Lemmikit

puolukka kirjoitti:Umac, minkä kokoiset kannat tentuilla on noissa maissa?

Mutuilen, että Saksassa enemmän kuin pohjoismaissa.

Englanninvinttikoiria rekisteröidään vain muutama pentue vuodessa, mutta mielestäni sillä seikalla ei ole mitään merkitystä minkään asian kannalta, koska rotu on muualla maailmassa yleinen, ja Suomessa käytetään jalostukseen pääasiassa tuontikoiria.

Rodun rekisteröintimäärä Suomessa ei korreloi monimuotoisuuden kanssa.
Esim saksanpaimenkoira on ollut vuosikymmeniä suosituimpia rotuja Suomessa, taitaa olla maailmallakin. Silti, kovin monimuotoinen se ei ole. Jalostukseen on käytetty samoja sukuja ja huippu-uroksia. "Uutta verta" ei taida olla enää missään. Näy- ja käy-linjoja risteyttämällä voidaan vielä jotain tehdä.

Moni rotu on maailmanlaajuisesti pullonkaulassa, esim tollerit ovat keskenään läheistä sukua.
Paras tilanne saattaa olla keskiaasiankoiran tapaisilla vanhoilla roduilla, joita on vielä alkuperäiskäytössä maantieteellisesti laajalla alueella. Toki niitä ulkomuotovariaatioitakin on sitten paljon: eri alueilla hieman eri näköiset koirat, vain käyttötarkoitus on sama.

Jos oikeasti haluttaisiin kiinnittää huomiota rotujen monimuotoisuuteen, näyttelyiden merkitystä pitäisi purkaa. Myös rotuunotot ja harkitut roturisteytykset voisi ottaa laajemmin käyttöön.

Nykyisin mietin näitäkin asioita uutta rotua katsellessa. Geenipoolin kapeus kun lisää niitä immuunipuolen ongelmia (jotka ovat mulle kauhistus) ja vähentää elinvoimaa.

puolukka kirjoitti:Umac, minkä kokoiset kannat tentuilla on noissa maissa?

kiranas, se olisikin hyvä jos voisi ennalta tietää mitä sairauksia koiralle tulee ja voisi punnita pystyykö koira ja omistaja elää niitten kanssa ja miten ne vaikuttavat arkeen. Lyttykuonoisuuden ja tappijalkojen suhteen tämä on aika selkeää, mutta pienten populaatioitten ongelmat taitavat olla epämääräisempiä kuten suurentunut atopioitten, allergioitten ja erilaisten autoimmuuni- ja sisäelintautien riski, yleinen elinvoimaisuuden heikentyminen sekä erilaiset lisääntymisongelmat. Näiden voimakkuutta, vakavuutta tai vaikutuksia elämään on tosi vaikeaa arvioida ennalta. VArsinkin kun tiedetään tämä koiramaailmassa vallitseva suuri avoimuuden ja asioista kertomisen kulttuuri (sarkasmia jos joku ei ymmärtänyt )

kyllä se pienikin rotupopulaatio tietää mitkä rodun sen hetkiset ongelmat ovat. se puhutaanko asiasta, kertookin sitten tarpeeksi kaiken oleellisen, jonka pohjalta voi jo itse miettiä hankkisiko rodun edustajaa vai ei.

Umac, minkä kokoiset kannat tentuilla on noissa maissa?

