Mitä ajattelet Suomen Kennelliitosta nyt?

[Dacrest]

Kennelliiton sivuilta

Vuoden 2024 alusta voimaan tuleva eläinten hyvinvointilaki asettaa uusia velvoitteita eläinkilpailujen ja -näyttelyiden järjestäjille ja osallistujille. Ruokavirasto on antanut tarkemmat ohjeet, jotka tulevat voimaan 1.1.2024.

Ruokaviraston ohje koskee kaikkia Kennelliiton alaisia koirakokeita, -kilpailuja, -testejä ja koiranäyttelyitä. Ruokavirasto on kuullut Kennelliittoa ja sen jäsenyhdistyksiä ohjeiden valmistelussa, ja monet esitetyistä täsmennyksistä onkin huomioitu ohjeessa.

Ruokaviraston ohjeen mukaan eläinkilpailun tai -näyttelyn järjestäjä on vastuussa tapahtuman järjestämisestä ja sen turvallisuudesta. Tapahtuma ei saa tarpeettomasti vaarantaa eläinten hyvinvointia. Kilpailuun osallistuvien tai näytteillä pidettävien eläinten lisäksi huomiota on kiinnitettävä myös kilpailussa mahdollisesti käytettävien kohde-eläinten hyvinvointiin.

https://www.kennelliitto.fi/tietoa-meista/uutiset/ruokavirasto-antoi-ohjeet-elainkilpailuiden-ja-elainnayttelyiden-jarjestajille-ja-osallistujille

Ruokaviraston sivuilta

5.1 Kilpailut, jotka edellyttävät kirjallisen ilmoituksen tekemistä:

- hevosten ravikilpailut
- hevosten maksimaaliseen suoritukseen tähtäävät taakanvetokilpailut
- hevosten matkaratsastuskilpailut alkaen 80 km luokista
- hevosten kansallisen tai sitä ylemmän tason kenttäratsastuskilpailujen maastokoe
- hevosten valjakkoajon SM- tai sitä ylemmän tason maratonkoe
- hevosten esteratsastuskilpailut 140 cm tasolta ylöspäin
- koirien maksimaaliseen suoritukseen tähtäävät taakan- ja kuormanveto­kilpailut
- vinttikoirien juoksukilpailut radalla ja maastossa
koirien pitkänmatkan valjakkoajokilpailut
- koirien SM- tai sitä ylemmän tason agilitykilpailut
luolakoirien taipumuskokeet
- koirien SM- tai sitä ylemmän tason paimennuskilpailut esim. lampaiden, nautojen ja porojen paimennuk­sessa
- porojen juoksukilpailut

Ruokaviraston näkemyksen mukaan seuraavanlaisia eläinkilpailuja ei katsottaisi ilmoituksenvaraiseksi eläinkilpailuksi, eikä tällaisten eläinkilpailujen järjestäminen lähtökohtaisesti edellyttäisi toiminnasta ilmoittamista eikä kilpailueläinlääkärin nimeämistä:

- hevosten alle 80 km luokkien matkaratsastuskilpailut
- hevosten kansallista tasoa alemman tason kenttäratsastuskilpailujen maastokoe
- hevosten valjakkoajon SM-tasoa alemman tason maratonkoe
- hevosten alle 140 cm tason esteratsastuskilpailut
hevosten kouluratsastus-, parakouluratsastus-, vikellys-, askellajiratsastus- ja lännenratsastus­kilpailut
- koirien keskipitkänmatkan valjakkoajokilpailut, valjakkoajon sprinttikilpailut, valjakkohiihto-, koirapotkukelkkailu-, koirajuoksu-, koirapyöräily-, koira­potkupyöräily- ja sulan maan valjakkoajokilpailut
- koirien SM-tasoa alemman tason agilitykilpailut
- koirien SM-tasoa alemman tason paimennuskokeet esim. lampaiden, nautojen ja porojen paimennuk­sessa
- koirien käytännön metsästyskokeet, joissa kohderiistana toimivat luonnon­varaiset eläimet niiden luontaisessa elinympäristössä


https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/oppaat/elainkilpailun-ja-elainnayttelyn-jarjestaminen-ja-niihin-osallistuminen/elainkilpailun-ja-elainnayttelyn-jarjestaminen-ja-niihin-osallistuminen/

[Valkosipulisilakka]

Nyt olisi haku päällä Kennelliiton eettiseen lautakuntaan, hakemukset 12.11. mennessä. Tietoa lautakunnasta:
https://www.kennelliitto.fi/tietoa-meis ... lautakunta

[Umac]

Kaikki eivät pidä SKL:n uudesta toiminnanjohtajasta, sudet ja mettäkoirat mainittu: https://www.facebook.com/kennelliitto/?locale=fi_FI
On siis HESY:n ent. toiminnanjohtaja, tai vielä nykyinenkin?

[Tiibetinhelmi]

^Saapa nähdä, mitä hän tuo liittoon tullessaan. Aika näyttää.

