Lemmikit

Sama meillä, osa nurkikosta muuttui sammaleksi, ja se on nättiä ja huoltovapaata. Ylipäätään mitä luonnollisempaa, sitä vähemmän päkertämistä. Ja sitten mun silmään luonto on kaunista, kesäkukkia laitan sitten isoihin ruukkuihin, ei tarvitse kun kastella.

Sammal on vielä nurmikkoakin helpompi ja kauniimpikin, jos piha vain on sille tarpeeksi varjoisa.

^ ja ^^ niinpä.

Mun vanhemmilla on omakotitalossa piha, jossa kasvaa isoja puita (tammia, omenapuita, koivuja, kuusia) ja niiden alla lähinnä sammalta. Muutama pyöreä perennapenkki on, mutta ovat tiheitä, eikä niille ei tarvitse tehdä juuri mitään. Ne vähäiset alueet, jossa vielä nurmikkoa kasvaa, ajetaan noin kerran viikossa leikkurilla. Syksyllä kerätään ylimääräiset omenat kompostiin ja ajetaan pudonneet lehdet silpuksi. Ei piha juuri muuta hoitoa kaipaa.

En ihan ymmärrä kivipäällysteisten alueiden hehkuttamista. Kaikki lehdet ja muu puista/pensaista putoava roska kertyy niihin ja sieltä saa melkein käsipelillä ne kerätä ja lakaista pois. (Jos ei ole omassa pihassa puita, niin kyllä tuuli osaa niitä naapuristakin tuoda.) Minulla on pieni alue omassa pihassa, johon laitoin matkoilta kerättyjä kiviä, niin kovin nopeasti ne peittyvät lehtiroskaan, jos ei putsaa.

^Sora on kyllä kaikkea muuta kun huoltovapaata, en tajua miksi sitä pidetään helppona.

Meidän piha on ihan karmea. Meillä on etupihalla huonosti laitettu sora-alue (ei kunnon pohjatöitä alla niin sieltä puskee kaiken maailman heinät ja ratamot läpi), valtaosa pihaa nurmikkoa ja vielä rinnepiha ja muutenkin epätasainen ja möykkyisä, niin vaikka ala ei olekaan valtavan suuri, on ruohonleikkuu tosi työlästä ja hidasta. Jos piha olisi rinteetön ja muutenkin pinnaltaan tasainen, ei ruohonleikkuu olisi mielestäni niin rankka juttu ollenkaan.

Jos olisi varaa palkata joku piharakentaja, pengertäisin rinteen niin että saisin pihan kauttaaltaan tasaiseksi, ja kaivaisin etupihan sora-alueen hevonkuikkaan ja laitattaisin sen pohjia myöten uusiksi. Lisäksi kaivaisin nurmialueen reunaan metsän puolelle alueen, mihin hakisin hiekkamontulta paljon paljon hiekkaa ja tekisin siitä lapselle leikkipaikan keinuineen ja liukumäkineen, eikä sitten tarttisi erillistä hiekkalaatikkoakaan kun muksu voisi leikkiä hiekkaleikkejään siinä hiekka-alueella. Sekin helpottaisi ruohonleikkuuta huomattavasti, kun ei tarvitsisi kaikenlaisia leikkivälineitä väistellä.

Meillä on nurtsia, betonilaattaa paljon, sekä soraa, ja kyllä nurtsi on helpoin hoitaa. Robotti leikkaa kuten parhaaksi näkee, ja 2x kesässä trimmeröinti. Sora alueelle pyrkii koko ajan kasvamaan koivuja, ja muita rikkaruohoja. Vaihtoehtoisesti pitäisi tilata sorakuorma joka kuulostaa työläältä. betonia pitää pestä j a lakaista ellei halua sammaloituvan, ja ei haluta koska sitä on kulkuväylillä. 2 puuta on ja niitä en näe työksi. Ja lehdet on haravoitava, jollei halua että maanpinta nousee laattojen yli, tai vaihtoehtoisesti uusia laatat, mihin tarvitaankin sitten jo jotain asvalttiporaa, joka kuulostaa myös hyvin työläältä.

Meillä on suurin osa tontista ihan luonnontilaisena. Hoidettua on ehkä n. 6000 neliötä. Loppu kahdesta hehtaarista on luonnontilaisena. Ei siellä ikävä kyllä kasva muuta kuin rikkaruohoja ja koivuja enimmäkseen. Villivattuja.Mustikoita. Ei kerätä.
Hehtaari on aidattua.

Sitten jos osa tontista on luonnontilaista metsää, sen kannattaa antaa vaan olla niin, harventaa vaan puuntaimia niiden vielä ollessa ihan pieniä, niin ettei kasva ryteiköksi. Me onneksi annettiin takapiha olla metsänä kun tänne muutettiin, siellä kasvaa tammien lomassa litratolkulla mustikkaa ihan villinä ja hoitamatta, myös karhunvatukka on kova leviämään ja aika maukas. Eikä metsä ole ruma.

