Lemmikit

Nytpä se myrkyn lykkäs.
Myös Max on sitä mieltä että täällähän voi liikkua. Eilen yhtäkkiä tuli olohuoneen lattialle tepastelemaan ja sekös Lakua kiinnosti.
En voinut päästää sitä Maxin luokse ettei Max lähde karkuun.
Mies oli keittiössä joten pyysin häntä kutsumaan Lakun sinne kanssaan.

Max olikin sitten siinä kuin herhiläinen ympärilläni kun istuin sohvalla. Käveli myös lattialla ja oli jopa menossa keittiöön Sylvin ja Moritzin mukana kun Sylvi sai lääkkeen. Onneksi ei kuitenkaan mennyt.

Täytyy sanoa että aika väsyttävää katsoa kissanjahtausintoista koiraa ja niitä kahta kissaa joita se on halunnut jahdata melkein kaksi vuotta, pyörimässä siinä ympärilläsi.
Max on vielä hyvin varuillaan.

Ainakin joskus :D
En meinaa uskoa että Moritz on nyt täällä joka paikassa Sylvin kanssa ja ilman Sylviä.
Sehän on tavattoman aktiivinen kissa.

Kunhan kevät/kesä tulee niin sitten ollaankin taas jännän äärellä kun pitää totuttaa Laku kissoihin myös tuolla niiden tarhassa.
Tulee hiki ja jännitys pelkästä ajatuksesta.

Hienoa, että koulutus on tuottanut tulosta. Sinnikkyys palkitaan! :-)

Kiitos <3

On ollut kaikesta huolimatta (tämä on ollut myös hyvin stressaavaa ja ahdistavaakin ajoittain) hienoa päästä tutustumaan näin totaalisesti erilaiseen koiraluonteeseen kuin mitä on ikinä aiemmin omassa huushollissa ollut. Ei ole omalle kohdalla aiemmin sattunut näin kovaa, näin tulista ja näin helposti kiihtyvää koiraa.
Olen oppinut aivan valtavasti uutta tämän tyyppisen koiran kouluttamisesta Lakun kanssa tähän mennessä tehdyn matkan aikana.

Mahtavaa Koiruuksia. Hienoa työtä sulta, ja hieno Laku <3

Ei varmaan vielä olekaan ihan aikuinen.
Mutta niin hieno! <3

Lakupojasta on kasvanut mies, vaikkei ihan aikuinen mieleltään varmaan vielä olekaan.

Läpimurto on tapahtunut. Moritz liikkuu täällä ihan kuin ennen Lakua. Eikä Laku välitä siitä sen enempää kuin Sylvistäkään. Ja Moritz osaa sanoa Lakulle jos se jostain syystä tungettelee liikaa. Moritz taputtelee Lakua tassulla naamaan. Ja Laku hyväksyy ja ymmärtää että oli liian tungetteleva. Laku haluaisi leikkiä Moritzin kanssa. Heiluttaa sille kippuraa.
Max pelkää vielä Lakua, mutta sekin liikkuu täällä enemmän kuin aiemmin.
Lauantai-iltana katsoin silmät pyöreinä kuinka Max käveli kaikessa rauhassa olohuoneen lattialla vaikka Laku oli sohvalla.
Max ei huomannut sitä. Sitten kun huomasi niin kiipesi tolppaa pitkin ylös ja meni pönttöuunin päälle. Ei mennyt mitenkään paniikissa edes.
Max katselee usein ylhäältä kun Moritz elelee lattialla, sohvalla jne. ja Laku on samassa tilassa. Toivottavasti se rohkaistuu jossain vaiheessa että pystyy alkaa elämään normaalisti sekin.

Tämä on kyllä aika hienoa. Olen niin ylpeä Lakusta. Aivan tavattoman hieno pieni mies. <3

Panta on uudelleen kaulassa :mrgreen:
Lähti homma vähän eskaloitumaan. En halunnut että menee jahtaamiseksi asti joten värinä taas muistuttelee ja häiritsee Lakua tietyissä tilanteissä että nyt on oikea hetki kääntää kissalle selkä ja mennä hakemaan mammalta nami.
Voihan se olla että sillä on tuo panta kaulassa niin kauan kuin täällä kissoja on.

^Toivotaan, että tilanne jatkuu hyvänä eikä takapakkia tule! :thumbup:

Torikokouksia ei ole saatu järjestettyä koska Max ei halua Lakun vuoksi osallistua.

Jatkan tätä yksinpuheluani.