[nollatoleranssi]

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/76692 ... 53ca83ce87

Lukiessani eilen ^ Iltalehden uutista "Ahdistelukohun keskellä oleva Jonas Rannila sai monet potkut" muistui mieleen Kennelliiton toiminta palveluskoira- ja luolakoiratapauksissa. Uutisessa Helsingin Musiikkitalon projektipäällikkö Kaisa Näreranta sanoo näin: "Varmasti siellä on rikosoikeudellisiakin tunnusmerkkejä täyttäviä tilanteita, joista sitten ratkaisun tekee ihan toiset tahot kuin me kulttuurialan toimijat. Se, minkä me voimme tehdä, on siirtää sivuun ja ottaa aikalisän. Epäasialliselle käytökselle on oltava nollatoleranssi. "
Samaan lopputulemaan olivat siis tulleet useat suomalaiset kuoro- ja oopperaproduktiot ja niiden edustajat jotka ovat purkaneet sopimuksensa ahdistelukohun keskelle joutuneen kapellimestari Jonas Rannilan kanssa.

Haluaisin alleviivata vielä erikseen lauseen "Epäasialliselle käytökselle on oltava nollatoleranssi". Näin yleensä toimitaan yrityksissä ja yhdistyksissä. Pakko sanoa että Kennellitton suhtautuminen koirien väkivaltaiseen ja raakaan kohteluun on jotakin sanoinkuvaamatonta ja käsittämätöntä, edelleen.

Toivon sydämestäni että linja muuttuisi, aidosti ja oikeasti, koirien tähden.

[Koiruuksia]

Kennelliiton toiminta on käsittämätöntä. Toivotaan että ajat muuttuvat.
Sitä odotellessa olen ihan tyytyväisenä enää olematta jäsen.

[nollatoleranssi]

Aitoa ja oikeaa linjan muutosta toivon tietysti myös kaikilta muiltakin koiraharrastajilta, erityisesti tietenkin palvelukoira- ja luolakoiraharrastajilta.
Toivottavasti noitten lajien harrastajien keskuudesta kantautuvat huhupuheet eivät pidä paikkaansa, toivottavasti katseita kestämättömiä toimintoja ei ole siirretty vain entistä parempiin piiloihin ja pois katseilta.

Kennelliitto on tänä keväänä mm Koiranpäivän yhteydessä yrittänyt kovasti kampanjoida ja luoda uutta julkisuuskuvaa järjestönä jolle koirien hyvinvointi ja terveys ovat tärkeitä, mutta luulenpa että suuri yleisö odottaa edelleen Kennelliitolta eniten niitä konkreettisia tekoja. Kennelliiton päättävissä elimissä toimii myös ihmisiä joille koirien hyvinvointi on aidosti prioriteetti numero yksi; kunpa heitä saataisiin päättäville paikoille enemmän.

Itse en ainakana liity Kennelliittoon ennenkuin asiat muuttuvat oikeasti.

[Koiruuksia]

Aitoa ja oikeaa linjan muutosta toivon tietysti myös kaikilta muiltakin koiraharrastajilta, erityisesti tietenkin palvelukoira- ja luolakoiraharrastajilta.
Toivottavasti noitten lajien harrastajien keskuudesta kantautuvat huhupuheet eivät pidä paikkaansa, toivottavasti katseita kestämättömiä toimintoja ei ole siirretty vain entistä parempiin piiloihin ja pois katseilta.

Kennelliitto on tänä keväänä mm Koiranpäivän yhteydessä yrittänyt kovasti kampanjoida ja luoda uutta julkisuuskuvaa järjestönä jolle koirien hyvinvointi ja terveys ovat tärkeitä, mutta luulenpa että suuri yleisö odottaa edelleen Kennelliitolta eniten niitä konkreettisia tekoja. Kennelliiton päättävissä elimissä toimii myös ihmisiä joille koirien hyvinvointi on aidosti prioriteetti numero yksi; kunpa heitä saataisiin päättäville paikoille enemmän.

Itse en ainakana liity Kennelliittoon ennenkuin asiat muuttuvat oikeasti.

Luolakoiraihmisten toiminnanmuutosta en usko koskaan tapahtuvan. Toivottavasti olen väärässä.
Jotkut suojelukoiraporukat jatkavat aivan varmasti samanlaista toiminta, nyt vaan paremmin piilossa, luulen.
Kaikissa koiraharrastuslajeissa, ihan siellä näyttelyissäkin, on ihmisiä joilla ei pitäisi olla koiraa ollenkaan.
Toivottavasti enemmistö on kuitenkin toisenlaisia.

Meillä oman kylän suojelutreenit pidetään aivan avoimesti ajotien vieressä olevalla kentällä. Kentän vierestä menee myös kävelytie jolta näkee kentälle oikein hyvin kun siinä kävelee.
Noissa treeneissä ei ole mitään salattavaa, koiria kohdellaan asianmukaisesti ilman väkivaltaa. Kuka tahansa voi mennä ohikulkiessaan katsomaan.

