Lemmikit

^^Juu, Mella tuossa ^ vastasikin jo.

^ Olisko muuttanut miehen kotiin, jossa oli jo kaikki valmiina?

Mä olen huono heittämään harrastuskamoja pois, koska mulle voi tulla inspiraatio koska vaan jatkaa jotain vanhaa juttua. Muuten kyllä olen luopunut isosta määrästä tavaroita, mutta harrastuskamoista en ole. Ja ne vie tilaa! Retkeilykamat vie aika paljon tilaa, käsityötarvikkeet vielä enemmän, sup-lauta tarvikkeineen vie tilaa, työkalut ja erilaiset sähkötyökoneet vie tilaa jne. Jos ei olisi mitään tuollaisia harrastuksia, että kävis vaan tyyliin lenkillä ja lukis kirjoja padilta, niin mulla olisi kaapeissa ihan tosi väljää. Tästä välillä haaveilen, mutta en mä vois luopua noista mistään.

^ Etkö asu kotonasi? Vai miksi et pidä huonekaluja ominasi?

Olen jo aiempien muuttojen yhteydessä hävittänyt kaikki koiralehdet. Sittemmin iso kasa kertyneitä meni kaverin aikuiselle lapselle, oli hankkimassa silloin koiraa. Nyt taitaa kaapissa olla 23 alk. Koiramme-lehdet, muuta koiralehteä minulle ei edes tule enää.
Koirakamoista luovuttu sitä mukaa kun koira vaihtunut. Nykyisellä toki omat remmit ja remelit, kipot ja kupit.

Opiskelujuttuja on jotain tallessa. Kaikkinensa oma omaisuus on sanalla sanoen niukkaa, ne mahtunee esim. vaatteiden osalta yhteen jätesäkkiin. Muuttaessani tähän nykyiseen kotiini en ottanut paria laatikkoa enempää varastotavaraa mukaan ja minulla ei esim. ole mitään omaa huonekalua tms. täällä.

Lähes kaikki koiraharrastuskamat on myyty tai lahjoitettu pois. Joitain liinoja, geelipalloja tms vielä on.
Yhden hienon, priimakuntoisen Harley-Davidson -pannan olen säästänyt (vaikkei se nykyisille koirille käy), niitä ei näytä saavan enää mistään päin maailmaa.

Koiralehtiä en enää tilaa (ole jäsenenä missään), niitä saan kaverilta ja luettuani heitän pois. Koirakirjakokoelman lahjoitin jo vuosia sitten pois, kaikki tarvittava löytyy nykyisin netistä.

Valtavan määrän opiskelumateriaaleja (2 eri tutkintoa) poltin pari vuotta sitten: moni tieto vanhenee nopeasti ja se, mitä saattaa jatkossa tarvita, löytyy netistä.
Oppikirjat olen myynyt vielä kun ovat olleet "tuoreita", ostohinta niissä oli noin 40-60e/kpl ja myydessä sain noin puolet takaisin.

Minä tuskailin ja kirnusin tavaroitani eestaas vuodesta toiseen. Kävin säännöllisesti komerot ja varaston läpi, mietin voisiko tämän ja tuon laittaa pois mutta päädyn säilyttämään lähes kaiken edelleen - jos niitä vielä sattuisi joskus tarvita. Kunnes sitten mitta täyttyi. Se vaan täyttyi! Ja raivasin pois puolet tavarastani, eikä se ollut loppujen lopuksi edes vaikeaa. Tein pari kierrosta erilaisella ajatuksella kuin ennen ja tadaa, hyllyille tuli ihana väljyys ja varastoon jäi suunnilleen autonrenkaat, työkalut ja teltta - eli ne mitä oikeasti tarvitsen. Ostan nykyään todella harvoin mitään, edes kirppiksiltä. Tavara tuntuu rasitteelta joka vaatii pyörittelyä :mrgreen: , ei kiitos enää sellaista, elämä on paljon helpompaa ja huolettomampaa vähemmällä tavaramäärällä.

