Lemmikit

Tuli tuosta pintojen uusimisesta mieleen, että kyllä me ollaan moneen kertaan kuultu siitä ettei olla laitettu uusiksi vaan ollaan vain korjattu vanhaa. Esim terassi on "ruma", kun uusittiin vain kaiteet ja rikki menneet laudat. Olisi pitänyt uusia kokonaan niin olisi tullut "hieno". Vaikka myönnänkin että uusiksi se olisi laitettu kokonaan jos oltaisiin saatu suunnittelu, materiaalit ja toteutus ilmaiseksi, niin silti tiukassa on se ajatus että korjattu on vanha ja ruma ja epäesteettinen. Osa vaatteista on myös vanhan ja kuluneen/ei niin hyvänmallisen näköisiä, eikä niissä pitäisi liikkua muualla kuin kotona, antaa epäsiistin ja köyhän vaikutelman.

Olen välillä ostanut jotain tarvitsemaani Black Friday/Week-tarjouksista, mm. Icebugit pari vuotta sitten. Tänään poikkesin vain lenkillä vakiolemmikkiliikkeessä kun siellä oli kaikki -20 %, ja ostin vanhuskoiralle nivelainetta (mitä olisi pitänyt ostaa muutenkin). Sitten tilasin itselleni uuden puhelimen, ihan vaan varalta, kun katselemani malli oli DNA-kaupassa pienessä alennuksessa. Nykyinen puhelin pysyy kyllä edelleen käytössä, mutta on sen verran vanha, että voi periaatteessa simahtaa milloin vaan, niin pitää olla luuri tilalle. Tilasin uuteen puhelimeen myös suojakuoren ja sitten vielä langattomat nappikuulokkeet (myös pienessä alennuksessa), jotka on pitänyt hankkia jo pitkään.

[quote="Vieras"]Ilmeisesti jotkut ostelevat hysteerisenä kaiken minkä irti saavat, mutta en tunne ketään sellaista, enkä ole koskaan tuntenutkaan, vaan ne jotka alesta ostavat, ovat jättäneet tarvittavat hankinnat sinne jotta saisivat halvemmalla sen mitä muutenkin joutuvat ostamaan. [/quote]

Sama, mun lähipiiri/tutut kyllä ostaa alesta tarpeeseen, kun normihinnalla ei ole varaa ostaa tai muutenvaan mielummin hyödyntävät alet tarpeeseen ostettaessakin.

Minä raskin ostaa itselleni kosmetiikkajoulukalenterin näistä aleista, olkoon itselleni joululahja :D . Eihän se mikään välttämätön ole, mutta miksi kaiken pitäisikään olla välttämätöntä. Joskus pitää olla myös mieltä piristävää kivaa arjessa, kuitenkin käyttöön kaikki tulee.

Niitä tarpeellisia taas oli mm. Evercleanin kissanhiekka Zooplussan tosi hyvästä alesta (ja alen lisäksi mulla oli etukuponki minkä käytin), kissanruokia, ja mikäli joulu- ja synttärilahjat katsotaan tarpeelliseksi, myös niitä :D . Ei tarvitse ainakaan 2-3 kk ostaa kissanhiekkaa.
Työpaikalla taas ollaan katseltu laitehankintoja aleista, kun ne olivat muutoinkin ajankohtaisia.
Ja kaikki on olleet ihan oikeita aleja, eikä niitä, missä hinnat hilataan eka ylös ennen kampanjaa.

Ostin alesta kahdet lämpölegginssit 3€/kpl, ja joululahjat, eli nyt tänään en enää osallistu osteluun. Ilmeisesti jotkut ostelevat hysteerisenä kaiken minkä irti saavat, mutta en tunne ketään sellaista, enkä ole koskaan tuntenutkaan, vaan ne jotka alesta ostavat, ovat jättäneet tarvittavat hankinnat sinne jotta saisivat halvemmalla sen mitä muutenkin joutuvat ostamaan. Mutta varmaan tämä on oma kuplani, ja irl kaikki vain ostavat minkä kerkeävät kunhan hinta näyttää alennusta.

Niin, ja ne joiden hyvinvointi ei ole niin korkealla, hyödyntäisivät mieluusti jätelavoille menevää tavaraa. Mutta kun on kielletty, käsittämätöntä. Kierrätyksestä on aivan turha sössöttää tässä maassa.

Meillä on hyvinvointi niin korkealla tasolla, että on varaa heittää täysin käyttökelpoista tavaraa roskiin. Kaveri, joka teki alihankkijana noita keittiön purkuja isolle keittiöfirmalle, sanoi että pahaa tekee pistää muutaman vuoden ikäisiä, kalliita keittiöitä kaatopaikalle.