[Darre]

Valitettavasti itse olen sitä mieltä, että ainakin suojelukoirien kohdalla liittojen (SKL, SPL. SPKL) toimet ovat olleet täysin riittämättömiä ja tämän tietyn porukan toiminta ja koirien epäasiallinen kohtelu jatkuu aivan entisellään. Vain paremmin piilossa. Itseäni ärsyttää suuresti, kun SPKL laittoi tämän valkopesuna pykäämänsä "Eettisen koulutuksen" (jonka suorittaminen tuskin on hetkauttanut tätä porukkaa yhtään) nyt myös avoimissa lajeissa eli tokossa, rally-tokossa ja koiratanssissa kilpaileville pakolliseksi ja tietysti maksulliseksi. Henkilökohtaisesti pidän ko. kurssia täysin turhana, kun ymmärrän muutenkin mikä on koiran kaunista kohtelua ja osaan kouluttaa positiivisesti, eikä minua kiinnosta kuunnella luentoja saksanpaimenkoirista ja suojelusta (joita kurssissa kuulemma on paljon).

[Koiruuksia]

Olen suorittanut sen kurssin. Suojelujuttuja oli jonkin verran, mutta oli myös Katariina Tiiran luento. Ja ihan yleistä koirankoulutusasiaa. Kurssin suorittamisesta on omalla kohdalla jo kauan enkä enää tarkasti muista mitä siellä oli.
Eihän tuollainen "eettinen koirankohtelu"-kurssi ole mikään juttu ihmiselle joka muutenkin kohtelee koiriaan ns. kauniisti.
Ja ne jotka eivät kohtele, eivät todennäköisesti muuta käytöstään tuon kurssin suorittamisen jälkeen. Helppohan sinne on vastata niin että pääsee kurssista läpi vaikka ajattelisi ihan toisella tavalla.
Ei voi kuin toivoa että edes joku tuon kurssin suorittanut, muuttaisi ajattelutapaansa ja koiran kohtelua jos niissä on parantamisen varaa.

[hansu]

Minäkin olen suorittanut sen kurssin ja paras anti oli Tiiran luento. Epäilen vain minäkin että yksi lyhyt kurssi ei muuta oikeasti kentällä juuri mitään. Vanhat tavat istuvat niin tiukassa ja tietyissä porukoissahan ne ovat jopa ylpeyden aihe ja muka osoitus todellisesta taidosta...

[Darre]

Joo, sen olen kuullut että Tiiran luento on kurssin parasta antia. Sen kyllä uskon, koska olen ollut kuuntelemassa Tiiraa livenäkin. Kaipa se pitää jossain vaiheessa suorittaa, että pääsee ensi vuonnakin kisaamaan rallyssa kun en ehkä kuitenkaan saa Hukasta rallyvaliota tänä vuonna

[Valkosipulisilakka]

Mä luin noita kommentteja liittyen SKL:n uuteen toiminnanjohtajaan ja ihmettelin kovasti sitä tyrmäystä, minkä hän sai. Olen tuntenut hänet livenäkin joskus parikymmentä vuotta sitten, hän kasvatti dalmiksia ja kääpiöpinsereitä. Oikein järki-ihminen ja uskoakseni hyvä valinta.

[sisaruksia]

Yle: "Osa koiraroduista on niin sairaita että niiden omistaminen vaatisi koe-eläinluvan"

Yli puolet Suomen suosituimmista koiraroduista on geneettisesti niin sisäsiittoisia että niiden vanhemmat ovat keskimäärin lähempänä toisiaan kuin sisarukset, mikä lisää terveysohgelmia.

Uutisessa kerrotut geneettiset tiedot pohjautuvat maailmanlaajuiseen Mydog-DNA aineistoon ja sairastavuustiedot Agrian tilastoihin. Uutisessa on haastateltu useita koiriin liittyviä eri alojen tutkijoita ja professoreja joilla varsin yhteneväinen näkemys asioista.

Kennelliitto ei näytä kuitenkaan kertoneen uutisesta Facebook-sivullaan tai nettisivullaan ollenkaan?? Hämmentävää. Uutisessahan kerrotaan myös Kennelliiton uudesta roturisteytysrekisteristä, ja vähän tulee ontto olo moisesta hiljaisuudesta. No ehkä uutisjuttu on vielä tulossa, toivotaan.

http://yle.fi/a/74-20093274

[elaine]

Ajattelisin että tämä nyt uutisoitu fakta saisi jokaisen kasvattajan ja jokaisen koiraharrastusjärjestön suoranaiseen hälytystilaan: Tilanne on katastrofaalinen, haluamme tarttua toimeen välittömästi, miten voimme aloittaa?
Ihmettelin jo eilen ettei oma rotujärjestö reagoinut uutiseen mitenkään.

[Umac]

MT:n artikkelia on jaettu somessa, siinä jotain pulinaa uudesta pj:sta, tai siis äänestystuloksesta. En itse lukenut sitä mutta paperilehden artikkelista oli kuva ainakin Mäen ja Kuusiston tileillä.
Uusi pj siis Kimmo Mustonen.

Jäsenmäärä laskenut, se ei liene mikään uutinen.

[Dacrest]

^^^mielenkiintoinen tuo Ylen artikkeli.
Sairastavuudessa ei näkynyt suuria yllätyksiä, sisäsiittoisuudessa montakin - tilanne vaatisi monien rotujen kohdalla pikaisia roturisteytyksiä.
Ja kärkikolmikossa pitkäkarvainen collie.

