Kirjoittaja Nappis » 15.12.2025 16:18
Se on kyllä totta, että ei kasvattajan pitäisi joutua jotain malikoita pitämään kovin vanhoiksi, hurjia piraijoita ovat. Ei niiden kanssa pärjää enää kasvattajakaan.
Mulla jäi ekasta pentueesta yksi pentu käsiin 12-viikkoiseksi. Jätin myös itselleni yhden pennun, joten touhusin sitten kahden pennun kanssa kunnes toiselle koti löytyi. Käytiin eri paikoissa, touhuttiin kaikenlaista. Ei ideaali tilanne, mutta ei mahdotonkaan, ja tosi hyvin sillä muuttaneella pennulla uudessa kodissa meni. Toisenkin kerran jäi yksi pentu 12-viikkoiseksi kotiin, mutta sillä kertaa en ollut jättämässä itselleni yhtään pentua, joten se oli ainoa. Olisi sillä ottajia ollut, mutta vahvan luonteen takia en voinut luovuttaa sitä kuin koulutuskokemusta omaavaan kotiin. Sellainen löytyi lopulta, mutta pentu palasi minulle 1,5 viikon kuluttua. Omistajalla oli jo kokemusta rodusta, ja hän oli kuvitellut, että vahvaluonteinenkin bc on silti jossain määrin nöyrä. Niin vahva ei ihan hänen käteensä sopinut, joten hain pennun takaisin ja kotiin se myös jäi. Pentu sopeutui hirveän hyvin uuteen kotiin ja takaisin synnyinkotiin palaamiseen, sitä ei mikään muutenkaan hetkauttanut.
Tämä nykyinen taas tuli minulle nelikuisena, vaikka ennen ajattelin, etten yli-ikäistä pentua ottaisi. Ja tässä tapauksessa vielä ihan korvessa kasvanutta, jota ei ole koskaan missään käytetty ja joka on elänyt viimeiset kuukaudet omassa tarhassa. Näin kuitenkin, että pentu oli hyvin sosiaalinen ja reipas. Se myös sopeutui meille ja uuteen elämäänsä todella hyvin. Tietenkin olisi silti ollut kiva päästä aloittamaan meidän yhteistyö ja suhteen luominen heti luovutusiässä. Sitä olen joskus miettinyt, että mikä vaikutus sillä olisi ollut meidän treeneihin.
Kun olen eri koiria seurannut ja sitä missä iässä ne on luovutettu, niin olen miettinyt, että yksilön ominaisuuksilla on todella iso merkitys. Joskus voi yli-ikäisenä luovutettu ja tynnyrissä kasvanut pentu olla reippaampi kuin nuorempana luovutettu ja hyvin sosiaalistettu. Koiran perusluonteella on iso merkitys. On ympäristöllä ja sosiaalistamisella tietenkin myös iso merkitys, mutta joillekin riittää vähän vähempikin, toiset vaativat enemmän. Mun nykyiselle riitti, että se sai pentuna olla tekemisissä ihmisten ja koirien kanssa, vaikkei sitä totutettu suureen maailmaan ollenkaan ja se kasvoi pikkupentuajan jälkeen tarhakoirana. Siitä tuli hirmu ihmisrakas, reipas ja rohkeasti suuressa maailmassa kulkeva koira.
Se on kyllä totta, että ei kasvattajan pitäisi joutua jotain malikoita pitämään kovin vanhoiksi, hurjia piraijoita ovat. Ei niiden kanssa pärjää enää kasvattajakaan.
Mulla jäi ekasta pentueesta yksi pentu käsiin 12-viikkoiseksi. Jätin myös itselleni yhden pennun, joten touhusin sitten kahden pennun kanssa kunnes toiselle koti löytyi. Käytiin eri paikoissa, touhuttiin kaikenlaista. Ei ideaali tilanne, mutta ei mahdotonkaan, ja tosi hyvin sillä muuttaneella pennulla uudessa kodissa meni. Toisenkin kerran jäi yksi pentu 12-viikkoiseksi kotiin, mutta sillä kertaa en ollut jättämässä itselleni yhtään pentua, joten se oli ainoa. Olisi sillä ottajia ollut, mutta vahvan luonteen takia en voinut luovuttaa sitä kuin koulutuskokemusta omaavaan kotiin. Sellainen löytyi lopulta, mutta pentu palasi minulle 1,5 viikon kuluttua. Omistajalla oli jo kokemusta rodusta, ja hän oli kuvitellut, että vahvaluonteinenkin bc on silti jossain määrin nöyrä. Niin vahva ei ihan hänen käteensä sopinut, joten hain pennun takaisin ja kotiin se myös jäi. Pentu sopeutui hirveän hyvin uuteen kotiin ja takaisin synnyinkotiin palaamiseen, sitä ei mikään muutenkaan hetkauttanut.
Tämä nykyinen taas tuli minulle nelikuisena, vaikka ennen ajattelin, etten yli-ikäistä pentua ottaisi. Ja tässä tapauksessa vielä ihan korvessa kasvanutta, jota ei ole koskaan missään käytetty ja joka on elänyt viimeiset kuukaudet omassa tarhassa. Näin kuitenkin, että pentu oli hyvin sosiaalinen ja reipas. Se myös sopeutui meille ja uuteen elämäänsä todella hyvin. Tietenkin olisi silti ollut kiva päästä aloittamaan meidän yhteistyö ja suhteen luominen heti luovutusiässä. Sitä olen joskus miettinyt, että mikä vaikutus sillä olisi ollut meidän treeneihin.
Kun olen eri koiria seurannut ja sitä missä iässä ne on luovutettu, niin olen miettinyt, että yksilön ominaisuuksilla on todella iso merkitys. Joskus voi yli-ikäisenä luovutettu ja tynnyrissä kasvanut pentu olla reippaampi kuin nuorempana luovutettu ja hyvin sosiaalistettu. Koiran perusluonteella on iso merkitys. On ympäristöllä ja sosiaalistamisella tietenkin myös iso merkitys, mutta joillekin riittää vähän vähempikin, toiset vaativat enemmän. Mun nykyiselle riitti, että se sai pentuna olla tekemisissä ihmisten ja koirien kanssa, vaikkei sitä totutettu suureen maailmaan ollenkaan ja se kasvoi pikkupentuajan jälkeen tarhakoirana. Siitä tuli hirmu ihmisrakas, reipas ja rohkeasti suuressa maailmassa kulkeva koira.
