Lemmikit

En saa rahaa mieheltä, en tarvitse rahaa mieheltä.

Meillä on yhteinen tili, johon siirtyy x määrää kuussa molemmilta, ja josta maksetaan yhteiset laskut (sähköt, vedet, vakuutukset, jotain isompia hankintoja kotiin/pihaan jne.). Muuten omat rahat, eli kaikki vain omiin menoihin liittyvä maksetaan itse. Mies tosin maksaa melkein aina ruokaostokset, joten siinä tulee eleltyä siivellä. Mä maksan autoon polttoaineen (jota tosin kuluu todella vähän nykyään), ja maksoin suurimman osan koiraan liittyvistä menoista (koiran, joka oli nimellisesti miehen). Yhteisten matkojen jälkeen katellaan, että on suurin piirtein maksettu puoliksi.

Valkosipulisilakka kirjoitti:Olen eronnut yhdestä parisuhteesta, koska mies oli kitupiikki. Hän saattoi ostaa kaupasta kahvia, maitoa ja leipää, mutta ei oikein mitään muuta. Jos tahdoin juustoa leivän päälle, se piti ostaa itse, samoin sokerit kahviin. Hedelmien ja vihannesten osto vasta tuhlausta oli, sitä mies ei oikein hyväksynyt. Hän paheksui myös sitä, jos mulla meni rahaa (omia rahojani!) koiriin. Kaikessa piti säästää. Auton pissapoikaan ei saanut kesällä laittaa pesuainetta, kun pelkkä vesikin riittää. Ja hän tankkasi yhteistä autoa vain sen verran, että se riitti hänen ajoihinsa. Jos itse lähdin johonkin, bensavalo paloi aina. Ei tarvi hänen bensoilla ajella! Itse sitten yleensä tankkasin tankin täyteen. Hän kyllä kävi töissä ja ansaitsi saman verran kuin minä, mutta rahaa ei saanut käyttää. Sattuneesta syystä mies on ex.

Täysin ymmärrettävä päätös Ai kamala mikä ihminen!

Aina tarvittaessa.
Ja aina tarvittaessa oon sitten myös vastaavasti antanut. Siitä ei oo kyl pidetty kirjaa et kumpi on saanut/antanut enemmän tai vähemmän.

Rahamme ovat yhteisiä.

Nykyisessä suhteessa meillä on omat rahat, joista laitetaan erilliselle yhteiselle tilille yhteisiin menoihin rahaa. Sieltä maksetaan ruoka, vakuutukset, kissojen menot, auto, sähkö, vedet yms. Matkasäästötili on erikseen ja sinne laitetaan molemmat saman verran kuukausittain. Omilta tileiltä maksetaan sitten omat lainat, menot ja harrastukset. Omistetaan okt puoliksi ja siihen molemmilla siis oma laina. Meillä toki tulot on aika samanlaiset ja molemmilla varsin hyvät. Pystyisin pyörittämään talouttani ihan hyvin yksinkin, mutta silloin mulla ei ehkä olisi kuutta kissaa ja niin paljon ylimääräistä rahaa laittaa esim. matkusteluun.

Aiemmissa suhteissa on ollut sama systeemi eli omat tilit + yhteinen tili. Jos ja kun tulot on olleet tosi erilaiset (toinen opiskelee ja toinen töissä esim), on kompensoitu suhteessa tuloihin. Varsinaista rahan siirtoa ei ole koskaan ollut, mutta toinen on voinut maksaa enemmän yhteisiä kuluja.

Esim. appivanhemmilla on taas täysin yhteiset rahat eli vain yksi käyttötili, jonne tulee molempien palkka/eläke ja sieltä maksetaan kaikki. Tulotaso heillä taas keskenään hyvin erilainen, joten ovat päätyneet tällaiseen ratkaisuun, jotta toinen ei joudu ns. pyytämään rahaa.

Onpa kerrassaan kitupiikkinen mies. Piti oikein lukea kaksi kertaa, että mitä ihmettä. Jännä miettiä, mistä noin kitupiikkisyys tulee, vai oliko se vaan yksi kontrolloinnin muoto. Joillainhan kyse ei ole rahasta, vaan enemmän siitä ettei puoliso pääse toteutumaan millään saralla, joka voisi johtaa kontrollin menetykseen. Ymmärrän säästämisen, jos sillä on joku tulevaisuuden päämäärä, mutta piheily pelkän pihistelyn vuoksi on erikoista.