Positiivinen uutinen oli lyttyjen suosion raju lasku. Tieto on lisääntynyt ja yleinen mielipide on kääntymässä sairasta jalostusta vastaan.

Tässä kohtaa Kennelliiton toiminta vaikuttaakin yhä omituisemmalta. Hyvin kärkkäästi on vuosien mittaan puututtu mm sekarotuisten pentujen teettämiseen, kunhan vain löytyy joku SYYLLINEN mahdollisimman kaukaa omista piireistä. Mutta kun pitäisi tarkastella kriittisesti omaa toimintaa, pistetään pää pensaaseen.
En ihmettele että jäsenmäärä vähenee.

Ehtiikö (tai haluaako) kennelliitto muuttaa suuntaansa, ennenkuin joku perustaa kilpailevan kattojärjestön?
Oishan hienoa jos olisi organisaatio, missä koirien terveys, luonne ja käyttöominaisuudet menisivät ulkonäön edelle. Näyttelyihin/jalostustapahtumaan pääsisi vain rodunomaisilla, hyväksytyillä terveystuloksilla. Ennen valioitumista/jalostuslupaa pitäisi olla jonkunlainen luonnetesti läpäistynä - rodunomaisuus huomioon ottaen. Pääpaino hermorakenteella.
Sukusiitosta tarkkailtaisiin ja roturisteytykset olisivat vapaampia. Näyttelyissä joku korvien asento tai väritys (jollei siihen liittyisi terveysongelmia) olisi toissijaista, pääasiassa käyttötyypin mukainen rakenne ja liikunta.

Tietty tää saattaisi johtaa rotujen määrän vähenemiseen, mutta mulle ainakin kelpaisi esim "collietyyppinen seurakoira" pitkäkarvaisen collien sijaan.

[Valkosipulisilakka]

"Oishan hienoa jos olisi organisaatio, missä koirien terveys, luonne ja käyttöominaisuudet menisivät ulkonäön edelle."

Tuo on minusta utopiaa - tai siis, aina ei ole kyse ulkonäöstä, mutta kuitenkin siitä, että minun koirani on parempi kuin sinun koirasi. Aina ei kilpailla ulkonäöstä, vaan ehkä käyttömeriiteistä, mutta kuitenkin, minun koira on parempi kuin sinun koira. Itselläni on ollut pääosin käyttökoirarotuja, palveluskoiria. Ne eivät kilpaile ulkonäöstä, mutta näyttävien suoritusten ja kilpailusaavutusten huumassa monen rodun hermorakenne on mennyt huonommaksi. Sähköjänis voi tehdä näyttävän kilpailusuorituksen, mutta se voi olla arjessa todella rasittava kumppani.

En usko, että on mahdollista rakentaa mitään isompaa organisaatiota, joka oikeasti toimisi koirien ehdoilla. Ihmisten kilpailuvietti ja hiekkalaatikkoleikit ajavat aina koirien edun edelle.

[Ninni]

En usko, että on mahdollista rakentaa mitään isompaa organisaatiota, joka oikeasti toimisi koirien ehdoilla. Ihmisten kilpailuvietti ja hiekkalaatikkoleikit ajavat aina koirien edun edelle.

Hyvin sanottu.
Tuli tuosta mieleen, että olisikohan samanlainen systeemi hyvä kuin eduskunta ja hallitus, että porukka vaihtuu tasaisin väliajoin kokonaan.
Eli kukaan ei voi saavutetusta asemasta käsin kähmäillä pitkään, vaan pitää ehtiä lyhyessä ajassa saada aikaan ja läpi omia ehdotuksia.
Jotka eivät mene läpi aina demokratiassa.

Sitten toinen tie joka voisi toimia, on että koirien hyvinvoinnista tulee muotia.
Otetaan esimerkiksi mikä tahansa järjestö, joka vaikka ajattelee eläinten oikeuksia.
vaikka se on kuinka HYVÄ se ajatus, niin kun se tilanne muuttuu organisaatioksi niin väkisin alkaa myös olla pelikenttä, jossa narsismilla voi edetä ja alkaa hiekkalaatikkoleikit.
Joten sitten kilpaillaan siitä, että kuka niille eläimille on se oikein hyvistä hyvin. Kilpaillaan, että minun lemmikki syö vain luomu lihaa.
Toinen heti nokittaa, että minun lemmikki on kani joka ei syö lihaa. Kolmas nokittaa sanomalla, että minullapa ei ole lemmikkiä ollenkaan, koska olen NIIN Hyvä ihminen.

Tätä ajatusrataa kun seuraa, huomaa että avain kaikkeen on se ihmisten vaihtuvuus ja se, että kilpailun kohteena on enemmänkin kuka on eettisin ja moraalisin. Vaikka sekin johtaa pitkittyessään iljettäviin lopputuloksiin, kuten vaikka vegaanikoiriin tai vegaanikissoihin, ja kaikkien kastrointiin ja sukupuuttoon, ja suvaitsemattomuuteen ja mihin lie.
Opetuksena lienee, että ihmiskunta kykenee hyvään aina jonkin aikaa, mutta se juomalasin pohja pitäisi aika-ajoin sekoittaa, ettei tilanne sakene liikaa.