Tilanne on tällä hetkellä se, että Lakulla ei ole enää värinäpantaa käytössä. On mennyt jo monta päivää ilman, ja tällä
hetkellä vaikuttaa ettei sitä tarvitakaan. Toki tilanne voi muuttua.

Pientä edistymistä on Maxin osalta tapahtunut. Se varoo edelleen Lakua ja on varuillaan eikä liiku samalla tavalla kuin Moritz mutta se on alkanut kuitenkin liikkua täällä enemmän lattialla vaikka Laku olisi samassa tilassa. Lakua kiinnostaa Max aika paljon joten tarkkana pitää olla ettei se vaan pääse ryntäämään.
Laku kuitenkin on sen verran rennossa mielentilassa Maxia katsellessaan että pystyy syömään namia. Se on hyvä juttu.

Seuraavana tavoitteena on saada pidettyä ruokailuhuoneen pöydällä kissojen "torikokouksia" iltaisin niin että Laku osallistuu lattialta käsin. Palkkaan sitä lattialle.
Kissat saavat pöydällä Dremieseja. Siinä samalla treenataan kissojen luoksetuloa.

Eilen tapahtui huima edistysaskel!
Olin keittiössä porttien takana ja Laku oli muiden koirien kanssa toisella puolella.
Max tuli keittiöön!
Laku katseli sitä toisen portin takaa. Kehuin ja palkkasin Lakua ja kehuin ja silittelin Maxia kun ei ollut mitään siinä käsillä millä olisin sitä ruokapalkannut.
Mutta ihan mahtavaa! Eka kerta kun Max uskalsi tulla edes portin takaa Lakun lähellekään, edes näkyviin.

Toivotaan että talven aikana tilanne vielä paranee.

Kiitos, toivotaan tosiaan, että sinnikkyys riittää :D Eikä tuosta tosiaan taida koskaan mitään rauhallisuuden perikuvaa tulla, vaan täytyy sopeutua paljon aiempaa aktiivisempaan arkeen.

Jos siitä ei koskaan tule rauhallista :D
Jos se vaan on vauhdikas tyyppi?
Tsemppiä, hyvä siitä tulee kun vaan jaksaa olla johdonmukainen ja sinnikäs :-)

Koiruuksien kokemukset ja edistyminen Lakun ja kissojen osalta on tosi rohkaiseva esimerkki, miten aika vaikeasta tilanteesta voi päästä edistymään kun vaan jaksaa tehdä töitä. Ja osaa :) Tämä luo mulle vähän luottamusta siihen, että vaikka tän mun sheltti-riiviön kanssa jäisi jotain ongelmia, niin me varmasti kyetään ne jollain tavalla hoitamaan.

Sheltti-riiviön osaltakin kyllä jotain pientä edistystä tapahtuu, en tosin tiedä miten paljon siitä on mun ansiota :D Pahimmat kilarit henkilön paikalta poistumisen osalta on loppuneet ja aika usein pystyy esim. alakertaan menemään vaikka se ei olis ihan uninen, mutta edelleen välillä kun poistuu vain vessaan (saati alakertaan tai ulos) ja herra on väärässä mielentilassa, se haukkuu perään. Erilaisia rauhoittumisharjoituksia olen yrittänyt tehdä, ja petiä ja häkkiä opettaa. Vain lyhyitä aikoja se vielä malttaa esim. pedillä olla, ja heti se häipyy, kun tulee jotain mielenkiintoista näköpiiriin. Mutta tosiaan osittain tässä taitaa auttaa sekin, että sillä tapahtui joku yleinen rauhoittuminen muutama viikko sitten. Ilmeisesti sillä kesti vaan sen nelisen viikkoa ennen kuin se oli kunnolla kotiutunut ja oppi vähän meidän rutiineja. Iltavillikohtauksetkin loppui melkein seinään, ja nyt se rauhoittuu illalla nukkumaan ihan kohtuu helposti. Mutta matkaa rauhalliseen shelttiin on vielä :D

Mulla on nyt jäänyt kissojen treenit ihan kokonaan väliin kun Laku on työllistänyt mua viimeiset puolitoista vuotta niin täydellisesti.

Kiva kuulla onnistumisista koulutuksien suhteen.

Meillä lähes ainoa koulutussaavutus on, että jokainen odottaa omaa namiaan eikä Dreamieseja.

Olen NIIN onnellinen, oltiin Reinon kanssa tänään pitkästä, pitkästä aikaa tottistreeneissä.
Tässä on mennyt yli vuosi ettei olla treenattu ollenkaan.

