Koulutuspulina

[kysymys]

Mieti kun se sun läheinen vielä sanoisi, että siksi koska se on sulle omaksi parhaaksi, että saat rakennetta päivään! Struktuuria kato.
Istu, paikka, maahan, tuoppa mulle lapaset, missä olit, minne menit, kävitkö pissalla, nukuitko, söitkö? Oletko lihava, laiha, pitäisikö lisätä vitamiineja ruokaan? Sano tätille päivää. Katso silmiin.

[Koiruuksia]

Nimimerkillä kysymys on taas hyviä pointteja ja ihan samoja asioita on täällä tullut nyt Lakun kanssa mietittyä.
Ja ihan huumorillakin
Ainakin täällä on nyt kaikenkaikkiaan rennompi ilmapiiri kun en sillä lailla stressaa että lähteekö kissan perään ja että mun pitäisi pystyä estämään se.
Ja kuten sanottua, tämä toimii nyt, voi olla että kohta ei enää toimi. Sitten mietitään lisää.


Nyt kun kirjoittelen tässä, kaikki koirat makaavat jaloissani. Olemme keittiössä porttien takana, Tuossa toisen portin lähellä on ovi jossa on kissanluukku josta kissat menevöt tarhaan. Kissanluukku kolisee vähän väliä eli kissat ramppaavat ulos ja sisään. Minä en välitä, Lakukaan ei näytä välittävän.
Asenne mulla on ettö ihan sana, ei kiinnsta. Laku vaihtoi paikkaa ja rojahti kyljelleen nukkumaan kauemmas portista,

Korostan että tiedän homman voivan muuttua koska tahansa. Nautitaan nyt tästä.

[aunet]

kysymyksellä hyviä piintteja. Ja Lakulle kissojen kasvanut aktiivisuus "saa mennä ulos koska huvittaa" kevään koittaessa ei ainakaan helpota!

[aunet]

piintteja = pointteja, pintti taitaa olla tuoppiolut, kelpais kyllä!

[Koiruuksia]

Joo, kissojen tarhassaramppaaminen ei helpota asiaa mutta toisaalta on positiivista että liikkuvat -> Laku tottuu.
Ajateltiin laittaa kesäksi kissoille pääsy saunan (kellarikerroksessa) ikkunan kautta suoraan tarhaan ja samalla myös kellerikerros kissojen käyttöön. Silloin pääsisivät tarhaan ja syömään ilman että Lakulla olisi mahdollisuuksia päästä jahtaamaan. Meille ja kissoille hetkellinen helpotus.
En vaan tiedä että sitten kun syksyllä pitää laittaa nuo taas kiinni niin miten vaikuttaa Lakun käytökseen jos ei ole paljon kissoja nähnyt koko kesänä. Nuohan tykkäävät olla tarhassa ja tuossa lasitetulla terassilla ihan yötäpäivää. Syömässä käyvät sisällä.
Pitää vielä suunnitella näitä.

[kysymys]

"Reaktiivisen" kovapäisen koiran kanssa oon ite huomannut, että on tottumista ja tottumista. Joskus se mikä koiraa stimuloi, on hyvä että loppuu eli kun sanotaan näin: että jos koiralla on vaikka ohitusongelma, niin "treenatkaa treenatkaa, joka päivä silmitöntä treeniä ja parempaa palkkaa ja jatkuva tsemppi päällä".
Siinä on se ehto, että treenin on oltava onnistunutta, muuten se on sen tyhmäilyn treenaamista ja koira oppii siitä oikein nauttimaan.
Soitonopetuksessa sanotaan, että virheisiin on puututtava, koska joka kerta kun treenaat virheitä, ne virheet iskostuu sulle vielä tiukemmin aivojen hermoratoihin. Esim jossain soittoasennossa tai Eiku. Eiku.

