Koulutuspulina

[Koiruuksia]

Nyt ollaan Lakun kanssa keittiössä. Sylvi tuli tänne. Ei mitään ongelmaa.Ei kiinnosta Lakua tippaakaan.
Tuli mieleen että olisiko Laku voinut hämärässä luulla että Sylvi oli Max tai Moritz?

[Tiibetinhelmi]

No on sulla nyt taas ylimääräistä pähkäiltävää! Mä en ole kyllä mikään neuvomaan noissa kissa/koirajutuissa. Basenjihan on käsittääkseni hyvin alkukantainen koira, joten se voi olla aika luupää, eikä selkäydintoimintoja saa koskaan poistettua. Mutta yrittänyt ainakin olet!

[Koiruuksia]

Joo, ja meille on sattunut se todella kova yksilö.
Lakun siskot esimerkiksi ovat kaikki pehmeämmän puoleisia.
Niille riittää kun kieltää (kuten normikoirialle) niin sitten ei enää tehdä töllöyksiä.

Olen vähän kateellinen.

Jatkan yrittämistä. Vielä en anna periksi. Jos Laku ei ole syksyyn mennessä lopettanut kissojen jahtamista (vaikka se hyvin satunnaista onkin) niin sitten mietitään joku ratkaisu niin että kissat ja Laku eivät pääse toistensa kanssa tekemisiin ollenkaan.
Vasta ihan viimeisenä kamalana vaihtoehtona on Lakulle uuden kissattoman kodin etsiminen. Se olisi aivan järkyttävä vaihtoehto.
Tykkäämme molemmat Lakusta aivan valtavasti. Mutta jos arki ei vaan ala sujumaan ilman että pitää koko ajan olla valmiina estämään Lakua lähtemästä kissan perään niin en minä eikä mieskään sellaista jaksa. Ja kyllä se niin on että viimeisenä tullut meiltä lähtee jos jotain ongelmaa ilmenee.
Max ja Moritz ovat olleet meilla tosi pienestä saakka eikä niiden kanssa ole ongelmaa. Jos luopuisimme niistä se olisi ihan sama että koulukiusatun pitäisi vaihtaa koulua.

[Dacrest]

^haastavia tilanteita kun koiran reaktiot vaihtelevat noin paljon.

Tulee mieleen yhden kaverin lagotto, ihan kiva yksilö. Eleli sopuisasti laumassa kahden vanhemman, erirotuisen koiran kanssa. Mutta kun taloon tuli isomman rodun pentu, tää lagotto alkoi käyttäytymään sitä kohtaan välillä hyökkäävästi - ilman mitään provosointia.

En olisi uskonut ellen olisi omin silmin nähnyt, kuinka koira voi olla täysin normaali/rento ja yhtäkkiä *naps* hyökätä pihalla kävelevän pennun kimppuun. Iman mitään_syytä.
Näitä tilanteita tuli viikottain ja kaikki täysin ennakoimattomasti. Sillä koiralla vaan napsahti päässä. Ja napsahdusten välillä ei mitään ongelmia.

Ratkaisu oli antaa lagotto uuteen kotiin, ainoaksi koiraksi.

[kysymys]

Vaisu kysymys sivusta ja en koko ketjua lukenut, joten pahoittelen jo etukäteen tyhmyyttäni:
Mutta eikö kissa anna missään vaiheessa tuuttiin sille koiralle? Sillä monesti ratkeaa kissajahdit.
Oma koira lähti kerran hihnasta pääsi karkuun kissan perään, tuli nolo loppu reissulle ja koira kotiin avolitsarin saaneena.
Ei toimi varmaan jos koira on niin iso että haukkaa yhdellä puraisulla kissan. Mut eikö kissat yhtään ärsyynny?

[kysymys]

Tuossakin voi olla yksi ongelmakohta "Ammattikouluttajien neuvojen mukaan koulutetaan Lakua joka päivä huonoin tuloksin."

Monestihan ammattikouluttajat antaa huonoja neuvoja, näin olen kuullut. Heti jos ei tule tuloksia, vaihda kouluttaja.

Toisekseen, koira on vielä tosi nuori. Sen mielestä kaikki kiva on hauskaa, ja jos ei tuo kokoajan ole jatkuvaa, niin on toivoa että koira vanhemmiten lakkaa jaksamasta joka kissanpierusta herätä.

