Lemmikit

Mulle tehtiin terapiavalmiuden arviointi ja kartoitettiin millaisesta terapiasuuntauksesta hyötyisin. Terapeuttia ei vaan meikäläisen harvinaisemmalla ongelmakombolla meinaakaa löytyä.

Ei siellä siis tarvitse tuollaista purkamis ja itkuterapiaa välttis tehdä jos se ei ole se mistä potilas hyötyy. Ite en oikein koko psykologiaan usko nykyisellään, melkone kyhäelmä hörhöilyä. Vaan jonnekin on mentävä ja jotain tehtävä "yhteiskuntaan sopeutumiseni edistämiseksi". Olisi varmaa kantsinut meikäläisen suvussa sopeutella sieltä neljä sukupolvea sitten ..

Lapsuudessa opittujen vinoutuneiden ajatusten ja niiden tuoman ahdistuksen takia psykologi suositteli psykoterapiaa. Kertokaa kokemuksia siitä tai mitä ikinä. Jännittää millaista itkemistä se tulee olemaan. Ja onko se minun vanhojen asioiden purkamista ja sitten terapeutti kertoo ohjeitaan?