Joskus siedättyminenkin on sitä että koira oppii, mitään ei tapahdu jos X tapahtuu tai menee ohi..
Sitten on se ääripää, että siedättäminen muuttuu itse asiassa allergisoimiseksi ja koirasta tulee entistä herkempi, kun se altistus tapahtuu kun ei ollakaan itse asiassa valmiita.
Tästä jouduin väittelemään kaverin kanssa,, joka selitti että kun en vie koiraa tarpeeksi vaikeisiin tilanteisiin, SIITÄ johtuu että on esim ohitusongelmia. Itse taas lähdin kiertämään liian vaikeat ongelmat, ja aloitin pienistä. Koira ei saa never ever haistella toisten koiria remmissä ym. Kaveri taas väitti, että sen takia koirasta tulee nyt joku riehuja, kun sillä ei ole kokemusta.
Tämä ongelmien välttely ei ole tavallaan tapaistani, koska helpompien koirien kanssa olen pitänyt kunnia-asiana lähinnä, että ongelmia ei vältetä, väistetä, vaan ne kohdataan ja opetellaan ne asiat. Eikä tyyliin puskassa luikita ja koirakin näkee, että asioissa on joku ongelma.
Mutta kun tuli erilainen yksilö vastaan, aloin enemmän varoa sitä, ettei koira saa niitä epäonnistumisia oppia, koska sehän nauttii siitä esim. räyhäämisestä ja se ei saa päästä sitä harjoittelemaan..

[Koiruuksia]

Koirat ovat jokainen oma yksilönsä.
Jokaiselta koiralta oppii jotain, niiltä vaikeimmilta eniten.

[Koiruuksia]

Tällä hetkellä kouluttelen Pepille ja Millille taas normikäytöstapoja. Lähinnä sitä että miten/missä ollaan että saa namin.
Ei hypitä päin, ei yritetä ottaa namia niin että sormet lähtee mukana jne.
Muutenhan ne ovat edelleen maailman helpoimmat ja ihanimmat koirat.

Reinon BH-treeni ei ole edennyt kun en pysty edelleenkään kävelemään normaalisti.
Seuran ulkokentällä alkaa PK-treenit (Reino) ja tokotreenit (Laku) toukokuun ekalla viikolla mutta enhän mä sinne pääse vielä.
Lakun kanssa kyllä voisi melkein mennä ihan vaan sinne kentän laidalle rollaattorin kanssa. Laku saisi katsella touhuja ja voisin palkata sitä siitä että ihan vaan on kuulolla.
Reino ja rollaattori ihan jo pelkästään kuulostaa sellaiselta yhdistelmältä jota en halua kokeilla käytännössä.

[Tiibetinhelmi]

^Uusimassa Koiramme- lehdessä oli just lause "Rotikka ja rollaattori eivät ole hyvä yhdistelmä"! Tai en muista oliko uusin Koiramme, mutta uusimpia kuitenkin.

[Koiruuksia]

Sielläkin siis tiedetään asia

[Koiruuksia]

Meillä on seurassa tulossa noseworkiin tutustuminen kurssimuodossa. Kiinnostaisi kyllä kokeilla Lakun kanssa.

[Thirteen_2]

Meidän yhdistys järjesti nyt viikonloppuna apuohjaajakoulutuksen ja tänään oli käytännön treenit ja sinne tarvittiin koiria maastoon tekemään etsintää. Vaikka oma koira ei ole vielä peko-koetta käynyt, niin se pääsi mukaan. Hitsi miten hyvin se meni! Emme ole vielä nostaneet jälkeä metsässä haun yhteydessä, nyt tiesin, että siellä sellainen menee jossain kohden ja osasin seurata koiraa. Hienosti nosti ja minä huomasin sen, kutsuin koiraa (tai no tuli huudettua vähän kotiäänellä) takaisin, että sain sen kytkettyä liinaan ja aloitettiin jäljestäminen. Sitä ei haitannut jäljeltä poisveto, ei myöskään jäljen keskeytykset kun löydettiin esineet ja apukartturit ilmoittivat löydöistä johdolle ja odoteltiin siinä aina vähän aikaa.

Koira on tosi jälkiorientoitunut, meille ongelmaksi tulee muodostumaan se, etten välttämättä näe kun se löytää jäljen. Täällä päin maastot ovat niin hankalia, ettei koiraa pysty seuraamaan kun se tekee etsintää. Ja se jäljestys pitäisi mennä liinalla jotta pysyttäisiin kartalla. No onpahan jotain treenattavaa, miten saan sen odottamaan mua kun osuu jäljelle Ideoita, anyone?

[Dacrest]

^varmaan hienoa työskennellä tuollaisen koiran kanssa.

En tiedä mitä säännöt sanoo, mutta voisiko koiran opettaa vaikka istumaan kun löytää jäljen? Tai palaamaan sun luokse hihnaan kytkemistä varten?

