Lemmikit

Tykkään myös tanskalaissarjasta.

Tuo ”Puolet minusta” oli siinä mielessä pettymys kun koko kausi saatiin tuhrattua kahteen kadonneeseen isään. Olen YLE Areenasta katsonut pohjoismaisia vastaavia sukulaisten etsintäsarjoja, ”Kadonneet perijät” ja ”Geeninmetsästäjät”, joissa paljon tuhdimmin sisältöä. Toisessa siis etsitään vainajan kaukaisia sukulaisia, joilla vielä on oikeus perintöön, joka muuten menisi valtiolle ja toisessa juurikin näitä kadonneita isiä tai isoisiä.

[quote="Juuh"][quote="Umac"]
Mietin mol. mummojen kuolintodistusten tilausta täältä, saisin äidin puolen sukua ehkä auki paremmin:
https://www.stat.fi/tup/kuolintodistusarkisto/index.html[/quote]

Tilastokeskuksen kuolintodistus ei taida sisältää sukulaisuussuhteita, vaan kuolinsyyn. Sukuselvityksen voi tilata DVV:tä [url]https://dvv.fi/sukuselvitys[/url] tai jos kuuluivat kirkkoon, niin sitten virkatodistus mummojesi seurakunnista.

Itse tilasin mummoni syntymäseurakunnasta sukuselvityksen samalla, kun tilasin tavallisen virkatodistuksen perukirjaa varten. Tavallinen virkatodistus tuli parissa viikossa, sukuselvityksessä meni 2-3 kuukautta, kun kaivoivat tarvittavat tiedot käsin kirkonkirjoista. Maksoi muistaakseni satasen enemmän, mutta tuskin olisin niitä ikinä lähtenyt sinne itse kirkonkirjoja kaivelemaan. Nyt minulla on sitäkin linjaa kasassa mummun isovanhempiin asti, jos joskus innostun kaivelemaan lisää. 16:sta isovanhempani isovanhemmasta on pimennossa vielä neljä ja isovanhempieni serkuista tiedän vain osan.[/quote]

Juu, kuolintodistus ihan vain siksi, että saisin oikeat nimet ja päivämäärät kohdilleen.
Sainkin isän äidin tiedot mutta äidin äitiä ei minun tiedoilla löytynyt.
Mutta hyvä info muutoin, kiitos!

Pari sukulaista on tehnyt sukututkimusta ja aika paljon on tietoa esi-isistä.
Yksi sukuhaara on tullut Saksasta 1500-luvulla ja samassa kylässä asuu edelleen suvun edustajia - mun pikkuserkkuja yms. Tän sukuhaaran historiaa löytyy alueelta tehdystä kirjasarjasta.

Kun on lapsesta asti tiennyt suvun historiasta, aihe ei ole erityisemmin kiinnostanut. Tietty mitä pidemmälle sukulaiset ovat asioita tutkineet, aina tulee esiin uusia asioita, mutta mistään suuremmista yllätyksistä en ole kuullut.

[quote="Umac"]
Mietin mol. mummojen kuolintodistusten tilausta täältä, saisin äidin puolen sukua ehkä auki paremmin:
https://www.stat.fi/tup/kuolintodistusarkisto/index.html[/quote]

Tilastokeskuksen kuolintodistus ei taida sisältää sukulaisuussuhteita, vaan kuolinsyyn. Sukuselvityksen voi tilata DVV:tä [url]https://dvv.fi/sukuselvitys[/url] tai jos kuuluivat kirkkoon, niin sitten virkatodistus mummojesi seurakunnista.

Itse tilasin mummoni syntymäseurakunnasta sukuselvityksen samalla, kun tilasin tavallisen virkatodistuksen perukirjaa varten. Tavallinen virkatodistus tuli parissa viikossa, sukuselvityksessä meni 2-3 kuukautta, kun kaivoivat tarvittavat tiedot käsin kirkonkirjoista. Maksoi muistaakseni satasen enemmän, mutta tuskin olisin niitä ikinä lähtenyt sinne itse kirkonkirjoja kaivelemaan. Nyt minulla on sitäkin linjaa kasassa mummun isovanhempiin asti, jos joskus innostun kaivelemaan lisää. 16:sta isovanhempani isovanhemmasta on pimennossa vielä neljä ja isovanhempieni serkuista tiedän vain osan.

