Lemmikit

Ei nykyään enää juurikaan vaikuta. Mulla oli nuorena kaksi toiveammattia: merikapteeni tai rakennusmestari. Jotenkin siinä iässä jo tajusin että merikapteeni joutuu ehkä olemaan merillä ja poissa kotoa pidempiä jaksoja, joten päädyin sitten tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ja tästä on siis nyt aikaa yli 30 vuotta.

Älkää antako noin huonolle trollille ruokaa.

Opiskelupaikkaa hakiessa ei palkka painanut juuri mitään, vaan se, että tuleva työ olisi edes jossakin määrin mielenkiintoista ja omien lahjojen mukaista. Myöhemin palkan arvon on ymmärtänyt paremmin, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä katua. Opiskeluun on tuhrattu jo tarpeeksi vuosia, nyt on pakko jo tienata vaikka niukkakin elantonsa. En ole sellaisella alalla, jossa olisi mahdollisuus valita mieleinen työpaikka. Siellä on oltava, minne on päässyt tai pääsee, ja oltava kiitollinen, että tili tulee ajallaan.

Kai nyt lapsikin tajuaa, että muijilla ei ole aina kauheasti valinnanvaraa tuon palkkauksen suhteen, kiva toki itselleen ja muille paniikissa selittää että ei vaikuta mitään toi palkka
kaksilahkeinen saa saman liksan ilmestymällä paikalle kuin se akateemisen koulutuksen saanut pätkätyöläinen tai valtion leipiin sysätty kelalainen tai muu vastaava täti

työmarkkinat on Suomessa täysin sukupuolittuneet on ns. muka tasa-arvo mutta on se kuitenkin paree ottaa se vaikka trukkikuski hoitamaan juustot pöytään

Ihan kaikkeen paskaan en ole suostunut. Työn pitää olla kokopäiväistä ja siedettävällä palkalla. Sillisalaattia ei mulle. Alin tuntipalkka on ollut varmaan jotain 7-8 euron paikkeilla. keskiverto noin 10-12 euroa.
En ole tuota yhtälöä paljon miettinyt. Pääsin lukiosta suoraan töihin postille, jossa vierähti useampi vuosi. Kolmivuorotyötä noin puolentoista tonnin palkalla. Sitten meni monta vuotta ennen kun keksin mitä haluan opiskella, olin kolmekymppinen kun valmistuin ammattikoulusta alalle mille ei oikein työllisty. Duunarihommissa siis tullut oltua. Toinen paremmin työllistävä ammattitutkinto, mut silti työttömänä valmistumisen jälkeen. Nyt takas koulunpenkille, AMK vihdoinkin alalle mikä kiinnostaa ja toivottavasti työllistää, sitten kun piirun alle viiskymppisenä ois tarkoitus valmistua. Oletettu tuleva palkka pitäs olla jotain 3800€/kk paikkeilla. Riittää mulle, kun duunarina en ole saanut edes sitä kahta tonnia rikki.

Niin, tuossa johtajan paikassa palkka olisi ollut lähes 4000€, mutta se mihin hain ja pääsin, palkka oli 2200€. Siinä oli eroa mutta en edes harkinnut.

Olen valinnut useammankin kerran huonompipalkkaisen työn esimerkiksi työmatkan, etätyömahdollisuuden, työaikojen tai vaikka vaan mukavamman työn takia. Olen valinnut muutaman kerran myös määräaikaisen työn, vakituisen sijaan. Vakituisuus tai palkka ei ole olleet merkittäviä asioita. Tokikaan tonnista ei ole koskaan ollut kyse mutta 200-500.

Kerran hain kunnalle huonopalkkaiseen määräaikaiseen työpaikkaan, mutta tarjosivat minulle sen sijaan vakituista, aika kovapalkkaista johtajan paikkaa. Minulla oli siihen pätevyys mutta en suostunut. En halua stressaavaa työtä, jossa ollaan yksin vastuussa paljosta, vaikka siitä maksettaisiin kuinka paljon vaan.

Olen valinnut mieluisamman työn pienemmällä palkalla. Etätyö on se ratkaiseva plus stressittömyys.

Olen kerran vaihtanut työpaikkaa omasta tahdostani niin, että palkka putosi. Pudotus oli joku pari sataa eli ei mikään tosi iso.
En vaihtaisi työpaikkaa, jos palkka putoaisi tonnin. Tulisin kyllä silläkin toimeen ihan kivasti, mutta en haluaisi luopua totutusta elintasosta.

Palkka ei ole kuitenkaan mulle se juttu, miksi olen johonkin työhön päätynyt. En ole tätä alaa alunperin valinnut vaan ajautunut tänne ja sitten opiskellut alaa työn ohessa.

Ei tarvitse vastata muiden puolesta kuin omastaan ja tässä ei nyt haeta vastauksia että "en kävisi töissä jos en saisi palkkaa". Vaan että oletko valinnut esimerkiksi mieluisamman työn pienemmällä palkalla, vai valinnut työpaikan juuri palkan takia, jne.

Palkalla ei ollut merkitystä ja nyt 15v myöhemmin, tässä elämäntilanteessa, en ole palkan puolesta korkeimmassa ryhmässä. Muut syyt painavat mutta ymmärrän täysin muiden valinnat opiskeluiden ja mm. ta:n suhteen. Kellä lapsia, isoja asumiskuluja jne niin he varmasti etsivät parempipalkkaista työtä.

Täysin, siksihän työtä tehdään, ei siksi että pomot olisi ihania ja ei keksisi tekemistä päiviensä iloksi ilman työtä. Parempi myydä aikaansa kalliilla kuin halvalla.

Nuorena tuli kokeiltua huonosti palkattuja töitä, niin että tietää niiden "ihanuuden". Keskimäärin vielä huonommat pomot ja keljummat työtehtävät.

Onko palkka vaikuttanut jo alunperinkin siihen mille alalle olet lähtenyt? Entä jo kokeneempana, jos katsot avoimia työpaikkoja niin paljonko palkka vaikuttaa?
Olen itse kouluttautunut vain sen mukaisesti mihin työhön olen halunnut, palkasta viis. Sen mukaan olen usein vaihtanut työpaikkaakin. Mutta nyt on pakko myöntää että vaikka kotikunnassa on suuri pula päiväkodin työntekijöistä ja minä tykkäisin työstä todella paljon, niin palkkani putoaisi yli 1000 eurolla / kk. Se sai nytkin sulkemaan avoimen työpaikan ilmoituksen, en vaan voi edes harkita vaikka miten haluaisin. Eikä ole edes asuntolainoja tms maksettavana mutta en vaan halua enää palata siihen elämään että kuukausittain täytyy miettiä millä maksaa laskut ja onko varaa ostaa vaikka imuria, kun vanha hajoaa. Pakko siis myöntää että palkka vaikuttaa.