kiranas, se olisikin hyvä jos voisi ennalta tietää mitä sairauksia koiralle tulee ja voisi punnita pystyykö koira ja omistaja elää niitten kanssa ja miten ne vaikuttavat arkeen. Lyttykuonoisuuden ja tappijalkojen suhteen tämä on aika selkeää, mutta pienten populaatioitten ongelmat taitavat olla epämääräisempiä kuten suurentunut atopioitten, allergioitten ja erilaisten autoimmuuni- ja sisäelintautien riski, yleinen elinvoimaisuuden heikentyminen sekä erilaiset lisääntymisongelmat. Näiden voimakkuutta, vakavuutta tai vaikutuksia elämään on tosi vaikeaa arvioida ennalta. VArsinkin kun tiedetään tämä koiramaailmassa vallitseva suuri avoimuuden ja asioista kertomisen kulttuuri (sarkasmia jos joku ei ymmärtänyt )

se, että rotua on paljon, ei myöskään tarkoita sitä, että se olisi monimuotoinen. tästä on jo aikaa, mutta aikoinaan jollakin monimuotoisuusluennolla otettiin esimerkiksi dobberi, se on yllättävän monimuodoton, aika samanlainen ainakin koko euroopassa. toki silloin oli dobbereita eniten myös tutkittu. tottakai on totta sekin, että jos yksilöitä on vähän niin eihän ne olekaan muuta kuin sukua toisilleen, sitten pitäisi pitkälle katella sukutauluun, jotta olisi edes järkevää lähteä tuonteja raahaamaan, jottei tuo juuri sitä samaa jota on jo paikallisessa populaatiossa. jos jalostus ja tuonnit on yksittäisen kasvattajan harteilla, niin kyllä siinä kestää, jotta populaatio tulisi monimuotoisemmaksi. yksittäiset tuonnit eivät rotua pelasta suuntaan eikä toiseen.

voisin ottaa koiran pienestä populaatiosta kyllä, koska itselläni ei ole jalostusajatuksia, enkä välttämättä urostakaan antaisi sen vuoksi jalostukseen, jos kyseessä olisi jo suppea populaatio. se riippuisi todella paljon populaation sairauksista ja ongelmista, olisiko ne sellaisia joiden kanssa voisin elää koirani kanssa arkea vai ei.

Olen katsellut sillä silmällä mm. tenttua eli tenderfieldinterrieriä: https://www.kennelliitto.fi/files/tenterfieldinterrieri
ja ajatellut, että Ruotsi ja Norja, tai Saksa, voisi olla myös tarjokkaina. Siis hakisi pennun sieltä jos Suomesta ei saa.
Mitään päätöstä siis mistään koirasta ei ole olemassakaan, mistään uudesta. Tenttujen rekkaumäärät ovat 16-29 kpl / vuosina 2021-2023.

Rotuja joita rekisteröidään vuosittain alle 100 yksilöä, näyttää olevan karkeasti arvioiden noin 150 (ainakin). Näistä suurella osalla on rekisteröintejä vuodessa alle 50 , eli näin maallikon korvaan yllättävän suuri osa rotukoirapopulaatioista on tosi pieniä.

Uskaltaisitko sinä ottaa pennun rodusta jossa rekisteröintimäärät ovat vuosittain 30-40 ?
Onko sinulla joku alaraja minkä kokoisesta rodusta valitset tulevan koirasi rodun?

...rodun yleisn degeneraation kannalta? Paljonko vuosittaisten rekisteröintimäärien tulisi olla että rodussa toteutuisi luonnollinen monimuotoisuus eivätkä sairaudet alkaisi rikastua rotuun? 50, 100, 200, enemmän?

Ihmettelen kun Suomessakin on aika paljon rotuja joita rekisteröidään vuosittain vain muutamia kymmeniä, että eivätkö sellaiset rodut ole pakosti hirveän sisäsiittoisia vaikka jalostusmateriaalia tuotaisiinkin ulkomailta? 'Vai onko joissakin roduissa geneettisesti erilaiset kannat eri mantereilla vaikka rodut ovatkin ns. suljettuja?

Selittäkää, en ymmärrä tätä.

Ja tiedän että geenien monimuotoisena säilymiseen vaikuttaa jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen määrätkin, tietysti, mutta kai populaatioitten eli koostakin (eli vuosittaisista rekisteröintimääristä) on olemassa jonkinlaisia karkeita nyrkkisääntöjä tai suosituksia?