Lemmikit

Mummon kissa. Sellanen harmaa maatiainen.
Mulla oli lapsena koirapelko ja äiti kertoi että joku koira oli mua näykkässyt tai joku muu ikävä tilanne ollut. Itse en muista eli olen ollut hyvin pieni. Kun muistan vaan että aina pelkäsin koiria. Koirapelko hävisi sitten pikkuhiljaa kun tutustuin kiltteihin rauhallisiin koiriin.
Halusin kyllä aina että äiti kertoo mulle "Tomi-koira" tarnoita, eli mun mummon saksanpaimenesta joka eli 60-70 -luvulla kun mun äiti oli teini.

Kun synnyin, meillä oli kaksi saksanpaimenkoiraa. Eli ensimmäisiä kokemuksia en voi muistaa. Mutta muistan miten sain pienenä nukkua yön keittiön puusohvalla yhdessä Rean kanssa.

Naapurustossa liikkui vapaana muutama kissa ja yksi koirakin sai liehua vapaana kotinsa lähikortteleissa. Ei meidän lapsilaumankaan perään koko ajan katsottu. Jotain neljävuotiaana aloin minäkin juosta muiden lasten perässä pihalta toiselle, koira pyöri siinä porukassa enkä mä silloin oikein edes ymmärtänyt että se oli eri lajia kuin me muut :lol: tätä en itse muista mutta olin kuulemma kateellinen kun minulla ei ollut häntää.

Joskus 3-4v ikäisenä oli tuttavaperheessä papukaija ja koira sekä mummin talossa yhdellä asukkaalla kilpikonna. Oletan niiden olevan ensimmäisiä kokemuksia kotieläimistä.

Mun ensimmäiset kokemukset oli varmaan mummolan navetasta. Rakastin käydä navetassa, nähdä sikojen porsivan, rapsutella vasikoita jne. Halusin herätä aamuisin aikaisin, että ehdin enon mukaan navettaan.
Muistan joskus ala-aste ikäisenä istuneeni sikojen karsinassa vahtimassa porsimista. Olin siis yksin siellä ja otin porsaat vastaan ja järjestelin niitä nisille. Välillä kävin kertomassa väliaikatiedot tupaan.
Koirista ensimmäiset kokemukset tuli joskus 6-7 vuoden iässä. Omaa koiraa en saanut ennen kuin liki 15-vuotiaana mutta oli se menoa jo sitä ennen.

Mulla taitaa ensimmäiset sijoittua sinne jonnekin ehkä 4 ikävuoden paikkeille, kun varovasti hieman jännittäen silittelin silloista kissaa. Mulle kun aina painotettiin, että saa silittää kissaa mutta tosi varovasti, ei väkisin eikä vastakarvaan, niin tuli sellanen iso kunnioitus silloista kollia kohtaan :D. Vähän sen jälkeen on pieniä muistikuvia kollin jälkeen tulleesta tyttökissasta ja sen pentueesta. Miten pikkusia karvapalleroita ne oli, ja olisin halunnut niiin silittää niitä mutta ei saanut ennenkuin olivat vähän isompia, ettei emoa häiritse. Jotain satunnaisia välähdyksiä myös hevosista tuolta ajalta.

Selvempi muistikuva, iästä en ole varma, kun "ratsastin" sukulaisen ajokoiralla :D. Olin siis saanut "ratsastaa" kun olin pieni silloisella tosi kiltillä ja rauhallisella ajokilla niin, että sukulaismies piti minusta kiinni ettei paino ole koiran selässä. Minä tyttö sitten päätin kiivetä itse koiran selkään koiran istuessa kun ketään aikuisia ei ollut näkemässä. Paitsi että koira päättikin nousta rauhallisesti seisomaan, minä edelleen selässä, ja käveli pedillensä, jonne istahti alas. Minä ihme ja kyllä pysyin selässä sinne pedille asti, ja pehmeästi tipahdin vasta siihen. Muistan vieläkin sen äärettömän hämmentyneen olon mikä oli, että miten tässä nyt näin kävi :lol: . Muistan myös edellen sen päivän, kun saatiin puhelinsoitto että tuo kyseinen koira oli jäänyt metsäreissullansa auton alle ja jouduttiin lopettamaan. Toki ei sitä niin nuorena oikeen ymmärtänyt mutta muistan miten surullisia kaikki aikuiset oli.

Ainiin, joskus ehkä 3 vuotiaana menin kuuntelemaan ikkunasta, kun sukulaisen sekarotuinen pikkukoira oli päässyt karkuun, ja ajoi jänistä vähän matkan päässä talosta metsikössä. Se oli jostainsyystä joko pelottavaa tai niin outoa, että pillahdin kunnon itkuun sitä kuunnellessa :D

Ihan ensimmäinen muistoni eläimistä on kun pääsin mukaan Anja Eerikäisen luo. Muistan miten kävelin varovasti sisälle ja olin varmaan ihan silmät pyöreinä koska se tunne minkä muistan on sellainen hämmästyneen valloittunut. Minne vaan katsoi niin joka paikassa oli kissoja, lisäksi oli useita koiria pyörimässä innoissaan meistä vieraista ja kaiken sen keskellä lattialla möngersi kilpikonna. Olin aivan haltioitunut, siellä oli ihanaa!
Mukana olleet eivät ole myöhemmin uskoneet, että muistan tuon käynnin siellä. Olen ollut 3- tai 4-vuotias. Mutta koska muistan oikean huonejärjestyksen, tiettyjä huonekaluja ym niin ei siitä sitten enää ollut epäilystä. Ja muistan edelleen tuon täysin elävästi. Joskus aikuisuuden kynnyksellä oli jännä katsoa Eerikäisestä tehtyä ohjelmaa, tutusta paikasta.

Kun synnyin vanhemmilla oli cockeri joten se lienee ensimmäinen kokemus eläimistä. En muista sen tarkemmin ekoja lapsuusvuosia että voisin sanoa millainen kokemus oli. Sen muistan että jossain vaiheessa kävin hörkkimässä koiraa eteisen kenkätasolla (missä se tykkäsi nukkua), ja se näykkäisi. Ei ollut siis näitä "se antaa lasten vääntää itsensä vaikka solmulle!" tapauksia joista nykyään usein omistajien suusta kuulee (enkä muuten edes ole sitä mieltä että koiran pitäisi sallia lapsilta mitä tahansa, ihan vaan koska "se on sentään lapsi"...)

Millaisia ne olivat ja ovat, koska uskoisin jotta ihminen tiedostaa varhaisia kokemuksia toiseen erilaiseen vaan eloisaan ja kiintoisaan melko mihin vain lajiin.

Voi olla et kaikki ne muut lajit katselevat kaksijalallisia puhuvia vaatetettuja outouksia ihmetellen ja kaukaa kans kiinnostuneesti