Lemmikit

kuten umac tuolla jo mainitsi, kiittäisin huolenpidosta ja ympäripyöreän ok:n sanoisin ("kiitos kysymästä, voin hyvin, mutta muut terveystiedot pidän yksityisinä" joskus olen lisännyt "en halua päätyä kahvipöytäkeskusteluun ruodittavaksi" riippuen kysyjästä.

^ Nyt tuli vanha PP mieleen

En vastaa tähän.

En varmaan mitenkään. Ilmeisesti en vain ole tekemisissä ihmisten kanssa jotka utelis tällaisia. Ystävät ja läheiset eri juttu.

Entinen pomoni oli kiusallisen utelias. Jälkeenpäin ajatellen oikea ratkaisu olisi ollut huomauttaa, ettei asia hänelle kuulu ja tarvittaessa vaikka viedä eteenpäin. Mutta kuten moni tietää, se on tuollaisessa tilanteessa helpommin sanottu kuin tehty. Yllätyin itsekin, kun huomasin sen sijaan valehtelevani. Kun hän kysyi syytä lääkärikäynnilleni, kerroin sujuvasti paljon vakavammasta vaivasta. Se tieto mitä luultavimmin kulki eteenpäin, mutta siellä ympäristössä se ei minua kiinnostanut.

Valehtelu on minulle tosi hankalaa, mutta taisin kokea sen tilanteen hyvin epäreiluksi. Tajusin ettei minulla ole velvollisuutta kysymykseen vastata, mutta samalla en uskaltanut kieltäytyäkään.

Vastaisin tuollaisiin uteluihin että hyvää kuuluu, kiitos kysymästä.

Multa onneksi udellaan hyvin harvoin jos ollenkaan henkilökohtaisuuksia. Yksi tällainen muisto on kuitenkin ajalta jolloin olin 19. Olin aamuyöstä bussiasemalla ja siihen tuli suomenruotsalainen selkeästi minua vanhempi mies naisen kanssa. Yhtäkkiä mies vaan töksäyttää: "Onpas siinä viattoman näköinen tyttö. Kerrohan mulle, oletko jo rakastellut miehen kanssa?" Onneksi mun ei tarvinnut sanoa mitään että ei kuulu sulle, koska se hänen seurassaan ollut nainen totesi hänkin muitta mutkitta "Eihän se sulle kuuluu!"

En kyllä ymmärrä mikä saa ihmiset kyselemään toisten, ei pelkästään tuttujen mutta vieläpä ihan tuntemattomienkin, yksityisasioita. Enkä tällä tarkoita että tutuilta kyseleminen olisi yhtään sen enempää ok, vaan luulisi että täysin tuntemattomilta kyselemiseen olisi vielä sitäkin korkeampi kynnys. Mutta ei näköjään kaikilla ole.

Menisin tismalleen samalla kuin yllä. Ystävällisesti mutta tiukasti. Kaikkea ei tarvitse kertoa vain siksi että joku kysyy.

Minä varmaan vastaisin, että kiitos kun kysyit mutta en jaa noita tietoja kuin perheen/puolison/lääkärin/kenenkään kanssa.

Miten vastata uteluihin jotka koskee esimerkiksi terveydentilaa tai jotakin muuta yleisesti yksityisasiana pidettyä aihepiiriä?
Jotkuthan kehtaa udella pokalla mitä vaan ja jotkut sitten yrittää tiedustella vähän fiinimmin mutkan kautta.