Periaatteessa esim peltojäljellä koiran annetaan jäljestää jo ennen aloituspaalua, jossa vaaditaan istuminen. Kyllähän ne siinä paalulla istuessaan vähän patoaa ja meinaavat rynnätä ensimmäiset metrit, mutta sitä stopataan laittamalla alkuun reilummin ruokaa että vauhti pysyy rauhallisena ja nenä maassa. Eli se "tottelevaisuus istuminen" ja jatkoluvan odottaminen ei haittaa koiran suoritusta.

[Koiruuksia]

Mulle tuli mieleen myös, että voisiko koiran opettaa jotenkin ilmaisemaan että jälki löytyi?
Ei ole mulla sen suurempaa kokemusta metsäjäljestä. Enkä muista omista Pelastuskoira-ajoista näköjään mitään jälkijuttuja.
Pellolla toimitaan kuten Dacrest jo kertoi. Samoin jäljellä olevien esineiden ilmaisu on esim. maahan menemällä mutta niinhän se on metsäjäljelläkin.
Kokeilisin jonkinlaista ilmaisua koiralta että jälki on löytynyt. En tiedä toteutuksesta

[Thirteen_2]

Mietin tuota istumista mutta siinä ongelmaksi tulee se, etten välttämättä näe koiran sitä tekevän. Koska tosiaan noi maastot on niin peittäviä, aina ei näe montaa metriä eteenpäin ja koira työskentelee aika laajalla alueella. Mutta jos opettaisi sen tulemaan mun luo ja vaikka tökkäisemään tai jotain? Rullaa en halua sen siihen käyttävän. Samaa ilmaisua voisi sitten käyttää myös jos maastossa löytyy joku esine. Hmmm.

[Koiruuksia]

Tuohan olisi varmaan hyvä ratkaisu jos maasto estää näkemästä koiraa siellä jäljellä.

[Dacrest]

^^laitat rullan roikkumaan takin liepeeseen tai liinaan, koira tulee ja ottaa sen suuhun kun löysi jäljen?
Jotkut antaa tuon kaltaisissa tilanteissa koiran ottaa maasta jonkun kepin suuhun, mut itse en siihen lähtisi. Koira joutuu tekemään turhaa työtä (ja keskittyminen hajoaa) jos keppejä ei ole lähellä.
Haukkuminen on myös periaatteessa toimiva - siis koira tulee ja haukahtaa ohjaajalle. Yksilöstä kiinni, olisiko se hyvä vai huono ratkaisu.

Lis. voihan se koira tulla vaikka sun eteen istumaan.

[*kiranas*]

mä ehkä palaisin helppoihin treeneihin, helpommassa maastossa ja vahvistaisin jäljen löytymisen reaktiota - jolloin koiraa olisi helpompi lukea, eikä koiran tarvitsisi pysähtyä erikseen ilmaisemaan jälkeä.
kuitenkin spkl koeohjeessa se jälki etsitään etsintälinjalta ja tekemisen tulee olla päämäärätietoista. jolloin voisi olettaa, että arvosana laskee, jos jälki ilmaistaan ennen jäljelle lähtöä. ja kokeessa riskinä on myös takajälki ja harhajälki. spekl koeohjetta en tiedä.

[Thirteen_2]

Joo peko-kokeessa jälki etsitään 50x50m ruudusta. Tavallaan tyhmää treenata ensin kokeeseen ja sitten virrassa tehdäänkin taas eri tavalla. Mutta ei auta kuin treenata. Tuohon ruutuun kun lähdetään liinassa etsimään jälkeä ja taas virrassa jälki menee siellä jossain ja koirakon pitäisi pystyä se ilmaisemaan sekä jäljestämään ainakin jonkin matkaa. Tuo koiran tuleminen kiinni liinaan voisi olla hyvä vaihtoehto. No onneksi meillä on vielä matkaa tuohon pisteeseen, ehdin pähkäillä tuota vielä. Haukkumaan tuota ei saa, tai jos haukkuu, niin se on ihan väärässä mielentilassa

[Koiruuksia]

Kyllä se juuri teille sopiva keino sieltä vielä löytyy

[Koiruuksia]