Lisäksi jos se saa muuta yhtä kiihdyttävää tilalle, teettekö sen kanssa mitään missä se saa purkaa äärimmäisellä tavalla raivoaan? Joku kunnon liehulelu ja sillä vetää sen piippuun joku 3 kertaa viikossa? Läähätykseen asti ja siihen että koira ottaa sen leluun ja menee märhäämään sitä. Leluja voi käyttää välillä ihan loppuun ja ostaa uuden. Ja alkaa ehdollistaa sitten että se riehu seuraa siitä, kun suostuu luopumaan kissasta? Oman koiran jos kiellän jahtaamasta oravaa, katon että sen jälkeen mulla on sille sellaiset oravat, että se ei unohda niitä ikinä. Perse maitohapolla menee makaamaan johonkin ja nukahtaa.
Kiihdyttävän kokemuksen tuoma palkinto on yleensä ylitse muun, ei mikään nami nappula naksutin ainakaan toimi?
Vai onko ne kouluttajat neuvoneet jo tämän riehujutun?
Riehumiseen pitää yhdistää tietty hallinta, eli ensin se on vain hauskaa. Kunnes välillä saa ottaa ja välillä ei, joutuu hetken odottamaan ja saa riehua, näin koira oppii varmoja pysähtymissignaaleja joita voi käyttää kun on tosipaikka. Koirallehan tosipaikatkin on leikin paikkoja, se kannattaa muistaa.

[kysymys]

Pakko vielä sanoa koska vastuu painaa mieltä: Jos kokeilet, muista ettei mulla ole ollut koskaan tuon rotuista koiraa, eikä kissaa.

[aunet]

Vieheen ajo on basenjille ominaisinta "riehumista" ja sallittua tappamista ja retuutusta, näöllään metsästävä koira kun on.

[kysymys]

Mielenkiintoista! Sittenhän ainakin helppo innostuttaa jahtaamaan ja selittää myös tuon kissan ajon.
Itse en laittaisi esim pelkästään koiraa purkamaan viettinsä esim. vinttikoiraradalle, se olisi kuin lähinnä bensan polttamista p-ralliin ympäri toria. Tanakki tyhjenee hetkeksi, mutta mihinkään ei oltu matkalla.

Vaan yhdistää riehumiseen pikkuhiljaa hallintaa. Se vaan pitää tehdä äärimmäisen harkitusti ja ajan kanssa, koska koira joka on aidosti innoissaan, menettää helposti intonsa kun ihminen laittaa nutturansa tiukalle ja alkaa "opettamaan" miten riehutaan "oikein".
Tiedän sen vanhana ilonpilaajana hyvin, miten kenen tahansa ilmeen saa lörpsähtämään kun siirtyy hauskanpidosta opettavaiseen tarinaan. Ilon pitää olla aitoa, varsinkin jos on älykäs koira niin kusetukset eivät mene läpi.

[aunet]

kysymys: sulla on oikea pointti. En tarkoittanut ratajuoksua, joka on vain kilpailuhuipentuma ihmisten iloksi. Basenjille ominaisempi on maastojuoksu, ja riekkumisella tarkoitin omalla pihalla tapahtuvaa vavan ja narun päässä olevaa karvanpalaa, josta taistellaan ihan oman omistajan kanssa. Kilpailut ja etenkin ratajuoksu on asia erikseen. Ja vieheestä luovutaan, kun niin sanotaan. Ja kun leikki on hehkeimmillään, se lopetetaan. Eikä sitä harrasteta kuin silloin tällöin. Ehkä vaikea selittää asiaa ymmärtämättömälle! Lähes kaikki koirat rotuun katsomatta tykkää moisesta. Ja kysymykselle vielä, kyseiset rodut reagoivat niin nopeasti kaikkeen liikkeeseen, että sitä on lähes mahdotonta havaita. Leijaileva puunlehti ja lentoon pörähtävä pikkulintu aiheuttaa saman reaktion, mutta "ajo" loppuu saman tien.

[Koiruuksia]

Nimimerkillä kysymys on hyviä havaintoja ja kysymyksiä.

Nuo kaksi kissaa joita Laku jahtaa eivät ikinä tee muuta kuin mene karkuun. Ne ovat aivan umpikilttejä eivätkä ole koskaan räpsineet ketään.
Kissa jonka kanssa Laku tulee toimeen veti Lakua turpaan ihan urakalla silloin kun se oli pentu.