Pari vuotta sitten paikallisessa sairaalassa oli remontti. Sote-rahoitusta oli ilmeisesti saatu reilusti, koska kaikki, ihan kaikki heitettiin uuden tieltä pois: mm kalliit, pari vuotta aikaisemmin mittatilaustyönä teetetyt säilytyskalusteet, valaisimet, toimivat tv:t, jopa konttoritarvikkeet nitojasta lähtien.
Työntekijöitä oli ehdottomasti kielletty ottamasta mitään, kaikki piti laittaa suoraan jätelavalle.

Julkisella puolella tää tuntuu olevan tapa: kun jonkun tilan käyttötarkoitus muuttuu, sinne tehdään täysi remontti ja vaihdetaan kaikki kalusteet. Miljoona-pari saadaan helposti menemään pienempäänkin kohteeseen.
Samaan aikaan ihmetellään kun budjetti ei riitä vanhusten vaippoihin tai lastentarhan euron/kpl maksaviin hammasharjoihin.

Ninnin selostuksen allekirjoitan.

Tyttären asuntoon (ja koko asumisoikeuskerrostaloon) tehdään remontti. Kaikissa asunnoissa uusitaan kaapistot (keittiö ja muut huoneet), kylpyhuoneen ja saunan pinnat ja kalusteet, kaikki keittiökalusteet, ikkunat ja väliovet ja lasitetaan parvekkeet. Talo on 90-luvun alulta ja kaapistot ovat kyllä aika nuhjuiset, mutta esim. jääkaappi ja liesi on uusittu vain muutama vuosi sitten ja kylpyhuoneen ja saunan seinät, lattiat ja lauteet alle 10 vuotta sitten muuton yhteydessä. Omassa asunnossa on paljon vanhemmat pinnat. Mietin vain, minne nuo nykyiset kalusteet toimitetaan. Kyllähän ne ihan toimivia kuitenkin vielä ovat ja voisivat hyvinkin kelvata vaikka jonkun mökille tai vähän retrohenkiseen kalustukseen. On varmaan yksinkertaisempaa ja suoraviivaisempaa uusia kaikki samalla tavoin ja samalla kertaa kuin arpoa joka huoneistossa erikseen, mitä säästetään?

Mulla kauhistuttaa ihan kaikki tällä hetkellä, kun miettii kulutusta.
Yhteen aikaan oli se romutusbuumi. Kattelin omaa kotteroani, ja vertasin mitä autoja vietiin romuttamolle romutuspalkkion takia. Siis mitä ihania koslia joita voisi joku itse rassailla taskulampun kanssa autotallissa. Ei tarvittaisi tietokoneita niihin. Ja niinkin uusia, että tarvittaisiin.
Mulla oli auto, jossa ei toiminut keskuslukitus. Ikkuna tipahti oven sisälle. Pakoputkessa reikä. Ja toiset vie vastaavia, sekä uudempia, ja paremmassa kunnossa olevia autoja romuttamolle. Sankoin joukoin.
Sähköautoihin tarvittavat mineraalit louhitaan jostain, ja ne on ihan järkyttäviä myrkkyjä. Niiden hankkiminen, hävitys, ylläpito. Vastaa varmaan jotain ydinsaastetta loppupeleissä. Vaikka sanotaankin, että ne bensasyöpöt koslat saastuttavat, niin kyllä ne olisi vielä sen 10-20 vuotta voinut käyttää loppuun, eikä lyödä paalattavaksi? En tiedä olenko aivan väärässä.

Ja ne keittiöremontit. Joka ikisestä Suomen asunnosta revitään lähes ikuset muovimatot, kaapistot ja muut veke, varmaan alle 10 vuoden välein jos ei useamminkin, asennetaan tilalle huonolaatuista meluisaa matskua, äkkiä että saa hyvän kuvan someen asunnosta. Kodinkone heitetään roskiin.
Minulla on kämppä nyt, jossa on vanhat kaapistot, jotka joku on roiskaissut valkoiseksi ja vaihtanut muka vetimet. Tiedän tasan millaiset vetimet niissä ovissa on ollut, ja niihin ei pysty pommikaan. Kaikki pitää särkeä ja uusia vain siksi, että joku pyörähtää pari vuotta siinä asunnossa, ja taas kaikki uusiksi.
Sitten samalla romantisoidaan vanhaa, ja tehdään vanhannäköiseksi tarkoituksella.
Kiva katsella aina jotain roskalavoja, mitä määriä materiaalia ja tosi kestävää tavaraa lähtee jätteeksi. Ymmärrän jos kulahtanut vessanpönttö pitää vaihtaa, mutta että kaikki, joka välissä. Koko ajan. :o