Perinteinen suomalainen ajatushan on "tätä saattaa vielä tarvita" ja monella se menee yli. Kaapit ja varastot pursuaa niin paljon tavaraa että tilanteen tullen ei edes muisteta että varastoista löytyisi sopiva osa, korvike tai toinen kappale.

Mäkään en ole hamsteri mutta minusta on joskus vaikeaa tietää tarvitaanko jotakin tavaraa vielä oikeasti vai ei. En muista aikuiselämäni ajalta kuin pari kolme sellaista kohtaa että olisin voinut hyödyntää jonkun hiljattain pois laittamani esineen. Niissäkin tilanteissa on keksitty äkkiä plan b eli mistään isoista tai vaikeasti korvattavista jutuista ei ole ollut kyse. Suurin murhe on ollut hetkellinen harmituksen tunne! :lol:

Mitä enemmän vuosikymmeniä karttuu sen vähemmän haluan säilyttää "tätäkin vois vielä joskus tarvita" tavaraa. En halua täyttää varastoja sellaisella tavaralla. Säilytän vain sen minkä tiedän oikeasti tarvitsevani vielä joskus, kuten vaihtosaranat keittiön kaappeihin (saranat ovat kuluvia osia ja ennen pitkää tarvitaan uusia) tai muurahaismyrkyn (jonakin kesänä ne taatusti taas yrittävät yllätlyshyökkäystä sisätiloihin :lol: ). En varmasti onnistu tässä sataprosenttisen täydellisesti mutta tähän suuntaan pyrin jatkuvasti kun arvioin kannattaako joku säilyttää vai ei.

En mäkään heitä pois ”tätä saattaa vielä tarvita”-roinaa mikäli niille on säilytyspaikka. Olisi hulluutta käydä joka projektiin ostamassa joka kerta uudet nippelit ja nappelit. Harjaantunut silmä näkee kyllä jos tavaralle on jotain käyttöä vielä ;)
mitään viilipurkkeja ja käytettyjä kelmuja ja suodatinpusseja en säästele :D

Mä olen hamsteriluonne ja ihan liikaa on rojua nurkissa kun "voi sitä vielä joskus tarvita". Pitäis pitää koko talolle joku konmaritushenkinen kierros "sit kun on aikaa ja jaksaa" (eli jää todnäk jollekin perikunnalle :roll: ).
Suurimmalle osalle pelkistä nostalgiasyistä säilytettävälle sälälle ihan paras vinkki olisi ottaa niistä kuvia ja sitten heittää pois/laittaa kiertoon, veisivät huomattavasti vähemmän tilaa jollain muistitikulla, mutta olisi kuitenkin saatavilla jos haluaa fiilistellä... (myöskin sillä "sitjoskus" todolistalla).

Olen heittänyt kaikki opintoihin liittyvät pois kirjoja lukuunottamatta ehkä 10 v. valmistumisen jälkeen, kun niitä ei ollut kertaakaan tarvittu mihinkään. Kirjat säästin, kun ne olivat kalliita ja ne ovat niin paksuja, että ovat toimineet tarvittaessa korokkeina ja painoina esim. sängynpäädyn nostamisessa, kuivakukkien prässäyksessä, pallin päällä cpap-laitteen alusena jne. eli ovat hyötykäytössä.

Lasten piirroksia ja askartelutöitä meillä on laatikoittain. Tuntuisi julmalta heittää niitä menemään, mutta ehkä voisi karsia joitakin ja säästää parhaimmat. Leluja säästimme yli 20 vuotta, mutta kun yhtenä kesänä aloin tutkia niitä laatikoita kylmässä varastossa, niin pehmoleluihin oli tarttunut kellarinhajua. Tiiviskään pakkaaminen ei ollut auttanut. Ei niillä oikein kukaan enää olisi voinut leikkiä. Onneksi muutama rakkain oli säilössä sisällä lämpimässä ja ne ovat hyvässä kunnossa.