Mielestäni ammattikouluttajien neuvot ovat hyviä ja ymmärrän mihin niillä pyritään.
Jatkan niiden noudattamista koska uskon että kun tulee toistoja, toistoja, toistoja niin jossain vaiheessa onnistuu sen toimintamallin yleistäminen kissaankin, jos joku ymmärtää.
Ne harjoitukset joita olemme tehneet toimivat hyvin ilman kissaa, esim. kahden pallon juttu ja vieheellä harjoittelut joissa Lakun pitää korkeassa vietissä keskeyttää jahtaaminen ja sitten saa palkaksi retuuttaa kaninnahkaa.
Kissat ovat Lakulle kuitenkin niin suuri ärsyke ja se kiihtyy niistä tosi paljon (silloin kun kiihtyy, ainahan sitä ei näytä kiinnistavan ollenkaan) niin nämä vasta vähän aikaa harjoittemamme asiat eivät vielä ole sillä tasolla että ne voisi yleistää kissaankin.
Lakulle rakennetaan myös koko ajan nyt vahvaa hallintaa. Ja siinä jos jossain olen hyvä, on tullut hieman harjoiteltua rottweilerien kanssa viimeiset 30 vuotta.

Laku saa kyllä säännöllisesti retuuttaa ja ravistella sellaista isoa vilttiä ja se on sille tosi mieluisaa.

En ole ikinä tavannut saati omistanut näin kovaa koiraa. Märrieri MInja oli kova mutta ei mitään verrattuna Lakuun.


Korostan taas että jos meillä ei olisi kissoja, niin ei olisi Lakun kanssa pienintäkään ongelmaa.

[Koiruuksia]

Tänään ei ole taas ollut yhtään jahtausyritystä vaikka kissat ovat liikkuneet tarhaan ja takaisin ja kiipeilleet olkkarissa ylös ja alas. Hyvä niin.

[aunet]

Koiruuksia:

"Nuo kaksi kissaa joita Laku jahtaa eivät ikinä tee muuta kuin mene karkuun. Ne ovat aivan umpikilttejä eivätkä ole koskaan räpsineet ketään.
Kissa jonka kanssa Laku tulee toimeen veti Lakua turpaan ihan urakalla silloin kun se oli pentu."

Tuossapa taisit itse vastata juurisyyhyn. Koira kyllä herkästi vaistoaa ja oppii, ketä "kannattaa" jahdata ja ketä ei. Näinhän se on luonnossakin, eläimet saattavat olla kovinkin raadollisia heikompien suhteen. Eli sinun pitääkin kouluttaa kiltit kissasi näyttämään närhen värkit, joka lienee helpommin sanottu kuin tehty!

[Koiruuksia]

Koiruuksia:

"Nuo kaksi kissaa joita Laku jahtaa eivät ikinä tee muuta kuin mene karkuun. Ne ovat aivan umpikilttejä eivätkä ole koskaan räpsineet ketään.
Kissa jonka kanssa Laku tulee toimeen veti Lakua turpaan ihan urakalla silloin kun se oli pentu."

Tuossapa taisit itse vastata juurisyyhyn. Koira kyllä herkästi vaistoaa ja oppii, ketä "kannattaa" jahdata ja ketä ei. Näinhän se on luonnossakin, eläimet saattavat olla kovinkin raadollisia heikompien suhteen. Eli sinun pitääkin kouluttaa kiltit kissasi näyttämään närhen värkit, joka lienee helpommin sanottu kuin tehty!

Juu, helppoa kuin heinänteko

Kunpa olisivat edes menemättä karkuun.
Edelleen ihmettelen että miksi Laku ei joskus välitä kisoista mitään ja joskus taas haluaa kiihkeästikin niiden perään. Ihankuin ne välillä huutelisivat Lakulle jotain. Jospa ne lällättelevät Lakulle samalla tavalla kuin Oivalle aikoinaan. Sehän oli sannut eläinkommunikoijalle että Max ja Moritz lällättevät sille.
Tämä juttu saa minut kyllä sellaiseen tunteiden vuoristorataan ettei ole tosikaan. Väliällä olen jossain helevetin synkissä syövereissä ja välillä tunnen niin suurta iloa että en meinaa nahoissani pysyä.

