Mulllahan ei koiraa tällähetkellä ole eikä tule, mutta luppakorvat on se mun juttu ehdottomasti! Olen kasvanut Suomenajokoirien kanssa, ja niiden samettikorvia on aina ihana silitellä, mitä isommat sen paremmat! Jostainsyystä kuitenkaan esim. Cockerspanieleiden korvat ei minusta ole yhtä ihanat vaikka ovatkin isoja.
Ironista kyllä, omat koirat on olleet sekarotuisia joilla pystykorvat
Ulkonäöllisesti tykkään kovasti perinteisten pystykorvien päästä ja ilmeestä, korvat tietty tärkeänä osana sitä. Siis vaikka suomenpystykorva tai pohjanpystykorva. Toisaalta tietyt luppakorvarodut on söpöjä, ja luppakorvat on kivat hellitellä. Joten kumpi vaan, ja välimallit myös. Mutta kovin suuria ja raskaita luppakorvia karsastan, ihan koiran hyvinvointiakin ajatellen.
Kaikenlaisia korvia on koirillani ollut. Tällä hetkellä on kaksi luppakorvaista (rottweiler) yksi taittokorva (sheltti) ja 2 pystykorvaa (bordercollie/parsonit). Ei ole korvilla juurikaan väliä.
You don´t have a soul. You are a Soul, you have a body.
Perinteisesti kait sanoisin pystyt, mutta ekalla oli snautseriluppakorvat ja kaksi muuta ovat colliekorvaisia enkä vaihtaisi. Vielä ei ole pystäriä siis ollut. Kunhan ei ole isot roikkulupat niin kaikki kelpaa! Korvien pitää hoitaa ja tuulettaa itse itsensä, yhdeltäkään koiralta ei ole vielä tarvinnut nyppiä korvakarvoja tai edes puhdistaa korvia. Enkä koskaan halua niin tehdäkään, minusta silloin on jossain vikaa.
Viimeksi muokannut sabre päivämäärä 19.10.2022 08:50, muokattu yhteensä 1 kerran
Ehdottomasti luppakorvat on minun makuuni Tosin ihan ensimmäisillä "omilla koirillani" (kaikilla mummolan koirilla, jotka olivat "minun" ) oli pystykorvat = maatalon seropeja. Sen jälkeen ollut pelkkää luppaa: cockeri, apso, cavalier ja griffoneita useampi
Ei ole tärkeätä kuinka vanha olet, vaan kuinka olet vanha - Marie Dressler
Ruusukorvat. Tuulettuu sopivasti eikä sisäpuolella kasva karvoja. Jos ovat oikeankokoiset ja paksuiset, pysyvät muutamia sekunteja ihan pystyasennossakin.