Meillä oli tosi kivaa, ja Reino on <3

Seuraavat treenit sunnuntaina :-)

Kiva lukea asiasta! :)

Unohtui kertoa Lakun ja kissojen edeottamuksista.
Moritz ei enää aiheuta juuri mitään mielenkiintoa liikkuessaan täällä. Laku käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin Sylvin kanssa.
Saattaa käydä haistamassa ja kissa puskee sitä. Tai sitten ei vaivaudu edes menemään katsomaa.
Max on vielä varovainen Lakun kanssa. Ne eivät ole haistelleet toisiaan vielä.
Max on yleensäkin tosi varovainen, ei aina esim. voi mennä luukusta ulos jotain syystä ja sitten kun avaan sille oven niin voi haistella ilmaa jopa minuutin varmistuakseen ettei terassilla odota mikään peto tai muu vaarallinen asia.

Luukut ovat vielä auki ja kissat käyvät tarhassa ihan säännöllisesti. Viihtyvät jo enemmän sisällä mutta niillä on koko yläkerta jossa ovatkin paljon nukkumassa päivisin.
Iltaisin ovat enemmän olohuoneen pönttöuunin päällä tai nukkumakopassaan katonrajassa. Kiipeilevät kiipeilytolpissa ja hyppelevät seinällä olevilla tasoilla.
Lakua ei se häiritse. Maxia saattaa alkaa tuijottamaan mutta riittää kun kieltää. Ei ole tarvinnut käyttää värinäpantaa pitkään aikaan. Se on kuitenkin Lakulla sisällä päiväaikaan koko ajan kaulassa. Ja mulla roikkuu kaukosäädin ja herkkupussi kaulassa koko ajan hereillä ollessani.
Ulkona Laku ei enää tarvitse pantaa, ei juokse kissatarhan sivulta toiselle enää, mitäteki vielä leväällä ennen kuin saatiin värinäpanta.
Ja yritti sen jälkeenkin mutta luopui tavasta värinäpannan avulla.

Voisin perustaa firman jossa neuvotaan miten basenjin saa olemaan jahtaamatta kissoja sisällä :lol:

Siitä tulikin mieleeni että viime kesänä jäi Lakun kanssa kissatarhakoulutus väliin osin nilkan (kun en pystynyt kävelemään ilman keppejä) ja osin sen vuoksi että oli liian kuuma. No, ensi kesänä sitten.

Portit ovat vielä paikoillaan koska ne mahdollistavat kissojen rauhallisen kulun esimerkiksi yläkerrasta kellarin portaikkoon syömään ja sieltä saunan ikkunassa olevan luukun kautta tarhaan.

Keittiössä on kaksi porttia kun on kaksi oviaukkoakin. Jos olen keittiössä tekemässä jotain niin Laku on mukanani että pystyn vahtimaan sitä kissojem suhteen.
Kissat pääsevät vapaasti kulkemaan halunsa mukaan porteista huolimatta, mahtuvat rimojen välistä.

Olen hyvin tyytyväinen nyt tähän arkeen ja tähän tilanteeseen, ja siihen miten se on koko ajan hissukseen mennyt parempaan suuntaan.
Tähän ei ole mitään pikaratkaisuja mutta olen täysin varma että vielä koittaa se päivä kun myös Max ja Laku ovat rentoja toistensa seurassa eikä mitään portteja tarvita.
Pikkuhiljaa.

<3

[quote="Koiruuksia"]Voi, olet varmaan innoissasi tuosta <3[/quote]

kyllä olen! etenkin kun tavoitteellisesti en treenaa ja tuosta koirasta ei pk-lajeihin ole, niin aivan ihana nähdä, että meidän yhteinen puuhastelu kantaa hedelmää! <3

ai niin ja koira hyödyntää opittuja asioita :mrgreen: tottakai kaikki koirat niin tekevät. yksi juttu meillä on nukkuminen/hännän heilutus.
nukkuvaa koiraa ei häiritä. piste. mutta kun koira nukkuu/makaillee ja jos se heiluttaa häntää kun kävelen sinne päin niin hännän heilutus tarkoittaa, että mä käyn rapsuttamassa sitä. joskus koira selkeästi hyötykäyttää opittua tapaa, mutta joka kerta olen rapsuttanut :mrgreen: , koska jälleen kerran, olenhan sen sille itse opettanut.