Teetin DNA-testin FamilyTreella noin vuosi sitten ja olen siirtänyt tiedot myös MyHeritageen ja Geniin. Geni on kyllä mielenkiintoinen ja siellä saa menemään aikaa tuntikaupalla tietoja ihmetellen. Minulle oli yllätys, ettei homma mitenkään itsestään käy, kun DNA-testin tekee, vaan ihan itse on sitä sukupuuta alettava rakentamaan :lol: Onneksi ystäväni on näissä hommissa jo konkari ja osasi auttaa profiilini yhdistämisessä ns. isoon puuhun. Sieltähän avautuikin sitten polkuja sukulaisiin ihan 1300-luvulle saakka!

Isäni isästä ei ole mitään tietoa. Elän toivossa, että isoisä joskus löytyy. Tätä varten pyysin äidiltänikin DNA-testin, että saisi sen puolen sukulaiset suljettua pois. Mutta vaikeaa on, kun ei oikein itse osaa noita tuloksia tulkita ja kammata läpi. En osaa enkä oikein ehdikään mitään kirkonkirjoja tai arkistoja kahlata läpi. Ehkä joskus eläkkeellä sitten :D

Lähisuvussa on myös yksi huutolaislapsi. Tästäkin haluaisin lisää tietoa, että miksi ja mihin tämä lapsi on huutolaiseksi joutunut :(

Biarritz: Aikansa historia voi selittää tapahtumia. Ennen ei saannut naida vääräuskoisia ja myös oleskelua maassa saatettiin rajoittaa.

Kiitos kaikista lisälinkeistä! Tutustun niihin ehdottomasti viimeistään pyhien aikaan.

Mietin mol. mummojen kuolintodistusten tilausta täältä, saisin äidin puolen sukua ehkä auki paremmin:
https://www.stat.fi/tup/kuolintodistusarkisto/index.html

Mä olin vuosia sitten jonkin aikaa Suomen sukututkimusseuran (tai jotain tuontapaista sen nimi on) jäsen, ja pääsin siten heidän ylläpitämiin nettiarkistoihin. Löysin jonkin verran uutta tietoa tietyistä sukulaisista, mutta mulla oli hyvänä pohjana myös jonkun kaukaisemman sukulaisen aikanaan tekemä pienimuotoinen sukuselvitys. Jo siitä oli silloin aikanaan selvinnyt, että äidinpuoleinen suku johti Hämeen kautta erääseen Puolassa syntyneeseen mieheen, mutta kyseisen miehen tiedoissa luki arvoituksellisesti vain että "katosi" kirkonkirjoista tietyn vuoden kohdalla, eli ei mitään tarkkaa tietoa kuolemasta saati kuolinpäivästä tai hautapaikasta. Lisäksi kyseinen mies ei uskontonsa takia voinut tuolloin (1700-luvun lopulla/ 1800-luvun alussa) mennä Suomessa naimisiin puolisonsa kanssa, joten ollaan vähän sukulaisten kesken spekuloitu olisiko se voinut olla katolinen, kun sehän se taitaa Puolan valtauskonto olla? Tai sitten esim. juutalainen?

Mä olen vanhempien avulla vähän koonnut sukupuuta niiden osalta, joiden nimet he muistaa. Meillä on sekä isän että äidin puolella sukuhautoja, niin niistä hautakivistä sain isovanhempien isovanhempiin asti nimet ja syntymä- ja kuolinajat. Olen kirjannut nyt kaikki ylös, että jos joskus innostuisin enemmänkin kaivelemaan. Isän puolen juuret on Pohjanmaalla, äidin puolelta taas vaarin puolelta Turun saaristossa ja mummun puolella Venäjällä. Eniten mua kiinnostaisi kaivaa noita Pohjanmaan ja Turun saariston sukuhaaroja, mutta saa nähdä, että koska saan aikaiseksi. Mua jotenkin kiinnostaa, että minkäkokoisia perheitä siellä on ollut, millaisia ammatteja jne. Vaikka toisaalta ne on ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin suomalaiset, mutta silti. Olen myös tehnyt dna testin, mutta en ole kauhean ahkerasti seurannut niitä osumia.