[Valkosipulisilakka]

"Joten sitten kilpaillaan siitä, että kuka niille eläimille on se oikein hyvistä hyvin." Monissa lajeissa tämä on vienyt siihen, että on erilaisia, omasta mielestään oikeassa olevia ryhmittymiä, jotka paheksuvat muita harrastajia. "Kouluta niin kuin minä koulutan, muuten koulutat väärin". Heidän mielestään on vain yksi oikea menetelmä, kaikki muut ovat väärässä ja suorastaan eläinrääkkääjiä. Sama toki pätee ruokintaan yms., minun tapani on se ainoa oikea ja muut eivät välitä koiristaan.

[Ninni]

Mä olen hämmästynyt että yleensä ihmisillä ei kiinnosta oppia, vaan osata.
En tiedä mitään lajia missä tunteet kuumenisivat niin kovasti, kuin koirankoulutus, koiran ruokinta, koiran lääkintä, harrastukset.
Mä olen ylpeä itsestäni siinä, että sen jälkeen kun minut ekan kerran suolattiin koirankoulutustaidottomuudestani, niin en jäänyt syyttämään koiraa vaan halusin oppia lisää.
Nyt olen itse se joka sanoo joskus suoraan, ja yleensä onkin mielenkiintoista huomata miten moni suuttuu samanlaisista sanoista, ja jää paikoilleen ja pakenee tilannetta, kuin mistä itse sain vain lisää motivaatiota opiskella.

[Dacrest]

"Oishan hienoa jos olisi organisaatio, missä koirien terveys, luonne ja käyttöominaisuudet menisivät ulkonäön edelle."

Tuo on minusta utopiaa - tai siis, aina ei ole kyse ulkonäöstä, mutta kuitenkin siitä, että minun koirani on parempi kuin sinun koirasi. Aina ei kilpailla ulkonäöstä, vaan ehkä käyttömeriiteistä, mutta kuitenkin, minun koira on parempi kuin sinun koira. Itselläni on ollut pääosin käyttökoirarotuja, palveluskoiria. Ne eivät kilpaile ulkonäöstä, mutta näyttävien suoritusten ja kilpailusaavutusten huumassa monen rodun hermorakenne on mennyt huonommaksi. Sähköjänis voi tehdä näyttävän kilpailusuorituksen, mutta se voi olla arjessa todella rasittava kumppani.

En usko, että on mahdollista rakentaa mitään isompaa organisaatiota, joka oikeasti toimisi koirien ehdoilla. Ihmisten kilpailuvietti ja hiekkalaatikkoleikit ajavat aina koirien edun edelle.

Tottakai ihminen aina haluaa kilpailla ja kehittää tai "kehittää" rotuja, joko kauniimman ulkomuodon tai näyttävämpien kilpailusuoritusten takia. Silti suurin osa koirista on vaan kotikoiria, joiden kanssa ehkä käydään joskus näyttelyssä tai harrastellaan omaksi iloksi.

Mielelläni sen kotikoirankin valitsisin kasvattajalta, jonka kasvateista suurin osa on terveitä ja hyväluonteisia. Jos näyttelymeriitit olisivat niistä jonkunlainen tae, kotikoirankin valinta olisi helpompaa. Nykysysteemillä kun näyttelyissä menestyminen ei kerro mitään koiran jalostuskelpoisuudesta (mikä oli alunperin näyttelyiden idea); monissa roduissa se on tae p*skasta rakenteesta ja liioitelluista piirteistä/turkista.
Jospa kilpailu olisikin, kenellä on suurin % määrä näyttelyissä käyneitä kasvatteja? Eli rodunomaiset terveystarkastukset ja jonkunlaisen luonnetestin läpäisseitä?

Joskus muinoin olin välillä mätsärituomarina. Kivaa hommaa kun rotumääritelmistä tai näyttelyihanteista ei tarvinnut välittää. Arvostin suuresti koiran sopusuhtaisuutta, iloista esiintymistä, sekä esittäjän ja koiran yhteistyötä. Kärkeen laitoin aina kauniisti ja vaivattomasti liikkuvat koirat - välittämättä koiran iästä, niukkaturkkisuudesta tai miten se osasi pönöttää.

[aunet]

Mihin on unohdettu ihmisen oma järki koiraa valitessa? Syytetään Kennelliittoa ja milloin mitäkin, kun kaikki menee persiilleen jalostuksessa. Itsehän te ja me valintamme teemme. Ei se sen kummempaa ole ja syntipukkia ei tarvitse etsiä peiliä kauempaa.

[Dacrest]

Tottakai jokainen koiran ostaja ja kasvattaja tekee omat valintansa. Kennelliitto on kuitenkin rotukoirien kattojärjestö, jolla on päätösvaltaa.

Kennelliiton jalostustrategiassa sanotaan mm:

- Vakavia, koiran hyvinvointiin vaikuttavia vikoja ja sairauksia vastustetaan. Jalostukseen käytettävät koirat ovat kliinisesti terveitä, kun kyse on sairauksista, jotka aiheuttavat koiralle kipua tai epämukavuutta tai muuten rajoittavat koiran lajityypillistä elämää.