[quote]Ja maailma hukkuu kertakäyttöiseen jaskaan. Joku valmissalaattikin, minä varmaan eläisin noilla ellei jäljelle jäisi aina hirveä kasa muoviroskaa. Pitäisi olla pestävät panttiastiat (vähän kuten brittien maitopullot), mutta ei taida olla hyvää bisnestä.[/quote]

Ja einesteollisuudesta en edes aloita. Jokainen helkkarin juustosiivu on erikseen pommin kestävässä laatikossa. Jotkut ovat niin sitkeitä, ja yleensäkin pakkaukset, että ei saa keittiösaksilla reikää tehtyä.
Ja joka päivä pitää heittää klo 12 kolmioleivän paketti maahan, ainakin jotkut ovat sitä mieltä. Koska ei voinut ostaa ruislimppua ja haukata siitä palasta, ja juoda termarista kahvia päälle. Piti olla kolmioleipä, johon on tuotu yhdeksältä eri mantereelta raaka-aineet, ja kasattu yhteen muutamassa maassa. Lopulta leipä yhdistetään tahnaan, ja varmaan vielä muutamassa eri paikassa tehdään tarrat ja musteet, ja kirjoitetaan romaani sen kolmioleivän paketin kylkeen. Niin että eri muovejakin varmaan sekaisin. (Mustehan maksaa kuluttajalle enemmän kuin hajuvesi, mutta ilmeisesti sitä on varaa tässä maailmassa muuten viljellä. Eikä nosta edes tuotteen hintaa per arkki.)
Sitten se koko hoito heitetään roskiin, kun päivämäärä tulee ja kello lyö 00.00. Muovitarra kyljessä, jossa lukee mustalla paksulla musteella -50%. Tai joku mussuttaa sen leivän puoleen väliin, heittää roskiin, josta harakka käy sen nokkimassa esille ja tanssittaa sitä pitkin suojatietä. Ojan kautta palaset mereen, ja harakka juoksee muoviraamit kaulassa kunnes delaa.

[quote] Kissimyyr6-66 » 09.10.2023 08:26
Eipä niissä käärinliinoissa ole taskuja, ja jälkikasvukin pärjää omillaan. [/quote]

Oli pakko laittaa tämä kun tuli heti mieleen:
[url]https://hs.mediadelivery.fi/img/1920/04206ca62b01e01091a674a2daeb0f84.jpg[/url]

Tuli suoraan kuvana niin isona että laitan linkkinä...

Juu viherpesu on jännää, minäkin ihmettelen että mitä niille sähköautoille tehdään 10 v päästä. Noi mustekasetitkin on jänniä, laitteissa on niitä huoltaneen kertoman mukaan siru, joka rikkoo laitteen kun aikaa kuluu, samoin siru estää vanhojen mustekasettien käytön. Ne voi ohittaa jos osaa, mutta kuka osaa.

Lainsäädäntöä tarvittaisiin, jotta laitteet tehtäisiin korjattaviksi ja huono laatu olisi laitonta. Muistan miten vielä 90-luvulla halpavaatteitakin saattoi käyttää vuosikausia, nyt hyvä jos yhden pesun kestää. Ja kun hyvää laatua on vaikea löytää, sitä ei osta nekään joilla olisi varaa ja näkemystä. Osin tämän vuoksi olen hieman palannut neulomaan ja ompelemaan vaatteita itse, mutta kun aika on aina kortilla :x

Ja maailma hukkuu kertakäyttöiseen jaskaan. Joku valmissalaattikin, minä varmaan eläisin noilla ellei jäljelle jäisi aina hirveä kasa muoviroskaa. Pitäisi olla pestävät panttiastiat (vähän kuten brittien maitopullot), mutta ei taida olla hyvää bisnestä.