Jospa vaan Max ja Moritz uskaltaituisivat liikkumaan täällä rennosti niin minä kyllä hoitaisin loput.

[aunet]

Muistanet joskus jonkun sanoneen, että basenji on "kissamainen" koira monessakin suhteessa. Tiedän kokemuksesta, että kissanpentu helposti muuttuu koiramaiseksi ja matkii koiran elkeitä ja lähtee lenkeille metsään mukaan, mutta nyt on käymässä toistepäin. Laku haluaa olla kissa niiden joukossa, ja pyrkii sinne omalla tavallaan!

[Koiruuksia]

Olisko noin? En oikein jaksa uskoa. Enemmänkin se tuntuisi haluavan olla rottweiler.

[aunet]

Ja muista miten nuori Laku on, toki lasta kiinnostaa ihan kaikki. Olet niin pedantti kouluttaja, että varmaan turhautumista on. Alakukantaiset pikkusen eri asia kuin ns. perinteiset palveluseläimet tai paimenet. Anna pojalle aikaa, varmasti hyvä tulee.

[Koiruuksia]

Nuorihan se vielä on. Mutta se ei auta kissoja yhtään. Niiden elämä on ihan yhtä kurjaa oli Laku minkä ikäinen hyvänsä. Ja niiden vuoksi haluaisin saada tämän asian nopeasti hoidettua niin että niilläkin on hyvä olla.
Asiaa hidastaa tietenkin se että olen paljon miehen varassa. Itse en pääse nopeasti tuleviin tilanteisiin joko ollenkaan tai liian hitaasti. Kauko-ohjaus ei Lakulla vielä ihan toimi.
Joudun ohjeistamamaan miestä joka ei, kuten jo aiemmin mainitsin, ole mikään koirankouluttaja eli kaiken saa vääntää rautalangasta. Asia joka minulta tulisi sekunnissa selkärangasta ei onnistu mieheltä aina ollenkaan vaikka näistä asioista on keskusteltu. Hän yrittää kyllä parhaansa. Sääliksi käy jo miestäkin kun joutuu kaiken muun lisäksi venymään vielä tällaiseenkin.
Siksi toivon että pääsisin pian kävelemään ja hoitamaan tätä asiaa. Toki nytkin teen Lakun kanssa harjoituksia mutta jokainen joka on joutunut pyörätuolissa olemaan tai liikkuu rollaattorilla jalka kipsissä, tietää että elämä on hankalampaa eikä kaikkeen pysty samalla tavalla kuin normaalilla liikuntakyvyllä.

Asiaa tukevia hallintaharjoituksia kyllä teen Lakun kanssa joka päivä pyörätuolista käsin.
Välillä vaan olisi kiva elää ihan normaalia elämää taas. Ja uskon että kissat toivovat sitä ihan samaa.

[Koiruuksia]

Tasapainotyynyn kanssa on aloitettu harjoitukset. Ei mennyt ihan niinkuinn Strömsössä koska Laku alkoi ensin kaivamaan tyynyä vimmatusti ja sitten otti sen suuhunsa ja heitti ilmaan.
Olin ajatellut että naksautan jos se laittaa toisen jalan tyynylle.
Oli pakko kieltää Lakua rikkomasta tasapainotyynyä. Sitten se yritti taas alkaa kaivamaan sitä mutta naksautin ennen kuin ehti sen enempää kaivaa niin tajusi lopettaa. Sen jälkeen molemmat etujalat menivät hienosti tyynylle kerta toisensa jälkeen ja pääsin naksauttelemaan ja palkkaamaan.

[Koiruuksia]

