Lemmikit

Oikein teit. Yritit auttaa ja otit selvää asioista. Loppu on tosiaan kiinni muista henkilöistä.

No niin, se meni kuten arvasin. Sain mieheltä esitelmän miten sossut eivät halua mitään hyvää vaan ovat ihan kamalia ja en edes muista mitä. Ja niitä ei missään tapauksessa sotketa tähän. Joten se siitä, minä pesen käteni tästä. Asukoon reppujensa keskellä.

piku kirjoitti:Tein nuorena jonkin aikaa raivaussiivouksia, tai siis osallistuin niihin. Pahin oli erään mummon kämppä, se oli kattoon asti täynnä tavaraa. Kun päästiin keittiöön asti, jääkaapista löytyi 80-luvun lopulta päivättyä tavaraa (vuosi oli ehkä -99. Romuläjässä oli sekaisin roskat, obligaatiot, dildot, käytetyt menkkarätit, avaamattomat ostostv:stä tilatut rojut yms. Mummo tuli kuulemma aina ovesta todella siististi pukeutuneena, homma lähti purkautumaan kun postit eivät enää mahtuneet sisään ja postinkantaja kurkkasi postiluukusta ja hälytti apua, luuli hajun perusteella mummon kuolleen sinne. Sairaushan se on, mummo oli hoidossa raivauksen ja remontin ajan ja ilmeisesti muutti sitten takaisin, toivottavasti sossun valvovan silmän alla.

Tuosta tulee elävästi mieleen vanha naapuri. Asuttiin ns. paremmalla alueella kerrostalossa silloin, ja asiaan havahduttiin vasta kun vesi alkoi valua alakertaan. Naapurilla oli pieni asunto niin täynnä kaikkea roskista alkaen, että jotenkin kaatunut roskakasa oli saanut aiheutettua pahan vesivahingon. Häädön jälkeen asunto tyhjennettiin, ja (ilmeisesti) yksiöstä täyttyi useampi roskalava pihalla. Se oli sitäkin oudompaa, kun asukas oli siistin näköinen mies, jonka silloin tällöin nähtiin vievän asuntoon taiteilijatarvikkeita. Miten siellä on pystynyt mitään maalaamaan on kyllä totaalinen arvoitus, sisäikkunat olivat menneet rikki niihin nojaavasta romusta. Eli sairaushan tämä on, ja lienee aika turha yrittää puhua ns järkeä tms. Kovin oli vihainen kun hänen elämäänsä puututtiin, ja karmea lasku vuokranantajalle, tuskinpa koskaan sai korvausta vuokralaiselta.

Ihmistä ei voi auttaa ellei hän halua itse auttaa itseään. Pätee ihan joka asiassa.
Toivottavasti tämä henkilö suostuu yhteistyöhön.
Mulla ei ihan kamalasti riitä energiaa näille tällaisille. Yritän aikani auttaa ja hankkia apua mutta jos ei millään vaan onnistu niin olkoot.
Auttaja kun voi olla monesti myös mahdollistaja vaikka ei sitä itse siinä vaiheessa tajuaisikaan.
En vaan jaksa enää vetää minkäänlaisia kivirekiä perässäni. Olen liian vanha ja liian sairas.

Mea, toivon todellakin että tuo asia menee eteenpäin. Harmi, että rattaat pyörivät näissä asioissa melkoisen hidasta tahtia.

Löysin pienen kaivamisen jälkeen netistä miten huoli-ilmoitus tehdään täällä. Laitoin miehelle viestiä että teen sen jos saan hamsterin osoitteen. Siinä ei kysytty mitään liian vaikeaa, ja mulla olisi se kuvakin siitä olohuoneesta. Eli pallo on miehellä. Veikkaan kyllä että se laittaa vastaan.

Päivän lehdessä on sattumalta huoli-ilmoituksesta mp-kirjoitus: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009210402.html
Huoli-ilmoituksen kohdetta lähestytään hienovaraisesti ja asiallisesti -
Huoli-ilmoituksen kohteelle tilanne voi kuitenkin olla hankala, ja tunteet voivat nousta helposti pintaan ja purkautua.

