Lemmikit

Nykyinen koira ei siis pelkää vauhtia, esimerkiksi aiemmin kun kaksi isompaa koiraa leikki ja paini keskenään niin tämä väisti mutta oli "mukana". Mutta hoitopennussa ongelmana oli se että se tuli suoraan päälle, tarkoituksella. Sitä tämä ei siedä.
Mutta pentuajatukset on nyt haudattu, ei siinä ole mitään järkeä. Katsellaan rauhassa josko löytyisi joku sopiva kodinvaihtaja, jonkun rotuinen tai seropi, joka sopisi meidän arkeen ja elämään ja suhtautuisi nykyiseen koiraan hyvin. Kiitos kommenteista!

Ottaisin tuohon tilanteeseen aikuisen, pienikokoisen seurakoirarotuisen koiran. En whippetin pentua tai edes aikuista whippettiä. Jos oma koira ei kestä nopealiikkeistä kaveria, edes aikuinen whippet ei mun mielestä sovi kuvioon. Kuten aloittaja jo tiesi, whippetin pennut ovat rajuja mutta myös aikuiset whippetit ovat ulkona nopealiikkeisiä ja jotkut hyvinkin fyysisiä riekkuessaan vapaina. Ja whippet puolestaan tarvitsee aika ajoin vapaana juoksemista, jotta sen pääknuppi pysyy kasassa.

Ottaisin pennun tai...
Whippettejä on todella harvoin kotia vaihtamassa. Oletko ollut jo yhteydessä whippet kasvattajiin ja harrastajiin? Oikeastaan kodinvaihtajat menee nopeesti ja ensimmäisenä niistä kuulee kun vaan sattuu tuntemaan oikeat ihmiset.
Ottaisin kuitenkin pennun nyt. Pahimman pentuajan eristää koirat kun et ole vahtimassa. Ehkä jos jollain kasvattajalla olis jäänyt joku pentu joka olis jo vähän vanhempi kuin ihan vasta luovutus ikäinen. Pyydät kasvattajalta rauhallisimman pennun.
Toisaalta olen sitä mieltä että se 0-6kk koiran pennun elämää on helppoa, sitten alkaa se hirwiö vaihe mikä kestää 6-24kk välillä suunnilleen.
Entä olisko joku toinen rotu? Joku pieni seurakoira sopivampi.
En usko että vanhempi koira opettaa pentua mitenkään huonosti.

Aikuiseen kallistuisin minäkin tuossa tilanteessa. Älä menetä toivoasi, minustakin tuntui viime kesänä etten löydä aikuista sopivaa millään mutta niin se sitten vain yks kaunis päivä elämäni koira tuli myyntiin ja vielä sainkin sen ja oli kyllä molemmin puolin rakkautta ensi silmäyksellä sekä meillä ihmisillä että entisellä vanhahkolla koirallamme.
3kuukautta siihen meni aikaa. Taisi olla toinen juuri oikeanrotuinen joka tuli myyntiin. Minulle olisi kelvannut erirotuinenkin mutta tämä oli se paras vaihtoehto.
Jos et löydä nyt wipukkaa niin voithan ottaa sitten seuraavaksi koiraksi sellaisen ja sitten vaikka pennusta saakka jos nyt löytäisit hieman isomman kiltin kaverin tälle nykyiselle. Mä kun edelleen selailen toria ihan mielenkiinnosta niin tuntuu että kyllä siellä niitä kilttejä aikuisiakin on aina välillä myynnissä.
Omani löysin tosin rotuyhdistyksen sivuilta.

Ja vaadi saada se uusi koira koeajalla että näet miten lähtee menemään vanhan koiran kanssa. Sellainen myyjä joka haluaa koiralleen parasta niin suostuu kyllä koeaikaan. Ja meilläkin oli vanha koira mukana kun haimme uuden, menimme tyhjään koirapuistoon siellä tutustelemaan.

Sopivia aikuisia, muunkin rotuisia, on tässä myös katseltu. Kyseltykin, mutta ei ole vielä löytynyt sopivaa. Aikuisen kohdalla täytyy sitten vaan luonne tietää melko tarkkaan, etenkin jos on nykyistä isompi. Ja aivan yhtä pientä emme enää halua.

Pienikokoinen aikuinen rauhallinen koira olisi minun valintani.

Kannattaa jättää kasvattajille o.at yhteystiedot ja kertoa etsivänsä aikuista koiraa. Moni ottaa ekana yhteyttä kasvattajaan kun tarvitsee koiralle uuden kodin

Se piti vielä sanomani että normaalisti huonosti syövä koira söi tosi innoikaasti, hoitopennun ollessa. Sen jälkeen syöminen lakkasi melkein kokonaan, nyt sentään jotain syö mutta huonosti kuitenkin.

