Kirjoittaja *kiranas* » 14.02.2024 11:44
hs:n uutinen tässä:
"Aikuisetkin saavat vanhemmiltaan rahaa. Taloudellisen tuen ansiosta pystyy nopeammin ostamaan oman asunnon, arkeen saa pientä luksusta ja voi jopa toteuttaa isoja unelmia. Emmi on nelikymppinen ja saanut vanhemmiltaan jo 100 000 euron edestä tukea.
Lapsena viikkorahalla irtokarkkeja lähikioskilta. Aikuisena viikkorahalla sähkölasku maksuun. Taskurahan saanti on monelle tenavalle viikon kohokohtia. Vanhempien antama taloudellinen apu ei kuitenkaan välttämättä tyssää täysi-ikäisyyteen.
”Saan kuukausittaista tukea muutamia satoja euroja”, kertoo noin 40-vuotias Emmi. Emmi laskee saaneensa vanhemmiltaan yli sadantuhannen euron edestä taloudellista apua vuosien varrella. Muutaman satasen kuukausiköntän lisäksi hän on saanut isomman rahapotin asunnon hankintaa varten. Emmi tekee tällä hetkellä jatko-opintoja, eikä kertomansa mukaan selviytyisi kuukausittaisista kuluista ilman vanhempien apua. Emmiä hävettää, ettei hän nelikymppisenäkään pysty elättämään itseään. Asian arkaluonteisuuden vuoksi hän ei halua esiintyä jutussa oikealla nimellään.
HS kartoitti kyselyllä, minkälaista raha-apua ihmiset saavat vanhemmiltaan sen jälkeen, kun he ovat muuttaneet pois kotoa. Emmi on yksi kyselyyn vastanneista.
Osa kyselyn vastauksista on tämän jutun yhteydessä. Vastaajien henkilöllisyydet ovat toimituksen tiedossa.
Vastausten perusteella vanhempien tuki voi olla hyvinkin merkittävää. Rahan saaminen ja asema autettavana voi kuitenkin olla kipeä paikka – jopa tabu.
”Aiheuttaa syyllisyyttä, ettei itse pysty rahoittamaan omaa elämää.” Mies, 51
”Olen joskus saanut puolisoltani ja ystäviltäni ikäviä kommentteja liittyen saamaani tukeen. Se on ehkä jossain määrin vaikuttanut omaan pystyvyyden tunteeseeni ja itsetuntoon.” Nainen, 26
Monet lukijat kertoivat, että vanhempien antama raha oli kulunut tai kuluu välttämättömiin menoihin. Aina ei kuitenkaan ollut kyse siitä. Sen sijaan vanhempien tarjoama raha oli mahdollistanut mukavuuksia, unelmien toteuttamista ja velatonta elämää. Ensiasunnon ostamisen helpottuminen ja aikaistuminen mainittiin monissa vastauksissa.
”Taloudellinen tuki on mahdollistanut opintojen aikana hyvin ylellisen elämän ja olen pystynyt aloittamaan asuntosäästämisen aikaisin.” Mies, 24
”En ole ollut koskaan taloudellisesti ahtaalla, eli olen varmasti päässyt siinä mielessä elämässä helpommalla kuin moni muu.” Mies, 30
”Ei tarvinnut ottaa opintolainaa, ja oli rahaa juhlimiseen sekä matkailuun.” Nainen, 46
”Minulla on ollut valmius toteuttaa unelmiani helpommin kuin silloin, jos apua ei olisi ollut mahdollista saada. Pystyimme reissaamaan lasten kanssa.” Nainen, 52
Asunto-omaisuuden karttumiseen vanhempien tuki saattoi vaikuttaa myös näin:
”Olen tehnyt useamman arvoasunnon oston perheen sisäisellä alihintaisella kaupalla. Mielestäni on vain järkevä siirtää perheen varallisuutta ajoissa seuraavalle sukupolvelle, niin minäkin aion tehdä – teenkin jo.” Nainen, 47
”Onhan se aika eri asia, onko opintolainaa 30 000 euroa vai 5 000 euroa.”
Suurin osa vasta täysi-ikäistyneistä ihmisistä saa Suomessa jonkinlaista taloudellista tukea vanhemmiltaan, kertoo väitöskirjan nuorten aikuisten vanhemmiltaan saamasta tuesta ja avusta tehnyt yliopistotutkija Karoliina Majamaa. Hänen mukaansa apu on tyypillisesti pienimuotoista.