[quote="järjestystä"]Muistoesineet, kääk. Ne ajattelin jättää viimeiseksi. Kaikki helpot ovat karsiutuneet jo vuosien saatossa eli jäljellä ovat vain ne hankalat.

Mitä olette tehneet vanhoille opiskelutehtäville ja -materiaaleille? Olen karsinut niistä suurimman osan pois jo aiemmin mutta jäljellä on joitakin itse tehtyjä suurempia kirjallisia töitä ja muuta sen kaltaista. Ei kai niitäkään tarvitse mihinkään oikeasti? Ehkä niilläkin on pelkkää muistoarvoa, mutta mitä se *muistoarvo*oikeastaan on? Muistanko asiat riittävän hyvin omassa mielessäni tai valokuvista tai vaikka opiskelutodistuksista? Konkeettiset esineethän herättävät tunteita voimakkaammin kuin pelkät mielessä olevat muistot - mutta tarvitseeko ihminen niitä, onko niitä oltava? Onko ihminen juureton ilman niitä? Vai miksi meillä on niin suuri tarve muistojen säilömiseen? Missä menee raja, muutamassa paperiarkissa, muutamassa pahvilaatikollisessa vai kokonaisessa varastollisessa? Minkä verran te säilötte muistoja ja millaisilla kriteereillä?[/quote]

En tiedä, itse hävitin mm. itse nuorena kutomia mattoja, villapaitoja jne. Ja on vähän kaduttanut, nyt kun olisi enemmän tilaa ne voisi olla osin myös käytössä, villapaidasta tehdä kissanpedin jne. Kaikki ratkaisut on vääriä :D

P.S. vain yliopiston opinnäytetyöt pölyyntyy tuolla kirjahyllyssä, en ole kertaakaan avannut :lol:

Lainasin kirjastosta Ilana Aallon Vartin voima kirjan. Kirjassa on lyhyitä neuvoja ja ns tehtäviä kodinjärjestelyyn, ja ajatuksena on järjestää koti pienissä erissä vähän kerrallaan (tai monta "varttia" peräkkäin jos siltä tuntuu ja on aikaa). Kaikkea ei tarvitse rymäyttää kerralla kuten konmarissa eikä tavoitteena ole täydellisyys vaan toimiva ja oman mielen mukainen koti. Olen vasta kirjan alussa jossa on luku teoriaa mutta kirja vaikuttaa sen verran kiinnostavalta että ajattelin vinkata sen muillekin kun täällä sattui sopivasti olla tälläinen ketju. :)

Onko kukaan sattunut lukea tätä kirjaa? Millaisia ajatuksia kirjasta tuli?

Minäkin olen säästänyt lehtiä, varsinkin teemalehdet ovat inspiroivempia kuin yksittäiset artikkelit. Nyt olen huomannut, etten juuri koskaan palaa niihin lehtiin. Pitäisiköhän järjestellä ne paremmin vai heittää pois...?

Taskukirjat lahjoitin hyväntekeväisyyteen.
Pari banaanilaatikollista mulla on lapsen juttuja säästössä. En harrasta hamstraamista kuitenkaan ;)
Äitini on toista maata, hän on ”konmarittanut” koko elämänsä, ja myös meidän lasten kaikki tekeleet ja lapsuuden unilelut sun muut, eli heittänyt pois ihan kaiken. Valokuvia minusta on ehkä 3 kpl ikävuosilta 0-14. Äidin puolen suvusta ei ole myöskään juuri mitään tietoa. Varhaisin muistoni on että en löytänyt rakkainta leluani enää, äiti oli heittänyt sen roskiin koska se oli hänen mielestään vanha lelu jo. Muistan vieläkin miltä se lelu tuoksui.
Veikkaan että syy löytyy kohdallani (varsinkin toisten tavaroiden hävittämisvaikeuteen)tästä. En myöskään koe että maltillisessa muistojen säilyttämisessä olisi mitään ongelmaa.

