Lemmikit

Mullakin on näitä "vatkaajia", eli pitää nostaa sänkyyn ja sit taas yöllä tulee kuuma ja hyppäävät pois ja sit taas pitää nostaa. Onneksi ei ihan joka yö.

Ai kauhia Oisko portaat vaihtoehto, vai haluaako hän vain palvelua?

Nukkuu. Pahinta, että tulee sängyn vierelle joka yö täsmälleen klo 3.20, jolloin pitäisi nostaa sänkyyn. Jos en nosta, pitää sen verran meteliä, että mieskin herää ja jos en silti nosta hyppää itse. ”Virallisesti” se ei omasta mielestään enää näin 12-vuotiaana pysty hyppäämään Jos nostan sen ylös kun menemme itse nukkumaan, häipyy se heti kun valo sammutetaan. Mielenkiinnolla odotan kellojen siirtoa…

tuhti kirjoitti:Taas huomasin, miten hyvä ratkaisu on meille, kun eivät nuku: oltiin viikko mökillä, jossa koirat nukkuvat mun kanssa sängyssä. Lopputuloksena joka paikka on aivan jumissa, kun itse nukun ihmeellisissä asennoissa koirien kanssa.

Sama täällä, ihan jumissa itse kun pikkukissan vuoksi nukun paikallaan, ettei pieni häiriinny

^Vaikuttaa uneen valtavasti, kyllä. Mutta emme työnnä kohta kymppivuotiasta enää pois ja mikäli joskus jokin uusi koira tulee niin tiedän jo linjauksen: "täytyyhän sen saada nukkua sängyssä!" ja keskustelu on siinä

Taas huomasin, miten hyvä ratkaisu on meille, kun eivät nuku: oltiin viikko mökillä, jossa koirat nukkuvat mun kanssa sängyssä. Lopputuloksena joka paikka on aivan jumissa, kun itse nukun ihmeellisissä asennoissa koirien kanssa.

Mullakin nukkuu aina, lämpötilasta riippumatta.

Edelleen aina, helteilläkin.

Mun sängyssä nukkuu itseni lisäksi tällä hetkellä vain äidin ex-koira. Papparainen vaatii omaa rauhaa ja hyvät yöunet. Katsotaan sitten jatkossa muuttuuko tilanne.

Täälläkin vaihtelee. Nyt näiden helteiden aikaan ei ole sängyssä nukkunut yksikään koira. Jopa Laku joka yleensä haluaa nukkua visusti peiton alla, haluaa nukkua lattialla pedissä.

Tää tilanne näköjään vaihtelee meillä aika ajoin. Tällä hetkellä mun sängyssä nukkuu äidin ex-koira, kaksi nuorinta tipsua ja vanhempi tibbe. Hyvin mahdun vielä itse sekaan.

Ei tietenkään nuku sängyssä tai sohvalla jne. Ainakaan noin virallisesti. Jos isäntä on kotona, ei nousta sohvalle/sänkyyn. Isännän ollessa poissa kotoa taas saa maata ihan missä itse tahtoo. Koska luulin pikkuisen mussukan elämän olevan lyhyt, se sai etuoikeuksia, mitä kenelläkään muulla aiemmalla koiralla ei ole ollut.

Jos on tullakseen, toki. Pikku-Kettu haluaa nukkua naama vasten naamaa ja se sallittakoon. Kohta pari viikkoa mennyt uudessa kodissa, ja nukkuu hetken kaulalla ja sitten poistuu. Petejä kuningattarelle on ainakin seitsemän, mutta Sissin lempipaikka on silti kovassa huudossa. No sai pikkuisen köniinsä, huomioon ottaen että Sissi ei ole koskaan komentanut ketään. Tokeni Kettunen. Saa tulla jos on halipula, itse sitten kärvistelen kippurassa. Tai sitten peitto päälle, että tulee liian kuuma ja poistuu itse!