Voi, olet varmaan innoissasi tuosta <3

mä nyt laitan tänne tuon mun huomion tosta liikkiksestä elukasta. <3

eilen päivällä päästin koiran käymään takapihalla pissalla, heti kun avasin oven huomasin, että naapuri on aidan toisella puolella. "kohta toi elukka huutaa kuin palosireeni.." koira ei huomannut ihmistä, ja hetki meni, koira haisteli ja sitten itse piti jo sanoa heipat naapurille, niin sittenhän koira nosti niskakarvat ja sanoi ponnekkaasti "räy räy".

tämä yllätti! koira ei huutanut kuin palosireeni, semmosta pelkoräyhäämistä, toki elekieli ilmensi epävarmuutta, mutta äänessä se ei tullut ilmi.
ja heti "räyräyn" jälkeen sanoin koiralle "höpöhöpö, mä näin ihmisen ennen sua", niin koira jäikin hiljaiseksi. joo elekieli oli edelleen niskakarvat pystyssä, mutta laskemaan päin ja koira kykeni tekemään pissat. siis voi jee!!

tänään oli samantyyppinen tilanne. autosta toi huutaa kyllä, esim. joskus kaupan parkkipaikalla se vaan alkaa mökäämään autossa. tänään ennen lenkkiä vein jäteasemalle sähkölaitteita, taas olin ihan varma, että koira alkaa portilla huutamaan ihmisille tai muille autoille. voi hemmetti, se olikin hiljaa! :mrgreen: en edes puhunut koiralle mitään, joskus saatan todeta kauppaan mennessä, että "odottaa" tai "sä jäät autoon".

jotenkin todella ihana huomata, että epävarma koira on alkanut luottamaan siihen, että "höpöhöpö" tarkoitaa, että asia rekisteröity, kiitos riittää. alkutilanne kun kuitenkin tän kanssa oli se, että ovesta lähdetään karmit kaulassa ja kaikki oven edessä menevät hajut imuroidaan nenään ja sitten huudetaan kuin palosireeni, varmuuden vuoksi, jos se hajun lähde nyt olisikin jossain kuulolla.

meillä menee kivasti! ja koira on oppinut asioita ja meidän suhde toimii ja koira luottaa muhun. parasta ikinä <3
ja vapaana lenkillä tuo ottaa kontaktia <3 se tosin häiritsi selkäkipuisena kun siellä könysi, mutta itsepähän olen sen kouluttanut, koska se on ollut tän elukan ehto irtipääsemiselle. tuohan siis alussa katosi kuin pieru saharaan ja edellisessä kodissa yhden peuran perään lähdön jälkeen sitä ei enää ikinä pidetty irti sen jälkeen. joten työvoittoja! hyvä me!

Kun tein etätöitä tämän kohta 2 vuotta täyttävän basenjin ollessa pentu, niin mulla oli pentuaitaus siinä oman työpisteeni ympärillä.
Tämä koira oli pentuna sellainen riiviö, että kun menin vessaan niin otin sen ehdottomasti mukaan. Siinä sai kököttää vessan lattialla sen aikaa ja sitten kannoin takaisin sinne työpisteelle.

Tuota paikalleen rauhoittumista voi vielä tehostaa ihan yksinkertaisesti niin että aina kun huomaat että pentu on käymässä loikoilemaan ihan omia aikojaan niin sanot rauhallisesti "käy siihen."(tai mikä ikinä se sanasi tuohon toimintoon onkaan)

Mulla ei ole ollut mitään tiettyä alustaa tuolle asialle, ihan vaan tuo kehoite. Tapoja on monenlaisia, kannattaa toimia miin kuin itsestä parhaimmalta tuntuu. Ja tietenkin että mikä näyttää pennulle toimivan.

Kiitos taas.

Olen vähän arkaillut tuon jämäkän EI:n kanssa, kun ei se oikein tunnu sopivan nykyisiin menetelmiin. Ja varsinkin, kun me on esim. suoraan kovaa puremisen kanssa kokeiltu, että vähän kovempaa sanoisi AU tai jotain, ja se ehkä kaksi ensimmäistä kertaa toimi, mutta eipä sen jälkeen (vaikka se sai palkan kun lopetti). Mutta esim. eilen kun se vahingossa vetäisi kunnon haavan käteen, niin aika kovaa taisin sille jotain sanoa, että nyt alas siitä, niin jäihän se sinne maahan. Taisin jopa tajuta palkata sen siitä :D Eli otamme nyt vaan jämäkämmän otteen tuohon liian kovan toiminnan lopettamisen opettamiseen.