Mä nyt jatkan yksinäni tätä koulutuspulinaa

Olen miettinyt tätä kissa-asiaa paljonkin (ylläri) ja yksi päivä tuli mieleen ihan uusi lähestymistapa.
Mietin miten koirat meillä eivät ikinä halua jäädä paitsi mistään mitä muut saavat, Mietin miten kiire kaikilla aina on jos yhtä kutsutaan ja se saa jotain.
Lakuhan ei ikinä ole tullut kissanjahtauksesta vaikka olen kuinka kutsunut sitä. Tai ei ole edes jättänyt yrittämättä jos olen kutsunut sitä kun näen että kohta saattaa tapahtua,
Laku on kuitenkin ahne ja hyvin kiinnostunut siitä etteivät muut vaan saa enempää kuin se. Niinpä päätin kokeilla. Ajattelin että eipä se ota jos ei annakaan.
Halusin kokeilla mitä Laku sanoo tuollaisessa tilanteessa missä se suunnittelee kissan jahtaamista, kun alankin kutsua Reinoa ja Ainoa oikein iloisesti ja annan niille herkkuja. Jätän Lakun siinä vaiheessa kokonaan huomiotta. En siis puutu Lakun toimiin millään lailla, kutsun vaan Reinoa ja Ainoa. Minua ei itse asiassa voisi vähempää kiinnostaa mitä Laku puuhaa.
No, tilanne tarjoutui ja aloin kutsumaan rottweilereita jotka tulivatkin tietenkin innoissaan ja syötin niille makupaloja samalla maireasti kehuen. Mies sanoi että Laku oli katsonut kissaa, katsonut meitä, miettinyt sekunnin ja sitten juossut luokseni. Kehuin sitä tietenkin ja annoin makupaloja. Se toimi!

Ja se on toiminut jo vaikka kuinka monta kertaa. Eilen illalla kun katsoimme sarjaa niin en huomannut kuinka Moritz lähti tulemaan keittiön portin kautta mennäkseen luukusta ulos. Luukun edessä on myös tavallaan portti ettei Laku pääse kissaan käsiksi. Laku lähti jahtaamaan ja blokkasi Moritzin menon jolloin se livahti takaisin keittiöön. Laku rynnisti sitten olohuoneen portille (kun odotti että Moritz menisi käytävää pitkin siitä ohi) eikä kuunnellut eikä välittänyt yhtään siitä että kutsuin Reinoa ja Ainoa ja syötin niille makupaloja. Me emme kieltäneet Lakua, jatkoin vaan Ainon ja Reinon kutsumista (vaikka olivat edessäni) ja kohta Laku tulikin myös luokseni. Kehuin sitä kovasti ja annoin makupaloja. Silittelin sitä myös pitkillä vedoilla rauhoittavasti. Se kävikin sen jälkeen matolle nukkumaan. Rauhoittui siis huomattavan nopeasti kissan jahtaamisen jälkeen.

Vähän sen jälkeen Moritz tuli jälleen keittiön portista mennäkseen luukusta ulos. Aloin jälleen kutsumaan Reinoa ja Ainoa. Laku näki miten kissa meni mutta tuli luokseni ja sai kehuja, makupaloja ja silityksiä. Laku arvostaa sellaisia rauhallisiä ja pitkiä silityksiä kaulalta selkää pitkin ihan koko pituudelta.
Jatketaan tätä muiden harjoitusten lisänä ja toivotaan parasta. Tämän kokeilun aikana emme aio siis kieltää Lakua jahtaamasta kissoja, olemme niinkuin koko asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Laku on nimittäin niin älykäs koira että en ihmettelisi vaikka osa kissojen jahtaamisen viehätystä olisi se että se saa meidän huomiomme.

[aunet]

Niin ja Laku saa sillä tavoin koko porukan hereille ja liikkeelle! Hyvin looginen selitys ja hyvä, jos toimii!

[Valkosipulisilakka]

Kuulostaa tosi hyvältä strategialta! Olen aikoinaan opettanut yhden koiran noutamaan tuolla tavoin. Se ei halunnut koskeakaan noutokapulaa eikä sitä saanut oppimaan noutoa perinteisin keinoin. Se oli kuitenkin hyvin resurssitietoinen koira ja halusi varastaa muiden resurssit. Sidoin sen tolppaan kiinni ja heittelin 1 kg kapulaa kahdelle muulle koiralle painottaen, miten valtavan kivaa meillä on. Ei kestänyt kauaa, kun tämä nouto-ongelmainen kehitti intohimon kapulaan ja kävi aina varastamassa sen. Tärkeintä oli ilmeisesti saada haluttu esine muiden nenän edestä.

[Koiruuksia]

Joskus pitää olla vielä tavallistakin luovempi

[Koiruuksia]

Niin ja Laku saa sillä tavoin koko porukan hereille ja liikkeelle! Hyvin looginen selitys ja hyvä, jos toimii!

