len itsekin nähnyt jokusen tuollaisen tapauksen ja se mitä olen ihmetellyt niissä tilanteissa on ollut omistajan hymistely "ei kannata silittää, tää voi näpätä" samalla kun paijataan irvistelevää koiraa sylissä ja "tämä on kyllä sellanen pomo ettei se päästä isäntää sohvalle heh heh heh" kylläpäs onkin vitsikästä. Pakostikin on tullut mieleen olisiko toisenlaisella kasvatuksella aikaansaatu toisenlainen käytöskin? Vai onko tuollaisen käytöksen taustalla sittenkin synnynnäinen heikkopäisyys johon ei edes kasvatuksella pysty vaikuttaa? Täman kun tietäisi.
Voit olla varma, ja siis tietää, että se on melko satavarmasti kasvatuksella aiheutettu.
Ihmisen asenne tuossa mitä kerroit, oksettaa ja on mielestäni koiraa kohtaan jopa väkivaltaista. Koirasta tulee sellainen, ettei sitä voi hoitaa, eikä se tule maailmassa kenenkään kanssa toimeen.
Ihan kamalaa.
Jos koirista voisi tehdä elsun siksi, että omistaja paappo pilalle ja ymmärtää koiraa täysin väärin, niin tuo olisi se paikka. Chihuparka.
Varmasti siihen yhdistyy luonnepuolen asioita, jotta nimenomaan tuosta vääränmallisesta kasvatuksesta ja koiran luonteesta yhdistyy sitten tuollainen paketti.
Koira kärsii, stressaa, sen elämä on tauotonta vihaa ja pelkoa muok. tuollaista käytöstä sallivalla omistajalla. Se ei oo tosiaankaan naurunu asia että hehe heh, kun ei isäntää päästä sohvalle. ( a) ärisevää koiraa ei silitetä eikä pidetä sylissä, vaan se lähtee siitä lattialle.)
Tulee vaikutelma että nää ihmiset käyttää sitä koiraa jotenkin omien tunteidensa tulkkina.
Ei kehtaa sanoa ukollekaan, että älä lääpi, niin ottaa koiran siihen muuriksi ja käyttää sitä hyväksi välikappaleena.
Koiran käytös on tekemällä aikaansaatu, suorastaan koulutettu todennäköisesti positiivisella vahvistamisella kun koira osoittaa negatiivisia tunteita, ja ylipäätään kohtelemalla kuin pikkuvauvaa josta on tarkoitus tulla muinaisen Kiinan keisari.
Melko alkeellisillakin virheillä tuon pystyy silti tekemään, eli jos takana ei ole monipuolista tunne-elämän motivaatiota, niin sitten ratkaisee asenne: Pitääkö käytöstä ongelmana ja alkaako ratkaista sitä yhdessä esim. arkijärkisen kouluttajan kanssa, joka laittaa ne namitkin hetkeksi tauolle, vai alkaako pikkuhiljaa sopeutua siihen. Ongelma käytöksessä on, että muut ihmiset saattavat kyllä tuntea itsensäkin jo vähätellyiksi, kuten vaikkapa se tarinan mies joka ei saa tulla enää sohvalle.
[quote]len itsekin nähnyt jokusen tuollaisen tapauksen ja se mitä olen ihmetellyt niissä tilanteissa on ollut omistajan hymistely "ei kannata silittää, tää voi näpätä" samalla kun paijataan irvistelevää koiraa sylissä ja "tämä on kyllä sellanen pomo ettei se päästä isäntää sohvalle heh heh heh" kylläpäs onkin vitsikästä. Pakostikin on tullut mieleen olisiko toisenlaisella kasvatuksella aikaansaatu toisenlainen käytöskin? Vai onko tuollaisen käytöksen taustalla sittenkin synnynnäinen heikkopäisyys johon ei edes kasvatuksella pysty vaikuttaa? Täman kun tietäisi.[/quote]
Voit olla varma, ja siis tietää, että se on melko satavarmasti kasvatuksella aiheutettu.
Ihmisen asenne tuossa mitä kerroit, oksettaa ja on mielestäni koiraa kohtaan jopa väkivaltaista. Koirasta tulee sellainen, ettei sitä voi hoitaa, eikä se tule maailmassa kenenkään kanssa toimeen.
Ihan kamalaa.
Jos koirista voisi tehdä elsun siksi, että omistaja paappo pilalle ja ymmärtää koiraa täysin väärin, niin tuo olisi se paikka. Chihuparka.
Varmasti siihen yhdistyy luonnepuolen asioita, jotta nimenomaan tuosta vääränmallisesta kasvatuksesta ja koiran luonteesta yhdistyy sitten tuollainen paketti.
Koira kärsii, stressaa, sen elämä on tauotonta vihaa ja pelkoa muok. tuollaista käytöstä sallivalla omistajalla. Se ei oo tosiaankaan naurunu asia että hehe heh, kun ei isäntää päästä sohvalle. ( a) ärisevää koiraa ei silitetä eikä pidetä sylissä, vaan se lähtee siitä lattialle.)
Tulee vaikutelma että nää ihmiset käyttää sitä koiraa jotenkin omien tunteidensa tulkkina.
Ei kehtaa sanoa ukollekaan, että älä lääpi, niin ottaa koiran siihen muuriksi ja käyttää sitä hyväksi välikappaleena.
Koiran käytös on tekemällä aikaansaatu, suorastaan koulutettu todennäköisesti positiivisella vahvistamisella kun koira osoittaa negatiivisia tunteita, ja ylipäätään kohtelemalla kuin pikkuvauvaa josta on tarkoitus tulla muinaisen Kiinan keisari.
Melko alkeellisillakin virheillä tuon pystyy silti tekemään, eli jos takana ei ole monipuolista tunne-elämän motivaatiota, niin sitten ratkaisee asenne: Pitääkö käytöstä ongelmana ja alkaako ratkaista sitä yhdessä esim. arkijärkisen kouluttajan kanssa, joka laittaa ne namitkin hetkeksi tauolle, vai alkaako pikkuhiljaa sopeutua siihen. Ongelma käytöksessä on, että muut ihmiset saattavat kyllä tuntea itsensäkin jo vähätellyiksi, kuten vaikkapa se tarinan mies joka ei saa tulla enää sohvalle.