Sora/kivi/asvalttipihan jälkeen helpoin lienee tontti jonka antaa rehottaa suunnilleen luonnotilassa ja vaan muutaman kerran kesässä niittää matalaksi kasvustoja oleskelualueilta/kulkuväyliltä. Tarpeen mukaan jotain pusikon/vesojen karsintaa ja halutessaan vaikka sopiviin kohtiin sitkeitä perennoja/koristepensaita periaatteella "elää jos elää". Yksinkertaisin varmaan on pelkkä tasainen nurmikko jolloin työnä on lähinnä sen ajeleminen. Ja kesäkukkia saa tietysti laiteltua purkkeihin enemmän tai vähemmän ja itse kasvattaen tai valmiiksi ostettuna ihan sen mukaan mitä viitsii. Ainahan se piha kuitenkin jotain huoltoa kaipaa (ehkä sitä asvalttia/kiveä lukuunottamatta).

Omassa aika villinä rehottavassa pihassa nurmikon ajelun lisäksi työläimmät on ehkä perennapenkit, joita saisi ainakin näin alkukesästä olla jatkuvasti nyppimässä ettei vuohenputket peitä kaikkea muuta kasvustoa. Kasvimaan kitkentä ja kastelu, mutta jos se alkaa tympiä liikaa niin sen saa äkkiä muutettua vaikka kukkakedoksi. Nii ja kesäomenapuu, jos sattuu hyvä satovuosi niin kauhea työ ja ahdistus saada niille ompuille jotain tehtyä ennen kuin menevät huonoksi ja/tai keräillä ja kuopata puun alta niitä sekunnissa mätäneviä pudokkaita viikkotolkulla.

Jos piha on koiran pissaa, kakkaa ja kaivamista varten, niin sinne kannattaa varmaan laittaa sellaista mihin koira tykkää tehdä tarpeensa ja kaivaa.

Koiruuksia kirjoitti:Meillä on perennoita, puita, pensaita ja nurmikkoa.

Noin kait se meilläkin on, taajamapihassa nurmikon leikkuu itsekseen vetävällä on ainoa mikä vaatii panostusta. Toki keväisin on siistimistä ja oksien ja käpyjen keräilyä tms. mutta mitään kerran päivässä kökkimistä ei tarvitse harrastaa ollenkaan. Kesäkukat kastellaan ja/tai kastuvat, säästä riippuen.
En siis itse tee juuri mitään, en ole mikään puutarhaihminen enkä "näe" asioita vaan se on toisen puolison hommaa, hän ihan pitää siitä. Sen mitä olen kuvailuja katsellut viisaampien sivuilta, tämä on ns. monimuotoinen piha jossa hyönteisille suotuisia olosuhteita voi luoda pihaansa vähällä vaivalla. Voisi jopa sanoa, että hyönteispiha on laiskan tarhurin unelma.
https://puutarha.net/artikkelit/monimuo ... paratiisi/

Ja omenat ja luumut kyllä kerätään päivittäin, ne maahan pudonneet kun syksy tulee. Rottien takia.

^noin pieni piha + koira(t) niin nurmikko ei kestä, just se jääpolte tuhoaa. Laittaisin ison terassin, jotain kiveä/laattaa poluksi ja sen viereen helppohoitoista pensasta esim matalaa angervoa. Takanurkan jättäisin koiran temmellyskentäksi ja pissapaikaksi.

Viihtyisyyttä saa myös tukea pitkin kasvavilla köynnöksillä tai kivalla pensasaidalla, esim marja-aronia on punaisine syysväreineen nätti ja helppo pitää kuosissa leikkaamalla.

Minäkin pohdin että miten saisi sellaisen nätin ja helppohoitoisen pihan.
On vain pari yksityiskohtaa jotka lisäävät haastetta melkoisesti
- Pihan pinta-ala on hieman päälle 10m2
- Pihaa käyttää myös koira, joka tykkää kaivaa kuoppia
- Kyseisen koiran mielestä ulkotila = luvallinen vessa, enkä aio tätä siltä kieltääkään.
- Isoa intoa puutarhanhoitoon ei ole, eli jotain "istuta ja unohda" tyyppistä pitäisi olla

Tällä hetkellä pihalla on vesiheinän ja punakoison valtaama sipulikukkapenkki, joka aidattiin kompostiaidalla, jotta koira pysyisi poissa sieltä. Lisäksi löytyy terassin vierestä laikkuköynös, joka onneksi kasvaa innolla, vaikka koira onkin kaivanut monta isoa kuoppaa sen juurelle varjoon. Pihalla on myös nurmikko, tai oikeastaan sen jämät, eli käytännössä muutama sitkeä voikukka ja pari ruohomätästä joiden kohdalle ei ole osunut jääpoltetta tai satunnaista kaivuutyömaata.
Tavallaan houkuttelisi tilata pihasuunnittelija ja katsoa mitä hän keksisi tälle

Tuttavani laittoi koko pihan täyteen vaaleita pyöreitä pieniä kiviä runsaan kerroksen. Polut liuskekivestä, samoin grillialue. Kivien päällä myös kävellään, jolloin mahdolliset rikkaruohot jauhautuvat rikki. Kivet tekevät hyvää jalkapohjille, ilmainen hieronta.Tontin reunoilla erilaiset puut ja pensaat varjostavat, ja kesäkukat ruukuissa. Niitä vaihteleva määrä, miten nyt jaksaa kastella sinä kesänä. Varmasti helpoin piha, jonka olen nähnyt, ja olen nähnyt paljon puutarhoja. Kivipuutarhan omistaja on muuten hortonomi, joka ei jaksa työn jälkeen enää ahertaa omassa pihassaan.