Tällä hetkellä toimii, huomisesta ei tiedä kukaan. Tämä on näköjään Lakun kanssa tällaista että joutuu tosissaan miettimään kaikenlaisia keinoja ettei joutuisi koiransa uunottamaksi. Siinä(kin) mielessä Lakusta tulee NIIN mieleen ensimmäinen koirani Joonas joka oli kova, dominoiva ja erittäin älykäs ja joka on syy että alunperin kiinnostuin tällä lailla näin paljon koiran kouluttamisesta ja oppimismekanismeista. Olin sen kanssa suurissa vaikeuksissa ja tajusin että jotain on tehtävä. Kissaa meillä ei onneksi ollut Joonas ei myöskään ollut reaktioissaan niin räjähtävän nopea kuin mitä Laku on.
Toisaalta, tuntuu että sen reaktiotkin ovat jotenkin loiventuneet nyt viime päivinä.

Savolaisen mieheni sanoin: Katellaan.

[kysymys]

Tämän kokeilun aikana emme aio siis kieltää Lakua jahtaamasta kissoja, olemme niinkuin koko asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Laku on nimittäin niin älykäs koira että en ihmettelisi vaikka osa kissojen jahtaamisen viehätystä olisi se että se saa meidän huomiomme.

Luin tekstiäsi ja tuli tämä sama mieleen, olisin seuraavaksi sanonut mutta huomasitkin sen itse.

Jos koira on fiksu ja taistelutahtoinen jukuri, se saattaa viihdyttää itseään aiheuttamalla pahennusta.
Se on vähän kuin rikas (=itsetunto katossa) bemarikuski jolla ei sakkolappu haittaa, kun vaan pääsee ohittelemaan ja kiusaa köröttelijöitä.
Nauttii huomiosta kun pääsee näyttämään ajokortin poliisille, ja rakastaa myös matkustaa taksilla jos kortti lähtee.

Tuollaisen koiran kanssa saattaa myös vaihdella ajoittain ja kasvukauden mukaan, että mikä toimii ja mikä ei.
Mulla oli koira johon ei purrut kieltosana yhteen väliin ollenkaan, joten se piti jättää tauolle.
Jotkut asiat mitkä oli pennusta asti olleet kiellettyjä, koira laskelmoi yhtäkkiä että aivan sama, minä teen.
Siinä vaiheessa otinkin huomiota pois, ja koira yllättyi etteikö mua kiinnostakaan.
Taas se toimii vähän aikaa, kunnes koira keksii jotain muuta kiertotietä.

Sillä voi pelata ihan pikkuisen että on ikäänkuin reagoivinaan johonkin millä ei ole mitään väliä, ja taas yhtäkkiä ei reagoi.
Siinä vaan on oltava varovainen koska koira oppii näyttelemisenkin ja ihmisen keho kertoo, milloin hänen reaktionsa on aito. Koira haistaa tämän yhtä varmasti kuin tulevain epikohtauksen tai hormoniryöpyn yms. diabeteskoirat.

Eli tuollaista koiraa ei voi liiemmälti kusettaakaan, mutta ei se sentään mikään ajatustenlukija oikeasti ole.
Miksi ajan saatossa saattaa alkaa toimimaan joku mikä ennen ei toimnut, on että ihmisen tunnereaktiot laimenee kun koira kasvaa, ei jaksa joka päivä repiä itselleen pälvikaljua.
Mutta toivottavasti riemu säilyy, positiiviset tunnetilat on vielä tärkeämpiä kuin negatiiviset.

[kysymys]

Lisään vielä tähän, että kun meillä oli äärimmäinen vaihe, että koira ei uskonut mitään, jätin tauolle myös kouluttamisen.
Ihan kaiken.
Koira ei saanut kuin ruokakupin nokan eteen iltaisin, ja silityksen ulkoatullessa. Muuten hän oli kuin ilmaa.
Tätä vois sanoa jo jääkaudeksikin, vaikka sehän on poliittisesti epäkorrektia koska koirat ovat vauvoja jotka kuolee, ellei saa pusua ja dentastiksia viiden minuutin välein.
Koira voi rutiinien muutokseen reagoimalla esim aivan odottamattomilla tavoilla, mutta se kuuluu kasvuun.
jos koira vaikka on tottunut tiettyyn rutiiniin, ei ole mikään kumma vaikka sisäsiisteys unohtuisi tai joku esine löytyisi pian hajotettuna, vaikka koira ei ennen olisi tehnytkään.