Ja kiitos Umac hyvästä esimerkistä rauhoittumisen opettamiseen. Olen jotain videoita rauhoittumisen opettamisesta kyllä katsonut, mutta kun niissä ne koirat on valmiiksi tosi rauhallisia eikä pureskele hihnaa tai hauku protestiksi, niin sit jää vähän miettimään, että miten oikeasti toimii tällaisen riiviön kanssa :D

Unen määrästä olen ollutkin vähän huolissani. Pentu kyllä nukkuu päivällä pitkiäkin pätkiä, kunhan vaan ympärillä ei tapahdu mitään. Mutta me ollaan etätöissä kotona ja se tuppaa heräämään, kun itse täytyy nousta ylös tai mies tulee keittiöön, ja se tosi helposti lähtee katsomaan mitäs nyt tapahtuu, ja usein se jää siitä sitten hereille. En siis ole varma, saako se ihan tarpeeksi unta. Ja tämän takia vähän mietin, että vieläkö se pitäisi opettaa omaan pentuaitaukseen ja sinne rauhoittumista, että osaiskohan se siellä paremmin ymmärtää, että turha nousta ylös kun se ei joka tapauksessa pääse mukaan? Se kyllä aitauksesta näkisi koko ajan sekä olohuoneeseen että keittiöön.

Niin ja unta palloon tarpeeksi noin pienelle pennulle, jokaisessa kissanristiäisessä ei tarvitse olla mukana, sopivasti uusia juttuja.

[quote="TaMar"]Mutta ilmeisesti tavoitteena ja tarkoituksena olisi, että se jossain vaiheessa osaisi yhdistää tietyn sanan siihen, että nyt pitäisi laskea kierroksia ja odottaa rauhassa? Tää on jotenkin ihan huvittavaa, kun en tosiaan ole aiempien kanssa joutunut tällaista edes miettimään[/quote]

Kyllä, juuri noin. Koiran kiihtyneeseen mielentilaan vaikutetaan ihan suusanallisesti jolloin se lopettaa toiminnan, esim. juurikin levottomasti kävelyn, läähättää, vinkuu, härvää, millä sanalla nyt halutaan asiaa kuvailla.
Koirat on tosiaan erilaisia ja voin kertoa, että tämä nykyinen, ihan juuri 10v, on eka mulle joka oli opetettava kädestä pitäen. Ja sentään koirien kanssa puljannut 70-luvun lopusta alkaen.

En jäänyt miettimään, että voi kamala sentään, nyt tämmöinen tuli sitten laitettua. Vaan mietin, että mitä mä haluan? Mitä haluan jatkossa koiralta, jotta ollaan molemmat ok? Ja sen asian nimi oli rauhoittuminen. Konkreettinen rauhoittuminen esim. juurikin väsyneenä, väärä tominta väärään aikaan. Esim. halusin katsoa tv:tä, istua terassilla rauhassa ja koira pomppii ympärillä. Ja iltaan painottuvana. Meillä koira otettiin ns. noutajahihnaan, sille osoitettiin peitto ja sitten hihna kaulaan, taputtelua peitolle, "otas paikka siihen" ja sitten oma mielentila _todella rauhalliseksi_ ja koira siihen peitolle. Sen voi tehdä lattialla itse istuen, sohvalla, häkissä, sängyssä. Mä halusin kiinnittää siihen peiton joka olisi aina käytettävissä missä ikinä liikkuisimme. Helppo rullata kasaan, taittaa reppuun.
Noutajahihnan tarkoitus oli estää pentua lähtemästä mihinkään, hyppimästä vasten, haukkumasta, mitä nyt tekikään. Hihnalla ei tietenkään ole väliä! Hihanalla ei pahoinpidellä koiraa, ei raivota itse, ei riuhdota. Oma mielentila pysyy rauhallisena, päättäväisenä, ääni madaltuu, koiraa silitellään, voidaan haukotella itse, ollaan kuin kasaan menevä ilmapallo ja osoitetaan kaikilla tavoin, että maailma pysähtyy nyt, ymmärrän, että sun on vaikea rauhoittua, autan sua, ei hätää. Ja toistoja, toistoja, toistoja. Alkuun lyhyesti eikä vain illalla. Myöhemmin asia yhdistyy esim. yksinoloon, suosittelen myös lukemaan niitä artikkeleita sillä yksinolo kulkee vahvasti mukana, se on mielentila myös.