Viime yönä mamman pikku Reino halusi jostain syystä nukkua jalkopäässäni niin että en saanut omia jalkojani suoraksi.
Olisin voinut tietenkin käskeä sen alas mutta en raaskinut. Joten yritin mitenkuten roikotella jalkojani sitten siinä sängyn reunassa.

Koirat ei, kissat on miehittäneet sängyn niin ettei kääntymään mahdu

Joka ikinen koira on saanut nukkua sängyssä. Mulle se on jotenkin itsestäänselvyys, ja koska koirat on olleet siellä 30kg paremmalla puolella kooltaan, niin sitten oon ite vaan yrittänyt mahtua jotenkin, kun koira tunkee jalkopäähän.
Voi kun tunkisi vieläkin... ikävä on iso.

Mini on aina nukkunut omassa pedissään mun sängyn vieressä, koska sänky on korkea jenkkimalli eikä Mini siten pääse sinne. Mutta nyt Melliä varten on rappuset (nivelrikon takia) ja Minikin huomasi ne ja ilahtui kovasti. Se on siirtynyt sänkyyn heti. On ollut hassua herätä siihen kun minimini-kieli lipoo varpaita! Tai minimini-kuono on naaman edessä kun avaa silmät. <3

Alakerran sohvalla (makkarit yläkerrassa). Portin takana ku on ollut tapauksia et yöllä on roskis tsekattu (sisältö levitetty) ja omatoimisesti käyty ulkona tms.

Mutta joskus otan päikkärit samalla sohvalla, ni toisinaan nukutaan yhdessä.

Pienet tiibettiläiset eivät karvasta eivätkä pahemmin tuo hiekkaakaan sänkyyn. Mastiffeja en petiini ottaisi, eivätkä ne sinne kyllä pyrikään. Viileää paikkaa hakevat yöksi.

^Tuo. Saisin hepulin jos oma olisi joku reuhake ja pitäisi nukkua sen kanssa samoissa lakanoissa. Mutta nuo pohjavillattomat silakat on kyllä siisteimmästä päästä, näin talviaikaan varsin.

Onhan siinä eroa, miten paljon mistäkin koirasta lähtee karvaa. Toisilla irtoaa karvaa runsaasti koko ajan ja toisista ei irtoa mitään. Hikoilen öisin kasvoista joten irtokarvat liimautuisivat tyynystä nenänpieliin ja silmien ympärille. Täällä punkkien ja borrelian kultamailla itseään saa syynätä päivittäin ja kun koiratkin kesällä saavat olla vapaasti ulkona aamusta iltaan, on senkin vuoksi helpompaa jos ne eivät ollenkaan opi tulemaan sänkyyn. Ymmärrän kyllä oikein hyvin kaikkia, jotka nukkuvat koira kainalossa

Mulla oli viime yönä kymmenestä koirasta 3 sängyssä. Nuorin piti ottaa keskellä yötä, kun vinkui ja raapi. Kummasti rauhoittui. Saa nähdä miten ensi yönä. Varmaan keksii toiseksi nuorinkin haluta!

Silloin kun mun koirat nukkuivat sängyssä, niillä oli oma puoli, jossa omat lakanat ja oma peitto, joten ei ollut koskaan karvoja mun lakanoissa, eivätkä ne häirinneet unta, kun välissä oli "näkymätön seinä", jota ei sopinut ylittää. No Rada laittoi joskus päänsä mun tyynylle, mikä oli vain ihanaa

Heräsin aiemmin ja pelästyin, että onko koiralla kaikki hyvin. Se ei ollut sängyssä vaikka on yö. Se löytyi ihan tyytyväisenä nukkumasta sohvalta. Asiasta siis tekee kummallisen se, että nukkuu vain päivisin sohvalla, ei öisin. Öisin se on _aina_ sängyssä. Mutta takan lämpö levinnyt kivasti ja kämppä todella lämmin, riitti jopa koiralle!