[Hovarontti]

Meillä ei tuo jääkausi tehoa toiseen koiraan, sen miellyttämisen taso ei ole kovin huikea ja jos sen jättää huomiotta, niin se on vaan että: Fine, mulla on omakin elämä. Toinen taas on huomattavasti miellyttämisen haluisempi ja ignooraaminen ottaa koville. Sama pätee herkkuihin ja palkka nameihin yleensäkin, toista ei vois vähempää kiinostaa, toinen söisi vaikka pieniä kiviä kun kädestä antaa. Tuo vanhempi on hankalampi tapaus saada motivoitua, ollut ihan aina.

Meillä molemmat pojat saa oppimaan/innokkaasti tekemään kun treenaa toisen kanssa, ja toinen katsoo vierestä. Selkeästi näkee kuinka koiriin nousee polte että minä kanssa haluan. Kakara koiralle ollaan mm opetettu näyttely seisontaa ja jopa sitä että harjatessa voi olla ihan vaan maate, kun se homma hoidetaan jokatapauksessa, nopeammin ohitse, kun tehdään nätisti eikä tarvii väistellä hamaskosketuksia tai venkulointia. Matkiminen ja kateus on aika hyvi keinoja, mitkä toimii meillä.

[kysymys]

Meilläkään ei tehonnut sinänsä yksinään mihinkään, antoi vain lepotaukoa, ja oli osaltaan kertomassa koiralle että en ole vellihousu joka hakee siltä huomiota, joskaan en sen mielestä varmaan mikään suuri johtajakaan
jos on haastava koira, ei välttämättä ole että jokin yks asia ratkaisee tai on ratkaisematta kaiken, mutta kaikki asiat silti vaikuttaa.
Jos se on kesy koiraeläin, niin siihen pitäisi jollakin pystyä vaikuttamaan: Onko lopputulos täydellisen tottelevainen koira vai vaan parempi suhde kuin viime kuussa, tällä hetkellä, ennen seuraavaa crashia.
Ja edelleen, koiralla eri ikäkaudetkin vaikuttaa ja mitä muita piirteitä luonteessa on yms.

[kysymys]

Itseasiassa sen voi muotoilla näinkin: Sellaiset kuten huomioimattomuusaika, ei vaikuta ehkä koiraan, mutta ne paljastaa itselle: MIlloin olen hakenut normaalisti koiralta huomiota. Mihin kaikkiin asioihin on ennen mennyt hermot, ja nyt kun ei tarvitse reagoida mitkä asiat ei haittaakaan minua..
yms. näistä on valtavasti hyötyä strategian laatimisessa miten toimin koiran kanssa, koska aina ei ole edes kyse koiran koulutuksesta vaan itsensä kouluttamisesta. Liian pitkät huomioimattomuudet tottakai vähentää yhteistyötä ehkä entisestään, mutta jos suhde on alkanut vähän olla jopa huono (ihminen miettii koirasta luomumaan joutumista yms, on murheissaan ja huolissaan eikä iloinen) niin eihän se koira siitä ainakaan kärsi, että siltä vähennetään tätä energiaa joka siihen kohdistetaan. Antaa hänen olla fine, jos kerran on. Ei se loputtomiin tarvitse jatkua muutenkaan.

[kysymys]

Sain muuten tässä kirjottaessa itselleni oivalluksen päähäni: Koirakeskeinen koulutusajattelu on sitä, että haluan jotain koiralta, haluan koiran saada tottelemaan, haluan olla koiralta rauhassa tai lisätä paljonko saan koiralta parrasvaloaikaa ja miten saan sen olemaan tietyssä paikassa, tietyllä tavalla ym.
Siinä kun rauhoitutaan miettimään ihmiskeskeisesti hetki, rikkoontuu se ahdistava läheisriippuuvuus? koiraan, eli miettii vaikka ihmissuhteessa jos sun joku läheinen haluaa jotain. Kokojaan. Vastaa puhelimeen, soita mulle kun olet perillä, sovita tätä takkia ja tuo mulle kaupasta purkki maitoa.
Ihanaa että joku tarvitsee sua, mutta ?
Tuli vain mieleen, en tarkoita että kukaan puhujista nyt olisi tällainen, lähinnä tuli vertaus mieleen että miksi ylipäätään jopa kouluttamattomuus eli ei käske edes istukäskyä kertaakaan vähään aikaan,on kouluttamista.