Huhhuh, hurjia juttuja teillä. Mahtaa olla haisu jos vessana käytetään jotain muuta.

Mormonit tämä hamsteri keksi, koska sen mielestä kaikki ratkeaisi jos "joku" vain tulisi ja siivoaisi, mutta siihen ei kuulu minkään heittäminen pois. Mormonien uskoon kuuluu ihmisten auttaminen pyytettömästi, siitä se varmaan tämän idean sai. Aiemmin se on pyytänyt sinne marttoja ja jonkun kristinuskovaisen. Kaikki vika on muissa ihmisissä kun ne eivät tule ja auta eli siivoa. Yritin sanoa niistä repuista, joissa kuulemma säilytetään tärkeitä tavaroita, että jos ne olisivat pois niin sinne mahtuisi hyllyjä joihin voisi tavarat laittaa. Sain esitelmän, että ennen jotain putkiremonttia seinällä oli ollut pusseja (mitä ihmeen pusseja seinällä on?) mutta ne oli otettu alas ja nyt on tavaroita pakko säilyttää repuissa keskellä lattiaa. Putosin kärryiltä jossain vaiheessa, mutta selväksi tuli että repuista ei voi luopua missään tapauksessa. Eikä mistään muustakaan. Niitä reppuja on siis jotain parikymmentä, plus kymmenisen matkalaukkua.

Koitan ottaa miehen kanssa puheeksi että jos ilmoitettaisiin siitä kuitenkin. Itse en voi koska en tiedä osoitetta enkä muista sukunimeäkään. Vähän kyllä pelkään ettei mies siihen lähde, mutta onpahan sitten yritetty. Minulla ei pinna riitä tuollaisten ihmisten kanssa, koska minussa on aika syvässä sellainen "tyhmyydestä sakotetaan" -asenne, mitä kyllä inhoan itsessäni.

Tein nuorena jonkin aikaa raivaussiivouksia, tai siis osallistuin niihin. Pahin oli erään mummon kämppä, se oli kattoon asti täynnä tavaraa. Kun päästiin keittiöön asti, jääkaapista löytyi 80-luvun lopulta päivättyä tavaraa (vuosi oli ehkä -99. Romuläjässä oli sekaisin roskat, obligaatiot, dildot, käytetyt menkkarätit, avaamattomat ostostv:stä tilatut rojut yms. Mummo tuli kuulemma aina ovesta todella siististi pukeutuneena, homma lähti purkautumaan kun postit eivät enää mahtuneet sisään ja postinkantaja kurkkasi postiluukusta ja hälytti apua, luuli hajun perusteella mummon kuolleen sinne. Sairaushan se on, mummo oli hoidossa raivauksen ja remontin ajan ja ilmeisesti muutti sitten takaisin, toivottavasti sossun valvovan silmän alla.

Mä varmaan soittaisin huoli-ilmoituksen. Kysyisin sieltä, mitä tuossa (Mean miehen x-tapaus) pitäisi tehdä, kun ko. asuja ei oikein ole valmis mistään koko asunnosta tursuavasta edes roskasta luopumaan.

Sillä mietinkin että kuinka läheinen tuo hamsteri on, että onko sillä lopulta väliä jos saisi tietää kuka on ilmoituksen tehnyt? Olisi hyvä jos miehesikin olisi sitten sinun kanssasi samalla linjalla, että välittämisen takia tässä nyt näin tehtiin. Tai jos on just joku miehe sukulainen, niin jos miehesi etukäteen voisi sanoa henkilölle että aikoo tehdä ilmoituksen jollei tavaraa aleta nyt karsimaan vapaaehtoisesti.

Nopsa kommentti kun ei ole kunnon näppistä tässä, mutta huoli-ilmoitusta itsekin mietin. Tässä on se pulma, että jos ottaa mihin tahansa yhteyttä, niin se on aika selvää kuka sen on tehnyt ja sitten tulisi niin tulikiviä ettei tosikaan.