Hoitopennulle ei opettanut yksin olemisen pelkoa, vaan tämä oli alusta saakka hyvin rentona kun näki meidän tekevän lähtöä. Jäi vaan sohvalle loikoilemaan, ei tärinöitä. Ja tosiaan kun tulimme takaisin niin vastassa oli iloinen rento pikkukoira. Eli selvästi kaverin läsnäolo rauhoitti.

Hmm mulla tulee mieleen että vanha koira saattaisi opettaa pennunkin stressaamaan yksinoloa.

Ja noin pienen koiran kaveriksi ottaisin itse aikuisen koiran. Whippetin pennut ovat usein tosi rajuja, itselläni ollut whippettejä :)

Mutta kaverin se vanha koira tarvitsee, noin paha eroahdistus ei oo kivaa koiralle. Oletko kokeillut yksinoloharjoittelua Clomicalmin avulla? Sitä saa eläinlääkäriltä, on reseptilääke.

Lähtötilanne: Meillä on 11v pikkukoira, painoa n.5 kg ja säkää n.30cm. Elänyt melkein 10 vuotta isompien koirakavereiden kanssa, nyt ollut vuoden ajan yksin. On edelleen reipas, jaksaa lenkkeillä ja touhuta kuten ennenkin. Kuitenkin aika rauhallinen tyyppi. Mutta, ei pidä yksinolosta. Sillä kun on niin kauan ollut aina koirakaveri, niin nyt stressaa yksin ollessaan. Kun tullaan kotiin niin on pitkään ns paniikissa, tärisee, läähättää ja huutaa suoraa huutoa. Alkaa täristä jo kun huomaa että ollaan lähdössä. Tämä on vaan pahentunut, mitä enemmän ikää tulee.

Olen haaveillut kauan whippetistä ja mietin milloin olisi sopiva aika. Pitkään ajattelin että vasta kun nykyisestä aika jättää, mutta enpä tiedä. Aikuisesta whippetistä ajattelen että olisi hyvinkin saman tyyppinen kuin tämä, voisivat jopa kylki kyljessä nukkua lämpimästäi, mutta ei vain tunnu aikuisia kodinvaihtajia olevan. Pitää miettiä siis pentua.

Mutta. Meillä oli puolivuotias muun rotuinen, melko painavarakenteinen koira jonkun aikaa hoidossa ja tämä ei jaksanut sen riekkumista. Tosin pentu oli hyvin dominoiva luonne ja saattoi yrittää hypätä suoraan tämän päälle, mutta herkästi tämä näytti hammasta ja oli ärtynyt. Ulkona pelkäsi milloin pentu hyppää niskaan jostain nurkan takaa, ei meinannut uskaltaa vapaasti itsekseen kulkea. Olihan pennun painokin kolminkertainen tähän verrattuna ja korkeuttakin reilusti enemmän, eli sinällään viisasta, mutta ei kivaa että joutui varomaan. Toisaalta, kun pentu oli rauhallinen niin nukkuivat vierekkäin ja kaikki ok. Ja ennen kaikkea, kun olivat kaksin kotona, ei tämä oireillut ollenkaan kun tulimme kotiin, tuli vain iloisesti tervehtimään. Ei huutoa eikä tärinää, eli se ärsyttävä kakara toi sitten kuitenkin turvan tunnetta yksin ollessa.

Nykyinen koira oireilee siis jo lyhyissäkin poissaoloissa. Kaiken kukkuraksi aloitin nyt täyden etätyön, mutta vuodenvaihteessa yksinolopäiviä alkaisi koiralle tulla 3-5 päivää viikossa, eli valtava muutos.

Mietin siis, kannattaisiko nyt vaan ottaa pentu kesän aikana/jälkeen, jolloin niitä ehtisi totuttaa ja pentua opettaa "tavoille" ennen vuodenvaihdetta? Kun pentuvaihe menisi ohi, voisi niistä olla hyvät kaverit toisilleen. Toisaalta, kun tiedän millaisia rasavillejä whippetin pennut osaa olla, en tiedä rasittuisiko nykyinen kuitenkin liikaa? Jäisikö "jalkoihin", alkaisiko pelätä ulkona? Ei kylläkään ole luovutusikäisen pennun kanssa ollut tekemisissä kuin nuoruudessaan.

Jos en ota pentua nyt, mitä sitten jos vuodenvaihteen jälkeen iskee katastrofi ja pikkukoira stressaa ihan valtavasti mahdollista päivittäistä yksinoloa. Sitten en voi enää pentua ottaa ja muutenkin, mitä vanhemmaksi nykyinen tulee, sitä vähemmän pentua enää sen riesaksi.

Auttakaa ajattelemaan! :)