Ajattelin hieman päivittää Lakun kissajuttuja.
Koulutus on edennyt oikein hyvin. Hankittiin Lakulle värinäpanta. Ensin opetin sille että värinä tarkoittaa makupalaa. Oppi tosi nopeasti tuttuun tyyliinsä.
Sitten yhdistin värinään EI-sanan. Lopputulos on että kun sanon EI niin Laku tulee hakemaan minulta makupalan.
Lakun kanssa on pitänyt käyttää välillä vähän omituisia koulutustapoja koska se ketjuttaa asioita minun mielestäni joskus kuin humalainen bordercollie. Ei sillä että olisin sellaista ikinä nähnyt.
Lakuhan tykkäsi kanniskella pihalla kiviä. Päästi irti kyllä kun sanoin irrotuskäskyn -kiitos- ja sitten sai makupalan.
Laku meni heti hakemaan uuden kiven koska sen ajatusmaailmassa saa makupalan kun ottaa kiven ja sitten pudottaa sen kun käsketään. Joten kannattaa ottaa koko ajan uusia kiviä.
Tässä on Lakulla toiminut (kivien kanniskelu on loppunut kokonaan) se että yksinkertaisesti kieltää sitä ottamasta kiviä. Jos näin että aikoo ottaa niin tiukka kielto EI! Jos sillä oli jo kivi suussa (kuten yleensä oli) niin sitten pudotuskäsky eikä mitään palkkaa. Jos tuli luokseni niin voin vähän silittää. Ei muuta.


Tuo värinä muuten häiritsee Lakua yllättävän paljon. Se ei tykkää siitä ollenkaan ja tulee heti luokseni. Värinä loppuu siihen kun se koskettaa kättäni ja saa makupalan.

Lähti taas vähän rönsyilemään. Palataan kissa-asiaan. Värinäpannan kanssa Laku ei ole enää edes yrittänyt jahdata kissoja. On antanut niiden olla rauhassa.
Katseella seuraa niitä kuitenkin, välillä liiankin kiinnostunena ja silloin tulee kielto. Ja sitten rauhallinen kehuminen ja palkka kun luopuu kissan katsomisesta. Tai kyttäämistä se paremminkin usein on. Ja siksi puutun siihen. Olemme olleet tosi tarkkoja siitä että Laku ei pääse täällä yksinään mihinkään niin että kissan jahtaaminen olisi mahdollista. Se on jatkuvan valvonnan alla.
Sama jatkuu että välillä kissa ei voisi vähempää kiinnostaa ja välillä tuijottaa. En ole ottanut tuosta vieläkään selvää että miksi tuntuu olevan tosiaan ihan kuun ja tähtien asennosta kiinni että miten Laku reagoi kissaan,
Kissat (puhun taas mustavalkoisista kun sanon kissat) ovat alkaneet liikkumaan vapautuneemmin nyt kun ovat todenneet että Laku ei enää jahtaa niitä. Ovat edelleen varovaisia mutta rohkeampia kuin ennen. Veikkaan että rohkaistuvat koko ajan enemmän ja enemmän.
Jännnä muuten että Peppiä ja Milliä eivät pelkää ollenkaan.

Ulkona Laku on aiemmin nyt kun lumet ovat sulaneet, juossut "taloa ympäri" kun on halunnut jahdata ulkotarhassa olevia kissoja. Vaikka on ollut juoksemassa tarhaverkolle niin nyt kun painan värinää niin kääntyy ja tulee luokseni. Se on mielestäni hieno asia. Yhdessä vaiheessa juoksenteli aika useinkin verkolta toisella eikä uskonut vaikka kielsin kun oli saalistiltti päällä. Nyt lopettaa heti kun sanon ja yritykset edes juoksennella ovat myös vähentyneet.
Viehetreeni omalla pihalla on jatkunut ja maastotreeneissä käydään jahtaamassa viehettä aina kun treenit järjestetään.

Jatkamme näitä harjoituksia vielä ja vahvistan hallintaa edelleen. Seuraava askel on että houkuttelemme kissat sängylle Dreamiesien avulla ja Laku saa katsella kauempaa. Kiellän värinän kanssa jos on tarvis ja kun on nätisti niin palkkaan ja kerron miten hieno poika onkaan.
Siitä seuraava vaihe on että menen Lakun kanssa kissatarhaan. Hihnassa luonnollisesti. Mun täytyy kuitenkin ensin voida kävellä paremmin ilman rollaattoria koska sen kanssa en tuonne tarhaan lähde.

Mutta joo, tällä rintamalla kuuluu ihan hyvää. Homma etenee hissukseen ja mulla on vahva luotto siihen että pikkuhiljaa tilanne paranee.
Laku on edelleen aivan ihana mamman poika. Tykkään siitä aivan valtavasti. Kuulin muuten yksi päivä aivan mahtavan nimen basenjille: kainalokarva
Sitähän ne ovat kun haluavat aina olla kainalossa.