Ne kaksi eri kertaa kun se on ollut vakavasti kipeä ja korkeassa kuumeessa, se löytyi kyyhöttämästä keittiön tason alta. Tärisi reppana ihan oloaan ja siitähän poiki sitten yön yli hoito vanhassa Mevetissä.

^No mun rottikset ei tuonut hiekkaa ym. kun kerrostalon rapuissa kotiin kulkiessaan karistivat ne jo portaisiin. Ja piha oli asfaltoitu, joten siistiä oli. Ja kun päivärytmi oli aina sama, niin rottikset oppivat ja kissa myös, että noi menee nukkumaan ja he sängyn jalkopäähän. Eivät koskaan herättäneet astumalla päälle, vaan osasivat varmistaa, että tuntuma ihmisen ja koiran välillä on. Sitten taas mun berninpaimenkoirat eivät halunneetkaan nukkua sängyssä vaan mun vieressä lattialla. Pääasia oli, että oltiin yhdessä.

Meillä koirilla ei ole normaalisti pääsyä makuuhuoneeseen, en enää halua kaikkea sitä hiekkaa ja karvaa sänkyyni. Kaksi yötä kuukaudessa kun kaveri punkkaa omien koiriensa kanssa työhuoneessa, missä meidän koirat normaalisti nukkuvat, meidän koirat saavat tulla makkariin ja osa saattaa nukkua sängyssä. En kestä etten pääse rauhassa hyörimään ja pyörimään kun en meinaa saada unta ja joku uinuu peiton päällä, ei ei ei. Eli ei, koirilla ei ole asiaa makkariin kuin poikkeustilanteissa.

Tulee ajatus siitä, miksi toiset koirat osoittavat hellyyttään omistajalle, mutta toiset koirat eivät. Muistan kun lapsena kylässä maalaistalossa ihmettelin, että miksi ajokoira on aina kiinni narussa eikä koskaan pääse sisälle ihmisten luokse. Vastaus oli, että koiran riistavaisto häviää, jos sitä ei pidetä yllä ja siksi asuu ulkona. Näin vielä nykyäänkin toiset ajattelevat, että häkki on paras koiran asuinpaikka. Minä sanon, että omistajan syli ja sänky on se paras laumaeläimelle, kuten koira ja kissa. Ja kun katselee koira emon käytöstä pentujaan kohtaan, niin emo nuolee ja leikittää pentujaan ja pennut oppivat laumakäytöksen, mikä taas on pennun uuteen kotiin saavuttuaan todella antoisaa. Siksi älkää ostako pentua mistään navetan tallin ylisiltä kasvanutta.

Mä yritin opettaa tota koiraa pentuna nukkumaan lattialla lampaantaljan päällä sängyn vieressä (kun se oli ekan viikon nukkunut mun kanssa sängyssä) mutta eihän siitä mitään tullut Pakko oli ottaa viereen. Sit irrotin sängystä jalat ja tein vielä portaankin, että tuo pikkutyyppi pääsi kulkemaan sänkyyn ja pois. Saa siis valita ihan vapaasti missä nukkuu, mutta haluaa nukkua vieressä. Joskus jää sohvalle hetkeks kun lähden sänkyyn, mutta kun tulee jossain vaiheessa viereen, niin usein silleen tosi pienesti kans nuolasee olkapäähän, ihan kuin ilmoittaakseen, että "olen nyt tässä". Ja etua toki on siitä, että on rotu, josta ei lähde karvaa.

Juu, kyllä osaavat <3 Antavat pusuja ja saattavat kellahtaa ihan kylkeen kiinni. Tai laittaa leuan poskelle.
Siitä tulee kyllä ihana tunne.

Aikuiset koiratkin osaavat olla hellyyttäviä. Hukka joskus nuolaisee poskeani kun hyppää yöllä sänkyyn viereen. Sellainen hellä pikkuinen nuolaisu <3