[quote="Ninni"]Mietin, että jos otetaan vaikkapa vaatefirma, niin miksei ne voi tehdä kestäviä vaatteita, ja siirtää osan toiminnasta vaatteiden korjaamiseen ja entisöintiin?
Siis aina ratkaisu on ensin muka se, että miten lisätään ostamista. Mutta maailman muuttuessa, hommia riittäisi varmaan kaikille tämän olemassa olevan tavaramäärän hoitelemiseen.
Mulla olisi tulostimesta musteet kuivunu. No katsoin että uusi tulostin maksaa usein vähemmän, kuin ne musteet ja tenttupullo, jonka tarvisin laitteen uudelleenkäyttöönottoon.
Jos siellä samassa liikkeessä olisi tarjous, että huollamme tulostimesi kuntoon 20-35 euroa, olisin saattanut hurauttaa sinne tulostimen kanssa. Se voisi olla sama liike. Pitää vain olla se vertailukohta, että uuden ostaminen olisi kalliimpaa. Ja että palvelu olisi ylipäätään olemassa.
Ja kuten autostakin vaihdetaan koiranluut ja starttijohto ym. niin joka asiassa pitäisi olla ylläpitosuunnitelma. Ei pelkkä ostohinta.[/quote]

Jos firman ideologia on myydä vaatteita mahdollisimman paljon (=tehdä voittoa), vaatteiden kestävyydellä tai ekologisuudella ei ole väliä.
Jos selailee vaikka SHEINin pikamuotia, hinnat ovat halpoja ja suuri osa vaatteista on polyesteriä. Kertakäyttökamaa.

Aika monta juttua pystyy korjaamaan itse, jos vähän perehtyy asiaan.
Halvimmat mustesuihkutulostimet maksavat saman, kuin uusi värikasetti - koska näin saadaan myytyä niitä tulostimia. Pelkkä muste ei maksa paljon mitään: olen tilannut 4 desin pulloa kympillä ja täyttänyt ruiskulla väripatruunat.

Autot ovat oma maailmansa, mutta sama kertakäyttökulttuuri alkaa olemaan niissäkin.
70-luvulla auto saattoi kestää 100tkm, sen jälkeen moottori hajosi ja pellit mätänivät ympäriltä.
Alettiin tekemään kestävämpiä autoja. Monilla moottoreilla ajeli aika huolettomasti puoli miljoonaa km ja pellit tehtiin paksummasta tavarasta.
Mutta kun tämä ei myyntiä lisää (tuotteet liian laadukkaita/kalliita/kestäviä), mentiin taas takaisinpäin. Peltejä ohennettiin, ja joillekin nykymoottoreille valmistaja lupaa kestoksi vain 250tkm. Todellisuus on huonolla tuurilla 150tkm.

Mielenkiinnolla odotan kun sähköautot vanhenevat. Kuinka moni ostaa 15v vanhan, pyörillä kulkevan tietokoneen, jonka akkujen vaihto saattaa maksaa 10-50ke?
Luodaanko taas lisää kertakäyttökulttuuria, tällä kertaa ilmastonmuutoksen ja hiilidioksidipäästöjen varjolla?

Nimenomaan, ja sitten vielä se että asiat voi muuttua turhakkeiksi ajan saatossa.

Eli jos toteutan nyt jotain tiettyä elintasoa, ja ostan sen mukaisesti, ja mun tarpeeni muokkautuvat siihen sopivaksi, niin että jotain jää.
Mutta jos se tilanne äkillisesti muuttuukin. Mennyttä on turha katua, mutta onneksi mulla on fluksaatiota tapahtunut niin, että vaikka olisin kuinka rahoissani hetken, ajattelen aina sitä päivää että asia on toisin, ja miten sopeutua siihen. Meinaan sitä, että en saa siitä esim. leipäkoneesta mikä maksoi 300 euroa, kuin 20 euroa kirpparilla max, enkä todennäköisesti mitään.
Mites ilmastonmuutos? Pystyykö sitä miettimään rahoissaan, vai onko ainoa tapa kestävään talouteen olla PA?
huonon omantunnon kantaminen ei auta, koska kyllä meidät osittain kusetetaan ostamaan, eikä ihminen voi koko ajan kaikkea tiedostaa. Virheostoksia tulee.

[quote]Sitten kulutus yleensä on vähän siksti-fifti, nyt jo uutisoitiin miten ihmiset palvelujen sijaan laittaa rahat ylimääräisiin asuntolainenlyhennyksiin. Saadaan syvä lama näin, kun kaikki ne palvelujen tuottajat on pulassa. [/quote]