En tiedä kiinnostaako tämä ketään mutta kirjoitinpa nyt kuitenkin

[Hetuli]

Minua kiinnostaa ainakin ja olen miettinytkin miten teillä menee. Hurjan hyvältä kuulostaa. Huomaa, että näet valtavasti vaivaa koulutuksen kanssa.

[Umac]

^^Kuulostaa edistymiseltä!

Miten kuvailet värinäpannan tunnetta esim. omaan nahkaan? Kun siis tätä varmasti mietitään. Että miltä se tuntuu koirasta, se panta ja sen aiheuttama värinä.
Ja tämä puhtaasta uteliaisuudesta, minä ainakin sitä itse ehdotin. Mutta koska näistä puhuttava ns. läpinäkyvästi niin siksi kysyn!

[aunet]

Sen värinän tunteen todellisuuden saisi paremmin selville, kun laittaa sen omaan kaulaan, siis henkitorven päälle. Kädessä tai jalassa tuskin tuntuu muuta kuin mukavalta!

[Koiruuksia]

Omaan käteen tuntuu no, värinältä. Pannassa saa säätää värinän voimakkuutta. 100 on isoin. Ei ole niin voimakkaalla meillä.
Olen kokeillut omaan kaulaan ja kurkkuun, tietenkin. Sitä on vaikea kuvailla. Missään tapauksessa ei satu, ei ollenkaan.
Kokeilin äsken sähköhammasharjaa kaulaan. Vähän samankaltainen mutta pannassa värinä on voimakkaampi.

Se selkeästi häiritsee koiraa ja herättää sen huomion. Siihenhän se perustuu. Koska kun on saanut koiran huomion pois ei-toivotusta toiminnasta niin sitten sille voi kertoa että nyt on hyvä, ja antaa palkan.
Todella tärkeää on ensin opettaa koiralle että mitä se värinä tarkoittaa. Että kun värisee, saa namin. Toistoja, toistoja, toistoja.
Eihän koira muuten voi tietää mitä se värinä tarkoittaa. Ihmettelee vaan että mitä vettua tapahtuu. Eikä asia edisty koulutuksellisesti mihinkään.
Tarkoitushan ei ole edelleenkään mitenkään rankaista koiraa pannan avulla vaan saada se lopettamaan ei-toivottu toiminta niin että voi kehua ja antaa palkan.

Kaikessa koiran koulutuksessa pitää pyrkiä siihen että päästään lopulta palkitsemaan koira ja kertomaan että NYT meni hyvin.
Mulla on myös naksutin mukana tässä koulutuksessa.
Naksuttimenkin Laku tietää, sen kanssa on paljon treenattu.

Korostan, että pantaa ei käytetä periaatteella "No nyt se kyttää kissa, saatana, annan sille värinää niin oppiipahan olemaan" Ei. Ei se koira tuollaisesta mitään opi. Aivan typerää olisi tehdä tuollaista. Mutta arvelen että moni ajattelee että pantaa käytetää tuolla lailla. Koiran rankaisuun.

Kaikessa koiran kouluttamisessa huomio pitää olla rankaisun sijaan palkkaamisessa kun koira tekee niinkuin on pyydetty.
Meillä pyydetään nyt Lakua olemaan kyttäämättä ja jahtaamatta kissoja.

Kuten Hetulikin totesi, olen nähnyt todella paljon vaivaa ja käyttänyt aikaa ja energiaa tämän asian toimimaan saamiseksi. Siis Lakun ja kissojen. (niiden mustavalkoisten) Punavalkoisen kanssahan Laku on hyvä kaveri.

Tänä aamuna toinen mustavalkoinen, Moritz änkesi keittiöön samaan aikaan kun koirille laitettiin ruokia. Sylvihän siellä aina pyörii lihanpaloja odottamassa. Olimme miehen kanssa aivan
Laku oli kiihtynyt asiasta (sehän oli jossain vaiheessa kiihtynyt myös jos punavalkoinen Sylvi tuli keittiöön kun koirat olivat saamassa ruokaa, Ruoka on Lakulle pyhä asia)
Sain kuitenkin oikein hienosti Lakun lopettamaan kissan kyttäämisen kun EI-kiellon lisäksi häiritsin sitä värinällä. Se kääntyi ja tuli minun luokseni. Ihan loistavaa.
Sitten mies otti Moritzin ja vei sen pois.