”Se menee usein ihan arkielämään. Autetaan vaikka ruoan tai vaatteiden ostamisessa”, Majamaa sanoo. Itsenäistä elämää aloitteleva nuori saattaa tarvita apua myös vuokranmaksuun. Välillä rahat eivät ehkä riitä tavanomaisiin laskuihin. Valtaosa auttamisesta ei veny pitkästi lapsen keski-ikää kohti. Vanhempien tyypillinen tavoite onkin Majamaan mukaan auttaa nuorta aikuista "seisomaan omilla jaloillaan” pian 18 vuoden ikäpyykin jälkeen. Vanhempien tarjoama apu on Majamaan mukaan yhteyksissä siihen, minkälaiseksi nuoren aikuisen elämänpolku saattaa lähteä muotoutumaan. ”Sillä voi olla todella iso merkitys. Varsinkin tänä päivänä, kun hyvinvointivaltio on vähentänyt tuen määrää”, hän arvioi.
Vanhempien tuki vaikuttaa siihen, millaisen velkataakan alla nuori aikuinen alkaa rakentaa elämäänsä opintojen jälkeen. Jos saa vanhemmilta rahaa, lainaa ei välttämättä tarvitse ottaa tai pienempi määrä riittää. ”Onhan se aika eri asia, onko opintolainaa 30 000 euroa vai 5 000 euroa. Moni on vielä aloittanut nollakorkojen aikana, eikä ehkä osaa mieltää, mitä tarkoittaa korkojen nousu neljään prosenttiin.” Majamaa näkee vanhemmilta nuorille aikuisille tulevan taloudellisen tuen ”ehdottomasti positiivisena” asiana. Hän ei esimerkiksi usko, että auttaminen passivoi nuorta. ”Näen ennemminkin aktivoivana sen tuen. Siinä annetaan pientä pelivaraa arkeen, ettei tarvitse pelkällä makaronilla elää.”
On selvää, että kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta auttaa lapsiaan rahallisesti – vaikka halua löytyisi. ”Se vähentää heikommista lähtökohdista olevien nuorten kouluttautumista ja uskallusta lähteä opiskelemaan”, Majamaa sanoo.
Näin lukijat kertovat, millaista apua saivat täysi-ikäistymisen jälkeen vanhemmiltaan:
”Sain opiskelun alkuvuosina ennen pääsyä töihin 200 euroa kuukausitukea ’koulutukseen ja elämiseen’. Myöhemmin vanhemmat antoivat noin 10 000 euroa korotonta lainaa ensiasunnon ostoon.” Nainen, 37
”Opiskeluaikana minulla oli vanhemmiltani luottokortti, jota käyttelin kyllä lähinnä silloin, kun omat rahat tilapäisesti lopussa.” Mies, 57
”Rahaa käteisenä ja tilille, laskujen maksamista, ruokakasseja, matkoja, auton pitkäaikaista lainaamista, puhelinliittymän maksamista yms.” Nainen, 34
Lahjaveroa ei koidu, jos ihminen maksaa toisen puolesta päivittäisiä elämisen kuluja.
Sitten on ne veroasiat. Toistuvalla käteisen antamisella tai tilisiirroilla eteen tulee melko nopeasti tilanne, jossa avustuksesta pitäisi maksaa lahjaveroa. Se lankeaa maksettavaksi, jos kolmen vuoden aikana saa samalta henkilöltä rahaa tai muita lahjoja, joiden arvo on yhteensä 5 000 euroa tai enemmän.
Perintö- ja lahjaveron pykälä 19 sisältää kuitenkin poikkeuksen sääntöön.