Mietin, että jos otetaan vaikkapa vaatefirma, niin miksei ne voi tehdä kestäviä vaatteita, ja siirtää osan toiminnasta vaatteiden korjaamiseen ja entisöintiin?
Siis aina ratkaisu on ensin muka se, että miten lisätään ostamista. Mutta maailman muuttuessa, hommia riittäisi varmaan kaikille tämän olemassa olevan tavaramäärän hoitelemiseen.
Mulla olisi tulostimesta musteet kuivunu. No katsoin että uusi tulostin maksaa usein vähemmän, kuin ne musteet ja tenttupullo, jonka tarvisin laitteen uudelleenkäyttöönottoon.
Jos siellä samassa liikkeessä olisi tarjous, että huollamme tulostimesi kuntoon 20-35 euroa, olisin saattanut hurauttaa sinne tulostimen kanssa. Se voisi olla sama liike. Pitää vain olla se vertailukohta, että uuden ostaminen olisi kalliimpaa. Ja että palvelu olisi ylipäätään olemassa.
Ja kuten autostakin vaihdetaan koiranluut ja starttijohto ym. niin joka asiassa pitäisi olla ylläpitosuunnitelma. Ei pelkkä ostohinta.

Toki raha vaikuttaa tarpeisiin, varsin hullua ostaa joku jäätelökone toimeentulotuella, koska se sitten on pois jostakin muusta ja ehkä tärkeämmästä. Ja ihan ehdottomasti älytön ostos ihan pieneen keittiöön, jossa sille ei ole järkevästi tilaa, eikä ehkä ole pakastinta täynnä pihan marjoja. Mutta nämä on niin henkilökohtaisia juttuja, että aika harva juttu on selvästi turhake. Minä pitäisin sellaisena pikamuotia (vai mikä on termi), siis vaatteita joita hädintuskin voi käyttää kerran, kun pesua ne ei oikein kestä, eikä kestä ehjänä muutenkaan.

Sitten laitteet pitäisi olla korjattavissa, mutta se on vähän toinen tarina.

Sitten kulutus yleensä on vähän siksti-fifti, nyt jo uutisoitiin miten ihmiset palvelujen sijaan laittaa rahat ylimääräisiin asuntolainenlyhennyksiin. Saadaan syvä lama näin, kun kaikki ne palvelujen tuottajat on pulassa. Toisaalta muualla maailmalla lisäännytään ihan surutta, eli kuinka paljon kannattaa kantaa huonoa omaatuntoa, jos menee ja ostaa jonkin ihan turhakkeen, josta on itselle iloa.

Tämä kuulostaa itsestään selvyydeltä, mutta olen omalla kohdalla huomannut, että rahan lisääntyminen aiheuttaa tarpeiden tärkeytymistä.
Jos se on sana :D
Eli semmoisen keikan jälkeen, kun on tehty hampaanputsaus ja poistot kahdelle koiralle, rokotettu koira, pitempi matokuuri eli 10-15 pakettia axiluuria eri nappulakokoisina..lista jatkuu.
Niin yhtäkkiä se eläinlääkärin suosittelema huuhaata oleva ripulilääketuubi alkaa tuntua siltä, että eiköhän tuo ripuli mene ohi ihan maksamakkarateelusikallisella joka on sekoitettu veteen, sokeriin ja suolaripaukseen. Samoin se uusi herkullinen koiranpeti jossa olisi niitä pieniä karvoja, alkaa tuntua siltä että no eiköhän tuo mene viltinkin päällä vähän aikaa, sohvahan on sen koti muutenkin.

Mutta jos noita muita ostoja ei ole takana, koiralle tarvitaan yhtäkkiä se ripulituubi, kolme per nenä, ja maitohappotabuja jotka varmaan siellä suolistossa parantaa mikrobeja yhden päivän ajaksi. Lisäksi tarvitaan uusi remmi ehdottomasti, koska edellisestä on heijastinpinta vähän kulunut.

Siitä toimeentulotukiasukkaaksi, niin alkaa kelvata vaikka se vanhakin remmi, tai mikä tahansa sattuu kaapista löytymään.

Jos on pa, tai edes omiin lähtökohtiinsa nähden suhteellisesti pa:ta lähestyvä, niin alkaa niitä tarpeita karsiutua. Se on aina vaiheittainen prosessi.

Nyt kun mietin ilmastonmuutosta, niin samalla mietin sitä tavararöykkiötä mikä on mennyt ja tullut eloni aikana, ja miltä näyttäisi jos niistä tavaroista ei olisi päässyt eroon vaan ne olisivat kaikki täällä. No sen näkee jostain hoarders-ohjelmasta, sen kuvaston. Alkaa lievästi ahdistaa miettiä :shock:

Tää nykymarkkinointitalous on sellainen, että ihmisen on mahdotonta arvioida myöskään kovin realistisesti, että mikä tavara on sitten hyvä ja mikä ei.
Esimerkkinä hyvä Dacrestin mainitsemat leipäkoneet ym.