^ Huh savu nousi korvista lukijallakin. Ei tuollaista katsele erkkikään.

Minä olen sinkku ja siksi tietysti maksan kaiken itse. Olen eronnut yhdestä parisuhteesta, koska mies oli kitupiikki. Hän saattoi ostaa kaupasta kahvia, maitoa ja leipää, mutta ei oikein mitään muuta. Jos tahdoin juustoa leivän päälle, se piti ostaa itse, samoin sokerit kahviin. Hedelmien ja vihannesten osto vasta tuhlausta oli, sitä mies ei oikein hyväksynyt. Hän paheksui myös sitä, jos mulla meni rahaa (omia rahojani!) koiriin. Kaikessa piti säästää. Auton pissapoikaan ei saanut kesällä laittaa pesuainetta, kun pelkkä vesikin riittää. Ja hän tankkasi yhteistä autoa vain sen verran, että se riitti hänen ajoihinsa. Jos itse lähdin johonkin, bensavalo paloi aina. Ei tarvi hänen bensoilla ajella! Itse sitten yleensä tankkasin tankin täyteen. Hän kyllä kävi töissä ja ansaitsi saman verran kuin minä, mutta rahaa ei saanut käyttää. Sattuneesta syystä mies on ex.

Omat rahat kummallakin. Silloin vielä kun maksettiin yhteistä asuntolainaa meillä oli yhteinen tili mistä lyhennykset ja muut hoidettiin.

Tyydyttäköön tarpeensa muualla. Eipä ole ensimmäinen laki jota rikon.

Meistä avioliittoon kuuluu se, että elämä on yhteistä. Voi olla omaa omaisuutta, mutta yhteiset asiat, kuten arjen kulut ovat yhteisiä. Olen ollut vuosia kotiäitinä ja mies kantoi taloudellisen vastuun. Silloin meillä oli yhteinen pankkitili. Kun olin taas töissä, jaettiin menoja tasaisemmin. Mies on aina tienannut ja maksanut enemmän ja hän on siitä ylpeä ja kokenut sen perheenisänä vastuukseen ja velvollisuudekseen. Siihen ei liity mitään alentavaa tai alistavaa. Jos tienaisin enemmän, tekisin itse samoin.

Toisaalta, vaikka puolison elättäminen ei olisikaan vapaaehtoista, niin se on lakisääteistä; "Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus avioliiton aikana. Tämä tarkoittaa, että kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Elatusvelvollisuus kattaa sekä puolisoiden yhteisten että kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen."

En tiedä lasketaanko meitä kun ei asuta yhdessä, vaikka ollaan naimisissa. Mitään yhteistä rahojen suhteen ei ole. En edes tiedä miehen nettotuloja tarkemmin, eikä kiinnosta, mutta mun tulot lienee suunnilleen neljä kertaa sen verran. En rahoita sen elämistä millään lailla. Ainoa mikä tulee mieleen, on se että maksan meidän sulkkispelit (12 euroa). Siihen jää.

Meillä on yhteiset tulot jolla pyöritetään yhteistä taloutta.

Ihan varmasti parisuhteessa elo mahdollistaa eri asiat mitä yksin. Minulla ja monilla muillakin.
Mitään suoraa ota tuosta rahaa en itse saa enkä jaa toiselle. Mutta ei myöskään ole käytössä taloustiliä tms. yhteistä.
Kummankin tulotaso esim. viime vuodelta pieni.

Ei ne isot tulot mutta ne pienet menot.
muoks: viimevuotiset laskelmat tulorajoista ja ihmisarvoisesta elämästä, mitä se kelläkin nyt sitten on: https://yle.fi/a/74-20036802

Ja kaveripiirissä useita sinkkuja jotka elävät elämäänsä, saamatta mistään mitään. Töissä kyllä siis käyden.

Ja onko edes realiteetit kunnossa jos ei tule toimeen tasan ja tarkkaan omilla tuloilla. Kuinka monta tunnet joka ei käy kenenkään toisen pussilla tai siis yhdessä. Onko Suomessa mahdollista edes tulla toimeen omillaan, esimerkkejä ja toisaalta, miksi pitäisi jos palkkataso versus elinkustannukset on mitä on.