Minä ja yksi veljeni olemme teettäneet DNA testit. Niitten ja ahkeran kirkonkirjojen selaamien avulla saimme selville äitimme isän. Oli veljes sarja jonka jäsenten jälkeläiset olivat teettäneet testejä ja tulivat meille osumiksi. Sitten vain pois sulkemalla ne joiden jälkläiset näkyivät pikkuserkkuina ja toteamalla, että yksi oli liian nuori niin sieltä se vaari putkahti.
Umac Geni on hyvä alusta tehdä tutkimusta. Sitä voi käyttää maksuttomasti myös vaikka kirjautuisi. http://www.geni.com/family-tree/html/start

Kansalliskirjaston sanomalehtiarkistosta voi löytyä vähän vanhempaa tietoa, esim. kuolinilmoituksia tai pikku-uutisia henkilön nimellä.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu

Kirkonkirjoja löytyy täältä:
https://www.genealogia.fi/kirkonkirjat/

[quote="Umac"]Jos ehkä jotain haluaisin tietää niin nippelititoa vaareistani. He ovat menehtyneet ennen syntymääni yli 50 vuotta sitten ja en edes tiedä nimiä. Enkä sitä, onko joku jossain tehnyt sukututkimusta.[/quote]
Tämäpä eskaloitui nopeasti :roll:
Googlasin noita eri sivustoja ja laittelin sinne mm. toisen mummoni nimen. Vau. Sieltä tuli hänen yhden poikansa nimi, serkkuni nimi, mummon ex-miehen nimi joka mahdollinen vaarini, mahdollisen vaarini hautakuva jne.
Ohhoh.
Vitsi jos löytäisi vielä toisenkin puolen vaarista jotain.

Ja mihinkään en siis liittynyt, tiedot ovat avoimissa tiedostoissa.

Toki tiedän sukua molempien puolelta isovanhempieni vanhempiin asti. Isäni puolelta minulla on jopa kuvat pappani ja mummini vanhemmista. Outoa olisi jos ei omille lapsille kertoisi omista vanhemmista mitään.

Vanhemmilleni ja minulle on ollut hyvin tärkeää tietää juuristamme niin paljon kuin mahdollista. Näin jälkeenpäin katsoen hyödyllisintä, mitä opiskeluaikana sain aikaiseksi, oli se, kun olin kirjeenvaihdossa ja kiersin haastattelemassa kaikki elossa olevat isovanhempien sukupolven edustajat. Silti tosi paljon jäi kysymättä ja tallentamatta. Vanhempien muisteloita olen videoinut, kun siten saa paljon enemmän ja tarkemmin tallennettua (jos vain tiedostot eivät tuhoudu). Sukumme on ihan tavallisia maanviljelijöitä ja sekatyömiehiä Varsinais-Suomesta ja Karjalasta Kanneljärveltä ja Muolaasta, mutta tragediaa, ajankuvaa ja historian käänteitä, jännitystä ja romantiikkaa ei sen vaiheista ole puuttunut. Äidillä on musta vyö kirkonkirjoissa, itse en ole niitä paljon tutkinut.

Mullakaan ei ole kummemmin tietoa vaareistani. Toisesta en tiedä mitään muuta kuin että oli hyvin pitkä talollisen poika (äitini on avioton lapsi)
Ukini (kyllä, Uki) ei ollut minulle mitään sukua,(meni naimisiin raskaana olevan mummoni kanssa) ja se hän myös toi julki. "Äpärän kakara.

Isäni isä on myös kuollut jo ennen syntymääni , en tiedä hänestä muuta kuin että oli alkoholisoitunut merimies.

Jos ehkä jotain haluaisin tietää niin nippelititoa vaareistani. He ovat menehtyneet ennen syntymääni yli 50 vuotta sitten ja en edes tiedä nimiä. Enkä sitä, onko joku jossain tehnyt sukututkimusta.