Pitkä matka on vielä kuljettavana mutta täsä vaiheessa näyttää lupaavalta.

[Umac]

^Hyvin avattu, kiitos!

[Avokaado]

Pitkää pinnaa tarvitaan Lakun kissajahtikoulutuksessa.

[Dacrest]

Koiruuksia: kuulostaa edistykseltä.
Nauratti tuo "ketjuttaa asioita kuin humalainen bordercollie".
Älykkäät, ketjuttavat koirat on mun mielestä parhaita, niiden koulutuksessa pääsee tekemään luovia toteutuksia.

Meillä on ihan huomaamatta tullut Ruska-collien kanssa edistystä parissa asiassa. Mitään varsinaisia ongelmiahan ei ole, mutta kasvattajalla käydessä näin miten voimakkaasti Ruska reagoi ruohonleikkuriin: kilahti, haukkui, yritti rynnätä kimppuun, eikä koiraan saanut mitään kontaktia.

Yhtenä aamuna kotona, kun olin lähdössä käyttämään koiria takametsikössä, kuulin naapurista ruohonleikkurin äänen. En kuitenkaan ottanut koiria hihnaan ja käveltiin rennosti pihan läpi. Ruska ei vilkaissutkaan naapurin suuntaan.
Takaisin tullessa Ruska hieman paineistui, mutta purki paineensa tulemalla viereen kävelemään ja otti minuun katsekontaktin.
Olin että jee, se on oppinut tavallaan kääntämään kiihdyttävät tilanteet tottelevaisuudeksi, palkan toivossa.

Monissa lievemmissäkin tilanteissa olen huomannut saman: nykyisin se ratkoo tilanteita itse ja "huonon" käytöksen sijaan tulee viereen ja ottaa kontaktin kuin sanoen "näitkö miten hienosti toimin, olen ansainnut palkan".
Monesti en ole tuossa kohtaa edes tajunnut, mikä se kiihdyttävä tilanne oli. Helppo koira kun kertoo itse milloin on palkkauksen aika, vaikka omistaja on ihan kujalla.

Toinen missä on edistystä tapahtunut on autoon meno. Ruska stressaa autoilua ja se pitää nostaa kyytiin. Aluksi (viime syksynä tullessaan) jos se edes epäili joutuvansa auton kyytiin, se häipyi paikalta ja piti hakea hihnassa. Se oli jonkunlaisessa opitun avuttomuuden tilassa (ei pysty itse vaikuttamaan asiaan ja alistuu passiivisesti).

Ollaan pikkuhiljaa päästy siihen, että kun avaan auton oven, se tulee niin lähelle kuin pystyy, istuu siihen ja antaa ottaa syliin - hihnaa ei enää tarvita.
Nyt Ruska on alkanut osoittamaan lisää aktiivisuutta hyppäämällä mun sylistä autoon. Jee! Jonain päivänä, ehkä jo lähitulevaisuudessa, se hyppää autoon ihan itse.

Autoon menoa ollaan työstetty aluksi palkkaamalla Ruskaa kun se tulee edes auton lähelle - ja siitä jatkettukin lenkille. Eli auton lähelle voi tulla, se ei automaattisesti tarkoita auton kyytiin joutumista.
Ollaan autoiltu paljon lyhyitä matkoja, johonkin kivaan paikkaan.
Ruska on autossa oppinut "keskustelemaan": stressitason nousemisen se ilmaisee haukottelemalla äänekkäästi, jolloin kerron mihin ollaan menossa (tietyt vakiosanat/paikat käytössä) ja tämäkin on todennäköisesti hieman vähentänyt sen autoilustressiä.
Ja se yhteinen sopimus: annan Ruskalle aina mahdollisuuden tulla itse niin lähelle autoa kuin se sillä hetkellä pystyy, ennen syliin nostoa. Lempeästi vaadin sitä olemaan aktiivinen, mutten pakota. Jos se on jäänyt kököttämään terassille, olen kantanut sen sieltä asti. Nykyisin näitä terassilla kököttämispäiviä ei enää ole, vaan se pystyy aina osoittamaan jotain aktiivisuutta.

[Umac]

^Hienoja pieniä arjen asioita ja suurimmalla osalla arkea eniten elämässään! Hyvä te!

[Koiruuksia]

Hienoja juttuja Dacrestilla Rúskan kanssa, Ihana lukea