Muistoesineet, kääk. Ne ajattelin jättää viimeiseksi. Kaikki helpot ovat karsiutuneet jo vuosien saatossa eli jäljellä ovat vain ne hankalat.

Mitä olette tehneet vanhoille opiskelutehtäville ja -materiaaleille? Olen karsinut niistä suurimman osan pois jo aiemmin mutta jäljellä on joitakin itse tehtyjä suurempia kirjallisia töitä ja muuta sen kaltaista. Ei kai niitäkään tarvitse mihinkään oikeasti? Ehkä niilläkin on pelkkää muistoarvoa, mutta mitä se *muistoarvo*oikeastaan on? Muistanko asiat riittävän hyvin omassa mielessäni tai valokuvista tai vaikka opiskelutodistuksista? Konkeettiset esineethän herättävät tunteita voimakkaammin kuin pelkät mielessä olevat muistot - mutta tarvitseeko ihminen niitä, onko niitä oltava? Onko ihminen juureton ilman niitä? Vai miksi meillä on niin suuri tarve muistojen säilömiseen? Missä menee raja, muutamassa paperiarkissa, muutamassa pahvilaatikollisessa vai kokonaisessa varastollisessa? Minkä verran te säilötte muistoja ja millaisilla kriteereillä?

Mä sain just kierrätettyä vanhoja Aku Ankan taskukirjoja ja Tex Willereitä (70- luvulta lähtien) yhdelle innokkaalle keräilijä töissä. Olisi ollut sääli heittää pois.

Harrastusvälineet säilytän joo vaikka vuosiakin olisi välissä, ei viitsi hiihtokärpäsen uudelleen taas purressa ostaa aina uusia kamoja. Mulla ei oikein ole sellaisia harrastuksia joita harrastan orjallisesti ja kun lopetan niin se on sitten totaalista.
Viime aikoina olen myynyt musavehkeitä, pa:t sun muut pois, niitä en tule enää tarvitsemaan omina.
Ennemminkin”ongelma” on mulla muistoesineet, juuri tässä olen tehnyt suursiivousraivausta jo useita viikkoja vähän kerrallaan, ja vaikeinta on luopua lapsen tekemistä jutuista, vaikka lapsi(25v) itsekin heittäisi ne jo pois.
Akuankkoja lensi kaaressa paperinkeräykseen monta laatikollista. Niitä ei sentään ollut tarpeen säästellä :D

Paljon vanhoja koirakamoja ja lehtiä on tallessa. Lehtiä varsinkin pitäisi varmaan karsia pois, ei niihin tule palattua. Osa koiratarvikkeita on kyllä sellaisia, mille voi tulla käyttöä tulevaisuudessa, esim. pentukokoiset pannat ja takit.

Koirakamoja vähensin hieman viime syksynä. Varpulla vaihtui ruokavalio, joten lahjoitin avaamattomia ruokapakkauksia paikalliselle esy:lle ja laitoin mukaan kassillisen käyttämättä jääneitä hyväkuntoisia koiratarvikkeita.

[quote="Koiruuksia"]Koirien kamat menevät uusiokäyttöön jos vaan ovat sopivia.[/quote]

mulla myös menee aina koiralta seuraavalle, ja vaikka on epävarmaa tuleeko enää koskaan seuraavaa koiraa niin kamat poistuu vasta sen jälkeen kun päätös on tehty.
kavereille olen jotain antanut tai myynyt ja jotain olen lahjoittanut eteenpäin.

Koirien kamat menevät uusiokäyttöön jos vaan ovat sopivia.
Tarpeettomat lahjoitan, arvokkaamat myyn.
Muuten aika herkästi lähtee tavaraa kiertoon.

Kun kissoista aika jättää, tulee aika paljon kaikenlaista tarpeettomaksi. Myyntiin/kiertoon lähtevät kaikki.