Suosittelen myös klikkeröinnin opetusta, sen kanssa helppo aloitella ja koska namit rauhoittaa aina, siis syöminen rauhoittaa, sekin tukee kaikkea tekemistä.

Sanomattakin selvää, että koiran perustarpeet tulee olla hoidettuna, riittävä ravinto, liikunta, nenätyö. Kaikkea sopivasti. Ja kirkas ajatus siitä, että tämä kotona oleva puuhatehdas on myös kotini, minulla on omistajana oikeuteni levätä ja olla vain, koirankin tulee se oppia.
,

[quote="TaMar"]Kiitos :)

Joo, rauhoittumista ollaan opettamassa, mutta konsepti ei ole vielä niin tuttu, että oikein turhautuessaan siihen kykenisi. Varsinkin kun tämä vielä menee helposti yliväsyneeseen tilaan, jolloin se tietysti turhautuu helpommin. Toki tämä varmasti helpottaa, kun vähän vanhenee. Mutta ilmeisesti tavoitteena ja tarkoituksena olisi, että se jossain vaiheessa osaisi yhdistää tietyn sanan siihen, että nyt pitäisi laskea kierroksia ja odottaa rauhassa? Tää on jotenkin ihan huvittavaa, kun en tosiaan ole aiempien kanssa joutunut tällaista edes miettimään :D

Pentu ei vielä tiedä, mitä tarkoittaa esim. nyt riittää, niin että nyt siis oikeasti riittää. Se osaa sanan "jätä" aika hyvin silloin, kun se on ns. normaalissa mielentilassa. Sillä sanalla on siis tarkoitus kertoa sille, että jätä joku asia rauhaan, älä koske siihen. Eli se yleensä silloin lopettaa esim. jalan puremisen. Mutta sit kun menee yli, niin ei tehoa tuo jätä. Tai se saattaa lyhyesti lopettaa, mutta aloitta heti uudestaan. Eli miten mä sille kerron positiivisella kouluttamisella, että nyt oikeasti riittää? En toki tiedä, tuleeko tämä(kään) olemaan ongelma, kunhan se vähän vanhenee, koska ihan väsynyttä pentukäytöstähän tuo on. Mutta jos se jääkin päälle, niin pitäähän sen myöhemmin osata lopettaa ihan älytön perseily.

Ja btw, leluja ja puruluita on tarjolla, ja me tehdään jo tosi paljon namien etsintää sisällä ja ulkona, eli ainakin yritystä on siiihen, että se saisi tarpeeksi oikeanlaista aktiviteettia.[/quote]

Pennunkin pitäisi (minun mielestäni) lopettaa ei toivottu tekeminen, vaikka nyt sitten se haukkuminen, kun sitä kielletään. Että päästään kertomaan koiralle (sen ollessa hiljaa) että NYT menee hyvin, tätä lisää. Koiran on (edelleen minun mielestäni) hyvä osata myös joku sellainen kieltosana joka menee tarvittaessa perille.
En minä täällä omia koiriani kiellä juurikaan ikinä. Ei tarvitse enkä edes halua. Mutta JOS tulee tilanne että pitää kieltää niin kyllä mä nyt hitto soikoon haluan että mulla on keino pysäyttää se koira/koiran toiminta mitä ikinä onkaan tekemässä. Ja se taito opetellaan pentuna. Vaikka olenkin positiivisin keinoin kouluttamisen puolestapuhuja ja tykkään opettaa koirilleni asioita positiivisin keinoin niin tässä kohtaa ei kiinnosta että onko se nyt niin positiivista millä pentu oppii että on olemassa tilanteita missä on kuunneltava. Ei se koirien keskinäinenkään komminikointi niin positiivista aina ole. Mutta menee perille.

Jos olisi mun pentu niin en antaisi sen räkyttää. Kielto olisi riittävä niin että lopettaisi. Ja sitten leikit jonkun lempilelun kanssa, rapsutuksia ja namiakin. ihan mitä kyseinen koira eniten arvostaa.
Pointtini tässä asiassa on se, että ei tarvitse antaa sen pennunkaan räkyttää asioista. Sitä voi kieltää. Ja sitten palkata pennun arvostamalla tavalla kun on hiljaa.
Ei kaikkea tarvitse sen kaikkein pisimmän kaavan kautta opettaa varsinkaan kun kyse on haukkumisesta joka vahvistuu koko ajan mitä enemmän pennun antaa sitä harrastaa. Kohta se on jo koiran tapa toimia.