Toki myös sairaudet, kuten esim. muistisairaudet ja alkoholismi, teettää niitä raivaussiivouksia. Se on sairaalan moniammatilliselle tiimille aika peruskauraa, selvitellä sossun johdolla milloin siivotaan, saadaanko luvat, tietääkö isännöitsijä ja miten sukulaiset jne. On vaikka mitä ludeongelmasta ulostekuormiin, kärpäsistä ja toukista mätiin ruokiin ja ympäristön hajuhaittoihin ja kaikkea siltä väliltä. Ihmiset tulevat esim. sairaalaan siinä kunnossa, että kaikki ihon karvat on ajeltava, lude- tai täihoidettava koko iho genitaaleja myöten ja hävitettävä vaatteet. Sen päälle sitten fyysinen sairaanhoito, sosiaalinen kartoitus jne. Ne on isoja paketteja yhteiskunnalle ja koneistolle selvitettäväksi. Koti menee raivaussiivouksen jälkeen täysin remppaan tai puskutraktorin alle.
Meillä on todella paljon yksinäisiä muistisairaita ihmisiä vailla mitään hoitokontaktia ja ystäviä tai sukulaisia. Heillä voi olla tonnettain käteistä rahaa esim. muovikassissa polille joutuessaan, poliisin tuomana klo 03 -20 asteen pakkasessa harhailtuaan ja jonkun randomin, esim. lehdenjakajan, häkeen soittamisen jälkeen. Aina ei löydy henkilötietojajaan eikä itse osata niitä kertoa, sitten aloitetaan perusasioista eli henkilöllisyydestä.

Tuossa muutenkin onkin kirjoitus ammattijärjestäjien ja sossujen yhteistyöstä, juurikin tämän asian tiimoilta: https://www.tavaravalmentaja.fi/blogi-j ... tyon-apuna

Mielenterveysjutujahan nuo ovat ja siksi niin vaikeita. Ei voi vaan mennä ja alkaa siivoamaan ja heittämään roskia pois koska siitä vi seurata ihan totaalinen sekoaminen asunnossa/talossa asujalle.
Vaikeita asioita purkaa.
Ammattiapuahan (monenlaista sellaista) noissa tapauksissa useimmiten tarvitaan. Ja sitä ei useimmiten kuitenkaan haluta ottaa vastaan.

Terveystarkastajalle olen soittanut töiden puolesta useaan otteeseen kun kyseessä on ollut hamstraaja. Myös huoli-ilmoituksen voi tehdä sossuille. Palokuorma on helposti liiallinen kun säilytetään tavaraa lattiasta kattoon.
Itse olen käynyt paikoissa joissa vessakaan ei toimi, joten pusseihin ja ämpäreihin on tehty tarpeet ja säilytelty sitten niitä pitkin ausnnon käytäviä.

Huh Mea, aika hankala tilanne! Vissiin kyse jostain sukulaisesta, kun kokee että miehellä olisi velvollisuus ratkaista hänen ongelmansa? Kuulostaa just sellaselta, jollaisia oli siinä jenkkiläisessä himohamstraajaohjelmassa. Siinä niitä sit koitettiin terapioida, että miksi on niin vahva tarve takertua roskiin.
Onko mormonit mainostaneet että heiltä vois saada kotiapua, vai mistä hän heitä keksi kysellä apuun? Mietin voisko sosiaalitoimesta saada jotain apuja, jos tilanne on sellainen että arkielämä käy jo mahdottomaksi (ei mahdu suihkuun), ja varmaan kämpän hygieniakin alkaa olla kohta sitä luokkaa että asumisterveys vaarantuu?

