Kirjoittaja Nelth » 10.01.2023 12:26
Tein pitkästä aikaa uudenvuodenlupauksen ja päätin, että tästä alkaen alan tehdä tilaa aidosti itselle tärkeille asioille. Liian usein tulee vedottua siihen, ettei muka ehdi tai ole aikaa ja lykättyä asioita ajatuksella "sitten kun...". Kaitpa sitä vois pikkuhiljaa oppia, ettei ns. sopivaa aikaa ole koskaan eikä kyse ole edes varsinaisesti aikatauluista, vaan prioriteeteista. Siitä, että niitä itselle tärkeitä ja iloa tuottavia asioita kannattaa nostaa prioriteettilistan kärkeen ja tehdä nyt eikä sitten joskus. Velvoitteita toki kaikilla on eikä elämä voi olla yhtä juhlaa, mutta aion arvostaa vapaa-aikaa aiempaa enemmän ja ennen kaikkea käyttää sitä asioihin, jotka todella itseä puhuttelevat.
Aloitin jo oikeastaan syksyllä pysähtymällä ensimmäistä kertaa oikeasti miettimään omia arvojani ja sitä, miksi oli koko ajan eräänlainen tyytymättömyyden tunne. Tajusin, että elämäni oli tietyiltä osin aika kaukana omista arvioistani. Tietyt asiat ja piirit ottivat paljon enemmän kuin antoivat. Karsin sellaisia jo syksyn mittaan pois ja pysähdyin miettimään pitkäaikaisimpia haaveitani. Tänä vuonna olisi tarkoitus päästä aloittamaan uudelleen ihan liian kauaksi aikaa muiden asioiden jalkoihin jäänyt harrastus, mikä ei ole melkein kymmenessäkään vuodessa haihtunut mielestä. Siitä luopuminen on kolkutellut tasaisin väliajoin takaraivossa ja välillä suorastaan harmittanut, että miksi en ole edelleen tuon parissa. Koirien osalta taas totesin, että haluan opetella entistä enemmän koiralähtöisyyttä arjessa ja oikeastaan muutenkin koiramaailmassa, esimerkiksi kun hiljalleen alan miettiä seuraavaa koiraa (toivottavasti sen hankinta ei kuitenkaan ole ainakaan pariin vuoteen vielä konkreettisesti ajankohtainen).
Tein pitkästä aikaa uudenvuodenlupauksen ja päätin, että tästä alkaen alan tehdä tilaa aidosti itselle tärkeille asioille. Liian usein tulee vedottua siihen, ettei muka ehdi tai ole aikaa ja lykättyä asioita ajatuksella "sitten kun...". Kaitpa sitä vois pikkuhiljaa oppia, ettei ns. sopivaa aikaa ole koskaan eikä kyse ole edes varsinaisesti aikatauluista, vaan prioriteeteista. Siitä, että niitä itselle tärkeitä ja iloa tuottavia asioita kannattaa nostaa prioriteettilistan kärkeen ja tehdä [i]nyt[/i] eikä sitten joskus. Velvoitteita toki kaikilla on eikä elämä voi olla yhtä juhlaa, mutta aion arvostaa vapaa-aikaa aiempaa enemmän ja ennen kaikkea käyttää sitä asioihin, jotka todella itseä puhuttelevat.
Aloitin jo oikeastaan syksyllä pysähtymällä ensimmäistä kertaa oikeasti miettimään omia arvojani ja sitä, miksi oli koko ajan eräänlainen tyytymättömyyden tunne. Tajusin, että elämäni oli tietyiltä osin aika kaukana omista arvioistani. Tietyt asiat ja piirit ottivat paljon enemmän kuin antoivat. Karsin sellaisia jo syksyn mittaan pois ja pysähdyin miettimään pitkäaikaisimpia haaveitani. Tänä vuonna olisi tarkoitus päästä aloittamaan uudelleen ihan liian kauaksi aikaa muiden asioiden jalkoihin jäänyt harrastus, mikä ei ole melkein kymmenessäkään vuodessa haihtunut mielestä. Siitä luopuminen on kolkutellut tasaisin väliajoin takaraivossa ja välillä suorastaan harmittanut, että miksi en ole edelleen tuon parissa. Koirien osalta taas totesin, että haluan opetella entistä enemmän koiralähtöisyyttä arjessa ja oikeastaan muutenkin koiramaailmassa, esimerkiksi kun hiljalleen alan miettiä seuraavaa koiraa [size=85](toivottavasti sen hankinta ei kuitenkaan ole ainakaan pariin vuoteen vielä konkreettisesti ajankohtainen)[/size].