Mulla ei hirveästi ole sellaisiin varaa, joten olen varmaan jostain 80-90-luvulta asti seurannut monien näitten laitteitten siirtymistä tv-shopista kirpputoreille, avaamattomissa pakkauksissa käyttöohjeineen. Olen muutamia kokeillutkin, ja osa tullut jäädäkseen. Mutta koen siinä kohtaa siunauksena, etten ole aina ollut niin rahoissani, että olisin pystynyt niihin "haksahtamaan" koska monta kertaa se on ollut tosi lähellä. Ja jos tästä vielä köyhtyy lisää, alkaa varmaan katsoa uusin silmin juustohöylästä alkaen, että mitä sitä oikeasti on tarvinnut. Niitä on vaikea muuttaa takaisin rahaksi enää.

Nii ja se on ikuisuuskysymys, minkä moni mainitsi että "mitään kivaa".
Mulla on tapana aina alkaa jotain harrastaan, mutta se harrastuskun tulee vakeaksi toteuttaa, eli ei tule kuitenkaan päivisin niin tehtyä: alan haukaksi. Tarkoitan sellaiseksi haukaksi, jonka haukansilmä näkee niitä siihen aihepiiriin liittyviä tavaroita. Yhteenväliin rakastin toimistotarvikkeita, kun mulla oli joku arkistointi- ja askarteluprojekti. Tsiisus kun nyt miettii, että minä oikeasti nautin toimistotarvikkeista. :D Se oli mulle tosi kivaa. Silloin.
Sitten koiraharrastuksesta puhumattakaan, löytyy esim koirapillejä avaamattomissa pakkauksissa. Naksutin, jossa olis itten niin kova ääni että koira pelkäsi sitä. Taide- ja askartelu. Pitäisi viettää päivä tekemällä ensin käpylehmiä tulitikuilla, ja katsoa purkaantuuko into vai onko se ostaminen, mikä on siinä kivaa.

^tossa olisi todellinen löytö, siis tuollainen sähkösopimus. :)

Ja jäätelökone on meillä käytössä aika usein. Että mikä kellekin on turhaa...

Tytär osti aikanaan Hulluilta Päiviltä todella edullisen ja pitkän määräaikaisen sähkösopimuksen (jotain 4 senttiä/kWh). Se on voimassa vielä ensi maaliskuuhun. Toisen tyttären kanssa ostettiin pari vuotta sitten Black Fridaylta kännykät. Kun ei ollut mitään kiirettä niiden kanssa, niin saattoi odotella hyviä tarjouksia ja sellainen sattui noille päiville. Usein vain "tarjoushinnat" ovat ihan feikkiä, jopa yli normaalihintojen. Hulluilta Päiviltä en ole ostanut kuin yhdet Sheperdin talvisaappaat. Ne on olleet kyllä ihanat.

Eipä niissä käärinliinoissa ole taskuja, ja jälkikasvukin pärjää omillaan. Niin että vaikka tarpeet on tavallaan tehtyjä (kuka tarvitsi kännykkää aikana kun niitä ei ollut), niin entä sitten. Nyt se ei enää kenenkään mielestä ole turhake.

En kehota ostamaan ostamisen ilosta torppaa ylitäyteen, mutta ei jaksa sitä luterilaista ajatteluakaan, että mitään kivaa ei koskaan saa hankkia, ellei se ole ihan ehdottoman tarpeellista. Viimeksi ostin kehruukurssilta kaksi värttinää ja raakavillaa, repikää sen välttämättömyydestä :lol:

Taidan ostaa uuden luurin joululahjaksi miehelle, se tarvitsee sellaisen. Jos löytyy hyvä tarjous, sitä parempi.

Sanokaa vain jos jossain on hyvä puhelintarjous, oma on ihan sökönä, ja niin vanha ettei siihen (muka) mahdu enää edes käyttöjärjestelmä kunnolla.
Jos joutuisi jokaisen tavaran ostamaan yhtenä markkinapäivänä, niin tokihan se lisäisi sen päivän ostotilastoa, ja myydyn tavaran määrää sille yhdelle päivälle, jos ei muuta katso kuin sitä yhtä ja ainoaaa päivää minä ostaa kaiken, eikä niitä päiviä eli 364 päivää joina ei hanki yhtään tavaraa.
Lihashuoltovasara on ihan ehdoton, ja viikottaisessa käytössä. Samoin piikkimatto.