Tämä ei ole hauskaa, mutta yksi oikean elämän tuttu paljastui himohamstraajaksi. Siis pahemman luokan. Hän haluaa että mies tulisi siivoamaan hänen asuntonsa, tai järjestäisi jonkun siivoamaan. Eilen näin kuvan sieltä olohuoneesta. Ja siis oikeasti, se oli niin paha ettei enää tiennyt itkisikö vai nauraisi. Lattiaa ei näkynyt lainkaan. Keskiosan peittää todella suuri määrä reppuja ja matkalaukkuja. Eilen käytiin kiivas keskustelu, voitaisiinko niistä hankkiutua eroon. Ja ei kuulemma missään tapauksessa. Perusteluja kyllä riitti. Minäkin yritin puhua järkeä mutta se oli aivan turhaa, kun ihminen on täysin vakuuttunut että tarvitsee niitä kaikkia reppujaan niin siihen ei vaan pysty vaikuttamaan. Se keskustelu päättyi sitten huonosti. Muutenhan saisi elää reppujensa keskellä, mutta kun se raivoaa miehelle että sen on hommattava joku sinne siivoamaan, sehän kaiken sitten ratkaisee. Mies sanoi jopa että sua ei pysty auttamaan jos et tule itse yhtään vastaan, mutta sekin valui kuin vesi hanhen selästä. Keittiö on kuulemma täynnä tyhjiä vitamiinipurkkeja, joita hän tietysti tarvitsee, ja suihkuun ei mahdu koska se on täynnä tyhjiä shampoopulloja, joita hän tarvitsee. Eilen sain kuulla pitkän kertomuksen miten hän oli juuri käynyt suihkussa, ja oli aivan uupunut, koska se oli niin rankka kokemus kun tilaa on niin vähän. Mutta silti niitä shampoopulloja ei voi laittaa pois. Minä olen niin inhottava ihminen että sanon että pitäköön shampoopullonsa, omapa on suihkunsa, mutta miestä tilanne harmittaa kun hän haluaisi auttaa. Hän tietysti on se joka saa säännöllisesti haukut kun ei auta. Tilanne on tällä hetkellä se, että englantia puhumaton hamstraaja pakotti miehen soittamaan mormonikirkkoon (!) että ne lähettäisivät saarnaajiaan sinne siivoamaan. Ei mieskään niin hyvin englantia puhu. Ja tänään ne mormonit pitäisi sitten hakea sinne, ja minun pitäisi mennä tulkkaamaan. Arvatkaa menenkö! Toivottavasti miesparkakaan ei mene. Mormoneilla voisi olla usko koetuksella. En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.

Vieras kirjoitti:Meillä sen hukkapaikan nimi on rakas mieheni. Hänen jäljiltään asiat ovat jossain muualla kuin siellä missä pitäisi, ja hän päätyy myös ostamaan uusia siksi. Hän myös kuljettaa tavaroita ulkorakennuksen ja kodin välillä niin että vie esim. ruuvimeisselit sisältä ulkorakennnukseen, ja sitten ulkorakennuksessa on 10 ruuvimeisseliä ja sisällä ei yhtään. Meillä on rullamitta yläkerrassa, alakerrassa, autotallissa ja ulkorakennuksessa. Jostain syystä mies ei voi käyttää näitä mittoja näissä paikoissa vaan halii ne kaikki mitat taskunsa joten kaikki ovat lopulta yhdessä paikassa.
No eipä käy tylsäksi päivät kun ovat täynnä tavaroiden etsimistä ja niiden oikeille paikoille viemistä.

Tuo kuulostaa niin meiltä mökillä Ja kun on hehtaarin rinnetontti, jossa rakennukset ovat ylä- ja alamäessä kaukana toisistaan, niin siinähän tulee liikuntaa, kun tasulamppua, metrimittaa, jakoavaimia tai ruuvimeisseleitä ja ruuveja etsitään ylös alas saunalta, vajasta ja mökiltä (tietenkin kaikki eri paikoissa). Kun johonkin hommaan ryhdytään, tulee vähintään kilometri juoksentelua. Ja jos jonkin tavaran laskee käsistään, se on sillä samalla hetkellä kadonnut.