- Jalostukseen käytettävät koirat ovat rakenteeltaan ja ulkomuodoltaan rodunomaisia, eikä niillä ole ulkomuodossaan vakavia, hyvinvointia alentavia vikoja. Jalostukseen käytettävät koirat soveltuvat rakenteeltaan ja muiltakin osin siihen käyttötarkoitukseen, mihin rotu on jalostettu.

- Jalostuksessa turvataan jokaisen rodun perinnöllinen monimuotoisuus. Rodun eri yksilöitä käytetään jalostukseen monipuolisesti.
https://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-jalostus/kennelliiton-yleinen-jalostusstrategia

Miten hyvin nämä toteutuvat?
Sitä voi käydä tänä viikonloppuna ihmettelemässä vuoden päänäyttelyssä.

Minkä tahansa rodun syvällisempi ymmärtäminen (viat, sairaudet luonneongelmat ja niiden yleisyys) vaatii jonkin verran aktiivista puuhastelua rodun parissa. Suunnilleen kaikilla kasvattajilla on tarjolla vain terveitä, hyväluonteisia pentuja. Ainakin nettisivujen mukaan.
Se tavallinen perhe, joka haluaa kivan seurakoiran, tuskin on perehtynyt asiaan riittävästi voidakseen tehdä rationaalisia päätöksiä.

Vai kuinka moni tavis on edes autoa ostaessaan tietoinen juuri sen merkin, mallin, vuosimallin ja moottorityypin ongelmista? Ostetaan vaan se Toyota, koska naapurillakin on ja kauppias kehui luotettavaksi merkiksi. Ihan samalla logiikalla ostetaan se kultainennoutaja.

[aunet]

Dacrest kirjoitti:

"Ihan samalla logiikalla ostetaan se kultainennoutaja." Näinhän se on. Eilen juttelin naapurini kanssa kun hän tuli riekuttamaan koiriaan mun pihalle. Ystävänsä oli hankkinut ensimmäiseksi koirakseen hovavartin kaikista varoituksista huolimatta. Varoituksista sikäli, kun hänestä tai perheestään ei olisi ollut kyseisen rodun kanssa eläjäksi monista asioista johtuen. Kaksi kasvattajaa kieltäytyi myymästä, mutta eräs itsekin kokematon ensikasvattaja möi pennun sen enempää kyselemättä. Nyt jo ongelmat ovat paisuneet paisumistaan koiran ollessa vasta noin 6 kk. Hän koittaa auttaa ystäväänsä kaikin tavoin, mutta ohjeet kaikuvat kuuroille korville.

Ei sinänsä liittynyt koirien sairauksiin tai jalostukseen, mutta kertoo vain sen, että kyllä ihminen saa itselleen hankittua vaikka sarvikuonon, kun jaksaa yrittää. Aina joku myyjä löytyy.

[MJK]

Mihin on unohdettu ihmisen oma järki koiraa valitessa? Syytetään Kennelliittoa ja milloin mitäkin, kun kaikki menee persiilleen jalostuksessa. Itsehän te ja me valintamme teemme. Ei se sen kummempaa ole ja syntipukkia ei tarvitse etsiä peiliä kauempaa.

Mä myös tässä mietin että mitä ihmettä se kennelliitto voisi tehdä, että koiraroduista saataisiin terveempiä? Konkreettisia esimerkkejä?

Kasvattajathan niitä pentuja tekee ja juurikin ostaja tekee valintoja, että mistä ostaa ja mitä ostaa jne.

Koirien rotumääritelmät ei ole muuttuneet mutta koirat vain muuttuu koko ajan niin kenen vika se on ja mitä sille voisi tehdä? Sairauksia tulee koko ajan myös lisää, mistä se johtuu? Kasvattajat käyttää joko tietämättään tai tietoisesti sairaita koiria/kantajia jalostukseen...mitä sille voisi tehdä?
(Minusta tehdään kyllä jo tosi paljonkin, koiria terveystutkitaan suomessa käsittääkseni tosi paljon verrattuna moniin muihin maihin, saatikka geenitestataan jne. )

Siihenkin voi hyvin ostaja vaikuttaa että kuinka tutkituista vanhemmista pennun ottaa.

Käsittääkseni rotujärjestöt laatii Pevisat? Eli rodun kasvattajat...

[tuhti]