Nurmikosta on aina työtä, tosin nythän suositellaan monimuotoisuuden vuoksi jättää ajamatta, vain polut ajeltaisiin. Riippuen nyt tietenkin itse pihasta ja sen käytöstä. Lapsille nyt ainakin ajaisin, sillä pitkässä nurtsissa pyörii öttiäisiä ja pörriäisiä.
Asfaltti on helpoin, sitten kivet ja sora, kivituhka tms.

Meillä on perennoita, puita, pensaita ja nurmikkoa. Ritilöissä humalaa ja kärhöjä. Emme tee muuta kuin leikkaamme nurmen. Iso alue, joten onhan siinäkin hommaa mutta mies hoitaa päätäajettavalla. Jotkut kohdat tavallisella ruohonleikkurilla ja jotkut trimmerillä/raivaussahalla.
Perennapenkit ovat niin tuuheita ettei siellä oikein rikkaruohot viihdy. Satunnaisia vuohenputkia napsin (tai palkkaan jonkun napsimaan) satunnaisesti lammikon keltapäivänliljojen ja jalopähkämön seasta.
Meillä on koiria joten pihan täytyy kestää niitäkin.
Ei olle todellakaan puutarha- tai kasvi-ihmisiä. Ei jakseta mitään nyhertämistä.
Eilen illalla satuin seisoskelemaan kesäkeittiön terassilla ja nypin samalla amppelikesäkukista niitä kuivettuneita kukkia. Yleensä en tee sitäkään.
Mitään (paitsi kesäkukkia) ei kastella.

Hoitovapaahan tämäkään piha ei ole mutta helppohoitoinen. Jos kokonaan hoitovapaan haluaisi niin pitäisi varmaan laittaa asfaltiksi koko alue.

No meillä on helppo, nurmikko ihan minimissä ja isoja aloja perennoja. Kerran juurruttuaan ne aika hyvin pitävät ns itse puolensa, ei sinne väliin mahdu rikkaruohoja. Polut ja aukeat on liuskekiveä tai ihan kalliota. Itsekseen paikalleen siirtyneet kivat puut ja kasvit on annettu olla, koska jos kasvi pystyy omin päin valtaamaan alaa nurmikolta, on se yksilö vahva ja terve, eikä vaadi juuri hoitoa. Toki eka kausi kastellaan istutuksia jne.

Samoin kun nurmikon tilalle yhteen kohtaan kasvoi itsekseen siinä 10 kirsikkapuun kirsikkapuisto niiden annettiin kasvaa, ne varjostavat nyt niin ettei nurmikonjämiä niiden alta tarvitse juuri leikata. Takapihalla villiintynyt ja holtittomasti levinnyt karhunvatukkapöheikkö kukkii nyt nätisti ja tuottaa paljon marjaa, ja pärjää itsekseen (luonnollisella kissalannoituksella toki).

Lampi hoitaa itse itsensä ja näyttää kivalle useimpien silmään, siellä ei kasva yhtään hyttysentoukkaa kun siellä on myös saalistajia (vesitynnyrit onkin sitten eri asia).

Onko nurmikonhoito liian hankalaa tai haasteellista? Kallio/kivipuutarha, sellainen vähän japanilaistyylinen, on aika kiva. Kaikki mahdollinen istutetaan amppeleihin ja ruukkuihin, ei tule kitkettäviä kukkapenkkejä. Pensaat helppohoitoisia, eikä mitään nypittäviä istutuksia. Tuo pitäisi varmaan suunnitella ihan alusta saakka helppohoitoiseksi.

Millainen on kokemuksesi mukaan kaikkein helpopohoitoisin puutarha? Mitä siellä kasvaa (nurmikkoa, kukkia, pensaita?) ja millaisia hoitotoimenpiteitä se vaatii?
Haluaisin puutarhan joka olisi mahdollisimman vähähoitoinen mutta kaunis. Olen väsynyt kukkapenkkien rikkaruohoihin ja siihen että nurmikko karkaa joka paikkaan. Mitkään reunusnauhat eivät auta sillä siemeniä lentää naapureistakin. Jyräänkö kaikki kukkapenkit nurmikoksi ja istutan pihan reunalle vain pari pensasta tai pikkupuuta? Hankinko värintuojiksi muutaman kesäkukan ja asettelen ne sitten keskelle nurmikkoa? Vinkkejä, ideoita, kokemuksia? Kai jotkut muutkin ovat halunneet hoitovapaan pihan?