Katsoin juuri ekan jakson aloituksessa mainitusta Kaaoksen kesyttäjät -ohjelmasta. Ihan kiva ja positiivinen ohjelma Joskus aiemmin olen katsonut ulkomaista himohamstraajaohjelmaa, jossa myös raivattiin koteja. Siinä oli ihmisiä joilla tavaran haaliminen oli selvästi jo mielenterveysongelman puolella. Kodit oli lattiasta kattoon täynnä suoranaista roskaa, ja kun kotia raivattiin niin ohjelman ihmiset itkivät jopa vanhojen mainoslehtisten ja muovipussien perään. Tässä Kaaoksen kesyttäjät -ohjelmassa sen sijaan ainakin tää ekan jakson perhe oli ihan täysjärkisen oloinen, ja syy tavarakaaokseen ajautumiselle ymmärrettävä. Uskon ja toivon että voivat jopa saada jatkossa pidettyä kodin säällisessä kuosissa. Jakson lopussa sanottiin että sarjan päätteeksi palataan sarjassa mukana olleiden luokse katsomaan, onko uusi järjestys pysynyt. Mielenkiintoista nähdä.

Ärsyttävää ohjelmassa oli räikeä tuotesijoittelu/mainostus (Ikea). En tykkää tästä nykytyylistä, että sen lisäksi et puolet ohjelma-ajasta on mainoskatkoa, koko ohjelmasta itsestään tehdään puoliksi mainos.

Ei ole kaaosta. Tavaroilla on omat paikkansa, turhaa ei hankita ja se mitä ei tarvita, viedään kierrätykseen.
Siisteyttä pyrin pitämään yllä tekemällä vähän joka päivä. Nuorena tein viikkosiivoukset mutta tykkään enemmän tästä nykyisestä systeemistä kun koti pysyy suht siistinä koko ajan.

Mä olen itse se pahin kadottaja. Eikä ne kadonneet tavarat useinkaan päädy/jää paikkaan missä niitä on käytetty, sehän olisi loogista , vaan johonkin ihan irrationaaliseen epätodellisuuteen.
Ihan kuin se musta aukko olisi madonreikä, ( vai onko ne vähän sama asia) ja tavarat sitten joskus tulevaisuudessa tulla tupsahtavat vastaan jostain paikasta mihin ei taatusti tule kelleen muulle mieleen hukkauttaa niitä.
Vaikka se että kun 10litran kattila on hukassa, se löytyy vaatehuoneesta. Tai silmälasit komeron vaatehyllyltä.
Tää on joku peritty ominaisuus, mun toinen vanhempi on ihan samanlainen, tosin hän hävittää tavaroita kokonaan ja pysyvästi. Mun hukat sentään ilmiintyvät jossain vaiheessa jossakin mystisessä lokaatiossa.
Mitat muuten on yksiä pahimpia katoajia.

Meillä sen hukkapaikan nimi on rakas mieheni. Hänen jäljiltään asiat ovat jossain muualla kuin siellä missä pitäisi, ja hän päätyy myös ostamaan uusia siksi. Hän myös kuljettaa tavaroita ulkorakennuksen ja kodin välillä niin että vie esim. ruuvimeisselit sisältä ulkorakennnukseen, ja sitten ulkorakennuksessa on 10 ruuvimeisseliä ja sisällä ei yhtään. Meillä on rullamitta yläkerrassa, alakerrassa, autotallissa ja ulkorakennuksessa. Jostain syystä mies ei voi käyttää näitä mittoja näissä paikoissa vaan halii ne kaikki mitat taskunsa joten kaikki ovat lopulta yhdessä paikassa.
No eipä käy tylsäksi päivät kun ovat täynnä tavaroiden etsimistä ja niiden oikeille paikoille viemistä.

Meillä on kyllä hukkakaaos.
Siis sellainen, missä tavarat katoavat jatkuvasti johonkin mustaan aukkoon, ja yleensä sitten tupsahtavat esiin jostain ihan odottamattomasta ja omituisesta paikasta. Nimenomaan ihan sattumalta kun niitä ei etsi ja tarvitse. Jos etsii niin takuulla ei löydä.
Nyt on mm kadoksissa kaikki otsalamput, ja oli pakko ostaa uusi, ja kyllä, otsalampuille on yksi tietty laatikko, missä niiden kuuluu olla, mutta yksikään ei sinne ollut tietään löytänyt.
Yksi kadonnut autonavain sattui juuri löytyä, ihan vahingossa sekin. Oli ihan kummallisessa paikassa sekin.
En tarkoita mitään yleiskaoottista tilaa, mutta tavarat vaan tosi usein päätyvät jonnekin, minne ne eivät kuulu. Ainakaan ne eivät päädy sinne minne niille on varattu tietty paikka.

