Kirjoittaja Titaanijäärä » 25.03.2025 08:34
Elämä on arvokasta, toki. Mutta niin saisi olla kuolemakin. Siinä vaiheessa kun se elämä on enää pelkkää sänkyyn sidottua uupumusta ja tuskaa ja suunta on vaan alaspäin, pitkäänkin, on täysin ok haluta jo sitä nopeampaa lähtöä ja avustettunakin. Varmasti suuri osa toivoisi jotain ihmeparannusta jolla elämää voisi vähän pidempään toimintakykyisenä jatkaa, vaan kyllä siitä toiveesta jossain vaiheessa jokainen joutuu luovuttamaan. Hienoa, jos se lähtö sitten tulee kuitenkin suhteellisen nopeasti ja rauhallisesti ja on sen verran järjissään ja siedettävän kivuton, että siitä mahdollisesta suvusta on iloa ja lohtua puolin jos toisin ja voi niitä jäähyväisiä jättää, tuo olisi varmasti paras vaihtoehto (tai toki paras olisi riittävän pitkän elon jälkeen vaan joku aamu olla heräämättä tai kuukahtaa johónkin kohtaukseen nopeasti saappaat jalassa).
Mutta kun tuo se tilanne ei kaikilla eikä kait edes kovin monella ole, niin henk koht näkemyksenä siinä pitkällisessä kituen kuolemisessa vain elämän pyhyyden takia ei ole yhtään mitään ylevää eikä tavoiteltavaa, ja on varsin tunteetonta sanoa pelkäksi itsekkyydeksi jos moisen haluaisi välttää. Niin kuin sanottu, niin toki jokaisella saa olla omat näkemyksensä aiheesta, mutta se parantumattomasti sairaan kuolema pitäisi todellakin olla mahdollista toteuttaa juuri henkilön oman toiveen ja elämänlaadun tuntemuksen mukaan eikä niin että vain joku toinen osapuoli sanelee mikä on sallittua ja mikä ei.
Elämä on arvokasta, toki. Mutta niin saisi olla kuolemakin. Siinä vaiheessa kun se elämä on enää pelkkää sänkyyn sidottua uupumusta ja tuskaa ja suunta on vaan alaspäin, pitkäänkin, on täysin ok haluta jo sitä nopeampaa lähtöä ja avustettunakin. Varmasti suuri osa toivoisi jotain ihmeparannusta jolla elämää voisi vähän pidempään toimintakykyisenä jatkaa, vaan kyllä siitä toiveesta jossain vaiheessa jokainen joutuu luovuttamaan. Hienoa, jos se lähtö sitten tulee kuitenkin suhteellisen nopeasti ja rauhallisesti ja on sen verran järjissään ja siedettävän kivuton, että siitä mahdollisesta suvusta on iloa ja lohtua puolin jos toisin ja voi niitä jäähyväisiä jättää, tuo olisi varmasti paras vaihtoehto (tai toki paras olisi riittävän pitkän elon jälkeen vaan joku aamu olla heräämättä tai kuukahtaa johónkin kohtaukseen nopeasti saappaat jalassa).
Mutta kun tuo se tilanne ei kaikilla eikä kait edes kovin monella ole, niin henk koht näkemyksenä siinä pitkällisessä kituen kuolemisessa vain elämän pyhyyden takia ei ole yhtään mitään ylevää eikä tavoiteltavaa, ja on varsin tunteetonta sanoa pelkäksi itsekkyydeksi jos moisen haluaisi välttää. Niin kuin sanottu, niin toki jokaisella saa olla omat näkemyksensä aiheesta, mutta se parantumattomasti sairaan kuolema pitäisi todellakin olla mahdollista toteuttaa juuri henkilön oman toiveen ja elämänlaadun tuntemuksen mukaan eikä niin että vain joku toinen osapuoli sanelee mikä on sallittua ja mikä ei.