alipukeutuminen vs TV naisten "yli" pukeutuminen.
Olen kiinnittänyt huomiota tähän asiaan. Naiset TV:ssä lähes poikkeuksetta on mekko ja korkkarit ja miehet samassa lähetyksessä farkut rento paita ehkä jopa t-paita jotkut kävelykengät tai lenkkarit.
Suurin kontrasti oli eräässä huvila ja huussi asuntomessuilla missä Mikko Vesasella oli shortsit (jotka näytti boksereilta) ja t-paita ja Anni Ihamäellä oli joku kesämekko ja korkkarit. Se oli niinkun äiti ja poika yhdistelmä. Ymmärrän että siinä oli vissiin tosi kuuma kesäpäivä, mut kai noissakin ohjelmissa on joku joka hoitaa esiintyjien vaatetuksen.
Toinen räikee esimerkki oli aikaisemmin Remppa/Muuto Markolla. Aivan liian pieni paita päällä, maha pömpötti. En tiiä onko tässä joku sisustussuunnittelija teema.
Vastaavia esimerkkejä näkee paljon esim kolmosen Viiden jälkeen ohjelmassa ja muissa vastaavissa uutis/ajankohtais ohjelmissa.
En halua kuulostaa pikkumaiselta tai mitään, mutta ihmettelen vaan tätä että naiselta vaaditaan ulkonäköä viimeisen päälle, pakko olla korkkarit, mut mies puetaan casuaalisti.

[aunet]

Parin uutislukijan tyyli kyllä ärsyttää kolmosella. Ihan kuin olisi yökerhoon lähdössä, ja ne järkyttävät korot kengissä. Osa pysyy just ja just tolpillaan, ja polvet koukussa koittavat hiihdellä studiossa. Ei kait niitä ole pakko kattoa, mutta pakoonkaan ei pääse jos telkkua kattoo.

[Ninni]

ihmettelen vaan tätä että naiselta vaaditaan ulkonäköä viimeisen päälle, pakko olla korkkarit, mut mies puetaan casuaalisti.

Onko se niin, että ne ihmiset puetaan telkkariin tai heiltä vaaditaan jotain, mitä itse eivät halua?
En olisi kovin varma, etteikö joku nainen ihan itse vain haluaisi olla mahdollisimman hankalissa korkkareissa tms. Monet naiset pitävät muodista ja vaatteista. En siis tiedä asiasta yhtään mitään, mutta tuli vain mieleen että kai nykypäivänä naiset saavat vaikuttaa vaatetukseensa, ja varmaan miehetkin.
Itse olen tosi huono pukeutuja, heti jos jaloissa on sentinkin korot niin en pysty olemaan. Siksi vaikea käsittää, miksi joku haluaisi vapaaehtoisesti hankalia vaatteita, mutta olen kyllä nähnyt että jotkut oikeasti tykkää. Monilla on ehdottomasti tyyli ennen tarkoitusta, vaikka olisi telkkarissa, umpimetsässä tai postilaatikkoreissulla. Kaikenlaisia tyyppejä on, jotka joko aidosti kokee pystyvänsä niissä kuteissa olemaan, ja niitä jotka pitävät epämukavina mutta haluavat silti näyttää siltä, miltä haluavat.

[aunet]

Jostain syystä Ylen toimittajat käyttää ihan tavallisia mukavia vaatteita, ne ihme keikistelijät keskittyy kolmoselle. Joskus leninkikin on sellainen, että istuessaan sohvalla haastattelemassa niin tunnen melkosta myötähäpeää. Itse en pidä tyylikkäinä esimerkiksi korkkareita, päinvastoin, minusta tyyli syntyy aivan muista asioista. Etenkin kun ollaan telekkarissa.

[Iidis79]

^¨ Joo sama huomio.
Niin voihan se olla että jotkut tykkää ja haluaa käyttää 15cm korkoja ja pynttäytyä.

[Mella M]

"ihme keikistelijät"

Itseäni taas ihmetyttää tällainen tapa suhtautua, jos joku pukeutuu mekkoon ja korkkareihin, niin siitä puhutaan vähän halventavaan sävyyn ihme keikistelynä. No, ihan on yleistä, että toiset ihmiset tykkää pukeutua töissä tuolla tavalla. Mä en nyt ihan tiedä, että mitä ihme keikistelyä siinä on. Yle ja mainoskanavat ovat myös profiililtaan erilaisia ja ehkä työympäristönäkin eroavat, joten saattavat erota myös sen suhteen millaisia ihmisiä sinne hakeutuu töihin. Itse en ole edes kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, koska ilmeisesti nämä nyt kaikki ovat minusta aivan normaaleja tapoja pukeutua.

[Ninni]

Riippuu varmaan kuka sen näkee keikistelynä, ja kuka normaalina.
Ihminenhän on "laumaeläin" ja elää yhteisössä. Minun yhteisössäni, jonka olen siis rakentanut kuvitteellisesti lähinnä päässäni ja yhdistän myös tosielämän tuttavuuksiin, arvostetaan enemmän käytännön selviytymistä villissä luonnossa, ja jos yhteisööni liittyy jäsen joka "keikistelee" korkkareissa, herää heti epäilys pystyisikö hän kantamaan korteaan kekoon tässä selviytymiskamppailussa villiä luontoa vastaan. Hän ei pystyisi kävelemään lauman mukana vaan häntä pitäisi kantaa pitkillä vaelluksilla.
Normaalina korkkaripukeutumista pitävä ehkä elää yhteisössä, jossa selviytymistä edistää nimenomaan korkkarit, koska ne viestivät että olen yksilö jonka ei tarvitse työskennellä ruumiillisesti enää ja minulla on valtaa. Ollaan saavutettu taso, jossa luonnossa selviäminen ei ole enää tapetilla. Tai, viehättävyyden korostaminen on myös varmaan vaistomaista. Pitää olla aina kotonaan ja sulautunut ympäristöön missä elää. ;Mulla olisi telkkarissa epämukava olo näissä rynttyissä, missä istun tällä hetkellä.
Toisaalta kun lähden tästä roskia viemään, sulaudun ympäristööni ja kukaan vastaantulija ei ole paremmin tai huonommin pukeutunut. Kilpailu parittelukumppanin huomiosta ei ole myöskään akuuttia.

[Vieras]

Tähän väliin sanon että pidän erityisen paljon Ripsan tyylistä, etenkin niistä mekoista!

[Iidis79]

^^
Hyvin pohdittu.