Siskoni on tehnyt tutkimusta isäni puoleisesta suvusta.
Jossain vaiheessa jäljet johtivat venäjälle eikä sieltä sitten tietenkään saanut mitään tietoja.
Mutta sen muistan että paljon on esi esi isissäni varkaita ja murhaajia.
Liekö sieltä johtuukin tämä oma tyylini reagoida helposti uhkaan väkivallalla ja aggressiolla :D
Varkaan geenejä en ole onneksi ainakaan näyttänyt perineeni.

Meidän suvusta on joku joskus teettänyt tutkimusta, tiedot eivät pitkälle mene, kun ei ole ollut saatavilla, osa nimistä tai syntymäajoista oli kirjattu väärin. En tiedä mikä taho tuon tutkimuksen takana oli, tai kuka sen on pyytänyt tekemään, mutta huolimatonta työtä mielestäni. Tämä siis ollut sellainen ei dna näytteitä sisältävä vaan kirkonkirjoja yms taaksepäin tutkimista.

mä olen tuon mainoksen bongannut, mutta en ole vielä katsonut.

itseäni ei oman suvun asiat oikeastaan kiinnosta, meidät löytyy yhdestä kirjasta, kun joku toinen suku teki sukututkimusta ja me liitytään siihen, joten sikäli sieltä pystyy nimet sun muut tarkistamaan enkä nyt muista miten pitkälle siinä oli omaa sukua käyty läpi.
jostain suomalaisesta versiosta kerran tuli eteeni isoisän puolta, mutta tietojen katselu olisi vaatinut maksun ja rekkautumisen, joten se jäi siihen. en enää muista mitä etsin kun päädyin sinne.
kaupalliselta puolelta olen teettänyt ulkomaalaisen geneettisen terveystestin kyllä ja suomalaisen lääkemetaboliikan (koska lääkkeet ei toimi mussa kuten pitäisi). geneettinen terveystesti sisältää myös sukututkimusta, mutta läheisimmät on tyyliin kolmannen serkun sun muun kautta - eikä mulla ole tietoa tällaisista. mulle kyllä tulee ilmokitukset "uusista sukulaisista" ton ulkomaalaisen systeemin kautta, mutta tosin harvoin jaksan käydä katsomassa niitä.

Ajatus ketjusta lähti täysin tuosta Yle Areenan ohjelmasarjasta: [i]Puolet minusta? [/i] https://areena.yle.fi/1-66874402
[i]Yllättävä dokumenttisarja kertoo vauvana lastenkotiin hylätyistä Helistä ja JP:stä, jotka lähtevät dna-testien avulla etsimään tuntemattomia biologisia isiään. Löytääkseen isänsä he päätyvät mysteerisen äidin jalanjäljille tämän asuinseuduille, sukulaisten luo ja lopulta vankilaan. Kadoksissa olevan toisen puolikkaansa etsinnässä Heliä ja JP:tä auttavat geneettisen sukututkimuksen huiput, dna-etsivät Sanna Milan, Henna Meriläinen ja Ira Vihreälehto. Sarja vie katsojan dna-testauksen mullistavaan maailmaan, jossa säännöt ja lait ovat vasta muodostumassa. Ohjaus ja käsikirjoitus Mape Morottaja.[/i]

Ketju vapaa sukututkimukselle, yllättäville esille tulleille asioille omasta suvusta, ohjeman ruotimiseen tai mitä vain aiheeseen liittyen. Myös parjatutkin kaupalliset dna-testit jne.

Ohjelmaa voi suositella, en spoilaa sitä sen kummemmin. Ohjelma toi myös ainakin itselleni ihan uuttakin tietoa.

En itse ole harrastanut sukututkimusta enkä tiedä esim. kaikkia isovanhempiani edes nimeltä. Tai jos olen nimiä kuullut, ne eivät ole enää mielessä. Mutta onhan tuo tavattoman mielenkiintoista!
Ja miten paljon tuolla on isätöntä, aviotonta lasta, mitä kaikkea liittyy adoptioon ja mitkä ovat erilaisia tapoja selvitellä asioita.
Myöskään dna-testiin en koe olevani valmis, siis näihin kaupallisiin. Pitäisi perehtyä asiaan enemmän. Biopankki-näytteen olen antanut, se erillään tästä.