Kirjoittaja Hurtta » 12.02.2024 15:29
No näitä omia omaisia ei kiinnosta, eikä ole koskaan kiinnostanut Tenojen maksaja, mutta jokainen on esittänyt toiveen saada kuolla, toistuvasti, jo vuosia. Ei saa, ei ole sopivaa.
Lähinnä tuo resurssipohdinta liittyi siihen että mikä on sote:n motiivi mihinkin hoitoon tai hoitamattomuuteen.
Siellä kun viimeiset viisi ylintä porrasta miettii ainoastaan rahaa, ei kenenkään hyvinvointia, korkeintaan omaa golf-vuoroa.
Nämä persumaiset ”rahaa pitää tulla/olla”,”thaikkuhoitajia ei saa palkata”, ”siitä ja tästä tuesta/etuudesta ei saa tinkiä”, ”lisää valtionvelkaa ei saa ottaa”.
On täysin merkityksettömiä. Rahaa ei tule jos sitä ei ole ja sitähän ei ole, paitsi velaksi ja sitä on edes nykyisen tason ylläpitämiseksi, otettava jatkossakin satoja miljoonia, puhumattakaan siitä, että jotain muutakin parannettaisiin kuin hallituksen palkkoja.
Onneksi isäni kohdalle osui fiksu lääkäri jo yli 30v sitten, totesi että voidaan nopeuttaa tai voidaan pitkittää, kuukausi on optimistinen maksimi.
Valinta oli nopeutus ja isä pääsi 3pv sisään pois, siinäkin oli kuukausia liikaa.
Aika paljon on juttuja joita ei voida hoitaa, ei edes etenemistä hidastaa. Luuletko että ALS on kiva tapa kuolla? Harvinaisten sairauksien tutkimiseen ei saa rahoitusta, joten hoitomuotoja ei edes ole tiedossa jatkossakaan.
Syöpä on jokseenkin kansansairaus, itse alan olla siinä iässä, että läheisiä ropisee ympäriltä.
Ystävän puolisoa näin pitkästä aikaa, vaimonsa lähti pari kk sitten. Puoliso on edelleen shokissa siitä miten hirveää se loppuaika vaimolle oli, käy purkamassa sitä terapiassa. Tässäkään pointti ei ole traumatisoitunut omainen, vaan juurikin tuo hirveä viimeisten viikkojen kärsimys. Mitä pahaa ihminen on tehnyt, että tuollainen on käytävä läpi?
Mitä sanon toiselle ystävälle, jonka pieni yksittäinen ihomuutos, on nyt kohdassa kasvaimia koko keho täynnä ja hoidot lopetettu, palliatiivinen on ainoa mitä on tehtävissä.
Viiskymppinen akateeminen ihminen, paljon elämää elämättä, ja elämättä se myös jää. Tiedossa on mitä on tulossa, eikä siihen mene pitkää aikaa. Katkeruus hoitovirheistä on turhaa, kaikki on turhaa, mitään muuta ei ole jäljellä kuin kuoleman odotus. ”Katso vaikka joku kiva leffa ja syö suklaata” niinkö?
Mitään ei voi tehdä tai sanoa, mikä tekisi tilanteesta hänelle helpomman, paremman, edes vähemmän hirveän.
Kolmas on toistaiseksi remississä, juuri totesi että kun tämä uusii (ja väistämättä uusii), niin en jaksa enää käydä läpi syöpähoitoja. Tällä hetkellä täysin terve ihminen, nauttii täysillä elämästään, tietoisena siitä, että se jää lyhyemmäksi kuin olisi toivonut. Suvussa esiintyvä syöpätyyppi, seuraava vaihe on metastoituminen luustoon. Äärimmäisen tuskallinen loppu.
Todellakin valitsisi eutanasian ja luultavasti säästää jo nyt sukanvarteen Sveitsin matkaa varten.
Kaikille se ei ole mahdollista, niin julmaa kuin se onkin, raha määrää elämässä monia asioita.
Pitää itsekin mahdollisesti perustaa Sveitsirahasto ja alkaa säästää, että saa poistua omilla ehdoillaan, ihmisarvoa kunnioittaen.
Every loaf of bread, is a tragic story of a group of grains that could have become whiskey, but didn’t.