Kävin eilen koiramessuilla ja olin kuuntelemassa esityksen Kennelliiton roturisteytysprojekteista. Lavalle tulivat esittäytymään kooikerhundje -risteytysprojektin koiria: työlinjainen cockeri+ koikkeri, F2-pentueesta kaksi koiraa, koikkeri+phalene ja koikkeri+villakoira -yhdistelmät. Risteytysprojketit ovat monelta kannalta mietittyjä ja risteytysprojketiin valitut rodut ja koirat laajalti terveystutkittuja ja jälkeläisiä seurataan ja testataan pitkään niiden elinaikana. Itselle oli yllätys, kuinka paljon risteytysprojekteja on vireillä. Linkissä lisää https://www.kennelliitto.fi/tietoa-meis ... paivitetty. Mielestäni tällainen tapa on sikäli kannattavampi satunnaisten ja yksittäisten sekarotuisten pentujen teettämiselle, koska tuskinpa sekisten kasvattaja pistää paukkuja pentujen vanhempien ja niiden sukulaisten terveystutkimuksiin tai vielä vähemmän seuraa jälkeläisten kasvua, kehitystä ja terveydentilaa tai pitää niistä kirjaa. Yksittäisen ensimmäistä koiraansa harkitsevalle tällaisella toiminnalla ei varmaan ole mitään merkitystä mutta jonkinlaisen jalostuksen kannalta tottahan toki. Vaikka mitään virallista kattojärjestöä ei olisi, koirien kasvatus menisi siihen samaan kuin mitä se on ollut ennen ja vieläkin todellisuutta jossain päin maailmaa: roduilla tai käyttöön kasvatetuilla koirilla on omat ”rotukirjansa”, joita kasvattajat itse ylläpitävät ja tieto on harvoissa käsissä.

[tuhti]

Jatkan vielä: rotuyhdistykset siis ovat se instanssi, josta nämä harkitut roturisteytysprojektit saavat alkunsa. Luennoitsija myös pariin kertaan mainitsi, että ne eivät ole ensisijainen keino rotujen tervehdyttämisessä mutta Kennelliiton jalostustoimikunta antaa asiassa neuvonta-apua. Koska rotuyhdistykset ovat harrastajien yhdistyksiä, on melko sattumanvaraista, millaista tietämystä vaikkapa genetiikasta tai perinnöllisyystieteistä porukalla on. Silloin saatetaan tehdä jalostuksen suhteen asioille paljon hallaa. Olen pitkään ihmetellyt sitä asennetta, mikä on melko yleistä koirien kanssa touhuilevilla ihmisillä: koska minä ja mun perhe ollaan kasvatettu tätä rotua yli sata vuotta, me kyllä tiedetään.. Kyllä mäkin olen pukeutunut vaatteisiin koko ikäni, mutten silti väitä tietäväni vaatteiden kaavoituksesta tai ompelemisesta tuon taivaallista vaan ostan vaatteeni valmiina. Jos vielä aihe on sellainen, kuten perinnöllisyys ja genetiikka, jossa tutkitun tiedon määrä lisääntyy koko ajan, hölmöhän sitä olisi, jos ei siihen tietoon tarttuisi. Ja jos heteroosit ja alleelit on salakieltä, apua on saatavilla.

[aunet]

Perinnöllisyystiede etenee kovaa vauhtia ja siitä osoituksena mm. koko ajan lisääntyvät geenitestien määrät niin ihmisten kuin koirienkin puolella, ovathan sairaudetkin pitkälti samoja molemmilla. Kasvattajien tulisi ehdottomasti hyödyntää tietoa, sitä on kyllä saatavilla ihan kansantajuisesti olematta itse tohtori. Testit helppoja ja suht edullisia ja antavat paljon arvokasta tietoa. Otan esimerkkinä DM:n, joka periytyy yhden geenin takaa ja pystytään eliminoimaan yhdessä sukupolvessa rodusta kokonaan. Tauti itsessään vie ennenaikaiseen hautaan, eli rappeuttaa selkärangan ja vie liikuntakyvyn.

Se mikä kasvaa kasvattajilla kokemuksen myötä, ainakin toivottavasti, on koirasilmä valitessa jalostusmateriaalia lähinnä ulkomuodollisesti ja luonteen osalta, sekä uroksen ja nartun yhteensopivuus ylipäätään. Ei ole sattumaa, että useissa roduissa on vuosikymmen toisensa jälkeen erinomaisesti pärjääviä ja pitkäikäisiä koiria. Ja paras jalostuskoira ei todellakaan ole huippumenestyjä näyttelyissä, mutta se voi olla myös sitä.

[Dacrest]

Mä myös tässä mietin että mitä ihmettä se kennelliitto voisi tehdä, että koiraroduista saataisiin terveempiä? Konkreettisia esimerkkejä?

Kasvattajathan niitä pentuja tekee ja juurikin ostaja tekee valintoja, että mistä ostaa ja mitä ostaa jne.

Koirien rotumääritelmät ei ole muuttuneet mutta koirat vain muuttuu koko ajan niin kenen vika se on ja mitä sille voisi tehdä? Sairauksia tulee koko ajan myös lisää, mistä se johtuu? Kasvattajat käyttää joko tietämättään tai tietoisesti sairaita koiria/kantajia jalostukseen...mitä sille voisi tehdä?
(Minusta tehdään kyllä jo tosi paljonkin, koiria terveystutkitaan suomessa käsittääkseni tosi paljon verrattuna moniin muihin maihin, saatikka geenitestataan jne. )

Siihenkin voi hyvin ostaja vaikuttaa että kuinka tutkituista vanhemmista pennun ottaa.

Käsittääkseni rotujärjestöt laatii Pevisat? Eli rodun kasvattajat...

Tähän on helppo vastata.

Kennelliiton tarkoitus on edistää puhdasrotuisten koirien kasvatusta ja nimenomaan edistää, myös rotujen terveyden kannalta. Kennelliitolla on käytössään kaikki mahdollinen tieto rotujen jalostukseen liittyen - voisi kuvitella että siellä työskentelee jonkun sortin asiantuntijoita.