Aluksi säästin kaikki harrastuslehdet ja paperit mutta kun pinot kasvoivat liian suuriksi kävin kaikki läpi ja säästin vain merkitysellisimmät lehdet. Viisi vuotta myöhemmin eli tällä hetkellä mietin nyt sitten niitten kohtaloa sillä en ole lukenut tai tarvinnut noita lehtiä kertaakaan. Kun olen tarvinnut jotakin tietoa olen etsinyt sen netistä, en talteen otettuje sivujen pinosta :roll: Lehtien ja papereitten arvo on siis lähinnä muistoarvo ja olen kallistumassa nyt ajatteluun että kyllähän muistan harrastusajat ihan omassa päässänikin ilman lehtiä. Aionkin jättää nyt muistoksi vain yhden tai kaksi lehteä per harrastus ja laitan ne muistojenlaatikoon varastoon. Olkoot siellä sitten ja jos jossain vaiheessa heitän ne pois niin sitten heitän.

Koirakamoista en luovu.

Akvaariota olen pariin kertaan aloitellut ja niistä kamoista olen luopunut. Niistä pääs aika helposti eroon.
Hiiri/hamsteri kamoista olen myös luopunut.
Nyt on marsuja ja niitten tavarat vie tietty tilaa, jos ja kun marsuista luovun niin varmaan lähtee kamatkin. Vähän mietin että kannattaisko yks perus "marsu/kani" häkki säästää.

Koiralehtiä heitin ja annoin pois vuosia sitten. Satunnaisesti ostan koiramme lehden tai muun vastaavan.

Mulla on kirjeitä 90-00 ajoilta, mietin juuri mitä heittää pois ja mitä säästää. Osan olen jo heittänyt pois.
Katsoin yhtä kirjettä mikä serkulta oli tullut, kirjeen sisältö oli aika höttöä, mitä nyt teini kirjottaa toiselle, mut toisaalta rakas. Tulee muistoja mieleen.

Kaikki vinttariharrastusvälineet on tallessa, vaikkei mulla ole ollut kisaavaa koiraa moneen vuoteen. Enkä aio niistä luopua, vaikka ottaisin välillä jonkin muunrotuisen koiran, koska kyllä niille ennemmin tai myöhemmin vielä käyttöä tulee. Myös kaikki pentukamat on tallessa, vaikkei kasvatussuunnitelmia juuri nyt ole. Jyrsijähäkit oheistavaroineen annoin pois, koska ne veivät niin paljon tilaa. Jos otan vielä joskus marsuja, niin mieluummin hankin sitten kaikki uudet kamat kuin seisotan niitä vuosien ajan tyhjän panttina. Erilaisia koiralehtiä on kertynyt yli 20 vuoden ajalta, ja ne saavat kulkea mun mukana elämän loppuun asti. Tosin sen verran olen niiden suhteen joustanut, että erosin kennelliitosta ainoastaan siksi, ettei tulisi enää enempää Koiramme-lehtiä kerättäväksi :mrgreen:

Harvoja lehtiä olen säästänyt, ja olen myös katunut mm vanhojen käsityölehtien hävittämistä. Kun on paljon harrastuksia, on väkisinkin aika paljon tavaraa myös. Hyvä järjestys säästää tilaa, mutta joskus mietin että ihan hirveä homma on tätä taloa joskus tyhjentää.