Tuolla Ninni kommentoikin tarpeellista ja turhaa ostelua osuvasti. Kuka voi sanoa, mikä on toiselle tarpeellista? Itse en osta muotivaatteita, mutta ostan jos jonkinlaista koiraharrastusroinaa. Esimerkiksi eksä välillä dissasi mun koiratarvikehankintoja ja pyöritteli silmiään. Ne ovat kuitenkin minulle tärkeitä ja tarpeellisia. Sitä vastoin itse en ole tainnut eläissäni ostaa mitään huonekaluja uutena. Kaikki mun huonekalut ovat saatuja tai perittyjä. Itse joskus ihmettelen, kun työkaveri ostaa satojen eurojen arvoisia design-huonekaluja, mutta ne ovat vissiin hänelle tärkeitä? Yhteiskunnassa on toki yleisiä arvostuksia, joiden mukaan design-huonekalun ostaminen on ehkä arvostetumpaa kuin rahojen "hassaaminen" koiratarvikkeisiin ja -kursseihin, mutta eikö lopulta ole jokaisen oma asia, mihin rahansa käyttää?

Me ostettiin just uusi televisio kun oli varsin kivassa alennuksessa hullujen päivien tiimoilla. Vielä siitä vanhastakin kuva näkyi, että siinä mielessä on itsekin kärvistellyt jo pidempään tarviiko oikeasti uutta. Vaan jokin siinä ledipaneelissa oli kuolemassa kun punaiseen oli palanut jotain tummia tekstikohtia ja keltainen keskiosista muuttunut vihertäväksi, niin että pikkuhiljaa alkoi enenevässä määrin ärsyttää kun Simpsonit oli vihreitä, uutistenlukijat melko meritautisen oloisia ja Serengetin leijonat vihertävänruskeita. Tuumattiin että kattellaan sinne black fridayhin asti josko siellä olisi hyviä tarjouksia, vaan tuo nyt tuli ensin vastaan. Että oliko nyt "tarpeellinen" hankinta vai ei? Tokihan sitä selviäisi vaikka kokonaan ilman televisiota jos haluaisi. Mutta säästöä ainakin normaalihintaan nähden kyllä tuli ihan kivasti (lähtöhinta tarkistettiin paristakin paikasta).

^markkinoinnilla luodaan ihmisille tarpeita.
Kuinka moni on hankkinut kaikki muotivillitykset: leipäkone, jäätelökone, ostos-tv:n vatsalihaslauta, lihashuoltovasara ja mitä näitä nyt onkaan. Ja kuinka moni on oikeasti niitä kaikkia tarvinnut?

Black week on mulle ihan sama. Koskaan ei ole osunut tuohon ajankohtaan tarve hankkia jotain, ja jollen tarvitse mitään, on turha selata tarjouksia.

Arvostelematta kenenkään tietyn ostoksia, tai omia,
minusta on jännä miettiä sitä eroa tarpeellisen ja turhan ostostelun välillä. Tai siis arvostelua tavallaan on se, että jaottelee ostokset turhiin ja tarpeellsiin. Mutta en voi siis tietää kuka tarvii ja mitä, enkä sitäkään etteikö tarve olisi todellinen.

Mutta jos haaveilen vaikkapa nyt vedenpitävistä kengistä. Ja oikeastaan tarvitsen ne.
Mutta kykenen lykkäämään niiden ostamista siihen Black Friday-skeidaan asti. Niin mikä tarve se sitten on?
Olen kävellyt siihenkin asti.
Jos oikeasti tarvitsee jotain, niin sehän ei voi odottaa sekuntiakaan.

Tiedän, jos harrastaa lenkkeilyä vaikkapa kesällä, ja ostaa ne lenkkarit marraskuussa kun ne saa halvalla, se on tosi fiksua. Niin tekisin itsekin.
Ja olen tehnyt, ja teen tulevaisuudessakin.

Paitsi nyt, kun en jaksa. Tiesin että olisin saanut ne syksykengät mitä tarvitsen nyt, halvemmalla keväällä. Tai kesällä.
Muttei hotsittanut kun asia ei ollut ajankohtainen.