Rotujärjestöjen tieto-taitotaso ja näkemykset esim terveysasioista taas riippuvat siitä, keitä rotujärjestön päättävissä elimissä sattuu olemaan. Varmaa on, että esim englanninbulldoggien rotujärjestössä on hyvin erilainen käsitys koiran terveydestä tai jalostuskelpoisuudesta kuin vaikkapa sakemannien rotujärjestössä.

Se, että meillä on tänä päivänä valtavasti työkaluja jalostuksen tueksi, ei auta jollei niitä käytetä.

Jos saisin päättää, laittaisin joidenkin rotujen PEVISAan lisää tutkimuksia. On käsittämätöntä, ettei esim enkkubullilla vaadita selkä- tai kyynernivelkuvia. E:n lonkatkin on suljettu jalostuksesta vain koska Kennelliitto päätti niin - kaikkien rotujen osalta.
Kuvauspakko antaisi tulevaisuudessa mahdollisuuden BLUP-indeksin käyttöön (sen laskemiseksi vaaditaan riittävästi kuvattuja koiria) - mikä on ainoa tehokas keino tilanteen parantamiseksi.

Hyvä esimerkki on sakemannit. Pitkään tehtiin vilpittömästi työtä lonkkavikojen kitkemiseksi: koiria kuvattiin paljon, E- ja D-lonkkaiset karsittiin jalostuksesta, eikä kahta C:tä yhdistetty. Tilastollisesti ei saatu tuloksia.
Vasta kun otettiin BLUP-indeksi PEVISAan, vaatimuksena että vanhempien yhteenlaskettu lonkkaindeksi on oltava vähintään 201 (200 on rodun keskiarvo), tuloksia alkoi tulemaan.

Puuttuisin myös monien rotujen geenipooliin: mitä kapeampi, sitä tiukemmat rajoitukset yksittäisten koirien jälkeläismäärille.
Joissain roduissa voisi olla vaatimuksena tietty määrä roturisteytyksiä, esim 1% syntyneistä pentueista. Jalostusasiantuntijat voisivat laskea, mikä on millekin rodulle sopiva määrä. Käytännössä tää olisi aika helppoa järjestää nyt kun roturisteytykset alkavat yleistymään.

Suurin jalostusta väärään suuntaan ohjaava asia ovat näyttelyt. Ulkonäön jalostaminen on helpointa ja mitä tiukemmin pyritään kapeaan näyttelyihanteeseen, sen kapeammaksi myös geenipooli käy. Monien rotujen kohdalla näyttelyt eivät enää pitkään aikaan ole parantaneet tilannetta.

Siksi näyttelyiden merkitys pitäisi olla muutakin kuin pelkän ulkomuodon arvostelua. Että ne näyttelykoirat olisivat oikeasti jalostuskelpoisia, ainakin käyttö-/jalostusluokassa - sieltä saaduilla titteleillä olisi painoarvoa. Kaikki valiot ja "vuoden voittajat" tulisivat käyttö-/jalostusluokista. Jo noihin luokkiin pääseminen olisi meriitti.
Lisäksi näyttelyiden yhteydessä voisi olla jonkunlaisia luonnetestiarvioita tms omana, erillisenä osionaan.
Koska näyttelyt ovat Kennelliitolle suuri tulonlähde, pidettäisiin muut luokat "hupiluokkina", joissa ihmiset pääsevät toteuttamaan näyttelyharrastuksen tarvettaan.

Tarviiko edes mainita että ainakin enkkubullien jalostuksen kieltäisin. Jos rodussa ei ole yhtään_jalostuskelpoista koiraa, sitä ei ole järkeä jatkaa. Periaatteessahan se on jo lainsäädännöllä kielletty, muttei siihen vaan kukaan puutu.

Muutamassa muussa brakykefaalisessa rodussa laittaisin tiukat kriteerit jalostukselle, aluksi esim joka neljännessä yhdistelmässä vähintään toisella vanhemmista pitäisi olla tarpeeksi pitkä kuono. Tää toteutuisi aluksi roturisteytyksillä, muutaman vuoden päästä olisi jo käytettävissä näiden jälkeläisiä. Ja näyttelyihin (edes niihin hupiluokkiin) pääsemiseksi pitäisi kaikilla koirilla olla boas-testi läpäistynä, sekä hyväksytty kuonon mittaus ennen kehään menoa. Kuonon pituudesta tulisi pysyvä merkintä jalostustietokantaan.

Jalostusasiantuntijoiden mukaan kuonon pituutta pystytään helposti kasvattamaan. Kyse on vain rotujärjestöjen/kasvattajien, sekä Kennelliiton haluttomuudesta tehdä asialle mitään konkreettista. Työkalut on, kunhan niitä käytettäisiin.

Tiedän, että brakykefaalisissa roduissa on joitain kasvattajia jotka oikeasti pyrkivät parempaan, muttei se pelkästään riitä. Kun kyse on välittömästi toimia vaativista, eläinsuojelullisista asioista, toteutusta ei voi jättää kasvattajien tai näyttelytuomarien oman harkinnan varaan.