Mikään konmaritus ei ole mun hommaa, esim villalankoja pelkästään on kaksi sellaista isoa Ikean lasivitriiniä. Yksi huone on täynnä purkkarin sisustusta ja välineitä, kirjoja taitaa olla yli tuhat. :roll:

kai se on kasvatus joka saa kamaa säilömään. tai ainakin mulle on aina sanottu, että [i]"se mikä on omaa, säilytä ja pidä hyvää huolta"[/i]

ihan kiva ohje toki, mut sitten kun sitä tulkitsee pilkuntarkasti, niin kyllähän sitä vielä jokin vuosi sitten löytyi ties miten pitkiä vuosikertoja jostain koiramme tai palveluskoirat lehdestä. karsin niitä, jätin lähinnä yksittäisiä lehtiä jossa oli jotain mielenkiintosta nurkkiin ja loput meni paperinkeräykseen. rotulehdet mulla on kaikki tallessa. kirjojahan kirjahylly pursuaa, enkä varmaan koskaan niistä raaski luopua, siellä on paljon elukkakirjallisuutta ja yksittäisiä muita. varmasti osa koirakirjoistakin olisi sellaisia joita voisi hävittää tai antaa kiertoon. ei niin tärkeitten kirjojen kanssa yleensä toimin periaatteella [i]"osoite mulle - kirja sulle"[/i], jos joskus jotain hömppää lukee.

harrastuskamoja kanssa hordaan, en osaa laittaa niitä heti kiertoon. vapepaan liittyvät kamat myin uudelle treeniläiselle, kun niitä ei muualla voi käyttää kuin siinä hommassa, mutta gps:ää en ole ainakanaa vielä raaskinut myydä. eli vähän miten sattuu. sitten mulla on jotain opintoihin liittyviä juttuja myös - joo joskushan sieltä kaivaa jotain asiaa, mut kamoon, nykyään on google aika kätsy kuitenkin sen tiedon kaivamiseen.

mun kauhistus olisi, että joku konmarittaja tai järjestelijä vaan tulisi tänne :mrgreen: toki ei hekään nyt spontaanisti hävitä kamoja, tiedän.

Meillä on mökin pukuhuoneen sänkylaatikossa pino 60-luvun Metsästys ja kalastus -lehtiä. Ne ovat keränneet itseensä niin vahvasti kellarin hajua, ettei niitä voi enää tuoda kotiin, mutta ei raaskisi heittää poiskaan. Niistä tulee niin lapsuus ja isän silloinen olemus mieleen.

Varsinaisia harrastustavaroita on tullut säilytettyä jopa vuosikymmeniä, vaikka tilaa ei todellakaan olisi. Joku vuosi sitten tyhjensin ompelukangashyllyä ja nyt harmittaa, kun niille olisi kuitenkin ollut nyt taas käyttöä. Talvella innostuin kokeilemaan pastelliliituja, jotka sain lahjaksi joskus 40 vuotta sitten. Ihan hyvin toimivat, vain yksi liitu oli kovettunut.

Tätä kysymystä meillä on pohdittu viime aikoina, kun taloon tuli vähän yllättäen kattoremontti eli vintit piti tyhjentää! Ja niihin oli yli 30 vuoden asumisen jäljiltä kertynyt tavaraa jos vaikka ja mitä. Minä laitoin pois kaikki Koiramme- lehdet ja rotuyhdistysten lehdet, ihan surutta. Ei niitä tule koskaan enää luettua uudelleen. Paljon meni muutakin tavaraa pois. Oikeastaan aika huojentunut olo!

Olen ollut kova säästämään asioita muistona, mutta omien vanhempieni asuntojen tyhjentäminen on saanut asenteen muuttumaan. Nykyään mietin mitä tavara luultavasti merkitsisi jollekin, joka sen saa käsiinsä minun jälkeeni. Aika monesta on ollut pakko todeta, että pois menisi edes toiste vilkaisematta. Silloin on sama hankkiutua eroon jo valmiiksi.

Harrastusasioista ei tosin tule mitään konkreettista mieleen.

Säilytätkö vanhoja harrastusvälineitä, -vaatteita, -kirjoja tai -papereita vai laitatko kaikki kiertoon säällisen ajan kuluttua? Jätätkö jotain muistoksi, jos, niin millaisilla kriteereillä? Nimimerkillä Järjetelyä aloitteleva jolle meinaa iskeä epätoivo heti ensimetreillä.