Jollain tavalla kaikki tarpeet on luotuja. Voisin ihan hyvin vaan päättää, ettei mulla ole ulos niin paljon asiaa. Mitä jos laitankin kesäkenkien päälle vain liukuesteet, ja taaplaan kunnes tarvitaan oikeita talvisaappaita.
Ja haen ne kirpparilta, ja annan repeytyä. Lopulta jos mitä tahansa tarvetta tutkii tarkoin, se on usein turha. Sen pystyisi muuttamaan.
Mitä harvemmiksi ne tarvittavat tai kuvitellut tarvittavat asiat käyvät, niin alkaa olla jo turhia ostoja niin vähän, että ei tarvitse odottaa milloin saa jostain 20,30, 50 tai vaikka 100 euroa alennusta. On säästänyt olemalla ostamatta niin, että voi ostaa sillä hinnalla mikä sattuu ekassa sattumanvaraisesti valitussa kaupassa olemaan myynnissä. Joskus köyhyyskin on vain illuusio.
Maksoinpa lenkkareistani 90 euroa tai 150 euroa, se 60 euroa on mennyt jo ajassa ja vaivassa hukkaan jos koluan nettikauppoja, ja voisi sillä ajalla vaikka opetella puhelinnumeroita ulkoa tai heittää tikkaa. Tiedä vaikka siitä tulisi joskus rahanansaitsemiskeino.
Mulla on aikaraja usein hankintoihin. Eli päätän hintahaarukan, ja päätän sitten aikahaarukan. Tavaran on sitten löydyttävä.

Nettitarjouksia olen hyödyntänyt, ostanut mm. kameran ja koiran vermeet. En asio liikkeissä suin surmin minkään alen aikaan.

Kyllä mä saatan ostaa ja tehdä löytöjä tarjouskampanjoiden aikana, black weekilläkin. Joskus tekee tosi hyvän löydön sellasesta mitä on suunnitellut hankivansa mutta lykännyt. Aika vähän silti tulee ostettua noista, ja jos ei ole tarvetta/tule hyvää tarjousta vastaan, ei tietenkään tule ostettua mitään, eikä osta vaan ostamisen ilosta. Joku heräteosto saattaa tulla, mutta käyttöön tai lahjaksi kuitenkin sekin.

Hulluille päiville tai muihin ostosriehoihin paikanpäälle en menisi kyllä mistään hinnasta! Onneksi ne kamppikset on yleensä netissäkin.
Jos on käyntiä jossain isommassa kauppakeskuksessa, yleensä googletan ensin ettei ole mitään sellaista tapahtumaa, mikä houkuttelisi vielä lisää ihmisiä paikalle.

Joskus nuorempana olin yhden kaverin mukana Hulluilla päivillä Espoossa Tapiolan Stockalla.
Jestas sentään. Hyvä etteivät naiset repineet toisiltaan silmiä päästä niiden alelaarien äärellä.
Yhdestäkin huivista kinattiin ihan kunnolla. Ihan kuin kummallekin olisi ollut kyseessä elämä tai kuolema, että se huivi pitää saada.
Se yksi kerta riittä tätä laatua.

Mä ostan silloin kun on tarve. Ikinä se ei ole vielä osunut Hullujen päivien tai muiden naurettavien markkinointitapahtumien aikaan. Mä tiedän parikin sulovileniä jotka vahtii näitä tällaisia kuin haukat ja sitten niillä on kellari täynnä kaikenlaisia laitteita ja muuta krääsää, kun ostettiin kun halvalla saatiin. Olen myös ollut sen verran erilaisiassa tavarataloissa töissä, että oksettaa se paskan määrä, mitä noihin liikkeisiin kärrätään ihan vain näitä markkinoita varten. Jos joku väittää, ettei nämä muka lisää turhaa ostamista, niin ei todellakaan tiedä mistä puhuu.

Ei ole tällä hetkellä mitään hankittavaa.

No joo, taitaa olla viimoinen aika ottaa ruutukaappaukset kännyköiden tämänhetkisistä tarjouksista, että olisi hintatietoinen, kun aika koittaa. Miehellä on ikivanha Huawei ja pitäisi hankkia uusi känny.

Kun Stockmann on konkurssissa ja Hullut Päivät on ysärin hittiostostapahtuma, ja edelleen, nyt kuitenkin jenkeistä kopsattu perjantai on SE tapahtuma eli kulutusjuhla. Ensin se oli vain perjantai, nyt koko viikko ja SIngles Day. Asia on sama kuin Hullut Päivät.
Massoille.
Sopivasti siihen aikaan kun joulu on kaukana, Thaimaaseen ei pääse, arki korventaa ja kuluttaminen helpottaa.
Black Week on täsmäburana talouden rattaisiin, kun muuten pitäisi markkinoitten odottaa edes jouluun.
Samalla silti, saamme ihmetellä tuleeko lumitalvi, kylmä talvi tai mitkä sota- ja ilmastonmuutosyllärit odottavat.
Sähkönkulutusta on täällä seurailtu joten seurataanko myös ostokulutusta niin että ei osteta. Itse en kumpaakaan. En seuraa sähköä ja olen jos hankkinut kolme black week -tarjousta.