Jos siivous olisi minun vastuullani, niin olisi varmaan aikamoinen sotku ja kaaos aina. Mutta onneksi se ei ole, niin on siistiä aina.

Ei ole kaaosta. Ajattelen, että mitä vähempi tavaraa sen parempi. Kotona on siistiä ja kaikki tavarat järjestyksessä. Lapsen myötä olen joutunut sietämään jonkin verran epäjärjestystä. Joka vuosi käyn läpi turhia tavaroita ja vien kirpputorille tms. Siitä tulee aina hyvä mieli, kun pääsee tavaroista eroon.

Meillä siivotaan kunnolla kerran viikossa. Lapsia on useampia ja ennen viikkosiivousta näyttää tilanne todellakin kaaokselta. Mutta kyseessä on kuitenkin ns hallittu kaaos, eli tavarat löytyy tarvittaessa. Ei ole tarvinnut uusia ostella. Itse tykkään keskittyä siihen mitä teen, siivouspäivänä siivoukseen ja muina päivinä muihin juttuihin.

Meillä on aina semisiistiä koska siivoan aina kun näyttää että on likaista. Ellei siis joku tule juuri sillä sekunnilla kun olen ottamassa siivousvehkeitä esiin.
Täällä kylään tullaan ovesta sisään astumalla ja huutamalla eteisessä päivää taloon, joten vieras ottaa riskin siitä missä siivossa talo on. Nämä kyläilijät kylläkn vain pistäytyvät, korkeintaan kahvit juovat jos sitäkään. Jos tiedän etukäteen että on tulossa vieraita niin katson kyllä että kämppä on kunnossa.

makuasioita kirjoitti:Kannattaa hieman koettaa rentoutua jos toisten mielipiteet tuntuu takertumiselta ja nillittämiseltä. Ei ainakaan kannata itse takertua ja nillittää niiden muiden keskustelijoiden mielipiteistä.

Musta on kiva siivota ihan kunnolla, kun joku on tulossa käymään, siis vaihtaa kaikki käsipyyhkeet, kiillottaa hanat jne. Siihen ei oikein 10 min riitä, kun pitää imuroidakin jne. Vähempikin toki riittää, mutta musta se on vaan kiva ja tuleepahan niinä kertoina siivottua aina kunnolla. Yllätysvieraista en aivan kauheasti tykkää, monestakin syystä.

Nokitan kaikki kertomalla tän meidän dorkailun: ns. viikkoimurointi juolahti mieleen koiralle tasan 05 tänäkin aamuna. Sille kerrottiin, että nyt takas nukkumaan, tässä tv-ohjelma kesken. 06:15 sitten imuiroivat vaikka minusta koiralle olisi voinut edelleen kertoa, että jokin myöhempi aika on tosi paljon parempi aika.
Se on siis ainoa päivään sidottu viikkosiivous, muuten teemme sitä mukaa kun tarvitsee.

Kannattaa hieman koettaa rentoutua jos toisten mielipiteet tuntuu takertumiselta ja nillittämiseltä. Ei ainakaan kannata itse takertua ja nillittää niiden muiden keskustelijoiden mielipiteistä.

Kuten sanottu mikä toiselle on kauhistus on toiselle normaalia. Minulle on normaalia elää niin että jos tulee vaikka yllättäen ilmoitus vieraista niin siihen siistimiseen ei mene kuin korkeintaan puoli tuntia jos sitäkään. Tasojen pyyhintä, pikainen imurointi ehkä, kengät kenkähyllylle. Se siitä.
Nämä tosiaan on makuasioita ja ei näihin siksi voi mitään rajaviivaa vetää.

Viikkosiivpuksesta en puhunut mitään, en harrasta sellaisia. Ei meillä koti ole siinä kunnossa että joka viikko menisi vähintään 2 tuntia siivoukseen. Koti pidetään sen verran siistinä koko ajan ettei tuollaisia tarvita. Mutta tämäkin on makuasia ja jos joku tykkää siivota noin niin siitä vain.