”On niin kutsuttu elatuslahjan käsite, joka on laissa erikseen verovapaaksi säädetty”, kertoo johtava veroasiantuntija Kalle Isotalo Verohallinnon verotusyksiköstä.Lahjaveroa ei siis koidu siitä, jos ihminen maksaa toisen puolesta päivittäisiä elämisen kuluja, opiskelumaksuja tai muita kasvatus-, koulutus- tai elatusmenoja. Toisen puolesta voi näin ollen maksaa ilman veroseuraamuksia vaikkapa vuokran, sähkön tai ruokaostokset. Olennaista on, että avustus kohdistetaan suoraan ja tarkasti johonkin tiettyyn elämisen kuluun. Elatuslahjoina lahjavero on mahdollista välttää kokonaan, vaikka avustuksesta kertyisi vuosien varrella vaikkapa se yli 100 000 euroa, jonka jutun alussa esiintynyt Emmi kertoo saaneensa. ”Keskeistä on, että rahaa ei voi jaella”, Isotalo kiteyttää.
Tai voi, mutta verovapaasti alle 5 000 euroa kolmessa vuodessa. Jos summa ylittyy, maksettavaksi tulee vähintään 8 prosentin lahjavero.
Näin lukijat kertovat:
”Isä on maksanut vuokria ja laskuja, välillä tuhansilla euroilla vuodessa.” Nainen, 49
”Vanhempani ostivat ensimmäiseen omaan asuntooni kaikki huonekalut. Kylässä käydessään täyttivät jääkaapin.” Nainen, 31
”Olen saanut ihan käteistä, mutta on myös käytetty kaupassa. Usein ruokatarpeita, mutta joskus myös muuta tarpeellista.” Mies, 21
Onko vanhemmilla sitten oikeasti varaa auttaa aikuisia lapsiaan? Ei aina.
Ihmisiä talous- ja velka-asioissa auttavassa Takuusäätiössä on päivittäistä arkea neuvoa ihmisiä, jotka ovat joutuneet talousahdinkoon, koska heidän rahansa ovat huvenneet läheisen auttamiseen. Inflaatio ja epävarmat talousajat köyhentävät kotitalouksia. Näkyvissä ei ole kuitenkaan merkkejä siitä, että aikuisten lasten tarve vanhempiensa raha-avulle olisi kasvanut merkittävästi viime vuosina, sanoo Takuusäätiön sosiaalisten rahoituspalvelujen johtaja Minna Backman.
”Vanhemmat auttavat lapsiaan ja joskus myös lapsenlapsiaan. Mutta tämä menee myös toisin päin: eli hyvinkin nuoret aikuiset joutuvat tukemaan vanhempiaan”, Backman kertoo.
Backmanin mielestä on normaalia, että useimmiten vanhemmilla on halua auttaa aikuisia lapsiaan. Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä hinnalla millä hyvänsä.
”Vanhempi voi hävetä eikä saa sanottua, että hän ei pysty auttamaan niin paljon kuin toinen tarvitsee”, Backman sanoo. Hälytyskellojen pitäisi Backmanin mukaan kilkuttaa kiivaasti, jos auttajalle tulee tarve ottaa lainaa, jotta voi tukea toista. Toinen selkeä varoitusmerkki on se, jos vanhempi päätyy lykkäilemään omien laskujensa eräpäiviä. ”Auttamisessa ei ole mitään pahaa niin kauan kun siihen on varaa”, Backman toteaa. Backman myös kannustaa pohtimaan yhdessä läheisen kanssa, miksi tämän rahat eivät riitä ilman jatkuvaa tukemista. Etenkin, jos kyse on työssäkäyvästä ihmisestä.
”Se voi liittyä tapaan elää. Ei tarvitse miettiä, miten omaa rahaa käyttää, kun tietää, että aina joku pelastaa tilanteen.” Pahimmillaan kyse ei Backmanin mukaan olekaan enää aidosta avuntarpeesta vaan taloudellisesta hyväksikäytöstä. Rajanveto voi tosin olla haastavaa – erityisesti oman lapsen tai muun lähiomaisen osalta. Emmi ei pidä itseään tuhlailevana ihmisenä. Hän kokee, että vanhempien raha-avun ansiosta hän on pystynyt tekemään opiskelu- ja ammattivalintoja, joissa määräävänä seikkana ei ole tilipussin suuruus. Hänen ei ole tarvinnut huolehtia rahasta. ”Olen äärimmäisen kiitollinen taloudellisesta tuesta vanhemmilleni. Se on mahdollistanut velattoman elämän ilman taloudellista stressiä. Olen pystynyt toteuttamaan haaveitani vapaasti”, Emmi kertoo.
❤ somewhere between hello and goodbye,
there was so much love ❤