Mea kirjoitti:Alexander Puution kolumni: Suomessa synnytään valmiiseen pöytään, siitä minäkin nousen kiittämättä https://yle.fi/a/74-20074373
Hyvä kolumni aiheesta, miten pitäisi olla monesta asiasta Suomessa kiitollinen.
Samaa mieltä: ajatuksia herättävä kolumni. Luulenpa jopa, että Alexander Puutio jopa kiteytti tämän repivän ilmapiirin yhteen lauseeseen: "Kenenkään elämä ei liene tällä hetkellä kovinkaan helppoa." Se selittää, miksi tässä maassa ei keskustella, vaan on vetäydytty poteroihin puolustamaan omien arvojen mukaisia ratkaisuja. Valtaa pitävät edellä ja me kansalaiset perässä.
Ajatus Yksilön vastuusta hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistajana saa aikaan pienen ajatusmyrskyn aivoissani. Vielä pari vuosiymmentä sitten asuinympäristöä rakennettiin yhdistysten voimin, yhteistyöllä. Se oli kansalaisen kokoista vastuunantoa ja yhdessä tekeminen lisää hyvinvointia. Ihminen on sillä tavoin rakennettu, vaikkei sitä nykyisin uskoisikaan, kun edes yhdistyksen hallitukseen ei tahdo saada vapaaehtoisia.
Toinen äänekkäästi päässäni jylläävä ajatus koskee tukien vastikkeellisuutta. Siis esim. sitä, että työttömyyskorvausta saava tekisi sen eteen vapaaehtoistyötä. Sen toteuttaminen lisää toki valtion kuluja reilusti enemmän kuin mitä eri tukiin kuluu rahaa. Työtä tekevät pitäisi vakuuttaa, heidän työmatkansa pitäisi maksaa, jonkun pitää opettaa työ ja valita kuhunkin työhön sopiva tekijä. Ilmaistyö ei saisi myösään vääristää markkinoita, vaan pitäisi tehdä sellaisia töitä, jotka nykyisin jää hoitamatta (esim. vanhusten ulkoilu). Ei ole helppo rasti eikä ihan halpaakaan, mutta lopputulos voi yllättää kaikki. Työ on nimittäin parasta lääkettä vähän kaikkeen. Siinä samalla itse kukin saisi tuntea olevansa yhteiskunnan tärkeä osa, yksi vastuunkanstajista eikä sen elätti.

