Paljonko pitää jaksaa kuunnella ja auttaa?

[ylikilttikö]

Kyse sukulaispariskunnasta, ovat jo iäkkäitä. Sairastelun ja muun myötä alkaneet ongelmat heidän suhteessa. Riitaa, toisen vähättelyä ja välillä riidat menneet pahemmaksi. Rouvalla äärimmäisen terävä kieli, herralla lyhyt pinna, ei jaksa kuunnella kun omiakin murheitaan on. Ei ole fyysistä väkivaltaa ainakaan toista kohtaan, jotain tavaroita joskus rikkoutuu.
Tämä rouva soittelee minulle, valittaa ja joskus itkeskelee tilannetta. Kun toinen sanoo niin rumasti, ei arvosta. Joskus kuulemma pelkääkin. Mutta on myös kova liioittelemaan, ylidramatisoimaan ihan kaikissa asioissa. Soittelee muillekin sukulaisille ja haukkuu miestään, sitten miehelle valehtelee ettei ole soitellut kellekään, tai että hänelle on soiteltu, ei hän itse.
Kaikki ovat sanoneet hänelle että lähde jos on noin kamalaa. Ei voi kuulemma sitä tehdä. Jos on soittanut että pelkää miestä, olen neuvonut soittamaan poliisit. Ei halua sitä tehdä eikä halua minun soittavan. Ja kun tosiaan, ylidramatisoi kaikkia asioita niin paljon aina ja kaikessa, etten tiedä mitä uskoa.
Moni sukulainen ei enää vastaa hänelle. En aina enää minäkään, hokee aina samoja asioita, tismalleen samoja eli miehen haukkumista. Ja jotain nuoruuden tapahtumia. Alkaa ahistaa jo kun näen kuka soittaa, ja vastaan enää harvoin, enkä haluaisi enää sitäkään. Kun en vaan jaksa. Heidän omat lapsensa ovat kieltäytyneet kuuntelemasta, eivät puutu eivätkä kommentoi vanhempiensa asioihin ja riitoihin enää yhtään mitään koska se ei mitään auta.
Minusta tuntuu että vaikka siellä herra sairastaa, niin rouvallakaan ei kaikki palikat ole kohdallaan. Mutta häntä ei lääkäriin saa, koska hänessä ei vikaa ole, miehessä vain. Siinä en voi auttaa.
Mutta voinko minäkin vaan lakata vastaamasta?

[Niin se vaan on]

Oman jaksamisen kustannuksella ei yhtään.

[saippuakivikauppias]

Just näin, ei ole universaalia rajaa vaan se raja menee tasan siinä paljonko itse jaksat.

[msk]

Olen vastaavassa tilanteessa lopulta sanonut ystävällisesti että en jaksa enää kuunnella loputonta valittamista, tilanne ei ole muuttunut mihinkään vaikka kuinka yrittäisi auttaa ja neuvoa ja kuunnella.
Kehottanut miettimään minkälaista elämää haluaa elää ja toimimaan sen mukaisesti.
Sanonut että juttelen hänen kanssaan mielelläni mutta en tästä samasta aiheesta. Ja todennut samalla että mikäli hänellä ei ole mitään muuta asiaa kuin valitusta niin en halua että hän soittaa.
Neuvonut ottamaan yhteyttä ammattilaisiin ja tekemään asialle/tilanteelle jotain. Jos ei halua oikeasti apua niin siten ei kannata myöskään jatkuvasti valittaa.

Puhelut loppuivat, ja hyvä niin. Mulla on ainakin omassa elämässäni ihan tarpeeksi ilman että joku kaataa oman paskansa jatkuvasti niskaani ja tilanne ei muutu mihinkään vaikka kuinka olisi yrittänyt auttaa.
Jokaisen on kuitenkin itse selvitettävä omat asiansa, ei sitä kukaan voi kenenkään puolesta tehdä.
Jos ei halua selvittää tilannettaan ja muuttaa sitä paremmaksi niin ihan ok. Kunhan minä saan pysyä siitä ulkopuolella.