Lemmikit

Kyllä podenco kulkea jaksaa maastossa kuin maastossa, hyvä valjas on ehdoton varuste. Toki kelistä riippuen vaatteille käyttöä, liikkeessä tietty pysyy lämpimänä. Jos sitten pysähtyy pitemmäksi laavulle tms. niin silloinhan se kylmä tulee. Pahin keli vaakasuoraan tuulen kanssa satava kylmä vesi/räntä. Pitkät selkäfileet kannattaa pitää lämpiminä, noilla arktisilla on turkki suojaamassa selkää ja isoja lihaksia. Nykyään on mainioita vaatteita jos jonkinlaisia. Helppoja pujotettavia ja kevyitä kantaa. Vaikka itsellä venakoita, on takkeja kertynyt vuosien varrella useita, osa kisoja silmällä pitäen ostettu. Etenkin vanha mummeli tykkää pötkötellä ulkona takki päällä, ja nuoremmaltakin suojaan isot lihakset jos pihalla pitempään liikkumatta. Ihan ite sujauttavat päänsä takkiin. Tossuja ei ole harrastettu koskaan, ja vinttarin kintussa ei pysykään mikään jos ei mittatilaustyönä teetä. Jos kannuskynsiä tarvii suojata on cobanside paras, tai semmonen hevosten "en tiedä nimeä". Mutta eipä ne kirmaakaan vapaan siellä tunturissa.

Joo, pihaa ei ole vielä aidattu juuri siksi, että aidan korkeustarve riippuu tilanteesta/koirasta. Nyt ei ole ollut aidalle tarvetta ollenkaan, kun ei hetkeen ole riistaviettistä tai lähteilevää koiraa ollut. Mutta aita siis tulee, se on selvä.
Meillä on ollut useita paimenkoiria ja sellaista en enää "tarvitse". Huskya tai malamuuttia olen haikaillut pitkään, nyt sitten muistui tuo podencokin mieleen. Täysin erilaiset rodut tosiaan, mutta kun kaikki luonteeltaan aivan ihania, enkä tässä elämässä enää montaa koiraa ole ottamassa.
Jos ajattelee vaikka patikointia tunturilla sulan maan aikaan, olisiko se "rekikoira" parempi seuralainen, kuin podenco? Podencolle pitäisi ainakin olla vaatteet mukana kylmää/sadekeliä varten.

Hienot rodut sulla kiikarissa! Ei itsellä ollut mutta tuttava/sukulaisilla malamuutti ja ibicanpodencoja, ja huskysekoituksia myös. Kaikki aivan ihania tuttavuuksia joskin erilaisia kuten mainitsit. Ibicat eniten tuttuja mm.kisakentiltä, joissa en kyllä viime aikoina ole omieni kanssa käynyt. Malamuutti asuu perheessä jossa on minun kasvatti. Heillä myös pieniä lapsia, hevonen, kissoja ja kaksi pienempää koiraa. Malamuutti on ottanut kaikki omikseen, toimii patjana! Hevosta vahtii pihapiirissä kun sekin asustaa silmien alla. Podencot taas ovat perheessä jossa aiemmin kasvatettiin boksereita, oli nuorena nukkunut irlanninsusikoirakin. Omistaja tympääntyi koirien jatkuvaan sairasteluun ja vaihtoi rodukseen podencot. Ei ole katunut päivääkään, terveitä koiria, hän reissaa miehensä kanssa näyttely/kisamatkoilla pitkin Eurooppaa retkeilyautolla ja podencot sopeutuvat mihin vain.

Suurin ero varmaan noiden rotujen välillä ulkoisesti on turkki, tai sen puute. Podenco on kuumien aavikoitten elukka ja toiset rakastaa pakkasta ja lunta. Mutta sulla on puitteet kunnossa ja pystyt tarjoamaan ulkona paikkoja joissa köllötellä. Joko auringossa tai hangessa. Minun kokemuksen perusteella nuo rodut ovat hyviä laumassa eläjiä, koostui se sitten mistä tahansa, vaikka periaatteessa itsenäisiä ovatkin eivätkä siis perinteisiä perskärpäsiä jos ymmärrät mitä tarkoitan. Hyvin oppivaisia ovat, huomaamattomia sisällä vaikka kokoa riittää kunhan perusasiat on kunnossa. Liikunnan suhteen varmaan husky vaatii eniten mutta podenco vaatii vapaan vinttikoiraspurttinsa, sitten se on tyytyväinen. Mutta mutta, aitaa se piha ensin riittävän korkeaksi, vältyt monelta harmilta! Noista roduista takuuvarmasti podenco lähtee riistan kuin riistan perään. Huskya kuljetuttaa muuten vaan, malamuutti pysyy jos pysyy, menee jos siltä tuntuu. Eli aita!

Kyllä, erilaiset rodut mutta molemmat tuttuja vuosien takaa. Jääneet rotuina kaihertamaan, että ehkä vielä joskus. En tiedä tuleeko sitä aikaa koskaan, mutta jutustellaan kokemuksia, plussia ja miinuksia molemmista roduista.

Eli aikuistalous. Omakotitalo maalla, tontin saa aidattua. Koira mukana kaikessa arjen touhussa, lenkillä ja retkillä, mökillä ja Suomen ja lähimaiden matkoilla. Husky/malamuutti olisi mukana myös talvella hiihtoretkillä, laavuilla ym.
Ei tarvitse olla irtipidettävä, eikä tarvitse olla mikään tottelevaisuuden ykköstähti. Saa olla niin sanotusti luonnetta. Saa vahtia, mutta ei tarvitse.

50% huskysta on läheistä kokemusta pitkältä ajalta. Malamuuttien elämää seurattu kaverin kautta. Podencoon tutustuttu muuten vain, pentu oli jo kerran tulossa mutta yhdessä kasvattajan kanssa päätimme toisin. Ainoa vapaana ollut pentu ei sopinut meidän silloiseen tilanteeseen. Muuta koirakokemusta on paljon, eri roduista.